Super flow ja tikittävä pommi

Käsi liimattuna karkkipussiin on erittäin hidasta kirjoittaa, ihan vain varoituksen sana kaikille... Toisaalta, kirjoittaminen maistuu aika herkulliselle tällä tavalla.

Eilisen heppavapaan ja Torstenin saikun aikana olen kerännyt itseeni sellaisia mielikuvia, että huh. Harjoitellut pääni sisällä ravin tahtia, melkein jopa passagea. Iiiisoa laukkaa, missä polvet todella nousee ja takajalat ovat todella alla, ihan kuin ne olisi mun omat jalat. Täydellistä vastalaukkaa ja hienoja laukanvaihtoja. Kevyttä, korkeaa niskaa ja notkeaa kroppaa. Lopulta ajatuksissani olen päässyt jopa piaffiin, jota esitämme spottivalon alla Hartwall-areenan haukkoessa henkeään... Sekä tietysti hyppäämme 1,75cm korkuisen esteen Ypäjällä, jonka jälkeen kirjoitan facebookkiin maailmanmestariponistani. Onneksi olen realistinen näissä kuvitelmissani ;)

Todellisuudessa, jos tauko hevoselle tekee hyvää, niin tekee se ratsastajallekkin. Olen oikeasti päässyt sellaisiin flow fiiliksiin, joissa jalkani ovat tasaisesti täysin rentona ponin ympäri, ja käsi on oikeassa kulmassa kevynä. Ja into treenaamiseen kasvaa päivä päivältä... 

Intoa riitti myös Intolla. Se on niin muru! Ihan kevyttä hölkkää oli tänään tiedossa, ja koko ajan yritin keskittyä omaan istuntaani. Intolla on minulle ihan täydellinen selkä, joka antaa mahdollisuuden nättin istuntaan. Ilman satulaa istun omasta mielestäni hyvin Herralla, joskin se katse on aina maassa, oli penkki tai ei. Penkkien kanssa ongelmanani kuitenkin on riippuistunta, jossa pohkeeni menee liian taakse. Tänään, kun oikein keskityin, sain pohkeen melko hyvin pidettyä paikallaan. Ja samaan aikaan kun ratsastaja keskittyi vain istuntaansa, Into dippaili tyytyväisenä kuolaimen alla ;)

Dippaa ...

Dippaa ...

Nousihan se sieltä - ja mitä kävikään jaloilleni... :D 

Hauska laji tämä kouluratsastus ;)

Kiipesin myös ensimmäistä kertaa yli viikkoon Torstenin selkään. Ja juu, ei tietoakaan pitkistä jaloista tai käden oikeasta kulmasta. Poni oli kuin pommi! Asiaa tietysti auttoi katolta tippuvat lumet, eikä ponia voi syyttää. Aika kankeaa menoa, joten yritin jumppailla niskaa ja runkoa pehmeämmäksi laajoilla taivutteluilla. Ihan maksimi venytyksiin en uskaltanut poikaa pyytää, viikonloppuna sitten. Ja ajankin pidin lyhyenä, vain parikymmentä minuuttia käyntiä. Tästä on hyvä jatkaa, kohti piffitreenejä ;) 

Dreaming

Sää vähän koettelee täällä, mites siellä? Ihan jo sekunnin sadasosan ajan kävi mielessä, että nyt, nyt voisi asua jossain muualla. Mutta hei, täällä sitä vaan asutaan, lumimyrkyistä viis! Täytyy siis vain unelmoida pian alkavasta keväästä ... 

Kuvat WeHeart

Taianomaista ja kevään tuntuista loppuviikkoa teille!

Torsten räp

Pientä puhetta blogin ihanainen Amalia heitti tänne runohaasteen. Emäntäni ei kuitenkaan ole mikään Ruuneperi, joten päätin ottaa ohjat omaan haltuuni.

(Vai olisitteko te tykänneet runosta

"Olet ihan söötti,

vaikka toisinaan 

melkoinen jöötti

Kun lähdet jyrään, 

saa taluttajasi tyrän..?"

Noup pilkkalauluille!)

Siispä lausun teille räppini oman ja Jillalle suon tästä hommasta loman.

Torsten räp

Hmm, yeah, tästä se lähtee

Vaikka nimeni Sumun Tottiino on kuin runo,

en aina solise kuin kevätpuro

Tammoista kovasti mä tykkään 

ja mielellään niitä lykkään

Tahtoessani juoksen rinta rottingilla,

lihakset pullistelee kuin Sylvester Stallonella

Tammat huokaa, oi Sumun Tottiino mulle tuokaa!

Arvostan makuja aitoja ja hyviä,

vadelmaveneitä ja kauranjyviä

Kun katseeni luon mä hellän, 

en ainakaan tee sitä luona ellän

En turhaa ylistystä kaipaa,

minussa on vain yksinkertaisesti taikaa!

Kiitos ja kumarrus. 

Hei näytä, onks sul uus iphouni?!

Koska jokainen poni on runon arvoinen, suosittelenkin että kaikki lukijakuntani kaviokkaat ottavat haasteen vastaan ja kirjoittavat itselleen runon, ja julkaisette ne emäntienne blogeissa. Eikun riimittelemään, teidät kaikki on haastettu!

Rakkaudella, Iso-T

Pappavirtaa!

Aamupäivällä katsoin True Bloodin ensimmäisen jakson. Suuntasin sen jälkeen tallille, ja ajattelin, että illalla katson ainakin kaksi jaksoa lisää tuota viihdyttävää sarjaa. Nyt, kun kello on kymmenen, ja aloitan tämän lyhyen kuvapainotteisen postauksen teon, totean itsekseni, että taitaa olla nukkumatti seuraava, mitä katselen. Mihin tämä päivä katosi? 

Tallillakin oli vain yksi ratsu ratsastettava, kun Torsten lepäilee vielä. Kohta sen kanssa on kyllä pakko alkaa kävelemään, että pysyy poni nahoissaan ;) Toisaalta, saapahan poni miettiä rauhassa oppejaan ja pääsen useammin itse Inton selkään. Ja tänään Pappamopossa oli kyllä hevosvoimia paljon enemmän kuin yksi! 

Mentiin pellolle, jossa ajattelin kevyesti jumppailla. Herra oli toista mieltä, kun teemana tuntui olevan "Näin tippuu Jilla" :D Poni pelleili huolella, pelkäsi kaikkea, pukitteli, teki mitä ihmeellisimpiä loikkia ja näytti todellakin, että häntä ei Papaksi kutsuta! Ja mua vaan nauratti. Eihän sille voi edes suuttua. Kikatin niin että laakso raikui, kun Into vei mua kuus-nolla pukkilaukassa ympäri peltoa. (Jos allani olisi ollut Torsten, tilanne olisi voinut olla eri...) Possu vaihteli laukkaa sen mukan kun yritin kääntää sitä vastakkaiseen suuntaan, eikä kävelyvaihdetta löytynyt. Lopulta, vatsalihakset kipeinä nauramisesta, tulin alas selästä vapaa ehtoisesti. Poni voitti ;) Tai ainakin luuli voittaneensa. Minulla oli suuntana nimittäin maneesi :P Ja ponihan meni hienosti. Todella kevyenä ja hyvin avuilla, oli kyttäämättä mitään. Ihana ! Tyytyväinen hevonen. 

Hmm, todella fiksu 22-vuotias ...

Ooooh, tuolla ON jotain kamalaa!

Mä en nyt pysty keskittymään, mun pitää vahtia tota metsää...

Tai vähintään yrittää tiputtaa ratsastaja!

Voih, miten komea olenkaan!

Ja kaikilla on hauskaa!

Iltapalaksi tein krapulaisille miehille mokkapaloja (yhtään en itseäni ajatellut ;)) ja tosissaan, nyt tsekkailemaan nukkumattia. Toivottavasti se löytää perille teidänkin sänkyihin! :)

Rock'n roll and 2Pac

Kotona soi sekalaisesti rokkia ja räppiä. Parit pitkät ja huuruiset on jo kulautettu kurkusta alas, ja fiilis lähentelee kattoa. Noutoruoka on jo tuhottu. Hiukset on laitettu ja päällä on paidat, joissa yläkroppa näyttää mahdollisimman hyvältä. Selvä poikienilta! 

Keski-ikäisenä minä jään kotiin palelemaan. Ja ihmettelemään Amalian antamaa haastetta. Runous, ounou. Ei ole koskaan ollut vahvin lajini... ! 

Aamutalli meni sutjakasti. Ratsastin lainatammaa, johon olisin kyllä tarvinnut tarkemman käyttö-oppaan ;)

Sitten liikutin Intoa kentällä. Enkä muista siitä mitään :D Ihan kuin olisin nukkunut koko ajan, vaikka eihän sekään pidä paikkansa. Etenkin käyntiosuus oli niin rentouttavan ihanaa, että olisin voinut oikeasti nukahtaa. Ihana, rakas Setä-hevonen <3 

Torstenilla ei ollut kuumetta enää, ja se oli selkeästi pirteämmän oloinen. Pian me ollaan taas back on track!

Semmoista. Tämän hurjan pitkän ja laadukkaan tekstin aikana pojat ovat saaneet muakin vähän bilefiilikselle. Ja voisin kuulemma ihan hyvin lähteä mukaan, mähän oon kuin jätkä. Kiitos vain ja hyvät illanjatkot teille <3 

P.s. Senni the Guru yritti saada tykkäysnappulaa laitettua mulle, mutta jotenkin blogspot boikotoi mua. Joten pahoittelen, tästä ei vaan voi tykätä! 

Ajattelevainen poni

Perjantai. Onneksi. Aamu lähti niin heikolla hapella käyntiin, ettei mitään rajaa. Kolmen aikaan töissä totesin, että mä voin ihan hyvin lähteä jo kotiin, kun mitään en saa aikaiseksi. Ja täällähän minä, tekemättä yhtään mitään makaan sohvalla ja leviän entisestään, perjantai-iltana! Keski-iän kriisi? Ilmeisesti näytänkin jo keski-ikäiseltä, kun edes ABC ei vaivaudu kysymään henkilöllisyystodistusta ostaessani keuhkojen pilaajaa... Tätyy ehkä yrittää tehdä asialle jotain!

Ponilla ei kuulemma tänään enää ollut kuumetta, mutta oli näyttänyt vähän nuutuneelle. Reppana poika :( On rankkaa hyvittää kuluja. Ponihan siis säästää minulta tällä tavoin kaikkien (kivojen ja odotettujen; Carolina Westerlund, Antti, hyppäri) valmennuksien kulut, ja nyt on enää 5 euroa vajaana koko omavastuu puhelimesta hoidettu. Kyllä poni korvaa! ;)

Huomenna luvassa aamutallia ja lainahepan ratsastusta. Ehkä jopa illalla vähän kuplivaa ja korkoja, mikäli herään tästä koomastani! 

Oikein hyvää viikonloppua teille, ja kiitoksia vielä kaikille viime postaukseen kommentoijille, saitte kyllä jälleen hymyn huulilleni :) Ja toki kysymyksiä ja toiveita saa edelleen esittää, eihän niihin mitään erillistä postausta tartte :)

P.s. Jos joku osaisi auttaa mua sen toivotun tykkäysnapin kanssa, olisin kiitollinen. En vaan osaa sitä laittaa! :D

Kiitos teille!

Tasan vuosi sitten aloitin kirjoitella tätä blogia. En olisi silloin voinut uskoa, miten ihana harrastus tästä minulle tulisi, tai että tekstejäni seuraisi joku muukin, kuin äitini. Mutta nyt, vuoden päivät kirjoiteltuani, olen päivä päivältä enemmän innoissani tästä! Teidän ihanat kommentit saavat hymyn huulille, ja matkamittarikin raksuttaa mukavasti. Lähipäivinä menee 40 000 rikki! Kiitos siis teille kaikille. Hyvistä keskusteluista, nauruista, huomiostanne. Niin teille, jotka ovat kirjautuneita lukijoita, kuin teille, jotka seurailevat blogia anonyyminä. 

Vuosi takaperin.

 Tietysti välillä hirvittää, minkälaisia hittipiikkejä tilastoista löytyy. Muutamaan otteeseen on jäänyt sydän kerran lyömättä, kun olen huomannut useita katseluita ht.netistä; vielä sellaisesta topicista, joka on poistettu! Toisaalta, tämä on kaikille avoin blogi, ja kommenttikenttään kyllä mahtuu niin positiiviset kuin negatiivisetkin palautteet.

Oman blogin pitäminen on auttanut myös tutustumaan uusiin ihmisiin ja kymmeniin hienoihin blogeihin. Niistä olen saanut useita naurukohtauksia, hyviä ideoita ja ajatuksen aiheita. Kyyneleitä, myötäelämistä. 

Erlaiset kysymyspostaukset, arvonnat ja toivepostaukset ovat todella suosittuja useissa blogeissa. Itse olen ollut vähän arka niiden suhteen, mutta nyt rohkaistun. Mitä te, lukijat, haluaisitte tietää minusta tai poneistani, onko teillä kysymyksiä tai toivepostausideoita? Heittäkää niitä kommenttiboksiin, niin lupaan jossain vaiheessa totetuttaa ideoita! Tähän saattaa mennä hetki, kuten kaikki haasteiden lähettäjät ovat joutuneet huomaamaan ;) 

Hyvää syntymäpäivää siis blogille, ja vielä kerran kiitos teille! Toivottavasti meillä on mukava vuosi edessä :)

Hannu Hanhi, tai jotain muuta

Voi että, mikä olo! Reilun puolen tunnin lenkki ja kroppa kiittää. Meillä on tallilla semmoinen SRL ratsastajan kunnonkohotushaaste, jossa juostaan 1500 m, sitten treenataan ja puolen vuoden päästä juostaan uudelleen. No, mä juoksin melko hitaasti yhden kolmasosan matkasta, jonka jälkeen happi ei enää kulkenut. Jos en tietäisi, en uskoisi että olen joskus juossut saman lenkin kuuteen minuuttiin. Siihen on vähän matkaa ...! 

Hermot pysyi kuin pysyikin kasassa tänään hyppärillä. Oikein hyvin, molemmilla. Vain kerran Torsten teki vähän pituusloikkaa muistuttavan pompun, muuten tultiin oikein mallikkaasti, kevyellä tuntumalla mutta hyvällä imulla. Hulvattoman huonolla istunnalla kylläkin. Poni oli kyllä vähän vetelä, mutta ihan pirteä. Ja löytyihän siihen hyvin menneeseen tuntiin lopulta syypääkin. 39 asteen kuume. Onneksi poni syö, juo ja on korvat hörössä ihan niinkuin aina ennenkin.

Whoops!

Meidän tallilla on nyt kiertänyt pientä pöpöä, missä hevoset lämpöilevät muutaman päivän, mutta sitten se menee ohi. 

Näinpä ollen, ainakin Carolina Westerlundin viikonlopun odotettu valmennus jää meiltä väliin. Tämähän on kuin vanhaan (hyvään) aikaan, poniin iski jälleen Hannu Hanheus - tällä kertaa se taisi vain haluta vähän pidemmän loman... 

Ilman apupuomia! :)

Into sai kunniatehtävän toimia vetoheppana eräälle hyppytuntilaiselle muutamille puomeille. Ja voi, kun Herra oli itseensä tyytyväinen. Loppu ratsastus meni kyllä sitten ihan penkin alle, kun hän olisi halunnut vain hypätä, ja mieli meni paljon kovempaa kuin jalat. Vaikka meni ne jalatkin nopeasti. 

Torstenilla siis lomaa ja seurailua, Into saa jumppailla muutaman päivän enemmänkin. No, molemmat on varmasti tyytyväisiä ;)

Odotettu paketti

Eilen sirpaleiksi menneen iluurin korvaus Tapiolan kanssa sujui loistavasti. Huomenna saan jo hakea uuden luurin. Eihän sitä vanhaa mihinkään korjata, kun niin pahasti oli vääntynyt. 

Käytiin äitin kanssa lounaalla Picnicissä. Uuniperunaa, nam! Ihana päästä välillä vähän tuulettumaan toimistolta. Vaikka mulla ei valittamista sillä tavalla ole, kun aurinko paistaa - niin vähän aikaa kun se paistaa tällä hetkellä - koko päivän huoneeseen. 

Päivän ehdottomasti paras kohta oli, kun vihdoin, kovasti odotetut saappaat saapuivat kotiovelleni. Ja ne on täydelliset <3 ISO kiitos Eiralle, joka valjasti puoli Italiaa saappaiden etsimiseen, ja ISO kiitos Eiran ystävälle, joka sitten hoiti homman kotiin siellä päässä!

Tottakai ponin piti saada saappaisiin mätsäävät suitset. Jos tällä yhdistelmällä ei onnistu, niin sitten ei ainakaan varuisteita voi syyttää? ;) Täytyy vain keksiä, mistä sitä ratsastustaitoa ostetaan. Ja välittömästi kysymyksen heittäessäni ilmoille tajuan jo vastauksen. Antilta tietysti.

Tallilla pakkanen oli kiristynyt -17 asteeseen, mutta kävin silti kolmen hevosen selässä. Torsten ei ollut niin hyvä kuin olin kuvitellut, vaan se halusi mennä kovin matalana ja tuntui vähän jäykälle. Olen hautonut mielessäni, että haluaisin ratsastaa ponia vähän syvempään muotoon, vähän jopa luotiviivan alle, ja jumpata selkälihaksia sillä tavalla myös. Eilen ohjasajossa päästin sen sitten hyvin paljonkin luotiviivan alle lopuksi, ja se ei nyt todistetusti sovi ponille. Tulipahan testattua! Muutamia hyviäkin pätkiä mahtui onneksi mukaan. Ja se Albionin satula. Kun satula on tarpeeksi leveä, se heiluu puolelta toiselle. Kapeampi penkki ei sitten heilu niin paljoa, mutta liian kapea satula aiheuttaa pidemmällä juoksulla kipuja ja liikkeen loppumista.

Into pääsi lähinnä kävelemään, kun vaihdoinkin ratsua sitten lennossa Q-tammaan. Hieno ja erittäin tammamainen ;) Loppuun yhteinen sävel kuitenkin löytyi. Hauskaa ratsastaa noilla "kirahveilla" välillä, on ne vaan ihan eri maata kuin putet. Poikia yhtään aliarvioimatta ja vähempää rakastamatta ;) 

Huomenna pitää olla hermot kasassa, kun itse hyppään Torstenilla. Viime kerrasta on jo aikaa, ja vaikka vähän jännittää, että pilaanko kaiken, niin kyllä tätä on jo odotettukin! Palaillaan! :)

Miinuksen puolella

Oli vähän noloa huomata eilen alkaessani sitten lähempänä puolta yötä leipomaan niitä porkkanamuffineita, että mulla ei ole raastirautaa. How is that even possible? Onneksi sain ihanalta entiseltä työkaverilta, nykyiseltä naapurilta sellaisen lainaan aamulla, joka mahdollisti leipomisen! Kiitos vielä :) 

Into pääsi monen päivän ratsastustauon jälkeen maneesiin tuupattavaksi. Vaan eipä tarvinnut tuuppia, kyllä oli enemmän jarruttelun puolella tämä tunnin mittainen jumppahetki ;) Onneksi Herra lopuksi vähän rentoutui ja malttoi innokkuudeltaan, niin saatiin muutama hyväkin pätkä.

Torsten pääsi Maken käsittelyyn. Me saatiin viimeksi laukka-käynti-laukka siirtymiset kotiläksyksi Antilta, joten pyysin Makea harjoittelemaan niitä. Pääsen vähän helpommalla ;) Ja hyvinhän tuo ponny toimi. Jälleen. Ihan alkuun oli vähän jännittyneisyyttä ilmassa, mutta pian poni rentoutui, ja siirtymiset onnistui hienosti. Laukka-seis onnistui myöskin! Loppuun pääsin itse narujen päähän, ja voi, kun poni oli hieno. Ryhdikäs kun pyysin, kevyt, kuuntelevainen. 

Miinukselle päivä meni vasta, kun jotenkin vajaa iPhone5 heittäytyi ponin jalkoihin?! On siis sanomattakain selvää, mitä puhelimelle käy, kun 600kg ja hokkikenkä astuu lasin päälle. Täytyy huomenna soittaa Tapiolaan ... Ja hei, poni ihan vahingossa astui, joten se sai kyllä oman porkkanacupcakensä. Hassu ponny <3

Toivottavasti teillä on hyvin levätty viikonloppu takana. Ja toivottavasti ponit eivät ole astuneet teidän puhelimienne päälle. 

Porkkanoiden kutsu

Kyllä hevosilla on ihmeellinen kuulo. Aivan uskomattoman tarkka. Minä en kuule mitään, mutta Torsten - se kyllä kuulee. Nimittäin porkkanasäkkien kutsun. "Torsten, tule tänne, tule jo!", niin ne varmasti huhuilevat. Ja Torsten, tuo kiltteyden ja tottelevaisuuden ruumiillistuma, sehän menee. Usein ravilla. Välittämättä esteistä (=ihmisistä) tiellään.

***** kuriton poni!

Pakkanen ei hellittänyt tänäänkään otettaan. Näinpä ollen, tallille saapuessamme, päätimme lähteä -20 asteessa vain maasta käsin kävelemään poikien kanssa. Tuntihan oli jo peruttu aiemmin, vaikka viime tippaan odotettiinkin ilman lauhtumista. 

Tunnin reipas kävely sai hien virtaamaan, ja tallille palattuamme päätin heittää Torstenille yhden koesatulan kuitenkin selkään ja testata heilumisen tason. Barsbyn Kanter, leveys 5, oli nyt kokeilussa. Ja se oli aavistuksen verran kapea. Ja ihan aavistuksen heitti laukassa vasemmalle. 

Ratsastanko mä aina vain vasempaan kierrokseen? 

Poni kuitenkin liikkui hyvin ryhdissä, oli kevyt kädelle ja notkea niskastaan. Hyvä hyvä! 

Ja koska poniensa eteen tekee mitä vain, minä siirryn nyt keittiöön tutkimaan niitä porkkanoita. Jos ne kutsuisivat minuakin luokseen, sitten cupcake muodossa? ;)