torstai 28. helmikuuta 2013

Melko noloa

Voi että mua harmitti eilen. Tai oikeastaan tänään aamulla ehkä enemmän. Olin kirjoittanut omasta mielestäni kovinkin nokkelan postauksen myöhään eilen illalla, ja kun aloin kuvia lataamaan, nukahdin läppäri sylissä sohvalle. No miltein tunnin siinä nukuttuani, tajusin jättää läppärin siihen ja siirtyä sänkyyn. Niin, ja sammuttaa kynttilät. En kuitenkaan älynnyt lisätä niitä kuvia siihen postaukseen, ja painaa "Julkaise"-nappia. Toisaalta, ehkä ihan hyvä etten kuvia ruvennut enää siinä vaiheessa lisäilemään, mä oon päikkäreitten jälkeen aina ihan pihalla. Mikä maa, mikä planeetta. 


Aamulla tekstiä olisi sitten pitänyt vähän muokata, sillä joku olisi voinut pitää minua vielä oudompana kuin tällä hetkellä, jos olisin toivotellut hyviä öitä kuudelta aamulla. Siihen ei kuitenkaan ollut aikaa, kun nätisti olin herätyskellon vain sammuttanut jatkaen erittäin tyytyväisenä nukkumista ihanassa omassa lämpöisessä sängyssä. Kukas sieltä nyt pois haluaisikaan tulla?


Ei siinä eilisessä tekstissä nyt mitään ihmeellistä lopulta kyllä ollutkaan. Kerroin vain viettäväni vapaa-päivää tallilta, ja totesin, että kaipa se on ihan ihmisillistä välillä pitää päiviä, jolloin ei näe yhtään hevosta. 

Niin, ja eipä se ihan hevoset ollut se eilinenkään päivä. Työpäivästä puolet meni hektisissä tunnelmissa toimistolla ja puolet kivoilla Myymälä & Ravintola 2013 messuilla messarissa. Kävin myös Tuomarinkylän Kartanossa sijaitsevassa White Country-sisustusliikkeessä, joten siinähän niitä heppoja taas oli, kun niiden ohi ajeli ;) Oli muuten ihana tuo kauppa & kahvila. Tosi hyvä valikoima kaikkea, ja tuntui, että kaikkia ihania tavaroita piti vähintääkin hypistellä, ja muutaman olisin ihan toden teolla halunnut kotiin - vaan kyllä se on nyt niin, että kun on pistetty vajaa 2500 euroa ponin satulaan, jää kodin sisustus aika pitkälle jo valmiiksi olevien tavaroiden varaan. Ja onhan niitäkin aika paljon. (Vaikka yhtä ihanan ihanan kesäistä kukkakulhoa en vaan voinut vastustaa, joten se sai nyt uuden kodin ;))



Puhelinlaatua!

Kotona tein sitten pitkästä aikaa suursiivousta, jonka jälkeen kipaisin vielä saunan lämpöihin. Oli ihanaa rojahtaa finally 21.30 sohvalle, kun kaikki oli tiptop eikä itsekään ollut peitettynä hevosenkarvoilla. Avata rekordel, ottaa läppäri syliin ja odottaa tv-ohjelman alkua. Pettymys oli suuri, kun tajusin, että joudun odottamaan vielä 24 tuntia ohjelmaani, sillä eihän eilen ollut torstai. Onneksi tänään on! ;) 



Tämän päiväisten heppailujen kertomiset jätän suosiolla johonkin toiseen hetkeen, kun olen saanut sisäistettyä kaiken Torsten ponin kanssa tapahtuneen kunnolla. Heipat ja Ihanat perjantain toivotukset teille! :) (Ainiin, vielä täytyy muistuttaa arvonnasta, joka löytyy pari postausta alas päin!)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tyttöjen juttuja

Ihan niinkuin tässä blogissa mitään poikien juttuja ikinä olisikaan ;) Mutta välillä on kyllä ihanaa tehdä jotain tosi tyttömäistä. Tai ostaa jotain tyttömäistä. 


Niinkuin nämä kengät, jotka posti toi eilen. Nyt vain kesää ja ruskettuneita sääriä odotellessa... (Mä saankin sitten odottaa pitkään, kun etenkään jaloista en oikeasti koskaan rusketu. Kesän värit on yleensä mulla likaisen lakanan valkoinen tai kiva, paloauton punainen. Joskus myös läikikäs oranssi.)

Ratsastelin eilen molemmilla pojilla. Torstenin kanssa tein ratatreenejä, ja kahdesta radasta sain arvostelutkin. Aika kaameetahan se meno oli, ihan rehellisesti sanottuna. Alkuun sentään tajusin ottaa niistä ihkuista lakerisuitsista turparemmin irti, kun jotenkin en saanut mitään tuntumaa suuhun. Ja turpista irroittaessani tajusin, että olin koonnut suitset ihan päin mäntyä :D Mulla oli kuolaimet aivan väärissä hihnoissa... En sitten siinä alkanut niitä säätämään, vaan menin ilman turpista. Slurps Slurps sanoi ponin kieli kun se röhki (kirjaimellisesti) menemään. 
Vasen laukka oli todella heikkoa. Jännittynyttä, voimatonta, peräänannosta tietoakaan. Ja olen mä tosi rumasti siinä vasemmassa ohjassa kiinni. Huoh. Niin arvasin, että sellaisen jättiharppauksen jälkeen, mikä me ollaan nyt lyhyessä ajassa otettu etiäpäin, tulee monimegaloikka taaksepäin. Mutta pitikö sen tulla juuri nyt, viikkoa ennen kisakauden aloitusta? Suunnitelmana on siis lauantaina kääntää keula kohti Vihti DCn rataharjoituksia. Katsellaan. 

Tänään oli sitten hyppäri. Alkuun mentiin tosi hienosti, vaikka ihan aavistuksen verran pohkeen takana poni olikin muutamissa kohdissa. Mutta siis tosi hyvin, selvittiin "vaikeista" tehtävistä kunnialla. Neljää ravipuomia ympyrän kaarella, josta siirryttiin kolmen esteen jumppasarjalle. Torsten meni kuin vettä vaan. Välikävelyiden jälkeen sarjan viimeistä osaa vähän nostettiin, ja kai mulla meni pupu pöksyyn, kun poni sille sitten kielsi. Seuraavalla yrityksellä ei päästy sarjan toisestakaan esteestä enää yli. Kiemurreltiin ja stoppailtiin siinä hetki. Ihanan tsemppaava opettajamme nosti kaikista esteistä toisen puolen maahan, ja pumppasi päähäni sellaisen tsemppauksen, että päästiin niistä yli. Sitten puomit laitettiin takaisin paikoilleen, ja voi että, me päästiin niistäkin kunnialla yli! Megahienoa! Loppuun mentiin vielä vähän sarjana, mikä koostui kaaripuomeista, jumppasarjasta sekä kahdesta pystystä. Vielä otan esteen jälkeen alas raviin, ja uusi este tullaan ravissa, jotta mulla on ohjattavuus hallussa, mutta vitsit. Jos pari kuukautta takaperin olisi noin käynyt (tai siis kun tunnit tuosta stoppailusta yms lähinnä koostuivat...), me ei oltaisi enää menty rauhassa yli. Me ollaan niin kehitytty! Kaikkein isoin kiitos menee tietysti meidän Opelle, se on ihan huippu. Tietää ja tuntee mun sekä ponin heikkoudet ja hyvät puolet. Voin täysin luottaa siihen, että ne asiat, joita eteeni pistetään, ovat suoritettavissa, ja saan oikeat ohjeet suorittamisen avuksi.
Loppuun täytyy varmaan kertoa, että se este, joka ratsastajalle laittoi vähän takapakkia, oli hurja, järkyttävä 65 cm korkuinen okseri! Isoin este Torstenin kanssa tähän mennessä. Torsten on niin paras <3

Into on päässyt kevyille liikutuksille. Eilen vajaa tunti jumppaa maneesissa, keventelyä ja kevyttä laukkaa. Tänään vain auringonpaisteessa lyhyelle kävelylle maasta käsin, kun kuvittelin olevani ajoissa kotona. Kello löi 20.40 ajaessani pihaan ;) Huomenna en mitä luultavammin mene ollenkaan tallille, joten sitten olenkin oikeasti ajoissa kotona! 

Kriittisimmät ja innokkaimmat lukijani taitaa olla vanhempani. Täytyy siis hetimmiten korjata aikaisempien postausteni virheitä. Iskä, et näytä päivääkään yli 45 vuotiaalta, ja Äiti, tässä tämä kuva, mitä en halunnut julkaista, kun Torsten ei näytä yhtään jalolta, mihin totesit, että eihän se koskaan näytä; 


P.s. Arvontaan kerkiää vielä! Lue pari postausta alas päin, niin tiedät mistä on kyse ;)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Vähän niin kuin hiihtolomalla

Huh, mistä sitä edes aloittaisi! Viime päivät on ollut niin täynnä aktiviteettejä, että koneelle ei oikein ole ollut aikaa. Täytyy siis jotenkin tiivistää tähän kivoimmat tapahtumat :)


Torstaina oli jälleen Mian tunti. Torstenilla alkaa pikkuhiljaa maneesin seinät kaatumaan päälle, ja sen kyllä tunnilla huomasi. Sain kuitenkin paljon hyviä oppeja, joiden avulla poni jälleen esitti pätkiä hienoa ravia ja laukkaa. Vaikka välillä herne menikin sinne nenään ;) Muutaman mielikuvan mainitakseni, koin erittäin tehokkaaksi ajatukseksi nuoralla kävelyn sekä hoikan kohtisuoran profiilin. Nuoralla kävelyssä ponin piti asetella jalkansa suoraan, levittämättä kauheasti askeltaan. Hoikkuus taas tarkoittaa sitä, että pidän kyynerpääni kiinni kropassa ja olen pitkä kyljistäni, sekä pohkeet lähellä hevosta. Ja hevonen pidetään tietysti suorana. 

Torstaina oli myös iskän syndet, Onnea vielä! Ei sua kyllä vanhaksi voi ihan vielä sanoa. Tosin näytät paljon vanhemmalta kuin 45 vuotiaalta :P Ehkä sulla on liian rankat tyttäret ;)

Perjantaina olikin sitten virallinen maneesissa irtona-päivä, jonka aikana pojat eivät ottaneet askeltakaan juoksua. Olivat rapsutelleet toisiaan tunnin! Itse lähdin työpäivän jälkeen ihanan ystävän kanssa kaupunkiin syömään ja muutamalle prosentilliselle. Niin rentouttava ilta, en usko että olen vähään aikaan saanut nauraa ja purkaa sydäntä niin paljon. Tosi ystävät ovat täyttä kultaa! Suussa sulavaa oli Belgen ruokakin, eivätkä juomatkaan pahoja olleet ;) 

Täyteläistä suklaafondanttia kera jätskin, mitenköhän tuollaistakin oppisi tekemään?

Juomapuoli nautittiin tunnelmallisessa Kiilassa.

Lauantaina Torstenin työvapaa jatkui maaston merkeissä, jonne suunnattiin yhdessä tallikaverin kanssa. Ilma oli mukavan leuto ja poni nautti toden teolla, kun sai avata selkälihaksiaan kaikissa askellajeissa luonnon helmassa. Into puolestaan nautti maneesin peileistä, tosin Herran oikea polvi vähän vaivasi liikkumista, vaikka mieli sanoikin muuta. Tein aika paljon käyntityöskentelyä, käyttäen samoja tehtäviä kuin Mian tunnilla Torstenin kanssa. Hyvin toimivat Intollakin! 

Ilta jatkui V:n ja ystäväpariskunnan kanssa Sevillaan syömään ja siitä leffaan katsomaan perjantaina ensi-iltaan tullutta Les Misérables-elokuvaa. Miltei kolme tuntia kestänyt musikaali ehkä vähän koetteli miespuolisten henkilöiden hermoja, mutta itse tykkäsin. Suuntasimme leffan jälkeen vielä yksille, joten ilta vähän venähti --> tämä aamu vähän venähti ;) 

Mutta eipä se haitannut, kun ei ollut mihinkään kiire! Lähinnä vain nauttimaan upeasta ilmasta tallille :) Torstenilla piti jatkua maneesittomuus, mutta kentän lumitilanteen vuoksi kävin silti maneesissa. Virtaa hieman väärin kanavoituna ponilla riitti, eikä maneesissa saatu oikein mitään hyvää aikaiseksi. Laukkailin reippaassa tempossa vähän puhtia pois, mutta ei siitä oikein hyötyä ollut. Katsotaan huomenna uudestaan.
Herranjestas mitä könötystä, ei ihme että ponin oli vaikea ymmärtää ratsastajaansa...


Nyt menee Ponilla hermot tähän lumeen, heitetään se pois!





Into pääsi laukkailemaan kartanon teille, ja voi että se nautti! Näyttää olevan kevättä ponilla rinnassa, eikä ollut tänään yhtään köyhä tai kipeä, ja hyvä niin :) Kävin vielä lopuksi keventelemässä maneesissa, ja Pappa toimi sielläkin erittäin mallikkaasti, tasaisena, kevyenä ja tahdikkaana. Eilinen "käynti läpiratsastus" ja reippaat laukat tiellä tekivät selkeästi hyvää. 

Vihdoin sai ottaa Reiskat käyttöön!




Puhpuhpuh, anna mä meen jo!!


Äsken oltiin laukkakisan nopeimpia, nyt ollaan maneesin hienoimpia!

Saatiin ihan keskenämme olla neljän seinän sisällä ;)




















Hienon ilman kunniaksi korkkasin tänään uudet saappaat ja suitset käyttöön :) Saappaat olivat juuri sopivat ja mukavat, ja kyllähän niillä saa paremman pohjetuntuman kuin noilla mun talviratsastussaappailla. Tuntumasta ei vaan tietysti ole hyötyä, mikäli varpaat pitää amputoida paleltumisen vuoksi, mutta onneksi nyt on luvattu kivoja kelejä! Suitset sen sijaan eivät toimineet ihan niin hyvin. Turparemmi on niin paksu, että kuolainrengas ei pääse nousemaan suoraan poskihihnaa pitkin, vaan joutuu tulemaan vähän sivulle ennen nousua. Katsotaan, asettuisiko turparemmi käytössä tai osaisiko suutari tehdä asialle jotain :) 

Semmoista täällä, mitäs siellä? Ihanan paljon osallistujia on viime postauksen arvontaan tullut, mutta vielä kerkeää! Käykäähän siis kommentoimassa, mikäli Wahlstenin rannekoru sopisi korukokoelmiinne :) Ensi viikkoon! 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Arvonta

Hiphei, ja tervetuloa blogin ihka ensimmäiseen arvontaan! Ei tälle mitään tiettyä syytä ole, mutta pidetään se ihan vain vaikka jo menneiden 1-vuotis synttäreiden ja 100 lukijan rajan rikkoutumisen kunniaksi :) Ja ehkä myös tämän päiväiselle auringon paisteelle. Toivottavasti aurinko ei meitä nyt heti hylkää!

Arvonnalla ei sen suurempia sääntöjä ole. Heittäkää heit, jättäkää bloginne mulle iltaluettavaksi, kertokaa oliko hyvä päivä. Ihan mitä haluatte. Kaikki tähän postaukseen jätetyt kommentit ovat mukana arvonnassa, joka suoritetaan 1.3. klo 21. 

Niin, ja mitäs voittaja sitten saa. No yhden ruokatunnin Hipposportissa pähkäiltyäni, päädyin laadukkaaseen ja tyylikkääseen (sekä kotimaiseen!) Wahlstenin rannekoruun, sekä päivien teemaan sopivaan Ponisuklaaseen. (ehkä nää ponivitsit alkaa jo vanhentumaan, mutta mulla on niin pitkät piuhat aina siirtyä uusiin juttuihin ...)


Ei mulla muuta tänään, Onnea vain kauhiasti kaikille Arvontaan! 

P.s. Tätä saa jakaa vaikka omissa blogeissannekin, mikäli sellaisia kirjoitatte :)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Hyppytunnin iloja

Tallille ajaessamme näin jo sieluni silmin, kuinka pojat odottavat karsinoissaan kultaketjut kaulassa heiluen, palattuaan öiseltä Belgian reissulta. Mutta ei, siellä ne ihan ilman kultaa ja suuria rikkauksia rouskuttelivat - tyytyväisinä kyllä tähän normaaliinkin elämään - iltapäiväheiniään. Jokin muu Herrasmiesliiga on siis saanut saaliikseen arviolta 50 miljoonan euron edestä timantteja. Vähän harmitti, ettei se ollut omien poikien liiga ;) 



Loppu peleissä, tulin melkein jopa iloisemmaksi loistavasti sujuneesta hyppytunnista, kuin ajatuksesta dimangeista. Torsten oli vaan niin PRO. Tehtiin ihan basic-juttuja, mutta kuitenkin tehtäviä jo putkeen! :)  Meillä oli oikein mallikasta seuraa tunnilla, ja tuntuu, että Torsten (ja minä) on rennompi, kun tunnilla on joku muukin - Into ei ole paras vaihtoehto tähän hommaan, sillä poneilla on joku magneettikenttä välissään ... 

Vaan kerran harrastettiin pituushyppyä!

Teimme paljon puomitehtäviä, ja loppuun ihan pienimuotoista rataakin. Poni oli hyvin kuulolla koko tunnin, joskin vasen pohje mun pitäisi ratsastaa paremmin läpi. Loppuverkassa poni oli ihan superhyvän tuntuinen, tosi tahdikas, pehmeä, reipas ja taipuisa. Vitsit, nyt ollaan kyllä kehitytty lyhyessä ajassa melkoinen harppaus parempaan suuntaan, niin koulussa kuin esteilläkin! En voi olla kuin tyytyväinen ponnyyn :) Alla pieniä videopätkiä tästä päivästä. 



Onnea daimondsien nykyisille omistajille ja mielekästä tiistai-illan jatkoa teille muillekin! 

maanantai 18. helmikuuta 2013

Oh, I hate mondays


Kyllä voi maanantait olla vaikeita. Jo pelkkä aamulla suihkuun raahautuminen aiheutti ongelmia, ja jälleen, mulla oli kymmenen minuuttia aikaa käydä suihkussa ja föönätä hiukset. Ei tullut erityisen kuohkeaa pehkoa tänään. Vaikka ei se mitään, lopulta kypärä olisi kampauksen kuitenkin pilannut. Parempi olla siis laittamatta hiuksia ollenkaan ;) 

Ja jos kevyt humputtelu kypärän kanssa ei vielä olisi tukkaa latistanut, niin viimeistään sitten ne hikipisarat jotka otsallani valuivat... Into osasi olla varsinainen Duracel-pupu, tänäänkin! Melkein tunnin sain tehdä ihan hommia, ennen kuin sain sitä yhtään kuulolle. Siirtymisiä, taivuttelua, pieniä askeleita. Yritin ratsastaa ponia myös matalemmalle niskalle, mutta Intoa ei juuri se tehtävä tänään huvittanut. Ja hänen korkeutensa tekee juuri ne asiat, mitkä milloinkin huvittaa. Onneksi se on luonteeltaan niin palvelualtis, muuten tästä hommasta ei tulisi yhtään mitään ;)

Torsten sai riekkua maneesissa vapaana. Huomenna on hyppäri ja loppuviikolla treenaillaan koulua - ja toivottavasti maastoillaan.

Mä jatkan tästä mun supervaikeaa (joka kyllä tallilla helpottui, suprise) maanantaita kohti sänkyä. Toivotan kaikille teille ihanille helppoa loppuviikkoa! :)

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Viikonlopun H-hetket

...ja niitä mahtuu näihin hevostäyteisiin päiviin paljon! Mukana tietysti on pitkiä päikkäreitä, sohvalla hengailua, töllön tuijotusta, vastapainoksi 6-16 talleille... Aika hurjaa ;) 


Mutta niihin hienoihin hetkiin. Lauantaina tallin siivousten jälkeen ajoin Torstenia itse Maken opissa. Se oli todella hauskaa! Viime kerralla hänen käydessään ajoin lopuksi itse hetken,ja poni oli todella herkkä suusta silloin. Siitä olenkin miettinyt, saanko sitä itse lähellekään niin herkäksi ajaen (Into on niin paljon helpompi tässä lajissa), ja tiedättekö mitä; kyllä se herkistyi ajon aikana todella herkäksi! Jouduin oikeasti miettimään, etten jäänyt yhtään kädellä kiinni, etenkään laukannostoissa. Torstenille tuli koko hommasta oikein hiki ;) Alla lyhyttä videopätkää. 



Iltapäivällä Inton kanssa kuvittelin kokevani upeita hetkiä LGn "kuolaimettoman kuolaimen" kanssa, mutta väärin luulin. Vaikka Into olikin varmasti ihan tyytyväinen, niin kouluratsastuksesta siinä ei ollut kyse ;) Tästä vähän laajemmin infoa, kun vielä Torstenilla testaan niitä. Kiitoksia kuitenkin jo Eiralle lainasta! 


Sunnuntaina pääsin sitten nauttimaan hyvin avuilla olevasta ponista, joista saan kiittää Mian tuntia ja Maken takaa-ajoa (;)). T oli niin hieno! Tosi laadukasta ravia, hyvää käyntiä ja isoa laukkaa, joskin vasen oli vähän vaikeampaa, niinkuin yleensäkin. Poni oli miltein yhtä kevyt kuin ajossa, mutta olin vähän höllämielinen muodon kanssa, ja annoin sen olla melko aukinainen, pääpointtina oli keveys, takajalkojen aktiivisuus, tahti ja pohkeiden kuuntelu. Loppuun tein muutamia lisäyksiä, ja kyllä, tänään koin sitten hienoimman keskiravin ikinä. Tahti säilyi, muotö säilyi, tuntuma oli kevyt, mutta etujalat nousivat kunnolla eteen ja se takapään työskentely... Uskomatonta! Vitsi mitä pompotusta! Siitä suoraan sitten rupesinkin keventelemään, ja ihan loppuun otin vielä vasemman laukan kevyessä istunnassa eteen - alas. 45 minuutin kuluttua maneesista kartanon teille lähti kävelemään ratsu ja ratsastaja, joiden molempien naamat olivat kuin Hangon keksit! :D 






Into pääsi melko kevyelle hölkälle, vaikka virtaa papassa olikin vaikka muille jakaa... Vaan mun piti mennä jakamaan neljän heinät, joten Into pääsee sitten luultavasti huomenna rankemmalle jumpalle, ja Torstenilla pitää olla tosi kevyt päivä. 

Torstenille on nyt muuten löytynyt melko sopiva satula; Albionin Platinum Ultra (ihan pikkiriikkisen olen onnellinen Torstenin erittäin kalliista mausta, sillä se on ehdottomasti, ylivoimaisesti paras satula ikinä, missä olen istunut!). Pikkasen sitä pitäisi saada suoremmaksi, täytyy jutella satula.comin kanssa :) Siellä on kyllä ollut aivan loistava palvelu ja laaja valikoima, voin lämpöisesti suositella kaikille satulaa tarvitseville. 
Joulutontut aloittaa ajoissa! :)
Nyt pitäisi omista penkeistä päästä eroon, vievät turhaa tilaa satulahuoneessa, joten; 

Mustang Europa koulusatula 17, leveys 35, siisti, jalustinhihnojen kohdalla kulumaa. Juuri uusitut vastinhihnat. Hp. 500 €. 

Intolle vuonna 2005 ostettu (uutena) Wintec Isabell Werth koulusatula, 17,5. Leveitä kaaria mukaan. Vanha, mutta hyväkuntoinen. Ilmatopattu. 350€. 

Näihin ratsastajan onnellisiin tunnelmiin, toivottavasti teidän viikonloput on myös menneet onnistuneesti :) Palaillaan! 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Reenailuja

Tällä viikolla on omien poikien kuulumiset jääneet vähän vähemmälle, kun on ollut mielessä niin paljon muita asioita. Isoja, surullisia asioita. Niistä huolimatta arki pojilla on jatkunut normaalina. Tai Torstenilla ehkä vähän epänormaalina verrattuna viime viikkoihin, sillä tällä viikolla on otettu ja otetaan kyllä takaisin kaikki menetetyttyjen viikkojen valmennukset! ;)
(Poni parka...)

Kuvat parin viikon takaa.
Tiistaina oli pitkästä aikaa hyppytunti. Vauhtia riitti, mutta sitä oli odotettavissakin. Loppupeleissä tunti meni hyvin, ja pystyimme työskentelemään myös laukassa, ja tekemään erilaisia puomi/ristikko-tehtäviä putkeen. Aika hienoa! Vielä kun ratsastaja kasaisi hermonsa, niin voitaisiin olla ihan hienoja. Poni tietysti on jo hieno. Se käveli tunnin jälkeen niin polleana ympäri maneesia, että huh. Itseriittoinen tapaus.
Into vietti tiistaina ihan lepopäivää. Oli ihanaa olla kotona ajoissa, siis ennen kahdeksaa! Huippua. Loppuviikon päivät on vähän venyneet...


Keskiviikkona hain satula.comista lopulliseen testaukseen Albionin K2 Genesiksen. Melkein jo kaupassa sanoin, ettei mun tätä tarvitse testata, vaihdetaan suoraan se leveämpi kaari vain. Onneksi mua ohjeistettiin, että vaikka oli kaksi saman mallin Albion satulaa vierekkäin, niissä voi olla todella isoja eroja. Tietysti kaikissa käsintehdyissä penkeissä on, mutta etenkin kuulemma Albionissa. Ja ihan tottahan se oli!
Satula oli liian kapea, mutta testasin selkään luodakseni yleissilmäyksen ja hankkiakseni perstuntuman mahdolliseen tulevaan satulaani.
Penkki oli melko hyvä edestä, mutta valitettavasti se pyöri ratsastaessa todella paljon. Melkein yhtä paljon kuin oma satulani. Sattumalta tallikaveri oli myös hakenut samasta liikkeestä satuloita sovitukseen, joten sovittelin sitten niitäkin. Olin päivällä liikkeessä pitänyt käsissäni Albionin Platinum Ultra-penkkiä, mutta totesin, että toppaukset edessä on niin jyrkän näköiset, että tuskin se istuu ja hylkäsin sovitusajatuksen. Onneksi tallikaverini oli ymmärtänyt ottaa satulan kokeiluun asti, sillä se kuitenkin istui Torstenille parhaiten. En enää lähtenyt ratsastaen kokeilemaan, kun kello tikitti ja Intokin oli vielä liikutettavana, mutta testasin penkin istuttavuuden sitten vanhalla Herralla. Ja satula istui sille kuin nakutettu. On se jännä, miten toisille kaikki sopii ja toisille ei sitten mikään. Mä toivon, että mun ei tarvitse enää montaa postausta näistä satuloista kirjoittaa, ne on niin boring-luettavaa, mutta itseäni varten laitan tietoja ylös ;) Mainittakoon vielä, että testasin myös uusinta Prestigen D1-penkkiä, mistä olen salaa haaveillut. (Gröhöm, hintalapussa lukee 4100¬), Halleluja, että se ei istunut! :D Itku olisi tullut ...


Into oli satulalla oikein letkeä ratsastaa ja satula oli hyvä istua, mutta kun kello oli jo puoli yhdeksän paikkeilla noustessani Herran selkään, päätin tehdä vain kevyen jumpan. Hyvä niin, sillä siitä huolimatta kaarsin kotipihaan vasta klo 22.10 ;) Olin lähtenyt kotoa tavalliseen tapaan ennen aamu kuutta. Pitkää päivää pakerretaan,vai miten se nyt meni ;)
Eilen torstaina Into oli vähän jähmeä ratsastaa. Niinpä tein jälleen vain kevyen treenin, mikä sopi muutenkin kireään aikatauluuni hyvin (Lopulta raahauduin kotiin klo 21.45...). Inton liike oli kyllä hyvää, mutta ehkä uusi ihana iso tarha on pistänyt lihakset maitohapoille? Askellajit läpi maneesissa ja loppukäynneiksi maastoon rentoutumaan.
Taputukset, kiitokset ja herkut eteen.


Torstai on toivoa täynnä ... Totuuden hetki Platinumin ja Torstenin yhteen sopivuudesta oli käsillä.
Ja sehän toimi! Ihan aavistuksen saisi olla leveämpi, mutta en tiedä tarvitseeko sitä varten vaihtaa kaarta. Satula on aika täydessä fyllissä, joten voipi olla, että kevyempi toppaus eteen riittäisi. Sopivuus testattiin Mia Wollstenin silmien alla. Täysin uusi valmentaja minulle, mutta niin paljon hyvää kuulleena ja Antin ollessa nyt pidemmän ajan poissa, en kykene ihan vain itsekseni ratsastamaan, vaan tarvitsen _kipeästi_ apua.
Mia lähestyi ongelmiamme ihan uudella tavalla, ja koko tunnin ajan haettiin ryhtiä ja tahtia. Ponin piti nousta edestä, jotta se mahtuisi nostamaan sitten etujalkojaan pois takajalkojen edestä, ja takajalkojen olisi pitänyt joustaa kintereistä. Tahdin piti liikkua ylöspäin, ja tuntua koko ajan sille, että pystyin ottamaan seis minä askeleena haluaisin. Asennossani Mia halusi käteni vähän korkeammalle, kyynerpäät kiinni kroppaan ja että istun koko ajan liikkeen päällä. Niin, ja kyljistä (hmm, siis jenkkakahvoista) itseni ylemmäs, ryhdikkäämmäksi. Me ollaan ponin kanssa kuin kaksi marjaa, kaksi löysää pulleroa... Ratsastaja ehkä vähän enemmän...



Laukkaan siirtyessä poni vähän kuumeni, eikä tehtäväkään ollut helpoimmasta päästä. 3-4 askelta koottua käyntiä --> "koottua laukkaa" 3-4 askelta --> koottuun käyntiin, suoralla hevosella uraa pitkin. Voin rehellisesti sanoa, että kertaakaan me ei kyllä tultu suoraan käyntiin. Vaikka tehtävä tuntui mahdottomalta ja olin jo aika epätoivoinen, Mia halusi että teen tehtävän uudestaan ja uudestaan. Ja tiedättekö mitä. Kun sitten tein laukannoston käynnistä, laukkasin pitkää sivua jonka keskelle tein voltin suoralla hevosella, sen ollessa kevyt, korkeana ja oikeasti laukatessa jokaisen askeleen, olin todella tyytyväinen. Vähän nostettiin meidän rimaa eilen! ;)

Viimeisten ravien aikana sain jo tahdikkaan ravin jujusta kiinni, ja poni oli melko tasaisesti molemmilla ohjillani, myös sillä oikealla, minkä ratsastan tyhjäksi ja tyydyn ratsastamaan pelkästään vasenta kättä käyttäen. Lopputunnista tuntui myös oma istuntani hyvälle, etenkin pitkät jalat ja rento alapohje. Vasemman käden kovuudesta sain kyllä noottia, koskaan ei pidä vetää ohjalla taakse, otteet tulevat aina sivulle tai ylös. Vasemmassa kierroksessa harjoittelimmekin niin, että ratsastin oikeaa etujalkaa kohti seinää ja otin pidätteet oikealla ohjalla. Kun tuntui hyvältä, siirsin vielä vasemman lavan oikealle jalalle siirtämällä vasenta kättä hetkellisesti kohti oikeaa. Aivan mielettömän hyvä harjoitus, ero oli huomattava.
Loppuravit tein itsekseni, ja vaikka koko tunti keskityttiin suoralla hevosella ratsastamiseen, ei Torsten ole ollut aikoihin niin taipuisa kuin eilen. Se oli pehmeä, rento koko kropastaan, astui jokaisen askeleen, ja ravissa oli oikeasti tahtia ja ilmaa!!! Hieno tunne. Niin päin honkia mennyt tunti tuotti kuitenkin hienoimman ravin aikoihin. Eriskummallista, sanon minä!



Tänään on tiedossa ihan heppavapaa, ja voi olla, hepatkin saa ihan vain hegailla ja nauttia ulkona melko kivasta ilmasta. Viikonloppuna on tiedossa molempina päivinä aamutallia, ja huomiseksi sain vielä kaiken lisäksi Makenkin paikalle! Sunnuntai täytyy ehkä pyhittää maastoilulle, kun on niin työntäyteinen viikko takana, kuten tänään ;)

Oikein miellyttävää viikonlopun alkua teille kaikille, muistakaa ottaa rennosti!