Kaksin aina kaunihimpi

Oletteko koskaan kuulleet sanontaa; Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. No, heiloja ei ole näkynyt, joten haettiin tänä helluntaina Torstenin kanssa lohdutukseksi sinivalkoisia ruusukkeita kaksin kappalein Stall Sandbackenin kisoista :))

Kuten olen täällä ennenkin maininnut, olen tosi kova jännittämään kilpailuja. Tuppaan yliratsastamaan verryttelyssä, ja radalla jätän ponin oman onnensa nojaan. Siitä syystä laadin aikataulut yleensä melko tiiviiksi, ettei tarvitsisi miettiä liikoja ;) Tänään jouduin kuitenkin soittamaan kisakansliaan, että saatamme myöhästyä, sillä ajelemme monen sadan polkupyörän ja muutaman auton takana pitkin mutkateitä, maksimissaan 20 kilometrin tuntivauhdilla ... Onnekseni radat olivat kymmenisen minuuttia aikataulusta myöhässä, joten kerkesin hyvin vartin verryttelemään ennen ensimmäistä rataa ;) Päätin viime viikon valmennuksen jälkeen, että starttaan KN Specialin alle, lähinnä omaksi mielenrauhaksi, ja jotta saisin vähän tuntumaa taas itse kisatilanteeseen. 

Me käydään enää vaan sellaisissa kisoissa, missä saa ratsastaa ilman kisavaatteita. #eimeekii #kesäkuntoontulevaisuudessa 

Viime valmennuksessa Eeva sanoi, että aika harvoin hevosella osuu se paras päivä kilpailupäivälle, että sitten täytyy vain pyrkiä soveltamaan. Koska Torsten on ollut melko hyvä - tai ainakaan meillä ei ole ollut mitään ongelmia olla pohkeen edessä, olin aika järkyttynyt siitä täi tervassa liikkumisesta, mitä esitimme niin radoilla kuin veryttelyssä. Torsten ei epäröinyt näyttää mielipidettään #mieluumminolisinlaitumella ;) Tuskanhiki valui kun ekan radan jälkeen mietin, miten saisin ponin hereille toiselle radalle ... Eipä tarvinnut herätellä juuri lainkaan, kun meidät kutsuttiinkin palkintojen jakoon! Muutama vuosi takaperin samainen tuomari, Tarja Karppinen, arvioi meidät 56 prosentilla (ihan saman tuntuisella radalla ja erittäin ansaitusti :D), mutta tänään prossat nousi päälle 66. Ei se ehkä tänään ollutkaan niin kamalan näköistä :)  

Palkintojen jaosta jäimme suoraan luokan ensimmäisinä ratsastamaan He A:1 rataa. Raviohjelma sujui ihan jees, mitä nyt pientä terävyyttä ja samalla pehmeyttä olisin kaivannut, mutta kun Torstenille iski kakkahätä kesken peruutuksen (Mikä tsäänssi, että hätä iskee juuri silloin, kun pitäisi mennä taaksepäin? Yök sanoi Torsten ja kieltäytyi peruuttamasta!) meni kuskilla pasmat aivan sekaisin. Ratsastin heti perään yhden siirtymisen väärään paikkaan, ja se oli siinä. Loppurata oli yhtä fiaskoa väärien laukannostojen seassa. Ja kamerallekin kiroilin niin, että video jää kyllä julkaisematta :D Lopputuloksena reilu 58 % ja harmistunut ratsastaja. Täytyy varmaan sanoa, että ponin syötyä hetken vihreää ja käveltyä koppiin, oltiin kyllä koko porukka hyvin hämmästyneitä, kun Torsten kuulutettiin luokan voittajaksi. (Luokassa siis hurjat kolme lähtijää ;) Tuomarin eteen käveli muuten aika häpeissään oleva ratsastaja, sillä ei sillä tavalla kuulu heittää hanskoja naulaan ... Jos mulla olisi ollut edes aavistus siitä, miten siistiltä alkurata näytti, olisin varmaan tsempannut loppuradan paremmin. Ehkä :D

Tyytyväinen ponny pääsi laitumelle ja tänne sohvalle on tilattu roskaruokaa. Ja funtsittu, miten älyttömän hieno Torsten on - kukapa sellaisen ponin rinnalle mitään helluntaiheilaa kaipaisikaan? Tuplavoittaja < 3