Ensiaskeleista

loppuraveihin

Täällä on joskus toivottu sellaista ratsastuskertomusta, missä selittäisin Torstenin treenin alkuraveista aina loppukäynteihin asti. Koska tämän päivän perustylsässä jumpassa oli joku ideakin, ajattelin kirjoittaa päivän tekemiset ylös. Tällainen olisi tietysti mahtava toteuttaa liikkuvan kuvan avulla, mutta tämän päiväisestä, kävelypäivän jälkeisestä tunnin treenistä on kirjoitusten tukena vain kuvia. Ehkä niistäkin saa pääpiirteittäin ideasta kiinni :)

Kävelemme Torstenin kanssa aina alku- ja loppukäynnit maastossa. Säiden salliessa otetaan myös alkulaukat maastossa, mielenvirkistyksen jälkeen on hyvä saapua kouluratsastusareenalle vetreänä, rentona ja motivoituneena! 

Vaikka Torsten tulee töihin käytännössä aina tarhasta eikä karsinasta ja näin ollen se ei tarvitsisi mahdottoman pitkiä alkukävelyitä vertyäkseen, olen vuosien mittaan todennut saavuttavani parhaan lopputuloksen helpoiten aloittamalla työskentelyn käynnissä. Käynti jää usein muita askellajeja vähemmälle treenille ainakin meillä, mikä on hölmöä sillä kouluradoilla käyntitehtävät ovat usein kertoimella kaksi, joten näin tulee tsekattua sekin askellaji läpi ;) (Kun me just niissä karkeloissa niin usein juostaan ;D) Sitä paitsi joku vanha ja viisas on joskus sanonut, että ensin pitää osata kävellä jotta pystyy juoksemaan, tai ainakin jotain sinne päin. Niin tai näin, Torsten on helpompi työstää käynnissä "läpi", harvoin ne asiat jotka käynnissä takkuaa olisivat kuin taikaistusta helppoja reippaammissa askellajeissa.

 Teen siis erilaisia, melko loivia kuvioita, pysähdyksiä - ja jos poni ei tule riittävän kevyesti takaisin niin sitten muutama peruutus istunnalla - ja kun kaikki tuntuu tasapainoiselta, voi ohjia kerätä pikkuhiljaa lyhyemmäksi ja pyytää hieman enemmän. Tänään teimme melko jyrkkää pohkeenväistöä aitaa vasten pitkät sivut jonka päässä teimme joko etuosa- tai takaosakäännöksen tyylisen kulman, riippuen vähän kummassa kierroksessa tehtävää tein. Kun oikeassa kierroksessa väistö tuntui vähän liiankin helpolta tajusin että Torsten lintsaa joten vaihdoin tehtävän jyrkkään sulkutaivutukseen ja jo pääsin käsiksi oikeaan asetukseen. 

Ensimmäiset ravikierrokset.

Koska olin tehnyt jo kunnolliset käyntijumpan vaadin kevyessä ravissa Torstenilta jokaiseen askeleeseen pomppua ja sellaista rentoa, letkeää ja mahdollisimaan isoa liikettä kuitenkin kantaen lavat itse. (Meillä kenttä oli ihan ok mutta ehkä hieman liukas joten kovin suurta liikettä oli turha pyytää.) Muutaman ison kahdeksikon jälkeen aloitin väistättämään ponia loivasti keskihalkaisijalla, etuosa sai johtaa selkeästi mutta takajalkojen piti kuitenkin tulla aktiivisena mukana, askeleeseen haettiin edelleen pomppua mutta ennenkaikkea halusin saada pohkeet ympärille ja asetuksen läpi. Teimme noin kuudesta kahdeksaan toistoa per suunta jonka jälkeen oli lyhyen huilitauon aika :)

On päiviä, ja sitten on maanantaipäiviä jolloin kävelytauon aikana on mahdollista unohtaa kaikki mitä juuri olimme treenanneet - skippasin siis alkuperäisen suunnitelman (jonka siis päätin edellisessä ratsastuksessa) mukaiset volttikasit joiden avulla olisin saanut asetuksen pehmeästi ja tarkistettua suoruutta. Sen sijaan siirryin tekemään isolle ympyrälle harjoitusravia ja kontrolloimistehtäviä. Puoli ympyrää takaosa reilusti ulos, niin että etujalat kulkiva ympyrän uralla ja minä päätin niiden paikan - ei ihan helppo tehtävä mutta koko ajan homma parani. Vatsalihakset huutaa kun sai ottaa tsiljoona puolipidätettä yläkropalla ja alakropalla pohkeet maksassa jotta Torsten ei olisi romahtanut etupainoiseksi jyräksi, ei ole helppoa ;) 

Väistää väistää, takajalkaa vatsan alle ja etujalat ratsastajan haltuun.

Samaisella ympyrällä tein myös laukkatyöskentelyn mutta siihen kenttä oli liian liukas joten sitä oli turha hillota yhtään enempää, siinäkin olisi ollut paljon korjattavaa mutta jos liukkauden takia korjausliikkeitä ei pysty ponilta vaatimaan ei turhia kilometrejä kannata ottaa alle. Huomenna laukkatreeni hangessa ;) 

Huilitauon jälkeen otin kuitenkin vielä ne volttikasit mukaan ja siinäkin sain toisinaan pyytää Torstenia viemään takaosaa ulos, olla todella tarkka siitä etten kantanut Torstenin lapoja ja kaulaa sen puolesta ja pitääkseni ulkolavan mukana omalla ulkojalalla ja erityisesti reidellä. 

Etenkin oikeassa kierroksessa joudun pyytämään jyrkempiäkin väistöaskeleita takaa, jotta pääsin riittävän lähelle oikeaa kylkeä koko jalalla ja sitä kautta sain asetusta pehmeämmäksi.

Turpa vinossa kulkemisessa Torsten on tosi taitava ja siinä saan olla tosi tarkka ja hieman nostavalla sisäohjalla laittaa turvan tasan ;)

Tunti meni ennenkuin tajusin että niin vaan se taivutus ja asetuskin lähtee oikeasti omista jaloista eikä käsistä ja tiukkojen volttien ja muutamien suoraan ratsastusten jälkeen keventelin hetken isolla kahdeksikolla; pohkeet saivat tehdä ihan yhtä paljon töitä käännöksien ja taivutuksen osalta kuin harjoitusravissa mutta muuten Torsten ei tarvinnut apua pitääkseen tahdin, pompun ja lavat ylhäällä. Puolipidätteet tulivat aika kivasti yläkropalla ja suutuntuma oli kevyt, ei vieläkään niin täydellisen elastinen ja notkea kuin haluaisin mutta kaikkea ei tietysti voi saada kerralla. 

Loppukäynnit kävelimme kuivatusloimi päällä maastossa maastakäsin ja ratsastajan loppuveryttely hoidettiin saha kädessä metrin hangessa, taas riittää ponille purtavaa ;) 

Kivoja treenejä lumiseen viikkoosi, palataan taas!