sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lumikellot

ruokasalin pöydällä
















Pikaiset sunnuntaimoikat; tänään pitkästä aikaa kamera kädessä, nyt on niin kevät. Ainakin jos pysyttelee sisätiloissa. Ulkona meinaa järki lähteä kun tuuli on niin jäätävän kova!
Lumikellot istutettiin omasta puutarhasta ruokasalin pöydälle ja sammal haettiin puron varrelta; siinä oli kumisaappaat koetuksella kun vesi on niin korkealla. Sitruunakierrepullat olivat superhyviä, mitä nyt vähän kärtsäsivät pohjasta. Että jos sen jätti syömättä niin oli pehmeää ja sitruunaista :D Herkullisen ohjeen nappasin täältä. 

Viikonlopun aikana on saatu keittiön välitilan laatat paikoilleen ja viimeiseksi nostettiin liesituuletinkin paikoilleen. Rakennustarvikkeet ja työkalut siivottiin pois nurkista - meillä alkaa olla ihan oikea keittiö...! Seuraavaksi odotellaan sähkömiestä paikalle. Projektit etenee ja ihan vauhdilla, ihanaa! Tuntuu että olen suunnittelemassa seuraavaa remonttikohdetta kun edellinen ollaan vasta aloittelemassa, ai miten niin malttamaton. Ei keittiö ihan jouluksi valmistunut mutta ehkäpä pääsiäiseksi ;) Seuraavat hommat tehdään varmasti pihalla ja sisärempat jätetään odottelemaan ensi talvea. Tai no, tulevan terassin ovi on valmistunut ja odottelee meitä puusepän verstaalla. Että ehkä sen verran voi tehdä sisähommiakin. 
Tällä hetkellä tulevan kesän ulkohommiksi vannotan haluavani salaojat joka kolkkaan missä kävelen ja aimo kerroksen kivituhkaa päälle. Ja ainaisesta tuulesta innostuneena kuusimetrisen kuusiaidan tontin ympärille. Ihan oikeasti haaveissa on vähän tarharemppaa, ja jos ei nyt ihan koko aidallista niin ainakin muutamia kuusia ja lehtipuita tarhaan ja puutarhaan. 
Kukkapenkkeihin, joista lupasin jo Tlle että tulevana kesänä laitan oman näköiseksi vain yhden penkin, tilasin äsken lähemmäs parisataa esikasvatettua tainta. Laventelia, salkoruusua, ritarinkannusta...  Yritin kyllä kovasti itsekin kasvattaa laventelia siemestä mutta en ole saanut kuin muutaman hennon taimen nousemaan mullasta joten tuskin omilla tekeleillä pääsen kukkapenkkejä täyttämään. Isoihin taimiin saisi upotettua omaisuuden mutta kun kaksi eniten uudistusta kaipaavaa penkkiä ovat molemmat kymmenen metrin pituisia, kokeillaan pääsisikö pienemmillä taimilla hyvään lopputulokseen. 

Poneilla on ollut rento viikonloppu eilisten kaatosateiden ja tämän päivän myrskytuulten ansiosta mutta eipä niitä näytä häiritsevän. Clancy on syönyt nyt vatsahaavaan kaksi viikkoa Peptizolea. Siinä on samat vaikuttavat aineet kuin Gastrogardissa mutta se on huomattavasti edullisempaa. Tänä aikana Clancy on kuitenkin kaksi kertaa kipuillut, joten olikohan se sitten kuitenkaan vatsahaava. Ehkä se kuitenkin täytyy tähystää ja jatkaa sitten kuuria jos siellä haavoja on. Osaisivatpa eläimet puhua! 

Koko päivän kotihommien jälkeen hetkeksi palkkatöiden pariin; rentoa sunnuntai-iltaa ♡

Ps. Vieläkin on valoisaa. Ja ensi viikon sunnuntaina ei tule enää pimeää ollenkaan! Voiton puolella ollaan. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Suden jäljet

ja ratsastus(puhelin)kuvia














Todistusaineisto julki, eilen toista kertaa Torstenin selässä tälle viikolle. Torsten oli ihan timanttia ♥️ Hevoseksi joka on käytännössä seissyt koko alkuvuoden, on se vaan jotain ihan muuta. Ohjat käteen ja töihin, kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Oikein esiintyi meille - äiti napsi puhelimella kuvia. Koska kuka hevonen olisi kuvauksellisimmillaan parin kuukauden tauon jälkeen, mihin sitä oikeaa kameraa tarvitsisi :D Onneksi puhelinkamerat on jo aika hyviä.
Ei haitannut ponia ratsastuspellon pohja tai vesisade tai mikään muukaan. Tällaisen hevosen kanssa on kyllä etuoikeus tehdä töitä! Monen vuoden työn tulos - eipä aina ole ollut näin helppoa. Ensin varsavuosina ratsastaja oli hukassa ja vasta vähän aikuisempana Torstenkin oppi kantamaan itseään ihan uudella tavalla. Ollaan vähän niinkuin koulutettu toinen toisemme ja tänä päivänä luetaan toisiamme aika hyvin. 

Tänään maastoiltiin aamusta sellainen yhdeksän kilsan lenkki, mistä ollaan menty pätkiä viimeksi kymmenen vuotta sitten. Elämä on toisinaan aika ihanaa. Ponielämä erityisesti ♥️

Viikolla on töissä ollut aika haipakkaa. Hetken hengähdys luonnon helmassa sukset jalassa oppilaiden kanssa. 

Sisko toi mukanaan superraikkaan sitruunakakku!

Ihana meri...

Tammisaaresta ostettu rottinkitarjotin on eniten käytössä kissoilla. Ei sitä ihan sitä varten ostettu, mutta minkäs teet. Kun toinen poistuu korista vaikka ruokakupille, toinen nappaa paikan heti. Ja sitten toista harmittaa. Tämän aamun laiskotteluhetkestä pieni video instassa. Rasse ja Basse ♥️


Omenakranssi leipomosta mutta mustikkapiirakka omasta uunista. Oli nimittän aika ihana aloittaa lauantaiaamu leipomalla...


Sillä keittiöön saapui viime viikolla työtasot!!! Ne on niin hienot ja olen tosi tyytyväinen marmorin valintaan. Tänään on laiteltu koristelistoja ja seuraavaksi sitten laatoittamaan. Vielä kun tiedettäisiin, minkälaisilla laatoilla... Kuvissa muuten miehen jäljiltä keittiö. Meillä on aika erilaiset siivousstandardit. Mua ei haittaa, jos lattioilla on vaikka heinää, mutta likaiset työpinnat ja tiskirätit esillä ärsyttää. Ttä ärsyttää ne heinänkorret. Toisaalta hän on ihan yhtä laiska imuroimaan kuin minä. Niinpä meille muutti robotti-imuri. Kissat olivat alkuun järkyttyneitä mutta tottuivat siihen pian. Imuri tekee yhtä huonoa jälkeä kuin T itse ja sitä pitää säännöllisesti käydä nostelemassa irti johdoista ja mattojen hapsuista ja milloin mistäkin. Meteli on kaamea ja tottakai, meillä imuroidaan nykyään joka ilta. Hehheh :D 

Peikko on käynyt tällä viikolla ahkerasti lenkeillä ja perjantaina saatiin hieman aurinkoakin matkaan.

Mustikkapiirakan ohjeen nappasin täältä.


Lumikellot jaksaa kukkia harmaasta ja kylmästä huolimatta.


Niin, ja tässäpä sitten oikeassa kuvassa suden jälkiä. Menivät laitumen ja tarhan poikki ja viereisiltä tiloilta ja pelloilta oli bongattu myös yksinäisen suden jäljet. Tiedän kyllä että seudulla on muutamia susia mutta ennen en ole huomannut jälkiä näin lähellä taloa.
Vasemman puoleinen jälki on mysteerieläin. Yhteen aikaan laidun oli täynnä niitä; ne olivat siis ihan valtavia, mutta kuitenkin karhua pienempiä. Melkein näyttäisi ahmalta mutta tuskinpa kuitenkaan. 

Kesä on kyllä tässäkin mielessä mun lempivuodenaika. Ei tarvitse tietää, ketkä pihalla öiseen aikaan käyvät ;) 

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Pihan koristeet




Takana näkyvät ruusupuskat on pistetty matalaksi ja poltettu kokossa; byebye puskat, tervetuloa nurmikko! 

Nättipoika ♡




















Tenavatähti ja pukittelun taito! Tämän kun se keksii jahka pääsen taas selkään (jostain syystä ilman satulaa meno ei erityisesti houkuta ;D) niin saan virittää satulaan kauhukahvan. 
Juoksuttelu nyt onkin ollut ainoa liikutusmuoto missä on poni päässyt purkamaan energiaansa. Tämä talvi on ollut erityisen hankala hevosten liikuttamisten kannalta, jos ei käy pimeän aikaan maastossa, kuten minä. Hankikanto tuli aikaisin, pellolle aurattu kenttä suli peilijäätiköksi vain muutama viikko auraamisen jälkeen ja maastossa on itsellä ollut liian liukasta kävellä esimerkiksi kyseisen tenavatähden kanssa. Esittää nimittäin mielellään samat liikkeet myös liikenteessä. 

Sitten kun seuraavat kaksi kuukautta on itseaiheutetuista syistä töissä aivan killeripäiviä jolloin oma jaksaminen on tasoa; huomenta ponit ja hyvää yötä ponit, niin palataan suosiolla oikeasti treenaamaan sitten toukokuussa. Clancy ei ehkä olisi uskonutkaan millainen onnenpotku työtä vieroksuvalle ponille kävi; mikä tsäänssi muuttaa tallille missä ei ikinä tehdä töitä!

Paitsi satunnaisesti viikonloppuisin. Akut latautuu maastokävelyillä, auringon paisteessa peltoaukeilla. Ainakin yleensä. (Ja ei siis koskaan Clancyn kanssa, mutta Torstenin ja Peikon) Juuri kun aikaisemmin päivällä ehdin sanoa, että Torsteniin ei lomailu vaikuta mitenkään, oli illan kävelylenkillä koko matkan ajan vieressä steppaava ja tulinen latinoTottiino joka pisti jalalla koreasti minkä kerkesi ;D Onneksi Torstenilla ja Clancylla on toisensa - se on varmaan ainoa syy miksi ovat vielä järjissään liiallisesta lomailusta huolimatta. Riekkuvat tarhassa päivät pitkät.

Jos ei nyt ihan lomailua, niin ainakin omaa aikaa tarvitsee itse kukin säännöllisesti. Minä otin aamusta omaa aikaa, en kaffekupposen ja kissojen rapsuttelun merkeissä vaan ajelemalla Tammisaareen hakemaan ajokorttia. Kävimme eilen ihastelemassa Tammisaaren kauppakadun liikkeiden kevättä ja koska reissu oli niin onnistunut, jätin ajokorttini jonnekin sinne torin laidalle lumihankeen lojumaan. Onneksi eräs superlady nappasi sen talteen ja sain hakea kortin häneltä aamulla. Kiitos! 
Tehtiin Tn kanssa viime viikolla sellainen hölmö facebookin tehtävä missä toisen piti vastata toisen puolesta erilaisiin kysymyksiin. Yksi kysymys oli, mitä kannan aina mukanani ja siihen se totesi, että eihän sulla ole ikinä mitään mukana. Avaimet ja puhelimet ja lompakko, aina hukassa :D 

Oli miten oli, pari tuntia autossa itsekseen oli oikeasti aika rentouttavaa. Loppuillaksi sutimaan maalia heinäautomaattiin; täydellisen rentoa ja rauhallista sunnuntai-iltaa!