Tallilla

Terve ja tyytyväinen hevonen on jokaisen hevosharrastajan toive. Terve ja tyytyväinen tallinpitäjä auttaa asiaan ;) Sitä suuremmalla syyllä näin hevosomistajan näkökulmasta tallipaikan valinta on avainasemassa tyytyväisen hevosen omistamisessa.

Hevoset ovat suurelle osalle meistä paljon enemmän, kuin pelkkä muutaman tunnin harrastustuokio päivässä. Hevoset ovat elämäntapa. Harrastuskaveri pyörii mielessä, olemmepa sitten sohvalla tai töissä, olemmepa nähneet hevosemme viisitoista minuuttia aiemmin tai kaksi päivää sitten. Arki ja loma rytmitetään niin, että kerkeää tallille. Mieluusti ilman kiirettä :)

Ja kun sinne  tallille saapuu, ei ole mitään parempaa, kuin tavata tyytyväinen hevonen hyvinhoidetussa, hevosystävällisessä ja siistissä ympäristössä. Hevosilla on suuri valta omistajan päivään. Hyväntuulinen hevonen takaa hyvän tuulen myös itselle :)
 Tallinpitäjä, joka pistää hevosen ensimmäiselle sijalle, on asiakkaalle oikea lottovoitto. Se on minulle tallilla kaikkein tärkeintä. Toissijaisia ovat ne seikat, mitkä eivät vaikuta hevoseen. Solariumit, kävelykoneet, talliseura. En käy tallilla sosiaalisen tapahtuman vuoksi, vaan hevoseni takia.

Ja niistä tyytyväisistä tallinpitäjistä. Siihen voi itse kukin vaikuttaa pyrkimällä toimimaan sovitusti. Siivoamalla jäljet! Ihan joka kerta. Ei tulisi varmaan tallinpitäjänkään mieleen jättää joskus ruokkimatta, tarhaamatta tai karsinaa siivoamatta, koska unohtui ;)

Osallistu mukaan Blogitallin viikkohaasteeseen ja voita Sevenonin kauniit hevoslasit! Lue lisää postauksia ja tarkemmat ohjeet täältä.

Cowboy Magic

Niin hyvää ettei sanotuksi saa. 

Yhteistyössä Blogitallin & 1Hevosvoiman kanssa.

Kaksin aina kaunihimpi

Oletteko koskaan kuulleet sanontaa; Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. No, heiloja ei ole näkynyt, joten haettiin tänä helluntaina Torstenin kanssa lohdutukseksi sinivalkoisia ruusukkeita kaksin kappalein Stall Sandbackenin kisoista :))

Kuten olen täällä ennenkin maininnut, olen tosi kova jännittämään kilpailuja. Tuppaan yliratsastamaan verryttelyssä, ja radalla jätän ponin oman onnensa nojaan. Siitä syystä laadin aikataulut yleensä melko tiiviiksi, ettei tarvitsisi miettiä liikoja ;) Tänään jouduin kuitenkin soittamaan kisakansliaan, että saatamme myöhästyä, sillä ajelemme monen sadan polkupyörän ja muutaman auton takana pitkin mutkateitä, maksimissaan 20 kilometrin tuntivauhdilla ... Onnekseni radat olivat kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä, joten kerkesin hyvin vartin verryttelemään ennen ensimmäistä rataa ;) Päätin viime viikon valmennuksen jälkeen, että starttaan KN Specialin alle, lähinnä omaksi mielenrauhaksi, ja jotta saisin vähän tuntumaa taas itse kisatilanteeseen. 

Me käydään enää vaan sellaisissa kisoissa, missä saa ratsastaa ilman kisavaatteita. #eimeekii #kesäkuntoontulevaisuudessa 

Viime valmennuksessa Eeva sanoi, että aika harvoin hevosella osuu se paras päivä kilpailupäivälle, että sitten täytyy vain pyrkiä soveltamaan. Koska Torsten on ollut melko hyvä - tai ainakaan meillä ei ole ollut mitään ongelmia olla pohkeen edessä, olin aika järkyttynyt siitä täi tervassa liikkumisesta, mitä esitimme niin radoilla kuin veryttelyssä. Torsten ei epäröinyt näyttää mielipidettään #mieluumminolisinlaitumella ;) Tuskanhiki valui kun ekan radan jälkeen mietin, miten saisin ponin hereille toiselle radalle ... Eipä tarvinnut herätellä juuri lainkaan, kun meidät kutsuttiinkin palkintojen jakoon! Muutama vuosi takaperin samainen tuomari, Tarja Karppinen, arvioi meidät 56 prosentilla (ihan saman tuntuisella radalla ja erittäin ansaitusti :D), mutta tänään prossat nousi päälle 66. Ei se ehkä tänään ollutkaan niin kamalan näköistä :)  

Palkintojen jaosta jäimme suoraan luokan ensimmäisinä ratsastamaan He A:1 rataa. Raviohjelma sujui ihan jees, mitä nyt pientä terävyyttä ja samalla pehmeyttä olisin kaivannut, mutta kun Torstenille iski kakkahätä kesken peruutuksen (Mikä tsäänssi, että hätä iskee juuri silloin, kun pitäisi mennä taaksepäin? Yök sanoi Torsten ja kieltäytyi peruuttamasta!) meni kuskilla pasmat aivan sekaisin. Ratsastin heti perään yhden siirtymisen väärään paikkaan, ja se oli siinä. Loppurata oli yhtä fiaskoa väärien laukannostojen seassa. Ja kamerallekin kiroilin niin, että video jää kyllä julkaisematta :D Lopputuloksena reilu 58 % ja harmistunut ratsastaja. Täytyy varmaan sanoa, että ponin syötyä hetken vihreää ja käveltyä koppiin, oltiin kyllä koko porukka hyvin hämmästyneitä, kun Torsten kuulutettiin luokan voittajaksi. (Luokassa siis hurjat kolme lähtijää ;) Tuomarin eteen käveli muuten aika häpeissään oleva ratsastaja, sillä ei sillä tavalla kuulu heittää hanskoja naulaan ... Jos mulla olisi ollut edes aavistus siitä, miten siistiltä alkurata näytti, olisin varmaan tsempannut loppuradan paremmin. Ehkä :D

Tyytyväinen ponny pääsi laitumelle ja tänne sohvalle on tilattu roskaruokaa. Ja funtsittu, miten älyttömän hieno Torsten on - kukapa sellaisen ponin rinnalle mitään helluntaiheilaa kaipaisikaan? Tuplavoittaja < 3

Melkein kuin ratsastusblogi

Tämähän alkaa olla jo ihan vakavasti otettava ratsastusblogi, kun jo kolme edellistä postausta ovat käsitellet ratsastusta! Lupaan yrittää parantaa tapani ;) Nyt kuitenkin vielä muutama kuva eiliseltä, kun ratsuna toimi true dressagecob - saanko esitellä, mister Tolbert :) 

Tänään ollaan kyllä vietetty vapaata, ja Torstenin nauttiessa laidunillastaan, minä suuntaan viettämään pitkästä aikaa tyttöjen iltaa :) Kivaa loppuviikkoa sinne!

Bloggaajan kiiltokuvaelämä

Sitä tavallista arkea

Postasin aamulla kuvan ihanasta, hitaasta aamusta blogin facebook sivulle. Kun omat oppitunnit alkoivat vasta kymmeneltä, kerkesi aamulla istua terassilla, juoda kahvia ja lukea uusinta Dressage-lehteä. Rakastan lehtien lukemista, mutta lopulta läppäri vie voiton, ja aikaa lehdille jää vähän. 

Myöhästyin töistä kaksi minuuttia. 

Hurjan kolmen tunnin työpäivän jälkeen siirryin tallille, minulla ja Torstenilla kun oli sovittu treffit Eevan valmennustunnille. Virallisena lepopäivänä, eli sunnuntaina poni vain hierottiin, ja eilen kävimme maastossa nauttimassa kesäillasta. Tänään Torsten ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta siitä huolimatta saimme ihan mukavia pätkiä vaikeissa asioissa. Treenasimme He A:1 rataa, mikä saattaa olla sunnuntaina edessä pikkukilpailuissa, mikäli siltä silloin tuntuu ;) Alla pitkä pätkä videota; harjoittelun jälkeen ratsastin myös koko radan videolle ja lopuksi T & T näyttää, miten laitumesta otetaan kaikki irti :)

Kun Torsten ei oikein missää vaiheessa istunut tarpeeksi syvälle takajalkojensa päälle, se oli aika matala ja ponneton erityisesti laukassa. Raviohjelmaan olin melko tyytyväinen, samoin jälkimmäiseen takaosakäännökseen. Niissä mun pitäisi olla vain tarkkana, etten käännä ilman kokoamista.

Illansuussa kävin shoppailureissulla kylän omassa Primassa. Kyllä sinnekin saa pitkälle toista tuntia kulumaan, kun ei osaa päättää, minkä väriset alushousut ostaa. Ne kun olivat pakollisella ostoslistalla, ööh, erilaisten ratsastuksesta johtuvien hiertymien vuoksi... 

Toinen hetki vietettiin vertaillessa itsestäänruskettavia, ja nyt pidetään sormet ristissä, etten huomenna olisi kovin oranssi. Loppuaika kuluikin sitten kassalla. Posket punoittivat kun tosi söpö kassapoika viikkaili siinä niitä alushousuja, ja kun kello oli minuuttia vaille yhdeksän, jouduin toteamaan, ettei mulla olekaan tilillä tarpeeksi katetta. Onneksi masteri oli mukana - ja haha, sen laskukin maksettuna ;)

Sellaista tänne tänään! Ensi kerralla sitten jotain vähän järkevämpää ;)

Onnenkenkä

Viimeksi kun treenasimme pellolla, oli tuloksena irtokenkä, mutta töitä ei tarvinnut lopettaa kesken. Torsten astui etukenkänsä kannalle niin, etten uskaltanut edes taluttaa sitä talliin, vaan äiti kävi hakemassa tarvittavat työkalut kengän poistoon alas pellolle. Kun inhottavasti vääntynyt kenkä oli pienen operaation jälkeen saatu pois, treenit jatkuivat, me kun ei oltu päästy alkuverkkoja pidemmälle. 

Tänään peltotreenissä Torsten petrasi. Se astui kantansa päälle niin, että kenkä vääntyi vain hieman - niinpä Torsten pystyi sillä vielä talliin kävelemään, muttei enää jatkamaan treeniä. Taluttaessani onnenkenkäistä ponia takaisin tallille, se astui lopulta kengän irti kokonaan. Kuka sitä nyt vapaa-ajallaan onnenkenkiä tarvitsee :) 

Loppuverkka hoidettiin laitumella ja viikonloppuna otetaan kevyesti ;)

Niin joo, ja siitä dressagetreenistä. Mukana oli aika makeita pätkiä <3