lauantai 28. tammikuuta 2012

Valmennus

Wow, ei olisi paremmin voinut mennä! :) Poni Torsteen oli täysin puhdas ja keskittyi hienosti vaikka maneesin katsomon alla miehet korjailivat sähkökaappia.

Eilis-iltana viimeisenä asiana ennenkuin menin nukkumaan, mietin, josko valmennus kohdaltani pitäisi perua, syynä ihan se, ettei poni ole liikkunnut kuin oikeastaan pellolla, ja vähän sielläkin. Itse ehdottomasti tarvitsin kyllä apua istuntaani, joka on mennyt niin heikoksi kuin vain voi mennä - kädet käy, pää roikkuu alaspäin, jalka menee liian taakse ja perse ei pysy penkissä. Onni on siis kärsivällinen valmentaja. Noin sadalla muistutuksella ja maneesin katon lamppujen laskemisella Vaurion Ville sai iskostettua päähäni taas kutakuinkin, mille istunnan kuuluisi tuntua ;)
            Harjoittelimme kokoamisen tapaista, eli ravissa todella pieneen ja sitten isoon raviin, ja samaa laukassa. Ensimmäiset kerrat poni tuli ravista käyntiin asti, mutta sitten sain takapuoleni penkkiin ja kuitenkin jalkani kiinni niin, että Torsti pysyi aivan pienessä ravissa. Laukassa teimme samaa, joka olikin sitten huomattavasti vaikeampaa. Kuitenkin viimeisellä kerralla, kun tajusin jo ravissa hoksanneeni ja edellä mainitseman asian, tuntui, että olisin voinut vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, ja poni olisi vain lyhentynyt. Tosi hienoa! Näillä harjoituksilla ponin perusaskellajit olivat laadukkaat, isoliikkeiset ja helpot ratsastaa. Aika vahvaa vasemman lavan punkemista oli alussa havaittavissa, mutta harjoitukset toimivat hyvin myös lavan korjaamiseen, kun huomasin omistavani ulko-ohjan... 
Loppuun vielä muutama pysähdys, nämä ovat kyllä parantuneet, tulee nykyään huomattavasti helpommin tasajaloin kuin vuosi sitten. Pari onnistunutta peruutusta ja se oli siinä. Taas syy, miksi voi hymyillä koko ajan muutaman päivän! :) Oli ponikin tyytyväinen itseensä. Ja syystä! 
              Alla kuvia perjantaisesta hankiratsastuksesta. Parin päivän ajan on ollut ihana valo-ilmiö, melkein kerkesi jo unohtua, että sellainenkin on! Tietysti vaan on aika kylmää, mutta ehkä me tämän -13 astetta viime vuoden -23 asteeseen verrattuna kestämme :) 





Auringon täyteisiä päiviä kaikille! :) 

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kiropraktikolla

Suurin huolenaiheeni viime toukokuusta lähtien, on ollut nyt seitsemän vuotiaaksi kääntynyt Sumun-Tottiino, Torsten lempinimeltään. Torsten on ontunut ON-OFFina koko kesän, ollut hieman parempi syksyllä ja maan muuttuessa kovaksi, muuttui poni jälleen huonommaksi. Torstenia on hoidettu hieronnalla, akupunktiolla, eläinlääketieteellä, osteopaattisella hoidolla ja nyt myös kiropraktisella hoidolla. Kaikki jalat on kuvattu ja ultrattu useaan otteeseen, vtj on piikitetty kortisoonilla, mej on leikattu karpaalikanavan syndrooman takia. Molemmat hoidot ovat olleet turhia. Mikään ei tunnu auttavan.
Torsten leikkauksen jälkeen syyskuun lopussa.
Kukaan ei löydä mitään, eikä poni ole tehnyt siitä yhtään helpompaa piilottamalla ontumisensa joka kerta klinikalle mentäessä. 
Hieroja on kehunut lihaksistoa symmetriseksi. Kengittäjä on pysynyt samana koko Torstenin kengityselämän ajan, eikä hänkään ole huomannut mitään, mikä voisi aiheuttaa ontumaa, jossa aamupäivällä poni ontuu 3-4/5 ja illalla on puhdas. Akupunktiota oli muutaman kerran jälkeen turha enää ottaa, kun poni on niin hyvässä kunnossa. Osteopaattikaan ei mitään mullistavaa löytänyt, ja häntä ehkä aron ottaa uudestaankaan, kun poni niin radikaalisti negatiivisessa mielessä aina hoitoon vastaa.
            
Joten voitte uskoa, että kun tänään ajoimme ponin kanssa Vihti DC:hen, jossa kiropraktikko Sybil Moffat otti Torstenin vastaan, Torsten näytti ontumisensa ja maneesista pois kävellessä Sybil uskoi tietävänsä aiheuttajan, oli itsellä aika kiva olo. Jospa nyt... Hoitotoimenpiteessä poni käyttäytyi mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kuin eläinlääkäreitä syvästi pelkäävä ja vihaava poni voi käyttäytä. Sen selkä jousti hienosti ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, pitkän seisomisen jälkeenkin. Kaularankaan tultaessa Sybil huomasi, että vasen puoli oli selvästi enemmän jumissa, mutta hoidettuaan koko ponin, oli pettymys suuri, kun nainen myönsi, ettei ollut tullut kovinkaan paljon viisaammaksi. Hän epäili kuitenkin vian löytyvän oej:sta, ja suositteli, että kävisimme kuvauttamassa joko koko hevosen tai oej + kaularangan skintigrafiassa. Sinne siis. 
             Moffat antoi kuitenkin vielä pienen toivonkipinän, että jotkut hevoset saattavat tietysti olla niin herkkiä, että noinkin pienestä jumista voi syntyä näin isoa ontumista. Kymmenen päivää odotamme ja katsomme, josko poni menee paremmaksi. Kotiin tultaessa poni pääsi tarhaan, jossa se veti aikamoista rallia täysin puhtaasti. Ei sillä, ettei se olisi sitä ennenkin tehnyt, mutta voisiko todella olla, että ponin mystiset kivut olisivat nyt ohi? Ja vaikka olenkin muuttunut jo aika skeptiseksi lukuisten pettymysten jälkeen, elän suuressa toivossa - ainakin seuraavaan ontumiseen asti. 
Into ja Torsten syyskuun alussa laitumella riehumassa. 

maanantai 23. tammikuuta 2012

Hangessa

Viime viikko on kulunut pääosin hangessa ratsastukseen. Ja kyllä on ponit ja ratsastaja tykännyt! Alkuviikosta voitiin vielä vähän tehdä töitäkin pellolla, mutta viikonlopun aikana tänne oli tullut niin paljon lunta, että tiukka dressage on tyystin unohtunut ja ponit ovat päässeet vähän aukomaan lihaksiaan reippailla hankilaukoilla. Kuvat puhuvat puolestaan... 
Vanhempi ruuna Into 


Nuori ponny-ruuna Torsten 




Pitäkää kivaa hangessa :)