maanantai 30. syyskuuta 2013

Kun happi loppuu



"Kolme kierrosta takana!" 
"Siis mitä, eikö tämä ole jo viimeinen kierros?!"

Niin on puoli vuotta kulunut siitä, kun testasimme lähtökuntomme SRL ratsastajien kuntohaastetta varten. Puolen vuoden aikana olen treenannut seuraavalla tekniikalla;

* olen kerännyt muutaman lisäkilon
* käynyt kymmenen kertaa lenkillä
* syönyt roskaruokaa ja polttanut savukkeita enemmän kuin laki sallii

Luottavaisin mielin lähdin kuitenkin parantamaan alkuperäistä, 7:30 aikaa. Kotonahan olen kerran mitannut 1500 metrin matkan ja pystynyt juoksemaan sen 6:34 aikaan, johon olin treeniin nähden supertyytyväinen. Lauantaina ei hapenottokyky ollut kuitenkaan puolellani... Viralliseksi ajaksi tuli siis juostua 7:12 ! Aika noloa, sillä mun puheet oli melkoisen suuret, kun kylillä huutelin juoksevani matkan helposti alle seitsemään minuuttiin - ja pahimpina hetkinä jopa alle kuuteen minuuttiin :D *vajoaa maan alle* 

Mutta koska jokainen tosiurheilija alitajuntaisesti varautuu myös huonoon lopputulokseen, on selityksetkin valmiiksi mietittynä. Seuraavana päivänä juoksusta mulla ei ollut yksikään lihas kipeä, ainoastaan kurkku käheänä. Tämä siis kertoo siitä, että lihaskuntoni olisi kestänyt pidempään, mikäli happi olisi riittänyt - ehkä taannoinen flunssa vaikutti asiaan ;)

Olisi varmaan kannattanut kurvata edes joka toinen kerta mäkin sijasta omppuhyllylle ...

No mutta, edelleen ratsastajataulukon mukaan kuntoni on 5/5, eli erinomainen. (kyllä ratsastajat on tajuttoman huonokuntoisia). Tällä kertaa aika riitti myös "oikeiden urheilijoiden" taulukossa tulokseen 4/5, eli hyvä. Mikäli olisi pystynyt parantamaan seitsemän sekuntia, olisi siinäkin taulukossa päästy erinomaisten urheilijoiden kerhoon - ehkä ensi vuonna! :) Nyt voi ilman minkäänlaista stressiä tulevasta jättää lenkkipolut muille ja hylätä tossut kaappiin. Kuluneen puolen vuoden ajan lenkkitossujen paikka on ollut eteisessä, eikä niitä ole saanut siitä siirtää - jos vaikka olisi inspiraatio yllättänyt. Ja yllättihän se, kokonaiset kymmenen kertaa ! :)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Polvet kiinni

Torstenin kanssa on hoppaloikat jääneet kisakaudella vähän vähemmälle, mutta nyt treenikaudella on onneksi taas järkevästi aikaa harjoittaa tätä uhkarohkeaa lajia!

Pituushyppääjä

Tauon jälkeen aloitimme ihan pienistä esteistä, etenkin, kun viimeisimmissä hyppelyissä ponilla ei ollut sitten minkäänlaista eteenpäin pyrkimystä ja kieltoja sateli.

Sitä ongelmaa ei onneksi tällä kertaa ollut. Poni kyllä kielsi kahdesti, mutta molemmat oli selkeästi ratsastajan herpaantuneen keskittymisen syytä. Muuten imua löytyi! Ponnistuspaikat nyt oli vähän niin ja näin, mutta pääasia, että päästiin hyvällä sykkeellä yli esteiden :) 

Onnistumiseen auttoi myös suuresti Ruuhkavuosiratsastajan kirjoitus esteistunnasta. "Polvet kiinni satulaan". Siis ainahan on sanottu, että älä purista polvilla?! :D No, selkeästi mulla on ollut käytössäni vain kaksi vaihtoehtoa; puristaminen tai täysin irti oleva polvi. Kun vihdoin koin Ahaa-elämyksen siitä, että pidän polvet kiinni satulassa, eli muodostan Torstenille kujan, mistä sen on mentävä, oli kaikki niin paljon helpompaa. Iso Kiitos Ruuhkavuosiratsastajalle loistavasta vinkistä :) 



Näihin kuviin ja tunnelmiin, lämmintä alkavaa viikkoa! :)

lauantai 28. syyskuuta 2013

Mitä eroa on kouluratsastajalla ja apinalla ?

Apina ymmärtää siirtyä seuraavaan tehtävään kouluratsastajan hinkatessa sadannen kerran tiettyä liikettä :)

Torsten on ollut tosi hyvä ratsastaa jo useita viikkoja

Noin niinkuin muuten, apinat ja ihmiset ovat samanlaisia. Mallioppijoita. Kun näkee hyvää ratsastamista, pyrkii sitä itsekin ratsastamaan paremmin. Sekä Kyran klinikalla että kahden viimeisten kilpailujen veryttelyissä, olen päässyt visuaalisesti nauttimaan taitavasta ratsastamisesta. Jos kilpailuverryttelyssä unohdetaan kokonaan ne ainoat päässä pyörivät ajatukset siitä, että mitä ihmettä minä täällä teen, on todella hienoa ratsastaa samalla kentällä useiden ammattiratsastajien seassa. Kyllä sitä vaan alkaa istumaan paremmassa ryhdissä ja pyytämään hevoselta vielä hieman enemmän nostetta ;) Hyvää ratsastamista pitäisi käydä katsomassa ehdottomasti useammin!



Viimeisimmällä Antin tunnilla keskityimme istuntaan. Raippa poikittain käsiin ja jalustimet pois. Välillä oli vaikeaa, mutta lopussa kiitos seisoi!

Kohti parempaa ratsastamista on auttanut myös netistä löytämäni artikkeli Everstin Carden viimeisimmästä Suomen klinikasta. Suorana lainauksena Katariinan Tallikamari-blogista; "hyvä tuntuma on vaikeimpia asioita koko ratsastuksessa, ja hänellä itselläänkin on sen kanssa joskus vaikeuksia." Niin kauan kuin olen ratsastanut, olen hakannut päätäni seinään täydellisen tuntuman löytämiseksi. Tämän Carden lausahduksen jälkeen olo on ollut suorastaan helpottunut, en olekaan yksin ongelman kanssa, jopa mestareilla on välillä tuntuma kadoksissa ;) Suosittelen lukemaan Katariinan artikkelin, Carden opit ovat todella silmät avaavia.

Matkalla paremmaksi ratsastajaksi tarvitaan hyvien kirjoitusten ja mallioppimisen lisäksi  tietysti paljon satulassa vietettyä aikaa ja omat valmennustunnit. Olen todella onnekkaasti saanut itselleni loistavia valmentajia opettamaan minua. Anders Sucksdorff, Mia Wollsten, Make Nyman sekä satunnaisesti Heidi Svanborg-Lodman. Syy moneen valmentajaan löytyy siitä, että mielestäni hyvään lopputulokseen on monta eri tietä. Kaikkia valmentajia yhdistää kuitenkin (vähintään) yksi asia - hevosen hyvinvointi. Taloudellisesti olisi ehkä fiksuinta pitää vain yhtä valmentajaa, mutta en kertakaikkiaan osaisi päättää kenestä voisin luopua, joten tällä nelikolla mennään, ainakin toistaiseksi.





Antin kanssa treenaamme ratoja. Antti on FEI-tason koulutuomari, joten hän kertoo minulle, mitä haluaa tuomarina nähdä radalla, ja minkä arvostelun mistäkin liikkeestämme saa.

Mia puolestaan vie Torstenia teknisesti eteenpäin. Selväähän on, että poni on paljon osaavampi kuin oma ratsastajansa, joten täytyyhän Torsteninkin saada välillä loistaa, oikean _ratsastajan_ kanssa! Mian työskentely on hyvin teknistä, ja uskon, että hän on se ihminen, jonka avulla Torsten pääsee vielä pitkälle. Jaamme useimmiten tunnit niin, että hän ratsastaa alkuun ja minä loppuun. Sillä tavalla minäkin pääsen fiilistelemään sitä tunnetta, mille Kouluponin kuuluisi tuntua :) Lisäksi Mialla on käsittömätön taito saada omasta istunnastani parhaat puolet esille ... (tässä tapahtuu myös siis sitä mallioppimista ;))



Make on lähinnä ohjas-ajanut Torstenia, mutta muutaman kerran olen myös ratsastanut hänen silmien alla. Make pistää ponin todella liikkeelle, eikä päästä ratsukkoa helpolla! Saan  paljon apua istuntani kanssa - ihan niinkuin kaikilta valmentajani. On tärkeää, että lähtökohtaisesti korjataan ratsastajaa eikä hevosta. Ekstrabonuksena Maken vahva auktoriteetti ja loistavat hevosmiestaidot pitävät pullisteluun taipuvan ponini hiukan enemmän jalat maassa. Ponihan osaa olla halutessaan hankala, mutta Maken kanssa nuorisorikollisesta kuoriutuu useimmiten kiltti pyhäkoulupoika.


Heidiltä puolestaan saan apuja siihen miten suomenhevosta esitetään radalla, ettei jäädä suremaan sitä mitä suokeilta puuttuu puoliverisiin verrattuna, vaan käytetään hyväksi ne positiiviset puolet joita omasta ratsuruunasta löytyy. Heidin  valmennukset ovat todella tehokasta buustausta, ja hänen valkkujen jälkeen olen saanut parhaat tulokset kisoista. Kerran jopa sen halutuimman, sinivalkoisen ruusukkeen :)





Taloudellisten syiden ja ajankäytöllisten ongelmien vuoksi olen joutunut hiukan järkeistämään valmennuskäyttäytymistäni. Laadukkaita tunteja, mutta harvemmin, max kerta viikkoon. Lompakko kiittää, kun ei pistetä satasia viikossa tunteihin ;) Toisaalta on tehnyt hyvää käydä vähän harvemmin opettajien silmien alla ja ratsastaa itsekseen enemmän - sillä tavalla olen kerennyt sisäistämään tuntien antia paremmin. Ja ennenkaikkea myös rakastamaani maastoiluun jää riittävästi aikaa!








Toivottavasti tiimini avulla pääsemme talven aikana tilanteeseen, jossa ero ratsastajan ja ponin taidoissa kaventuisi. Että ratsastaja pääsisi vihdoinkin poninsa tasolle :)
Niin että uuden kisakauden alkaessa voisimme ehkä jopa keskittyä sellaisiin asioihin, kuin letittäminen ja mahdollisesti sen tuomat lisäpisteet. Menneinä kisakausina uskon että tuomareilla on ollut täysi työ arvostella pelkkää ratsastamista, eivätkä he ole huomanneet, että Torsten on kilkutellut tuulitukkana menemään ;) 

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mahtavuutta

Onni on hienot hevoset ja auringonlasku

Ei uskoisi, että tuntia aiemmin satoi rakeita.

Hyväntuulinen heppailta niin ratsastuksen kuin iltatallinkin osalta tuli juuri oikeaan aikaan, sillä tänään tuli kämmäiltyä töissä oikein huolella. Kaiken voi tietysti korjata, enkä usko, että muutamaa sataa asiakasta varsinaisesti häiritsee laskut, missä veloitettava summa on kokonaiset nolla euroa - mutta silti ... ! Argh.

Nopeasti ennen saunaa (pakko sulattaa itseni jotenkin, melkoinen viima tuolla ulkona, eikä lämpöasteitakaan ole kuin muutama hassu) on pakko kertoa teille eilisestä ihanasta maastoretkestä, kun kävimme molempien ponien kanssa omenavarkaissa erään autiotalon pihalla ;) Torsten oli aivan tohkeissaan maahan pudonneista ompuista, mutta voi sitä ilon määrää, kun se tajusi, että omenoitahan saa suoraan puustakin... Ja muutaman ompun itsekin herkutelleena, täytyy kyllä myöntää, että oli muuten herkullisimmat omenat, mitä olen koskaan syönyt! :) 

Iloa loppuviikkoon! :)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Hämärä hiipii ...












Kesän yksi parhaista asioista loppui tähän päivään, kun hevoset siirtyivät laitumilta talvitarhoihin. Seuraavan kerran onnellisesti kirmaavia tai rauhallisesti laiduntavia (sekä hieman pyöreitä) hevosia näkee vasta ensi vuonna. Toivottavasti ensi vuonna on myös yhtä ihana ja pitkä laidunkesä, kuin tänä vuonna! Ei nimittäin ole mitään parempaa, kuin auringon tuoksuinen, vihreästä kylläinen ja lämmöstä raukea hevonen, joka tulee iloisesti vastaan laitumen portille!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Syyspäiväntasaus

Koko kesän olen sitä vältellyt. Siirtänyt muille. Lintsannut. Sulkenut silmäni. Sanonut, että teen myöhemmin. Että siivoan vasta, kun on syksy. 



Nyt se sitten on täällä. Syksy. Ja siivottu koti. (Miten siivoaminen voi tehdä tälläisen hyvän olon tunteen?) Täällä kaikuu ikävästi - liian puhdasta? Kuolleet kukat on vaihdettu tuoreisiin, kaikki tekstiilit tuoksuvat raikkaille. Muutama kynttilä vielä palamaan, niin mua voisi kutsua kodinhengettäreksi ;)

Kuuluu syksyyn muutakin, kuin kynttilät ja puhdas koti. Kirpeät aamut, ruskan värit luonnossa. Pimenevät illat, sateiset päivät. Villasukat. Pukeutumisen helppous. Ei tarvitse enää miettiä käsivarsialleja ;) Ensi kesänä sitten taas. 



Ja mitäpä olisi syksy ilman Inton jokavuotinen ähkyä. Poikkeus vahvistaa säännön, sillä viime vuonna vatsanpuruilta säästyttiin. Muuten, melko tarkkaan 2x.syyskuuta on Into joka vuosi sairastanut ähkyn. Joskus ollaan pärjätty päivystävällä ellällä, toisinaan on pitänyt kiikuttaa Setä kiireesti klinikalle. Tänään taidettiin selvitä kaikista helpoimmalla; säikähdyksellä. Vatsan nipistyksistä kertoi kimeä vatsa, huono suolistontoiminta ja nirsoilu ruuassa. Onneksi mieli on Sedällä niin positiivinen, ja lopulta homeopaattiset tuntuivat kävelyn kanssa tehoavan.


Joten, kun kaikki syksyn perinteiset asiat ovat nyt hoidettu ja hallussa, jää taakse ehdottomasti yksi elämäni parhaista kesistä. Täytyy ottaa avosylin vastaan ihana, värikäs ja lämmin syksy, ja toivoa, että hyvät tuulet puhaltavat syyssateissakin, ihan meille kaikille! :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Onnistuminen

Aamu alkoi sumuisena, mutta lämpimänä. Heppakavereiden poistuttua tallista laiduntamaan, sisälle jätetty Torsten odotteli malttamattomana karsinassaan; vaan eipä poni aavistanutkaan, mitä päivä tulisi pitämään sisällä. Ponin omiin suunnitelmiin luultavasti kuului laiduntamista, päiväunia, Inton kanssa seurustelua. Minun suunnitelmat piti sisällään SRSn järjestämät aluekilpailut Salossa, ja koska ponilla ei oikeastaan ole päätäntävaltaa tälläisissä asioissa, puettiin sille kuljetuskamppeet päälle ja suunnattiin auton keula kohti Saloa. 


Parin viikon ajan olen ratsastellut itsekseni, ja ihan OK meillä on mennyt - etenkin, kun poni on lomaillut niin paljon ;) Ratsastaessani olen keskittynyt aina yhteen asiaan, minkä haluan läpi; eteenpäinpyrkimys, taipuminen, siirtymiset. Oli siis todellinen helpotus tänään veryttelyssä huomata, että allani oli kivan tuntuinen, lennokas mutta kuunteleva hevonen. Helpottavaa monellakin tavalla; a) ei tarvinnut hävetä meidän menoa liitokaviopuoliveristen sekä (liitokavio)suomenhevosten aluemestaruudesta kilpailevien ammattiratsastajien seassa b) en ole enää niin riippuvainen valmentajasta, tai siitä, että joku muu ratsastaa Torstenia, kuten olin alkukesästä. Kun vain keskityn todella siihen mitä teen ja perustelen itselleni, miksi teen mitäkin asiaa, osaan itsekin! Vaikka eihän Torstenia ole "minulle" läpiratsastettukaan kesän aikana kuin muutama hassu kerta - ekaa kertaa Torstenin elämän aikana - kyllä siihen jää koukkuun ;) On niin superhelppoa mennä itse selkään keikkumaan, kun ammattilainen on käynyt asiat läpi!



Radalle menimme hyvillä mielin. Hieman piti tuomarikopeista ottaa vauhtia, mutta muuten pääsimme tutustumaan rataan kaikessa rauhassa. Ennen kellon soittoa kerkesin ottamaan vielä yhden pysähdyksen, hengittämään syvään, laittamaan silmät kiinni ja unohtamaan kaiken turhan. Sehän ongelmani on. Veryttelyssä haahuilen kuin mikäkin kana ja radalla oikeasti jännitän niin paljon, että se on ihan sairasta. Seesteisellä mielellä pääsin aloittamaan radan, FEIn ponien kenttäohjelma He B, missä heti alkutervehdyksessä Torsten kompuroi takajaloillaan. Tämän seurauksena otin ohjasta liian isosti, ja sen seurauksena poni heitti päänsä kohti taivasta. Peruutus meni vinoon ja kompuroi se siinäkin, mutta kun muuten esitys oli perussiisti, olin todella onnellinen, kun lopputervehdyksen jälkeen pääsin taputtelemaan ja kiittämään hevosta. Se ei ollut sellaista näennäistä hevosen kiittelyä kiroten oikeasti mielessäni ratsastustaidon puutettani, vaan aidosti onnellista ja hyvällä tavalla helpottunutta ratsun kiittämistä.


En tietenkään ratsastanut samalla tavalla kuin veryttelyssä, mutta paljon paremmin, kuin kertaakaan aiemmin aluekilpailuissa. Prosentit 59,3 ja 62,1, eli yhteistulokseksi 60,7 % !


Joten, mikäli tämä jää kauden viimeisiksi kilpailuiksi, ei voi valittaa. Loistavasti järjestetyt, todella selkeät kilpailut, hienoa ratsastusta, lämmin sää, hyvin käyttäytyvä poni ja omaltakin kohdalta tyydyttävää ja rauhallista menoa; mahtavaa. Tämän päiväistä täytyy ehdottomasti lähteä kaupungille juhlistamaan muutamalla maljan nostamisella ;) Hienoa lauantai-iltaa teille!

torstai 19. syyskuuta 2013

Treffit

Inton ja klipperin kesken

Chekatkaa tätä lookkii ;)

Inton oma pörrökarvaan talveksi 2013-projekti alkoi juhannuksen jälkeen. Ensin tuli villahousut. Niistä Setä ei tosin kokonaan keväisin luovu, mutta siirtyy kuitenkin hieman ohuempaan kesämalliin. Sen jälkeen, pikkuhiljaa on karva lähtenyt kasvamaan oikein huolella, sillä seurauksella, että viimeiset pari viikkoa Into on näyttänyt lähinnä mammutilta. Heti kun ilmat viileni niin, ettei tunnu eläinrääkkäykseltä pitää Sedällä loimea niskassa ulkona, oli aika sopia iloinen treffihetki klipperin, Inton ja hyvin allergialääkityn klippaajan kesken. 


Into oli Herrasmies, kuten aina, ja seisoi koko puolitoista tuntia kestäneen parturoinnin hievahtamatta paikoillaan. On se vaan loistava <3 

Lopulta koko hevosesta lähti kottarillinen laadukasta poninkarvaa - tästä tulevaksi talveksi pipo ja lapaset?

Hei, sähän oot naku! 

Niinkun siis mistä mä otan kiinni ...

Herranjestas, sulle on tosissaan tehty brasilialainen !!!

Hmm, pitäiskö sunkin mennä parturiin... Kummasti olo kevenee, suosittelen!