Reenailuja

Tällä viikolla on omien poikien kuulumiset jääneet vähän vähemmälle, kun on ollut mielessä niin paljon muita asioita. Isoja, surullisia asioita. Niistä huolimatta arki pojilla on jatkunut normaalina. Tai Torstenilla ehkä vähän epänormaalina verrattuna viime viikkoihin, sillä tällä viikolla on otettu ja otetaan kyllä takaisin kaikki menetetyttyjen viikkojen valmennukset! ;)
(Poni parka...)

Kuvat parin viikon takaa.

Tiistaina oli pitkästä aikaa hyppytunti. Vauhtia riitti, mutta sitä oli odotettavissakin. Loppupeleissä tunti meni hyvin, ja pystyimme työskentelemään myös laukassa, ja tekemään erilaisia puomi/ristikko-tehtäviä putkeen. Aika hienoa! Vielä kun ratsastaja kasaisi hermonsa, niin voitaisiin olla ihan hienoja. Poni tietysti on jo hieno. Se käveli tunnin jälkeen niin polleana ympäri maneesia, että huh. Itseriittoinen tapaus.

Into vietti tiistaina ihan lepopäivää. Oli ihanaa olla kotona ajoissa, siis ennen kahdeksaa! Huippua. Loppuviikon päivät on vähän venyneet...

Keskiviikkona hain satula.comista lopulliseen testaukseen Albionin K2 Genesiksen. Melkein jo kaupassa sanoin, ettei mun tätä tarvitse testata, vaihdetaan suoraan se leveämpi kaari vain. Onneksi mua ohjeistettiin, että vaikka oli kaksi saman mallin Albion satulaa vierekkäin, niissä voi olla todella isoja eroja. Tietysti kaikissa käsintehdyissä penkeissä on, mutta etenkin kuulemma Albionissa. Ja ihan tottahan se oli!

Satula oli liian kapea, mutta testasin selkään luodakseni yleissilmäyksen ja hankkiakseni perstuntuman mahdolliseen tulevaan satulaani.

Penkki oli melko hyvä edestä, mutta valitettavasti se pyöri ratsastaessa todella paljon. Melkein yhtä paljon kuin oma satulani. Sattumalta tallikaveri oli myös hakenut samasta liikkeestä satuloita sovitukseen, joten sovittelin sitten niitäkin. Olin päivällä liikkeessä pitänyt käsissäni Albionin Platinum Ultra-penkkiä, mutta totesin, että toppaukset edessä on niin jyrkän näköiset, että tuskin se istuu ja hylkäsin sovitusajatuksen. Onneksi tallikaverini oli ymmärtänyt ottaa satulan kokeiluun asti, sillä se kuitenkin istui Torstenille parhaiten. En enää lähtenyt ratsastaen kokeilemaan, kun kello tikitti ja Intokin oli vielä liikutettavana, mutta testasin penkin istuttavuuden sitten vanhalla Herralla. Ja satula istui sille kuin nakutettu. On se jännä, miten toisille kaikki sopii ja toisille ei sitten mikään. Mä toivon, että mun ei tarvitse enää montaa postausta näistä satuloista kirjoittaa, ne on niin boring-luettavaa, mutta itseäni varten laitan tietoja ylös ;) Mainittakoon vielä, että testasin myös uusinta Prestigen D1-penkkiä, mistä olen salaa haaveillut. (Gröhöm, hintalapussa lukee 4100¬), Halleluja, että se ei istunut! :D Itku olisi tullut ...

Into oli satulalla oikein letkeä ratsastaa ja satula oli hyvä istua, mutta kun kello oli jo puoli yhdeksän paikkeilla noustessani Herran selkään, päätin tehdä vain kevyen jumpan. Hyvä niin, sillä siitä huolimatta kaarsin kotipihaan vasta klo 22.10 ;) Olin lähtenyt kotoa tavalliseen tapaan ennen aamu kuutta. Pitkää päivää pakerretaan,vai miten se nyt meni ;)

Eilen torstaina Into oli vähän jähmeä ratsastaa. Niinpä tein jälleen vain kevyen treenin, mikä sopi muutenkin kireään aikatauluuni hyvin (Lopulta raahauduin kotiin klo 21.45...). Inton liike oli kyllä hyvää, mutta ehkä uusi ihana iso tarha on pistänyt lihakset maitohapoille? Askellajit läpi maneesissa ja loppukäynneiksi maastoon rentoutumaan.
Taputukset, kiitokset ja herkut eteen.

Torstai on toivoa täynnä ... Totuuden hetki Platinumin ja Torstenin yhteen sopivuudesta oli käsillä.
Ja sehän toimi! Ihan aavistuksen saisi olla leveämpi, mutta en tiedä tarvitseeko sitä varten vaihtaa kaarta. Satula on aika täydessä fyllissä, joten voipi olla, että kevyempi toppaus eteen riittäisi. Sopivuus testattiin Mia Wollstenin silmien alla. Täysin uusi valmentaja minulle, mutta niin paljon hyvää kuulleena ja Antin ollessa nyt pidemmän ajan poissa, en kykene ihan vain itsekseni ratsastamaan, vaan tarvitsen _kipeästi_ apua.
Mia lähestyi ongelmiamme ihan uudella tavalla, ja koko tunnin ajan haettiin ryhtiä ja tahtia. Ponin piti nousta edestä, jotta se mahtuisi nostamaan sitten etujalkojaan pois takajalkojen edestä, ja takajalkojen olisi pitänyt joustaa kintereistä. Tahdin piti liikkua ylöspäin, ja tuntua koko ajan sille, että pystyin ottamaan seis minä askeleena haluaisin. Asennossani Mia halusi käteni vähän korkeammalle, kyynerpäät kiinni kroppaan ja että istun koko ajan liikkeen päällä. Niin, ja kyljistä (hmm, siis jenkkakahvoista) itseni ylemmäs, ryhdikkäämmäksi. Me ollaan ponin kanssa kuin kaksi marjaa, kaksi löysää pulleroa... Ratsastaja ehkä vähän enemmän...

Laukkaan siirtyessä poni vähän kuumeni, eikä tehtäväkään ollut helpoimmasta päästä. 3-4 askelta koottua käyntiä --> "koottua laukkaa" 3-4 askelta --> koottuun käyntiin, suoralla hevosella uraa pitkin. Voin rehellisesti sanoa, että kertaakaan me ei kyllä tultu suoraan käyntiin. Vaikka tehtävä tuntui mahdottomalta ja olin jo aika epätoivoinen, Mia halusi että teen tehtävän uudestaan ja uudestaan. Ja tiedättekö mitä. Kun sitten tein laukannoston käynnistä, laukkasin pitkää sivua jonka keskelle tein voltin suoralla hevosella, sen ollessa kevyt, korkeana ja oikeasti laukatessa jokaisen askeleen, olin todella tyytyväinen. Vähän nostettiin meidän rimaa eilen! ;)

Viimeisten ravien aikana sain jo tahdikkaan ravin jujusta kiinni, ja poni oli melko tasaisesti molemmilla ohjillani, myös sillä oikealla, minkä ratsastan tyhjäksi ja tyydyn ratsastamaan pelkästään vasenta kättä käyttäen. Lopputunnista tuntui myös oma istuntani hyvälle, etenkin pitkät jalat ja rento alapohje. Vasemman käden kovuudesta sain kyllä noottia, koskaan ei pidä vetää ohjalla taakse, otteet tulevat aina sivulle tai ylös. Vasemmassa kierroksessa harjoittelimmekin niin, että ratsastin oikeaa etujalkaa kohti seinää ja otin pidätteet oikealla ohjalla. Kun tuntui hyvältä, siirsin vielä vasemman lavan oikealle jalalle siirtämällä vasenta kättä hetkellisesti kohti oikeaa. Aivan mielettömän hyvä harjoitus, ero oli huomattava.

Loppuravit tein itsekseni, ja vaikka koko tunti keskityttiin suoralla hevosella ratsastamiseen, ei Torsten ole ollut aikoihin niin taipuisa kuin eilen. Se oli pehmeä, rento koko kropastaan, astui jokaisen askeleen, ja ravissa oli oikeasti tahtia ja ilmaa!!! Hieno tunne. Niin päin honkia mennyt tunti tuotti kuitenkin hienoimman ravin aikoihin. Eriskummallista, sanon minä!

Tänään on tiedossa ihan heppavapaa, ja voi olla, hepatkin saa ihan vain hegailla ja nauttia ulkona melko kivasta ilmasta. Viikonloppuna on tiedossa molempina päivinä aamutallia, ja huomiseksi sain vielä kaiken lisäksi Makenkin paikalle! Sunnuntai täytyy ehkä pyhittää maastoilulle, kun on niin työntäyteinen viikko takana, kuten tänään ;)

Oikein miellyttävää viikonlopun alkua teille kaikille, muistakaa ottaa rennosti!