sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Adventin aikaan, ilmassa on taikaa

Ensimmäinen adventti
 
Öiset piparitalkoot (c) Laura Heinonen

Tänään on sytytetty adventtikyntteliköstä ensimmäinen kynttilä. Seuraavina viikkoina on lupa nauttia. Leivotaan pipareita, kuunnellaan tunnelmamusiikkia. Ihastellaan valoin koristeltuja pihoja ja kaupungin katuja. Keitetään glögit ja iloitaan ystävien seurasta. Muutaman päivän päästä avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku. Meillä on kaunis paperikalenteri, jonka avaamme yhdessä Torstenin kanssa. Tämä adventinaika on itselleni joulun parasta antia; ei lahjaröykkiöt, ei ostoskeskukset pullollaan joulustressiä ja tavarapaljoutta.

Joulun lähestyessä, valon lisääntyessä haluan tuoda tänne hieman sadunomaista tunnelmaa. Vilpittömästi iloiset ja hyväntuuliset eläinystävät Torsten ja Pätkis seikkailevat adventin aikaan tarinoissa ja kuvissa, joissa unelmat ja toiveet ja kaipaus saattavat sekoittua. Päästetään satujen ja taikojen maailma sydämiimme ja mieliimme. Nautitaan joulunodotuksesta ja ajasta yhdessä.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Sweet Friday

arvonnan voittajat
 

 
Likitin hevosnamipaketit lähtee seuraaville onnekkaille;
 
Ihania kuvia taas kerran! Likitit maistuis varmasti yhdelle ponisedälle joululahjana! :)
viivi.rikkola@gmail.com
 
*****
 
Siinä ois meijän lapsi-ponille lahja kuusen alle!
anni.jauhiainen@gmail.com
 
Onneksi olkoon Viivi ja Anni, laitan teille pikapuoliin sähköpostia :)
 
Ja kaikille muille, kiitos kun osallistuitte! Jostain syystä viimeisimpiin kommentteihin vastaukseni ei näy, ellei paina sivun alalaidassa sijaitsevasta "Lataa lisää"-linkistä. Kummallista, mutta sitten vastaukset tulevat näkyviin :)

Pus <3
 
Tää suuntaa nyt suklaalevyn kautta tallille syöttelemään Torstenille nameja. Eilen sillä oli raspaus ja rokotus, joten viikon ajan herkutellaan ja pusutellaan ja tehdään kävelylenkkejä. Just sopivan rentoa tälle "ratsastajalle" ;) Ihanaa perjantaita sinulle!
 

torstai 26. marraskuuta 2015

Puhelimesta arkea

Torsten, ilta-aurinko ja alkusyksyn värit <3
 
Torstenilla on ollut oikein kunnon shoppingholic syksyllä. Okei, no saappaat oli itselle mutta vain sen takia että edellisten pohjasta voi melkein katsoa läpi ;)
 
Omat shoppailureissut on päätyneet viimeiset kolme kertaa samaan lopputulokseen. Siis mikään ei mahdu, mikään ei istu, jotain haluan ostaa, menen siis Arnoldsin kautta kotiin. Tosin eräässä VIP-illassa (chin chin ja skumppa virtaa!) ostin Lumenen kaksoisleuat poistavan V-rasvan. Ja tietysti ne donitsit myös! Rasva ei ole ainakaan vielä toiminut ihan niin kuin olisin toivonut... Sitä voi tietysti sitten miettiä, että kun ridakamppeitakin kuluttaa sohvalla, niin miksi ne kaksarit vain tuntuvat lisääntyvän...
 
Ruokaa, jeejee!
 
Lisää ruokaa, jeejee! :D Tai siis jälkiruokaa. Keskikuvassa istuttiin ystävän luona, kokkailtiin pihvejä ja friteerattiin ranskalaisia, nautittiin skumppaa, syötiin kermamunkkeja ja kuolattiin Magic Mikea. On se kuuma. Oik. ylhäällä käveltiin ystävän kanssa Stockan herkkuun, lapattiin erilaisia kakkupaloja mukaan ja nautittiin iltaa niiden ja Cheekin uuden musan ympärillä. Oik. alhaalla kuvassa on tietysti sitä maailman parasta sushia Tokyo 55:sta (siis jos pitäisi päättää yksi ruoka loppuelämäksi, se olisi tämä!) mutta jälkkärikuviin se pääsi sen takia, että o m g mansikkamargaritat on hyviä. Kyllä niitä voi nauttia ruuan kanssa, eikös?
 
Okei, tää on nyt vika herkkujuttu tässä postauksessa. Banoffee pie on näin yksinkertainen - ja aivan taivaallisen hyvää!

Jokapaikan paras höylä tai jotain :D Sarjakuvatunnilla sijainenkin tarvitsee inspiraatiota, ihanat oppilaat kirjoitteli hölynpölyä taululle, liikkamaikka asiallisissa varusteissa ja toimistolla sain maanantaipäivän kunniaksi väsymystasoa vastaavaa duunia.
 
Kauniita aamutalliaamuja <3
 
Blogijuttuja! Okei, siis keskimmäinen kuva ei liity mihinkään, mutta yritin vain tuon hyllykön edessä miettiä, milloin kerkeäisin tekemään puuhakirjaa Style your horse. Torsten lähetti heti viestiä, etten koskaan koska mulla on oikeakin hevonen, joten vihkot jäi kauppaan. Oik. ylhäällä bloggaajien kanssa aamupalalla palaveeraamassa tulevasta Blogiexposta :)
 
Vähän huolestuttavaa, miten paljon viinilasikuvia mulla puhelimessa on, mutta eikö se niin ollut että marraskuussa se on ihan ok? Ja jos omistajalla ei ole lasia edessä, niin Torsten kännäilee senkin edestä. Klippausta ja Lindan iilimatohoitoa hyvässä pöllyssä!
 
Aamupäivä Porvoossa syömässä sitruunamarenkikakkua ja ihastelemassa vanhan kaupungin tunnelmaa :)
 
Crazy chickenlady ja crazy catlady. Että aika tosicrazylady.
 
Vitsi mikä päivän piristys, kun saapui oman kylän Prismalle ja pihalla oli Koffin hevoset! On ne ihania. Puhelin on täynnä kuvia näistä nuorista miehistä :D Ludvig bongasi heti sokrupalat taskusta, Thor ei ollut selkeästi niin makean perään :)
 
Testasin Torstenille slow feed-verkkoa yöksi. Sellaisella voimalla joutui heinää nyhtämään, että eihän se kestänyt kuin yhden yön ja palasimme takaisin vanhaan verkkoon. Noi yhen yön jutut on aina just tollasia.
 
Torsten on vaan niin muru <3
 
Tässä on tiedättekö sellainen normipäivä vs. treffipäivä. Että tervetuloa miehet!

maanantai 23. marraskuuta 2015

Pikkujoulutunnelmia

Torsten arpoo suut makiaksi kahdelle blogia seuraavalle ponille :)
 
 
 
Paketit ovat Torstenin henkilökohtaisesti pikkiriikkisen nuolemia :)
 
Likit Treat joulupaperiin kääritty herkkuboxi on mahdollista saada omaksi niinkin helposti, kuin jättämällä kavionjälki kommenttiboxiin! Arvon voittajat torstaina 26.11.
Hirnuisasti onnea matkaan!
t. Torsten

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Loimista ja klippauksesta

Blogissa on muutaman kerran kyselty Torstenin loimituksesta. Kuluneen, tosi lämpimän syksyn aikana olisin minäkin halunnut kysyä joltain paremmin tietävältä, että mitä sille nyt pitäisikään pukea - kylmät aamut, lämpimät päivät ja turilasturkki oli hankala yhdistelmä. Nyt kun Torsten on klipattu, elämä on huomattavasti helpompaa myös loimituksen osalta.
 

Viime torstain maastossa kiitin jälleen klipperiä. Saatiin maastoon mukaan kaveri, ja mentiin kyllä niin kovaa ettei ehkä koskaan aiemmin. Minä vielä varmana siitä että Torsten on tuulennopea tokaisin, että joo, voitte mennä ensimmäisinä, jos kaveriheppa sitten oikeasti menee reipasta laukkaa... Ja kyllähän se meni. Ja niin meni Torstenkin. Vedet valui silmistä, kasvot saivat hiekkakuorinnan ja siinä vaiheessa kun paineltiin täyttä neliä kaartuvaan ylämäkeen yksi jalustin hukassa, kävi mielessä että selvitäänköhän me tästä. Selvittiin kyllä, Torsten vaihtoi laukan puhtaasti ja matka jatkui :D Viimeiselle hiittisuoralle joka on jo vähän kotiinpäin vaihdettiin rooleja, Torsten sai johtaa. Tosin kaverin olin pakko antaa etumatkaa meille, ja silti parivaljakko otti meidät suoran päässä kiinni. Eikä se Torsten hitaasti laukannut siinäkään ;) Kotiinpäin kävellessä, erittäin tyytyväiset hevoset alla, oltiin molemmat tosi tyytyväisiä klipatuista hevosista. Torsten oli tallille saavuttua kostea ainoastaan satulan alta, ja lyhyen karvan ansiosta sekin kuivui alta viiden minuutin.

Klipatun hevosen kanssa saa tietysti olla tarkkana, ettei hevoselle tule kylmä. Koska itse klippaan lähes koko hevosen (ainoastaan korvakarvat jää klippaamatta, siinä Torsten ei jousta), täytyy olla hyvät loimet. Paukkupakkasilla Torsten on tarhannut edellisellä tallilla vain kahdeksan tuntia päivässä, ettei jalat jäädy. Valitettavan harvoissa loimissa on mahaläppää, mikä on sääli, sillä pakkaskeleillä kokoklipattu hevonen vaatii sen. Kaulakappaleesta puhumattakaan, mutta niitä on onneksi saatavilla joka lähtöön.

Kun klippaa hevosen syksyllä, tietäen että se saa olla ilman loimea seuraavan kerran ehkä hyvällä tuurilla seuraavan vuoden toukokuussa, täytyy panostaa istuviin loimiin. Torstenin extraleveä ja hyvin lyhyt runko on aiheuttanut loimikaupoilla hieman päänvaivaa, mutta tässä muutamia omia suosikkejani, jotka tekevät loimituksesta jos ei helppoa, niin helpompaa.

Maailman kaunein Setähevonen <3 Ja Horse Comfortin 200 g tallitoppis.

Horse Comfortin 200 g talliloimi on todellakin hintansa arvoinen. Loimi pysyy suhteellisen hyvin paikallaan eikä kinnaa, kaulakappale on riittävän iso ja etukiinnityksessä on hyvin säätövaraa. Torstenin loimella on kolmas talvi alkamassa, ja useista pesuista huolimatta loimi on edelleen ehjä ja siisti - ihan hyvin alle 80 euron loimelle.

Kun mittari alkaa heilua 10 pakkasasteessa, Torstenille puetaan Horse Comfortin 300 g mahaläpällä varustettu tallitoppis. Istuvuus on sama kuin ohuemmassa mallissa, mahaläppä toimii ja hevonen pysyy lämpöisenä. Tämäkin loimi on hintansa arvoinen, sillä sen saa reilusti alle satasella.

Koska yllämainittujen loimien ainoa huono puoli on pitkä häntäläppä - toimii hyvin pakkasella mutta ei vesisateella - on mulla ollut lämpimiin päiviin Bucaksen kaulakappaleeton 200 g loimi, mikä on toiminut perushyvin. Ja koska en kuitenkaan ole koskaan täysin tyytyväinen, kävin viime viikolla hakemassa Hööksistä Amigon kaulakappaleellisen tallitoppiksen ;) Loimessa on 250 g selän toppauksissa ja 100 g helmoissa. Kaulakappale on todella reilu, ja yhden yön perusteella istuvuus olisi tässä loimessa paras; loimella oli hintaa 110 euroa.


Okei, tää punainen bucas ostettiin myös sen takia, että se on punainen... ;)

Ulkotakkina Torstenilla on Amigo Heron loimia, 200 g kiinteällä kaulakappaleella ja vuoreton loimi irtonaisella kaulakappaleella. Loimet on kevyitä, kuivuvat nopeasti ja istuvat hyvin. Kylmille pakkaskeleille puetaan Bucaksen 300 g toppis, mikä sekin on ajanut asiansa hyvin viimeisenä viitenä vuotena. Torstenin ostoslistalla on kyllä vuoreton Dyonin talliloimi sekä 100 gramman ulkoloimi, mutta sellaista ei tunnu saavan kiinteällä kaulakappaleella mistään. Pitäisi ehkä valmistaa itse ;)



Klipatulla hevosella pidän aina mieluummin liikaa kuin liian vähän loimia. Kun oman talvikarvan omistava hevonen pystyy säätelemään lämpöä pörhistämällä karvojaan, ei klipatulla hevosella ole juurikaan mahdollisuuksia säädellä lämpöä itse. Siksi pidän henk.koht hankalana osaklippauksia, sillä mielestäni loimitus on silloin hankalampaa kuin hevosilla jotka ovat klipattu kokonaan tai ovat kokonaan klippaamatta. Toisaalta tietysti jos joudun talven aikana klippaamaan Torstenin uudestaan, jätän jalat tekemättä, silloin kun ei enää tule niin pahaa kontrastia jalkojen ja muun rungon välille ;)

Torsten viime viikolla, sen jälkeen kun se oli saanut riekkua maneesissa. Paljon lomitettavalle hevoselle tekee hyvää päästä mahdollisimman usein piehtaroimaan myös ilman loimea.

Nojoo, sellaisia fashionjuttuja tähän sunnuntaiaamuun! :D Meille on täällä etelässäkin satanut viime yön aikana ihan ohut lumikerros maahan - joten jeps, tämä suuntaa nyt tekemään lumienkeleitä Torsten kanssa, tai jotain vastaavaa ;) Ihanaa sunnuntaita sinullekin. 

torstai 19. marraskuuta 2015

Vapaapäivänä

Arjen iloja
 
 
Semitehokkaan työputken jälkeen tänään vietetään vapaata. Arkivapaat on huippuja, tuntuu että silloin saa paljon enemmän aikaiseksi kuin viikonloppuisin - ja tällaisen putken jälkeen vapaa tuntuu melkein jopa ansaitulta ;) Mulla on siis tänään niinkin paljon ohjelmaa tiedossa kuin viedä kenkiä suutarille, käydä Torstenin kanssa maastossa ja suunnata illaksi kaupunkiin syömään sushia. En ole ihan varma vielä, mitkä kengät jalassa keskustan kaduille olisi hyvä suunnata, sillä kaikki korkoni ovat tehokkaasti loppuun kulutettuja. Toissapäivänä kävelin toimistolla päivän tallipuukkarit jalassa. Silloin vähän hävetti, että ehkä nyt ei niitä ainakaan. Elämän suuria kysymyksiä ;)


 
 
Ennen arkiaskareita ja Torstenin maastolaukkoja ollaan nautittu hitaasta aamusta ilman herätyskelloa, glögiaamupalasta, Michael Bubblen joululevystä sekä kasvonaamiosta. Että Facebookissa vastaan tullutta ystäväni päivistystä lainatakseni, näin marraskuussa ei välttämättä voi sanoa, että life is good, mutta life is life. Ihanaa torstaita myös sinulle <3

maanantai 16. marraskuuta 2015

Jumppatunti

Jos yläkoulun liikunnassa oli luvassa jotain niinkin tylsää kuin jumppaa, me yleensä suunnattiin kahville. Tai karkkikauppaan, tai ihan mihin vaan, mutta ei todellakaan sinne jumpalle. Koska onhan se nyt ihan harvinaisen tylsä laji... Huomaamattani tai täysin tietoisestikin olen skipannut viime aikoina entistä enemmän myös Torstenilta ne oikeat jumppatunnit kokonaan pois. Koska onhan kahvilla vaan niin paljon kivempaa.



Sunnuntaina aamutallin jälkeen vaihtoehtona Torstenin liikutukselle oli lähteä maastoon tai tehdä kevyt treeni ulkona. Kun kamerakin saapui paikalle, jälkimmäinen vaihtoehto tuntui jo ihan pelkästään blogia ajatellen järkevämmältä ;) Kentän pohja ei tietysti ollut näiden kaatosateiden jäljiltä mitenkään priima, joten treenistä tuli kuin vahingossa perinteinen jumppatunti. Tiedättekö sellainen, missä ei missään vaiheessa tehty maksimaalisia voimainkoetuksia, vaan haettiin vain elastisempaa liikettä ja venyvää kroppaa. Letkeää ja helppoa tekemistä. Torsten kulki hirmu tyytyväisenä ja koko sen etuosa sai jotenkin enemmän joustoa ratsastuksen loppua kohti. Niina Kirjorinne kirjoitti blogissaan hyvän tekstin siitä, mitä tarkoittaa eteen - alas ratsastus ja miten paljon hevosen fysiikka tulee ottaa huomioon. Ei Torstenia voi juurikaan kuvissa näkyvää muotoa alemmas ratsastaa, sillä etupainoinen liikkuminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta niiden omien raamien sisällä sitä muotoa tulee vaihdella, vaikka ratsastajasta tuntuisikin toooosi tylsältä ;) (Ja joo, Torsten on siis meistä kahdesta se notkeampi. Aika noloa.)
 










 
Tänään maneesissa alun höntsäilyjen jälkeen mulla oli ekaa kertaa pitkästä aikaan letkeä ja tasaisesti kaikilla avuilla oleva ratsu, joka siis tapansa mukaan sen yhden onnistuneen ravilävistäjän jälkeen vei sillai hyväntuulisesti ratsastajaa, mutta kuitenkin. Sillä yhdellä lävistäjälläkin pääsee jo aika pitkälle :) Hevosharrastuksen suuria iloja kaiken kuran ja pimeyden keskellä, eikös ;)

tiistai 10. marraskuuta 2015

November kills the passion

Kun tapasin keväällä The One ratsastajan, valmentajan ja osaajan Kyra Kyrklundin, jutteli hän että tullakseen hyväksi ratsastajaksi täytyy olla paljon passionia. Intohimoa ja paloa lajiin.
Allekirjoitan ajatuksen. Varsinkin näin marraskuussa. Ei tätä tekisi ilman passionia.
 
 
Kesäkuukausina kaikki on niin helppoa - loputon valo ja lämpöiset auringonsäteet auttavat ylläpitämään kepeyden ja helppouden illuusiota. Tallille on aina kiva mennä, laitumelta tulee vastaan vetreitä, tyytyväisiä hevosia ja ratsastuspohjat ovat optimaalisia. Tallipäivän jälkeen on elämässä muutakin passionia, kun yöttömät yöt takaavat lämpöisen rantahiekan tai terassien lautalattian jalkojen alle vielä silloinkin kun yö vaihtuu aamuksi ja nauru hiljaisiksi huomaamattomiksi haukotuksiksi.
Ja jos ratsastajan elämä on kesäisin helppoa, niin niin on myös bloggaajan elämä. Hyvä blogi on sopivassa suhteessa viihdyttävää tekstiä ja valloittavia valokuvia; kesällä molempien tarjoilu lukijoille on, jos ei helppoa, niin ainakin helpompaa. Kesäkuussa aika harva bloggaaja sanoo että sori kuvat, kamerasta loppui kapasiteetti kesken.

Sitten tulee marraskuu. Masentava marraskuu. Aika jolloin edes aamun vaihtuminen päiväksi ei takaa valoa ja ainoa mikä lämmittää varpaita on villasukat jotka tungetaan kumisaappaisiin, joiden toivotaan pitävän vettä kun lampsimme hakemaan ystävämme hevosen tallin suojiin tarhasta jossa seisoo enemmän vettä kun vantaassa (jossa vesi sentään virtaa ;)) ja mietimme siinä savella liukastellessamme maastamuuton, arkin rakentamisen tai ponikokoisen snorkkelin etsimisen vaihtoehtoja.
Pesemme mutaisia hevosia, kuivaamme ne keinoauringon alla kesää kaivaten (samalla miettien pitäisikö jatkuvaan solkun alla seisomiseen varustautua suojakertoimilla vai riittääkö toppavaatteet...) ja pohdimme maneesiin yhä syvempää uraa kyntäessämme miten ylläpitää passion myös ponilla. Mitä sellaista me ja tai marraskuu voi tarjota hevoselle jotta intohimo tekemiseen säilyisi? Onko jossain myynnissä kirkasvalolamppuja tarhaan, suomalaisen kesän yrttiseoksia joita sekoittaa ponin puuroon tai kaamosmasennusta torjuvia kuravaatteita ratsukolle sävysävyyn?
 


Bloggaavat ratsastajat joutuvat pohtimaan myös bloginsa sisällöntuottamista. Kuten hyvä ratsastaja tarvitsee passionia, niin myös hyvä blogi tarvitsee sitä. Ja valokuvia.
Kun marraskuu lähentelee ensimmäisen kolmanneksen päättymistä ja huomaa kuvittaneensa blogiansa vanhoilla kuvilla, kynttilöiden kuvilla, viinilasin kuvalla, tärähtäneellä tuulessa heiluvan kaislan kuvalla (sori valo ei riitä liikkuvan kohteen kuvaamiseen) ymmärtää että ollaan syvimpien ja pimeimpien totuuksien äärellä. Valokuva on kirjaimellisesti _valo_kuva ja kun vuorokauden tai viikon ellei peräti kuukauden ainoa valoisa hetki osuu aikaan ja paikkaan jolloin paraskaan bloggaaja ei pääse (märän) kentän keskelle komentamaan poniaan piffiin, paffiin tai edes peräänantoon tai ainakaan yksikään kuvaaja ei kerkeä nopeasti ohimenevän valoilmiön aikaan treeniä tallentamaan, niin todistusaineisto lukijoille ja kuvamateriaali blogiin  jää saamatta, jälleen kerran.
Ja koska vanha totuus on pictures or it didn't happen niin why bother.
Napsastaan blogiin kuva katajapuskasta, treenaillaan keinovalojen alla ja mietitään josko ensi kauppareissulla muistettaisiin ostaa sekä uudet vettä pitävät kumpparit että suklaata, paljon suklaata. Vedetään flanellipyjama sheivaamattomien kinttujen suojaksi, kaivetaan yöpöydälle pokkariksi esimerkiksi Fifty shades of grey ja todetaan että passion kuin passion. Pictures - or maybe not.
 
Nämä kuvat on otettu viime vuonna, 23 marraskuuta, ja kyllä, ne on näytetty täällä blogissa aiemminkin. Ja paikallaan olevaan liikkuvaan kohteeseen ei riittänyt valo, sorry.
 
Onks pakko jos ei haluu? Ja joo, mä tiiän, se on aika lyhyt se helma. Ja joo, ne on tollaset mummosukkikset. (Ja siis, normaalit äidithän tietysti olisivat ehkä heittäneet peiton päälle jos toinen on päikkäreillä, eivätkä leikkisi paparazzia kohteeksi joutuneen puhelimella ;))
 
Aurinkoa ja hankikelejä odotellessa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivän iltana



Rakastan suunnitelmia ja niiden tekemistä. Suunnittelen yleensä tänne blogiinkin ainakin viikkoa aiemmin mistä tulevalla viikolla voisin kirjoitella. (Jep, mun paperikalenteri pitää sisällään lähinnä Torstenin ja blogin ohjelmaa...) Sääli, ettei mun suunnitelmat yleensä koskaan pidä paikkaansa.
 
Vähän niinkuin tänään. Sunnuntai on sellainen päivä, jolloin en yleensä ole töissä, paitsi satunnaisesti tallilla, joten aikaa luulisi olevan. Aamu valkeni kuitenkin vähän vähemmän mairittelevassa olossa ystävän luona - me oltiin parannettu maailmaa edellisenä iltana monen tunnin ajan, tilattu yöpizzaa ja chillattu ulkoporealtaassa kolmelta aamulla. Maailma oli ehdottomasti parempi paikka aamulla, vaikka olo olikin vähän heikompi ;)
 
 
Isänpäivän kunniaksi tehtiin päivällä koko perheen voimin ruokaa ja kasattiin Banoffeepie. Ennen illaksi jo kauan sitten sovittuja treffejä lähdin tervehtimään Torstenia. Sadekeli ajoi meidät maneesiin liikkumaan ja olimmekin siellä pyöreät kaksikymmentä minuuttia - onneksi eilen käytiin reippaalla maastolenkillä valoisaan aikaan. Kuolaimena mulla oli tänään toista kertaa hackamore, joka nyt ei varsinaisesti ole meille mitenkään edustava kuolain :D Etupainoiset kilometrit on aika turhia.
 
Kerkesin hyvissä ajoin treffeille, laittautuminen vain jäi väliin. Sillä nyt sinällään ei ole merkitystä, koska tää deitti suoritettiin ruudun välityksellä, siis Cheek telkkarissa ja minä sohvalla. Ihan täydellistä, vaikka itse sanonkin.
 
Ja kuinkas kävikään, mun tälle päivälle suunniteltu postausaihe on edelleen luonnoksissa eikä mielessä liiku mitään järkevää. Lupaan että ensi kerralla palaan järkevämpien juttujen kanssa tänne. Ehkä ;)

 
Mutta nyt, oikein lämmintä isänpäivää ja rentoa sunnuntai-iltaa!
 
P.s. Kiitos kaikille ketkä viettivät täällä perjantai-iltaa, oli kivaa!
P.p.s. Playssonin blogigaalan Top 10-listan kärkipaikka on tällä hetkellä tällä blogilla. Oumaigaad. Kiitos, kiitos tuhannesti <3 Vielä viikko aikaa äänestää ehdokkaita!