tiistai 30. kesäkuuta 2015

Kaipaatko lomaa?

Riistääkö omistajasi sinua jokapäiväisellä työnteolla? Kierrätkö kenttää ympäri tunnista toiseen (tai sille se varmasti ainakin tuntuu), kantaen uskollisesti omistajaasi selässäsi? Onko kesälomasi muuttunut työleiriksi omistajasi viettäessä lomaansa tallilla?

Viime kesänä pidimme Inton kanssa lomaa miltein koko kesän läpi. 

Nyt minulla on tarjota sinulle ratkaisu ongelmaasi, sopuhintaan tietty! Tule kesäksi laitumelleni - täällä omistajat käyvät vain huutelemassa laumani jäseniä, heiluttelevat käsiään, juoksevat ehkä vähän karkuun ja palaavat sitten takaisin kotiin. Täydellinen rauha koko kesän yli on taattu !

Kesäloma ei ole voimassa hetkinä, jolloin omistajasi tuovat minulle kauraa tai muita vastustamattomia herkkuja. Silloin sinun täytyy itse kieltäytyä työnteosta, ilman minun apuani. 




Lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi minulle, niin kesälomasi on turvattu. Laumastani ei hevosia töihin ihan niin vain oteta, se on varmaa !

lomaterkuin, Torsten

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Myrskyn jälkeen

on poutasää 

Eilisen luokan ruusuke saatiin tänään kotiin :))

Sunnuntaiajelulla Laakson viikonlopun viimeisenä päivänä ajelimme rauhallisesti kilpailupaikalle. Ihailimme maisemia ja kehuimme autossa kilpaa hienoa Torstenia, josta on kuoriutunut oikea luottohevonen. Mikään tai kukaan ei tunnu häiritsevän häntä, vaan poni pysyy rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa. 

Sellaisissakin tilanteissa, missä on yritetty kaikki konstit saada hevonen syttymään. Energybootz-tuubilla, kannuksilla, piiskalla ... Ei häiritse. Torzenilla on zen kohdallaan ... 

Verkassa sain muutamia hyviä pätkiä esitettyä, mutta matkalla radalle sunnuntaiajelijoita päästettiin ohi oikealta ja vasemmalta, joten paistattelimme jälleen päivää ennakoitua pidempään kentän laidalla odotellessamme omaa vuoroamme näyttää A luokassa kelpo Helppo C-rata. Lähtölistat nyt ovatkin ihan turhia ;)


Minä syön magnesiumia. Se rauhoittaa :)




Öööööh ... Me ollaan taidettu eksyä :))))









Niin, ja sitä rataa on varmaan turhaa sen kummemmin analysoida. Mielestäni A-tason radassa on yliarvostettua ratsastaa hyvät tiet, joten oiottiin mutkat suoriksi. Ravilisäyksen sijaan näytimme pätkän laukkaa ja koko radan muoto ja tempo olivat täysin Helppo C kelpoiset. Tällainen julkinen nolaaminen arvosteltiin päälle 54 prosentilla.

Ponin palkintomyrkyt ;)


Nyt saa kaupunkielämä hetkeks riittää, me niin suunnataan huomenna maastoon :) Mahtavaa viikonalkua sinulle!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Tyyntä myrskyn edellä

Laaksolla aluekarkeloissa, ensimmäinen päivä


Perjantai-iltana jännitti. Särki milloin mihinkin. Kuuden aikaan olin sitä mieltä, etten selviä edes hevosen selkään kenraaliharjoituksiin. Seitsemän aikaan muistin, etten ollut syönyt mitään, koko päivänä. Kahdeksalta oli hevosen selässä, ihan hyvässä voinnissa :D Ups. Yhdeksän jälkeen lähdin tallilta kotiin niin hyvillä mielin kuin vain ikinä on mahdollista. Torsten oli niin hyvä ratsastaa, ettei hetkeen samanlaista keveyttä ja lennokkuutta ole nähty. Poni oli myös itse hurjan tyytyväinen ;) Puolilta öin muistin puhdistaa saviset saappaat ja viikkoja sitten viimeksi pestyt suitset. Unenlahjojani en sentään kisajännityksestä menetä, joten tyyny oli hyvin aina herätyskellon soittoon asti. 

Aamu sujui suunnitelmien mukaan, tosin harjan letitysyrityksen jätimme suosiolla huomiselle. Torstenin tukkaan pitäisi ehkä nysvätä vähän hiuslisäkkeitä niin onnistuisi ;) Ajomatka kisapaikalle sujui silleen normaalisti, annan aina jännitykselle vallan aluekisoihin mennessä. Kelailen miten päivä taas päättyy johonkin kivaan viitosella alkavaan prosenttilukuun tai hylkäykseen, niin että Kipan tuloksia katsellessa Torsten muuttuu vielä jonain päivänä suomen huonoimmaksi kouluhevoseksi ihan vaan suomen surkeimman kuskin vuoksi :)) 

Kaikki kuvat ovat verryttelystä. Luokkana oli suomenhevosille avoin He B:3. 

Kiva Michelin-ukko... Mutta vihdoin löysin oikean kermansävyiset housut mätsäämään meidän huopaan; Pikeurin housut lähti Reunokselta viidelläkympillä!



Paikan päällä ei enää puntit tutisseet ihan samalla tavalla, ja kaikki sujui hyvin. Veryttelyssä ponny huijasi mua minkä kerkesi, kunnes puolen tunnin hölkän jälkeen tehtiin hetki ihan oikeita töitä. Kelloharjoitusta sekä sulkutaivutusta ympyrällä, muutamia nopeita siirtymisiä ja sitten radalle. 

Radasta ei ole paljon sanottavaa. Ehkä yksi huonoimmista radoistamme tällä kaudella, vaikkei varsinaisia rikkoja mukana ollutkaan. Taustalaulaja lauleskeli "Baby baby you murdered me", se kuvasti aika osuvasti fiiliksiä ;) Jossain vaiheessa mietin, saadaankohan me yliaikasakkoa, kun ei eteenpäinpyrkimys ollut ihan kohdallaan. Toisaalta pohja oli tosi kova, luokka alkoi reilun vartin myöhässä joten veryttely oli pitkä, oma jännitys ja todellinen helleaalto yhdistelmänä, joten ihan tyytyväinen pitää olla. 



Päätuomari palkitsi istuntani seiskalla, jeejee! Tässä kuitenkin huomaa miten vinossa mun olkapäälinja on; aina oikea kylki edellä. Huomenna yritän keksittyä siihen oikeasti ...

Ja sitten taivas aukesi. Ilma muuttui muutamassa minuutissa helteestä jäätäväksi raekuuroksi - Torsten saatiin koppiin ilman mitään matkustuskamppeita saatika harjauksia onneksi ilman suurta kastumista. Parinkymmenen minuutin mittainen rankkasade keskeytti kilpailut pitkäksi aikaa, kun kenttä ei kykene imemään sellaista määrää vettä samaan tahtiin, mitä sitä tuli. Ei käynyt kateeksi niitä ratsastajia, jotka olivat veryttelyssä tai radalla sateen alkaessa. Trailerissa piti huutaa että kuuli oman ääneensä, sen verran kovaa niitä rakeita tuli :D 


Sateen jälkeen paistaa kuitenkin aina aurinko, niin tänäänkin. Kisat saatiin jatkumaan, mutta me kävimme kysymässä lupaa poistua kilpailupaikalta - olimme menneet prosenteilla 61,932 luokan kolmanneksi, mutta kun ratsukoita oli mennyt vasta seitsemän, ei käynyt mielessäkään, että olisimme moisella esityksellä jääneet sijoille kaikkiaan 34 ratsukon luokassa. 

Ponin nauttiessa kotona laitumesta, istuin terassilla seuraten luokkaa Equipesta ja niin käsittämätöntä kuin se onkin, kyllä viimeinen ruusukesija tuli meille. Olen niin iloinen koko päivästä - lukuunottamatta ehkä sitä omaa rataa ;) Tuntui hyvältä saada ensimmäinen aluetason sijoitus kovassa seurassa - oikein paljon onnea sinisen ruusukkeen omistajalle, hyvä Ira ja Aku!

Loppupeleissä huomista rataa ei tarvitse jännittää yhtään, kun joka tapauksessa kotiin tuomisina on yksi vihreä ruusuke ;))

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Keveys

Olen tällä viikolla oppinut uudestaan kevyen tuntuman ja sen merkityksen ratsastukseen. Kuinka sellainen asia saattaa edes päästä unohtumaan? Sitä luulisi ja toivoisi, että kun ratsastusta verrataan pyörällä ajoon, se koskisi myös ohjastuntumaa. Ei muuten koske. Taitaa koko vertaus koskea vain selässä istumista, jos sitäkään.


Grant on yksi niistä valmentajista, jotka vaativat höyhenenkevyttä tuntumaa. Suusta ei oteta, piste. Lempilauseitani häneltä ovat "vetämiseen tarvitaan kaksi" sekä "tuntumaa ei korjata kovemmalla tuntumalla". Ei edes hetkellisesti.

Miksi kevyt, tasainen ja mukautuva tuntuma sitten on niin vaikea? Miksi hevonen yhtäkkiä makaa kädellä, venkslaa kielellä tai muuttuu sitkeäksi? Koska on raskasta olla kevyt. Pitää sormet liikkuvina, rentoina, myötäilevinä. Kantaa kädet oikealla korkeudella, nyrkit tarvittavan välimatkan päässä toisistaan. Kyynerpäät lähellä vartaloa, jos ei halua näyttää tiputanssijalta. Ilmeisesti olisi hyvä pitää ne kädet kiinni noin niinkuin muutenkin, varmaan vaikuttavat tuohon olkapäälinjaan ainakin. Sekin kun pitäisi olla ryhdissä. Ei kuitenkaan saa olla seipään niellyt - silloin istuu liikettä vastaan ja muuttuu kovaksi. Toisaalta ei voi olla liian löysä, silloin satulassa hölskyy perunasäkkinä. On niin paljon helpompaa vähän nojailla ohjaan, ja kuolaimeen, kuin olla kädestä reaktiivinen ja jäntevä. Kysykää vaikka hevosilta - kumpi on helpompaa, kun mamma kantaa vai kun joutuu kantamaan itse itsensä?
Tarvitaan siis ihan pirun paljon kuntoa että voi olla kevyt. Muutenkin kuin vaakalukemia ajatellen.



Nää on näitä kuvia mitä ei omaan Tinderiin laittais ...






Mutta kuten sanoin, kevyt tuntuma on taas hetken muistissa. Torsten kiittää kun ratsastaja yrittää. Valitettavasti viikonlopun Laakson kisat saavat perhoset tanssimaan vatsassa. Niiden tekemien nousukiitojen ja syöksylaskujen jälkeen on vaikea kuvitella, että kykenisi olemaan rento. Niinpä minä kiitän kaikista radan pimeistä kohdista, mihin tuomarit eivät näe. Torsten tuskin kiittää. Se siitä keveydestä ;)

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Positiivisuuden kautta

Kaktu kirjoitteli blogissaan vähän aikaan sitten tärkeää asiaa siitä, miten niin usein kiinnitämme huomiomme ensin omiin negatiivisiin piirteisiimme. Siis sellaisiin puoliin, mihin joku saattaa olla ihastunut, joita toinen ei välttämättä edes huomaa - mutta mitkä eivät itseämme miellytä. Omasta ulkonäöstä on niin helppoa osoittaa niitä piirteitä, mistä ei pidä. Vaakakupin toisella puolella, yleensä huomattavasti kevyempänä, on omat parhaat puolet. Niitä tuntuu olevan paljon vaikeampi osoittaa, ainakaan julkisesti. Kun aina jollain on paremman näköiset hiukset, hampaat tai iho.


Olen melko sinut oman ulkonäköni kanssa. Liikakiloja on liikaa, mutta ruoka ja erityisesti makea maistuu paremmalta kuin hölkkälenkki. Hampaisiini olen tyytyväinen, vaikka ala-asteella ei naurattanutkaan olla aina vaan the rautanaama. Yöt pidin normirautojen lisäksi sellaista viritystä, ettei sen kanssa pystynyt nukkumaan kuin selällään. Yläasteella lopetin rautojen käytön, minkä johdosta yksi alahammas ei ole rivissä, mutta johon olen tosi tyytyväinen. Yksi vino hammas kuuluu olla :)




Yök, se kuolaa !

Hevosblogeissa kirjoittajan ulkonäköön ei - onneksi - tunnuta negatiivisella ajatuksella kommentoivan. Saman koskemattomuuden soisi kaikille muillekin - oli sitten bloggaaja tai ei. Kerran olen kuitenkin saanut vähän hassun kommentin poseeraamisestani. Että onko mun aina pakko katsoa suoraan kameraan? Vastaus oli helppo - kun katson suoraan kameraan, peitän huonoja puoliani, joihin luettelisin ison nenäni ja nykyään myös kaksoisleukani, ja korostan hyviä puoliani, kuten hymyäni ja silmiäni, kuten yllä olevasta kuvasta näkee ;)

Toisaalta, kun kyse on hevosblogista, haluaisin kääntää samaa keskustelua omiin hevosiimme. Into oli The Täydellinen Hevonen (ihan pikkuisen lyhyillä jaloilla ja tuulitukalla varustettuna), mutta Torsten jakaa mielipiteitä. Sillä on kaunis pää ja hieno otsatukka. Sen kaula on omasta mielestäni aivan mahtava, sillä vaikka se on varsasta asti ollut vähän jytky, ei Torstenin kokoinen kaula synny ihan itsestään. Jotain on tehty ratsastuksellisestikin oikein. Sääli että kaula on kovin lyhyt, jolloin koottuna liikkuminen vaatii extrakovaa työtä. Extratyötä vaatisi myös ponin vatsanseutu näin laidunaikaan, mutta esimerkiksi viime talvena se oli just eikä melkeen hyvässä kunnossa, joten en ota asiaa turhan vakavasti. Tuskin ottaa Torstenkaan ;)

Juhannustanssit puusillalla 

Torstenilla on luonnostaan hyvä, vahva tahti ravissa. Sillä on puhdas, hyvin yliastuva käynti ja laukanvaihtoja se heittää laitumella ihan suvereenisti sarjassa. Puhtaasti! Takajalkojen kinnertekniikka saa kiitosta valmentajilta, ja tämän sekä vahvan tahdin takia sille voisi olla tulevaisuudessa helppoa opettaa piffit ja paffit. Torsten on nöyrä tekemään töitä, muttei ole kuitenkaan tyhmä. Se kyseenalaistaa tehtävän ja menetelmät, mikäli ne eivät tunnu riittävän helpoilta. Ratsastajan työksi jääkin suunnittelu, miten asiat tehdään hevoselle mahdollisimman helpoiksi ja miellyttäviksi. Silloin hevoset yleensä haluavat tehdä töitä, riippumatta niiden vajavaisuuksista. Korostamalla niiden parhaita puolia - ihan niinkuin me pyrimme korostamaan omia parhaita puoliamme :)

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Takaisin ratsastuskouluun

Torsten on jo pitkään yrittänyt taivutella minua menemään ratsastuskouluun. Saisin kuulemma palata kotiin vasta sitten, kun osaisin ratsastaa kunnolla enkä olisi vain esteenä Torstenin mitaleille :) Vihdoin otin neuvosta vaarin - siis melkein. Torsten nimittäin lähti mukaan ratsastuskouluun oppimaan ;) Ennen juhannuksen lomaa vierailimme Wiknerin tallilla pitkällä kentällä valmentajamme Eevan silmien alla. 










Pieni kooste radoista ja keskiraviharjoittelusta. Linkki videoon.

Treenasimme pitkien ratojen ratsastamista. Ensin He B:3 verryttelynä ja sitten He A:2 - sain taas hyviä käytännön vinkkejä mukaan, vaikka kumpikaan meistä ei ollut ihan parhaimmillaan. Tällä kertaa edes loma ei liiemmin auttanut menoon, vaan aikamoista hakemista tuo meidän räpellys on edelleen - ehkä meidän pitäisi käydä useamminkin ratsastuskoululla opettelemassa :))