Päivän ajatuksia

Miten kävi haasteen kirjoitella kuulumisia lähes päivittäin koko helmikuun ajan ja kuinka se vaikutti tilastoihin, entä mitä maksaa hevosen pito itsehoitotallissa ja miltä näytti Torstenin hankilaukkatreeni tänään pellolla ja muutama muu ajatus päivästä.

Olen joskus aiemminkin maininnut, miten vaikeaa nykypäivän ihmisen, aikuisen tai lapsen, on rauhoittaa mieli, sulkea ajatuksista hetkeksi kaikki ympärillämme pyörivä, melko usein varsin epäolennainenkin melusaaste. Koska siinä on haastetta aikuisille, voi se joskus tuntua lapsista jopa mahdottomalta tehtävältä - tai sitten ei. Vietimme tänään äidinkielen ja matematiikan tuntien välissä hetken vaakatasossa koko luokka, kertoilimme välituntikuulumisia ja kuuntelimme hiljaisuutta, normaalisti varsin puheliaassa luokassa. Oli kuulemma ihanan rentoa :) Hetken nollaamiseen ei kauaa mene, mutta siitä voi saada moninkerroin energiaa ja samalla hyvää rauhaa tekemiseen!

Kun kerkeäisi vielä itsekin nollaamaan ;) Helmikuun haaste alkaa olemaan takanapäin ja järkyttävästä (palkka)työurakasta huolimatta (mun mielestä neljän tunnin työpäivät olisivat ihan passelit, eli tällaiset yli normaalien työtuntien päivät monessa eri paikassa kuusi kertaa viikossa on ihan liikaa ;D) kuukaudesta on selvitty lähes kunnialla, tai ehkä sen voi jokainen itse päättää :D

Fiilis teidän kivoista kommenteista ja sellainen pieni rohkaisu siihen että kaiken ei tarvitse olla niin harkittua teki kuitenkin hyvää, joten eiköhän samaan tahtiin pyritä jatkossakin :) Ja jos vielä jotain, niin olen oppinut huomattavasti tehokkaammaksi kuvien muokkauksessa, enää ei toista tuntia käsitellä satoja fotoja vaan tasan ne kymmenen jotka aikoo julkiseen käyttöön ottaa ;)

Aikamoista ylämäkeä on muuten ollut myös matkamittarissa, lisää tilastotiedettä coming soon. 

Samaan tilasto-kategoriaan on myös ajatuksissa kirjoitella vähän kuinka edullista se hevosen pito itsehoitotallissa onkaan, näin kolmen kuukauden kohdalla voi varmasti laittaa julki ponin oman kvartaalitalouden - ei mitään halpaa lystiä tälläkään konstilla ;) Vaan eipä sitä ilmankaan osaisi olla, ei edes tällaisina päivinä kun loppupeleissä kaiken karsinan siivouksen ja tallivuorojen (siis yhden sellaisen ;D) jälkeen ei sitä aikaa jäänyt millekään tehokkaalle hankilaukkajumpalle - ei tosin tainnut häiritä Torstenia olla hetki laitumella vapaana ja sen jälkeen tarhassa harjattavana ;D


Näin meillä treenataan, omistajani on kuin puulla päähän lyöty siitä irtokarvan määrästä mikä meikäläisestä tällä hetkellä lähtee mutta ehkä tuo kovalla reenillä vielä oppii ponin pidon salat.

 Aina niin avulias tallikoira!

Karsina yön jälkeen, tositoimissa allit saa kyytiä (no ei nyt ehkä yhdellä karsinalla ;D), kuivitus on kivaa mutta lopputuloksen ihastelu parasta!

Ja sitä paitsi, Torstenilla alkaa pian valmennuskevät, kun rautakaupassa turveostoksilla törmäsin uuteen valmentajatuttavuuteen ja alustavasti jo sovittiinkin valmennusaikaa - tästä se taas lähtee, ja jos tätä nyt ei varsinaiseksi "kisakuumeksi" voi kutsua niin ainakin meillä on hirveä hinku päästä treeneissämme eteenpäin. Kirjaimellisesti, tuumaa Torsten ;)

Nyt kuitenkin takaisin töihin - huomenna aamulla skoolataan aamukahvit tasa-arvoiselle avioliittolaille. Rakkaus, tuo ihana asia! Kuuluu ihan jokaiselle meistä - ja kukapa omaa onneaan ei tahtoisi kirkossa kuuluttaa :) Rakkauden täyteistä, sateenkaaren väristä viikkoa sinulle! ♥

P.s. Söin tässä kirjoitellessani paketin keksejä enkä ole ollut tänään ilman laskiaispullia. Onneksi paastoaminen alkaa vasta huomenna ;)

Ensiaskeleista

loppuraveihin

Täällä on joskus toivottu sellaista ratsastuskertomusta, missä selittäisin Torstenin treenin alkuraveista aina loppukäynteihin asti. Koska tämän päivän perustylsässä jumpassa oli joku ideakin, ajattelin kirjoittaa päivän tekemiset ylös. Tällainen olisi tietysti mahtava toteuttaa liikkuvan kuvan avulla, mutta tämän päiväisestä, kävelypäivän jälkeisestä tunnin treenistä on kirjoitusten tukena vain kuvia. Ehkä niistäkin saa pääpiirteittäin ideasta kiinni :)

Kävelemme Torstenin kanssa aina alku- ja loppukäynnit maastossa. Säiden salliessa otetaan myös alkulaukat maastossa, mielenvirkistyksen jälkeen on hyvä saapua kouluratsastusareenalle vetreänä, rentona ja motivoituneena! 

Vaikka Torsten tulee töihin käytännössä aina tarhasta eikä karsinasta ja näin ollen se ei tarvitsisi mahdottoman pitkiä alkukävelyitä vertyäkseen, olen vuosien mittaan todennut saavuttavani parhaan lopputuloksen helpoiten aloittamalla työskentelyn käynnissä. Käynti jää usein muita askellajeja vähemmälle treenille ainakin meillä, mikä on hölmöä sillä kouluradoilla käyntitehtävät ovat usein kertoimella kaksi, joten näin tulee tsekattua sekin askellaji läpi ;) (Kun me just niissä karkeloissa niin usein juostaan ;D) Sitä paitsi joku vanha ja viisas on joskus sanonut, että ensin pitää osata kävellä jotta pystyy juoksemaan, tai ainakin jotain sinne päin. Niin tai näin, Torsten on helpompi työstää käynnissä "läpi", harvoin ne asiat jotka käynnissä takkuaa olisivat kuin taikaistusta helppoja reippaammissa askellajeissa.

 Teen siis erilaisia, melko loivia kuvioita, pysähdyksiä - ja jos poni ei tule riittävän kevyesti takaisin niin sitten muutama peruutus istunnalla - ja kun kaikki tuntuu tasapainoiselta, voi ohjia kerätä pikkuhiljaa lyhyemmäksi ja pyytää hieman enemmän. Tänään teimme melko jyrkkää pohkeenväistöä aitaa vasten pitkät sivut jonka päässä teimme joko etuosa- tai takaosakäännöksen tyylisen kulman, riippuen vähän kummassa kierroksessa tehtävää tein. Kun oikeassa kierroksessa väistö tuntui vähän liiankin helpolta tajusin että Torsten lintsaa joten vaihdoin tehtävän jyrkkään sulkutaivutukseen ja jo pääsin käsiksi oikeaan asetukseen. 

Ensimmäiset ravikierrokset.

Koska olin tehnyt jo kunnolliset käyntijumpan vaadin kevyessä ravissa Torstenilta jokaiseen askeleeseen pomppua ja sellaista rentoa, letkeää ja mahdollisimaan isoa liikettä kuitenkin kantaen lavat itse. (Meillä kenttä oli ihan ok mutta ehkä hieman liukas joten kovin suurta liikettä oli turha pyytää.) Muutaman ison kahdeksikon jälkeen aloitin väistättämään ponia loivasti keskihalkaisijalla, etuosa sai johtaa selkeästi mutta takajalkojen piti kuitenkin tulla aktiivisena mukana, askeleeseen haettiin edelleen pomppua mutta ennenkaikkea halusin saada pohkeet ympärille ja asetuksen läpi. Teimme noin kuudesta kahdeksaan toistoa per suunta jonka jälkeen oli lyhyen huilitauon aika :)

On päiviä, ja sitten on maanantaipäiviä jolloin kävelytauon aikana on mahdollista unohtaa kaikki mitä juuri olimme treenanneet - skippasin siis alkuperäisen suunnitelman (jonka siis päätin edellisessä ratsastuksessa) mukaiset volttikasit joiden avulla olisin saanut asetuksen pehmeästi ja tarkistettua suoruutta. Sen sijaan siirryin tekemään isolle ympyrälle harjoitusravia ja kontrolloimistehtäviä. Puoli ympyrää takaosa reilusti ulos, niin että etujalat kulkiva ympyrän uralla ja minä päätin niiden paikan - ei ihan helppo tehtävä mutta koko ajan homma parani. Vatsalihakset huutaa kun sai ottaa tsiljoona puolipidätettä yläkropalla ja alakropalla pohkeet maksassa jotta Torsten ei olisi romahtanut etupainoiseksi jyräksi, ei ole helppoa ;) 

Väistää väistää, takajalkaa vatsan alle ja etujalat ratsastajan haltuun.

Samaisella ympyrällä tein myös laukkatyöskentelyn mutta siihen kenttä oli liian liukas joten sitä oli turha hillota yhtään enempää, siinäkin olisi ollut paljon korjattavaa mutta jos liukkauden takia korjausliikkeitä ei pysty ponilta vaatimaan ei turhia kilometrejä kannata ottaa alle. Huomenna laukkatreeni hangessa ;) 

Huilitauon jälkeen otin kuitenkin vielä ne volttikasit mukaan ja siinäkin sain toisinaan pyytää Torstenia viemään takaosaa ulos, olla todella tarkka siitä etten kantanut Torstenin lapoja ja kaulaa sen puolesta ja pitääkseni ulkolavan mukana omalla ulkojalalla ja erityisesti reidellä. 

Etenkin oikeassa kierroksessa joudun pyytämään jyrkempiäkin väistöaskeleita takaa, jotta pääsin riittävän lähelle oikeaa kylkeä koko jalalla ja sitä kautta sain asetusta pehmeämmäksi.

Turpa vinossa kulkemisessa Torsten on tosi taitava ja siinä saan olla tosi tarkka ja hieman nostavalla sisäohjalla laittaa turvan tasan ;)

Tunti meni ennenkuin tajusin että niin vaan se taivutus ja asetuskin lähtee oikeasti omista jaloista eikä käsistä ja tiukkojen volttien ja muutamien suoraan ratsastusten jälkeen keventelin hetken isolla kahdeksikolla; pohkeet saivat tehdä ihan yhtä paljon töitä käännöksien ja taivutuksen osalta kuin harjoitusravissa mutta muuten Torsten ei tarvinnut apua pitääkseen tahdin, pompun ja lavat ylhäällä. Puolipidätteet tulivat aika kivasti yläkropalla ja suutuntuma oli kevyt, ei vieläkään niin täydellisen elastinen ja notkea kuin haluaisin mutta kaikkea ei tietysti voi saada kerralla. 

Loppukäynnit kävelimme kuivatusloimi päällä maastossa maastakäsin ja ratsastajan loppuveryttely hoidettiin saha kädessä metrin hangessa, taas riittää ponille purtavaa ;) 

Kivoja treenejä lumiseen viikkoosi, palataan taas!

Laskiaissunnuntaina

rentoilua

Muutama hillolla täytetty laskiaispulla, aamulla sänkyyn kiipeäviä koiria, esteratsastusta katsovia kissoja ja pihan kolaamista, siitä on laskiassunnuntai tehty :) Hiljakseen satavaa lunta, kohta maastokävelylle Torstenin kanssa - poni kranioitiin eilen illalla ja siitä suuntasimmekin nauttimaan tyttökavereiden kesken muutaman lasin viiniä joten rennoin rantein heppailu sopii päivään oikein mainiosti. Kalsarikännit tuntuvat olevan maailmallakin just nyt in, tosin meidän iltaa ei istuttu kalsareissa vaan biksuissa porealtaassa tähtitaivas pään päällä, sellaiset on ehkä enempi meidän juttu ;) Ja on Torstenkin vapaansa ansainnut, sen kanssa kun jatkettiin eilen teemalla less is more ja tehtiin mitä mahtavin laukkatreeni pellolla auringonpaisteessa, sulkuväistö jonka jälkeen jatkettiin vastalaukalla tarjosi mahdollisuuden halailla ponia pohkeilla ja välillä tuli oikein siistejä väistöaskeleita.

Nyt vielä muutama kuva puhelimesta menneeltä viikolta - herkkuhetkiä sunnuntaihisi! ♥❄

Torstenin päiväthän alkavat olemaan kuin suoraan kisahevosen kalenterista, aamupäivällä ratsastus ja illalla hoitoja ;)

Our kind of kalsarikänni - huomatkaa nachoja pöydästä varastava koira ;)

Ja kun maalla ollaan, niin täytyyhän kanatkin käydä aamulla ruokkimassa, jyvät maistuvat kädestäkin. (Nämä kanat ovat muuten esiintyneet blogissa aiemminkin, kurkkaa tänne ;))

Helsinki ♥

Tällä viikolla on kaunistauduttu oikein urakalla. Koska kauneus oikeasti lähtee sisältäpäin, sain tiukan käskyn C-vitamiinikuurille, kirkastaa kuulemma ihoa :)

Keväisin iskee myös sisustusfiilis!

Huomatkaa tuo viisauden perikuva, koira joka pitää sähkölankaa niskassaan. Yllättäen siinä ei sillä hetkellä kulkenut sähköä ;)

Tämän aamun tunnelmia, kissatkin huokaisivat kun telkkarista suorana näytetty Göteborgin horse showssa hienon alkuradan tehnyt Niklas Aromaa tipahti kesken radan - onneksi on laskiaissunnuntai, niin tuskin kukaan jaksaisi enää kakkua pullien päälle syödä ;D

Less is more

Apujen käytöstä, hevosen selässä, ole itsellesi riittävän armollinen ja samalla armoton

Jos on joku asia, mitä olen näin vanhemmalla iällä ratsastuksesta oppinut, on se ongelmien ratkaisemistavan muuttaminen. Siinä missä teinivuosina - eli ei niin kovin kauaa sitten ;) - lyötiin kovempaa rautaa suuhun ja turparemmit tiukemmalle, mahdollisesti gramaanit päähän ja pidemmät kannukset jalkaan, olen nykyään enemmän kukkahattutäti-mallia ja ongelmatilanteissa ennemminkin vähennetään kuin lisätään varusteiden ja väännön määrää. Ehkä siksi, että

a) kovemmat välineet harvoin auttavat pidemmällä juoksulla

b) Torsten ei ole sitä tyyppiä, joka nöyrtyisi kovistelemalla

c) vähemmän on todellakin enemmän

Ei kovemmista välineistä tietysti haittaa ole, jos niitä osaa käyttää. Kannukset ovat esimerkiksi Torstenilla toisinaan ihan paikoillaan, gramaanitkaan eivät ihan kokonaan jouda roskakoriin (paitsi ehkä Torstenin kanssa koska niitä on käytetty vain kerran) ja jos maastossa on mahdollista välttää vaaratilanne kovemmalla kuolaimella, niin se on halpa hinta turvallisuudesta. 

Peruskoulu- (ja este) ratsastuksessa, kun ajatus on kuitenkin saada hevonen toimimaan niin kevyillä avuilla kuin mahdollista, täytyy satulassa istujan katsoa peiliin mikäli ainoa keino selvitä ongelmien yli on raudan lisääminen. Itselleen ratsastajana on osattava olla riittävän armollinen oman kehonhallinnan puolesta, mutta samalla tarpeeksi tiukka apujen käytön voimakkuuden kanssa. Hevonen ei yleensä maagisesti herkisty otteiden koventuessa, se on hyvä muistaa selässäkin. 

Meillä on Torstenin kanssa ollut ihmeellisiä ongelmia ratsastuksessa viimeisen viikon ajan, joten viime viikon lauantaina poni kranoitiin ja sen jälkeen sitä on kevyesti ratsastettu. Koska selkä, takareidet ja lavat olivat jumissa, ei yksi hoitokerta riittänyt pääsemään niin syvälle että kaikki jumit olisivat kadonneet, joten tänään poni hoidetaan uudestaan. Kun lihaksisto on jumissa on hevosen käytännössä mahdotonta suorittaa priimasti, se on ihan selvää. Joko siitä, tai jostain aivan muusta syystä Torsten on myös ollut levoton suustaan, sellainen sitkeä ja hidas verrattuna normaaliin suun käyttöön. Vaihdoin kuolaimen hetkeksi kolmipalaan liikkuvalla renkaalla, tämä on pehmeä mutta nopeampi kuolain kuin pitkään käytössä ollut oliivinvel (ja koska se on ollut sillä niin hyvä olen vähän jymähtänyt käyttämään sitä liian pitkäksi jaksoksi, kaikilla hevosilla tulisi säännöllisesti vaihdella kuolainta jottei paine ole aina samassa kohtaa suussa.) Ja mikä paljastaisi oman käden liialliset liikkeet paremmin kuin turparemmittömyys, muutama päivä on ollut armotonta työskentelyä mutta onneksi sellainen yleensä palkitaan. Eilisessä ratsastuksessa Torsten kulki loppuun jälleen ohjan painolla, suu hiljaa ja tyytyväisenä kiinni. Joskus vaan täytyy palata askel tai harppaus taaksepäin, jotta voi jälleen päästä eteenpäin :)

 

Less is not more bloggaamisessa, ensi viikon jälkeen työt helpottaa ja toivotaan että se näkyy myös täällä ;) Mitä ihaninta, aurikoista lauantaita just sulle! ♥🌞