Huvittavan hyödyllistä

Mitä kummaa?

Mietiskelin tässä Torstenille vähän viikonloppuaktiviteetteja, ettei elämä kävisi liian arkiseksi. Koska tuleva viikonloppu on jo täyteen buukattu, bongasin helmikuun toiselle viikonlopulle oikein mielekästä puuhaa. Hartwall areenalla on tarjolla hevosten taikaa Apassionatan muodossa. Mikä loistava tilaisuus yhdistää huvi ja hyöty! Siinä sitten ryhdyin varailemaan paikkoja - ja järkyttyneenä jouduin toteamaan, etten löytänyt hevos- saatika ponipaikkoja laisinkaan! Mitä kummaa?! Mikä vääryys! Torsten oli ihan maansa myynyt uutisen kuultuaan, niin että illan ratsastuksessa unohti kokonaan, miten liikutaan eteen. Ressukka, se olisi niin kovasti halunnut mennä oppimaan uutta. Toivottavasti tapahtuman järjestäjä ymmärtäisi pian, miten hurjan hyödyllinen, viihdyttävyydestä puhumattakaan, Apassionata olisi hevosten kokea :))

Kun ei jaksa

ja mikään ei maistu - paitsi ruoka, tietenkin ;)

Tiedättekö, nyt ei maalailla sateenkaaria saatika katsella kiiltokuvia. Nyt ärsyttää, turhauttaa - ja ennen kaikkea väsyttää. Kun neljän tunnin työpäivän jälkeen tekisi mieli nukkua ainakin parikymmentä tuntia, ei balance ole kunnossa. Ja ei, työpäivän jälkeen ei lepoa ole ollut tiedossa - esimerkiksi maanantaina suuntasin tallille ratsastamaan ja sitten illaksi töihin, mistä puolestaan matka vei vanhempien sohvalle nukkumaan puolenyön aikaan.

Ja sitten kun lopulta pääsee nukkumaan, näkee sekavia unia. Sellaisia, mitkä alkaa huolestuneisuuden tunteella Inton ja Torstenin olinpaikaista, kunnes muistuu mieleen, että nehän on vain viety laitumelle. Huoli helpottaa vasta kun näkee oman rakkaan hevosen laukkaamassa laitumella ystävien kanssa. Koko kropan valtaa helpottunut, lämmin tunne, niin että herätessäkin on aivan puulla päähän lyöty kun unimaailma ja todellisuus eivät kohtaa. Valitettavasti - ja itkuhan siitä tulee.

Toistan itseäni, kun sanon, että kulunut syksy on ollut vaikea. Asioita, joita vain parhaille ystäville on kerrottu, ei tietenkään julkaista tänne blogiin. Jokaisella meistä kun on ne omat huolemme, ja niissä yksinään on varmasti ihan tarpeeksi murehdittavaa.

Aika harvoin sitä tulee mietittyä omaa jaksamista. Kun aina on sata rautaa tulessa - ja miten hienoa on, jos ja kun niistä kaikista selviydyt kunnialla. Tutuille todetaan, ettei tee edes tiukkaa, vaikka totuus olisikin toinen. Ehkä joskus pitäisi olla lempeämpi itseä ja muita kohtaan. Antaa aikaa ja tilaa. Olla lupautumatta tekemään asioita, vain siksi, että niin kuuluu jonkun normin mukaan tehdä. Tehdä sen sijaan asioita, jotka ovat itselle ja lähimmäisille tärkeitä. 

Omalla kohdallani sellainen asia on tietysti hevosharrastus, joka on tietenkin elämän suola ja sokeri. Saa olla hirmu onnellinen, että on mahdollisuus harrastaa tätä upeaa lajia - vaikkei se aina niin hohdokasta olekaan. Tänä talvena ei pohjien kunnossa ole ollut hurraamista. Kenttä on jäässä, pellot on jäässä - maastossa on niin liukasta, ettei edes hokit pure paksuun peilijäähän. Ei paljoa naurata. Kumpi on pahempi, antaa vapaata vai liikkua liukkailla pohjilla, jolloin hevonen ei liiku oikealla liikeradalla, jännittäessään jokaisella askeleella pohjan pitävyyttä? Mene ja tiedä.

Onnekseni Torsten on kaikesta huolimatta ollut miellyttävä ratsastaa, näinä kahtena viime päivänä kun selkään olen kiivennyt. Huomenna onkin taas vapaapäivän vuoro, kun edessä on 13 tunnin työpäivä - ja siihen päälle pitkästä aikaa laatuaikaa ihanan ystävän kanssa. Ja oikeastaan, kun perjantaina saa nukkua pitkään 15 päivän työputken jälkeen, ei loppuviikko näytä enää niin harmaalta. Oikeastaan, sehän näyttää ihan hyvältä. Kohtahan on jo kevät :)

16:51

näkee vielä ihan hyvin harrastaa talvilaiduntamista :)

Rokotuslomailija ei tiedäkään, että tänään oli viimenen päivä chillailua ja huomenna aloitetaan työt. Ei kerrota sitä sille ihan vielä :) Sitä ennen on nimittäin luvassa keilausilta tyttöjen kanssa - kivaa perjantaita teille!

Rokotuslomalla

Viikko on aloitettu Torstenin kanssa puolivuosihoidoilla raspauksen ja rokotuksen merkeissä. HY-50 oli myös suunnitelmissa, mutta kuten aina, Torstenilla oli ihan omat pläänit. Taitaa olla ainoa tuntemani hevonen, joka herää syvästä unesta kuin adrenaliini-piikin saaneena, vaikka tosiasiassa rokotuspiikkiä kummempaa neulaa Torsten ei kerennyt nähdäkään.

Poliisiratsukko

Ja kun Torsten viettää viikon lomaa, on ratsastajalla aikaa hurvitella ydinkeskustassa. Mikäli siis töiltä ehtii :) Viime torstaina (Torsten aloittaa nämä rokotuslomat aina vähän etukäteen ;)) pääsin nimittäin poliisien juttusille - enkä ihan minkä tahansa poliisin, vaan ratsupoliisin tietysti! Samalla reissulla sain myös silittää ihka oikeaa virkaintoista poliisihevosta - käy lukemassa juttu täältä!

Ratsupoliisista voi käydä tykkäämässä heidän facebook-sivuilla! 

Tasapaino

sopivista varusteista ja viikon kuulumisia

Kun viikonloppuna ratsastin Grantin tarkkojen neuvojen avulla, poni toimi hienosti. Kaikinpuolin; liikkui letkeästi sekä irtonaisesti, pystyi kokoamaan ja liikkumaan sivuttain. Selässä oli meidän oma koulusatula, joka ei ole aivan optimaalinen. Koska kuitenkin tiedostan, että satula aiheuttaa epämukavaa painetta Torstenille, ratsastin maanantaina ilman. (Osittain myös siksi, että pakkasta oli omalla mittapuullani hirveästi ja silloin on parempi istua lämpimän ponin kuin kylmän satulan päällä.) 

Se on vähän niin, että ratsastaessa helposti ja aivan liian usein haetaan erilaisia syitä, mikseivät asiat toimi tai miksi ei kehitytä niin kuin ratsastaja haluaisi. Ratsulle tai ratsastajalle epäsopiva satula, pohjien kunto - maneesissa, kentällä tai pellolla - ei ole riittävän hyvä, kuolaimet eivät pelitä tai hevonen on syystä tai toisesta jumissa. Ja kun koko paletti on tsekattu, on kulunut jo niin paljon aikaa, että kierroksen voi aloittaa alusta. Yksi asia kuitenkin unohtuu tai se sivuutetaan tietoisesti kovin herkästi. 

Ratsastajan taidot. 

Ehdottomasti tärkeintä, hevosen perustarpeiden täyttymisen jälkeen, on riittävän taitava ratsastaja. Hyvällä ratsastuksella kun pystyy jopa kompensoimaan satulan tai pohjan puutteita. Suuria lihasjumeja ei pääse syntymään, jos ratsastaja osaa jumpata hevosensa oikein. Kuolaimella ei lopulta ole edes merkitystä, sillä hyvä ratsastaja pitää ohjia kädessään hyvin tasaisesti ja pehmeästi. Johdattaa hevosen lempeästi mutta määrätietoisesti kohti täydellistä tasapainoa. Siitähän ratsastuksessa loppupeleissä on kyse. Tasapainosta koulu-, este- tai maastoradalla. 

Meillä kävi eilen satulansovittaja. Estesatulamme on käyttökiellossa ja koulusatula ottaa kiinni vasemmasta paneelista Torstenin rankaan. Satula-autollisesta satuloita ei löytynyt ainuttakaan tarpeeksi leveää penkkiä Torstenille, mutta Amerigon satula näytti istuvan parhaiten. Torstenista otettiin mitat - hevosellani on kuulemma levein selkä, mitä satula.comin nainen on koskaan mitannut :) Wide-levyinen satula jää kahdeksan senttiä liian kapeaksi. Eipäs siinä, kyllähän minä sen tiesin. Torsten on iso pieni poika :) Vuosia sitten pääsin kokeilemaan, miltä ison ardennerin selässä tuntuu. Todella tutulta, ei se paljon Torstenia kapeampi ollut ;)

Ratsastelin perjantain sovitteluiden jälkeen ilman satulaa. Kun tiistaina oli ollut vapaata, keskiviikkona maastoiltiin  ja torstaina oli ohjasajo, huomasin muutaman päivän dressagevapaan tehneen itsestäni todella hitaan. Olin koko ajan tipahtaa vasemmalle. 

Perusharrastelija tasapainoilee siis kirjaimellisesti hetken ilman satulaa, niin omakin tasapaino paranee. Silloin vino ratsastaja ei vaan voi tukeutua jalustimiin! 

Sen lisäksi me tasapainoillaan jäällä (kuka tilasi maneesittoman ratsastajan riesaksi näin liukkaan talven?) - ja erityisesti hyvän ratsastuksen etsimisessä. 

Maanantaina oli vielä ihanat hankiratsastuskelit :)

Torstenilla oli rankkojen valmennuksienkin jälkeen reippaasti virtaa viedä ratsastajaa. Kyllä sitä kaipaa aina vaan omaa Setähevosta, jonka kanssa ei tarvinnut edes miettiä luottamusasioita. Into toimi kuin ajatus, ratsastajan puutteista huolimatta :) Tänään on eletty nejä kuukautta ilman rakasta Intoa. Ikävä on syvällä <3

Bloggaamisesta

ja muutama sana sananvapaudesta 

Blogin kirjoittaminen on nykypäivänä harrastus siinä missä ratsastus, maalaaminen tai baletti ovat. Harrastukseen panostetaan, sen kautta kehitetään itseä ja ennen kaikkea sitä tehdään, koska se on mielekästä. Ja kivaa! Siinä missä osa meistä opiskelee itselleen harrastuksestaan ammatin, muuttuu myös yhä useammalle bloggaajalle kirjoittaminen harrastamisesta työksi. 

Se mitä blogeihin kirjoitamme - postauksien tai kommenttien muodossa, on täysin meistä itsestämme kiinni. Kokemuksia valmennuksista, mielipiteitä hevosen pidosta, kouluista, tasa-arvosta, valtiosta - uskonnosta. Suomen perustuslakiin kirjattu sananvapaus takaa meille mahdollisuudet kirjoittaa mitä vain, mistä vain - huomioden kuitenkin jokaisen henkilön yksityisyyden suojan.
Harvoin tulee mietittyä tuota arvokasta lakia - meille itsestäänselvä asia kun ei toteudu joka maassa.

Maailmaa järkyttänyt ranskalaisen lehden toimitukseen tehty, yli 13 hengen vaatinut terrori-isku kertoi surullista tottuutta siitä, ettei sananvapaus ole turvallinen itsestäänselvyys edes eurooppalaisissa sivistysvaltioissa.

Saudi-Arabiassa omat mielipiteensä uskonnostaan blogiinsa kirjoittanut mies on tuomittu tuhanteen raipaniskuun. Tuomio on laitettu käytäntöön viime perjantaina, kun ensimmäiset 50 iskua annettiin julkisella paikalla. Seuraavan kerran ruoskinta tapahtuu, kun miehen selkä ja jalat ovat parantuneet sen verran, että hän kestää uuden käsittelyn.

Sanoissa on voimaa. Kynä on miekkaa terävämpi. Sanoilla luodaan mielikuvia paremmasta huomisesta, annetaan toivoa ja uskoa. Kritisoidaan ja samaistutaan - yhdistytään, ympäri maailmaa. Jos sinä kirjoitat tai luet blogeja; tämän tekstin tarkoitus on vedota sinuun. Vedota sananvapauteen, johon tulisi olla mahdollisuus sukupuolesta, kansalaisuudesta, uskonnosta ja poliittisesta kannasta riippumatta. Meille jokaiselle. Kirjoita nimesi adressiin, joka on saudi-arabialaisen miehen mahdollinen pelastus.

Vapaapäivänä, katsellessa Torstenin ja Tolbertin talvilaiduntamisen riemua upeassa, miltein keväisessä ilmassa, sitä muistaa, miten etuoikeutettu saa olla. Miten paljon hyvää omassa elämässä on - ja miten tärkeää on olla pitämättä sitä kaikkea iloa itsellä. Ja juuri sen takia minä bloggaan. 

<3