Tyttöjen juttuja

Ihan niinkuin tässä blogissa mitään poikien juttuja ikinä olisikaan ;) Mutta välillä on kyllä ihanaa tehdä jotain tosi tyttömäistä. Tai ostaa jotain tyttömäistä. 

Niinkuin nämä kengät, jotka posti toi eilen. Nyt vain kesää ja ruskettuneita sääriä odotellessa... (Mä saankin sitten odottaa pitkään, kun etenkään jaloista en oikeasti koskaan rusketu. Kesän värit on yleensä mulla likaisen lakanan valkoinen tai kiva, paloauton punainen. Joskus myös läikikäs oranssi.)

Ratsastelin eilen molemmilla pojilla. Torstenin kanssa tein ratatreenejä, ja kahdesta radasta sain arvostelutkin. Aika kaameetahan se meno oli, ihan rehellisesti sanottuna. Alkuun sentään tajusin ottaa niistä ihkuista lakerisuitsista turparemmin irti, kun jotenkin en saanut mitään tuntumaa suuhun. Ja turpista irroittaessani tajusin, että olin koonnut suitset ihan päin mäntyä :D Mulla oli kuolaimet aivan väärissä hihnoissa... En sitten siinä alkanut niitä säätämään, vaan menin ilman turpista. Slurps Slurps sanoi ponin kieli kun se röhki (kirjaimellisesti) menemään. 

Vasen laukka oli todella heikkoa. Jännittynyttä, voimatonta, peräänannosta tietoakaan. Ja olen mä tosi rumasti siinä vasemmassa ohjassa kiinni. Huoh. Niin arvasin, että sellaisen jättiharppauksen jälkeen, mikä me ollaan nyt lyhyessä ajassa otettu etiäpäin, tulee monimegaloikka taaksepäin. Mutta pitikö sen tulla juuri nyt, viikkoa ennen kisakauden aloitusta? Suunnitelmana on siis lauantaina kääntää keula kohti Vihti DCn rataharjoituksia. Katsellaan. 

Tänään oli sitten hyppäri. Alkuun mentiin tosi hienosti, vaikka ihan aavistuksen verran pohkeen takana poni olikin muutamissa kohdissa. Mutta siis tosi hyvin, selvittiin "vaikeista" tehtävistä kunnialla. Neljää ravipuomia ympyrän kaarella, josta siirryttiin kolmen esteen jumppasarjalle. Torsten meni kuin vettä vaan. Välikävelyiden jälkeen sarjan viimeistä osaa vähän nostettiin, ja kai mulla meni pupu pöksyyn, kun poni sille sitten kielsi. Seuraavalla yrityksellä ei päästy sarjan toisestakaan esteestä enää yli. Kiemurreltiin ja stoppailtiin siinä hetki. Ihanan tsemppaava opettajamme nosti kaikista esteistä toisen puolen maahan, ja pumppasi päähäni sellaisen tsemppauksen, että päästiin niistä yli. Sitten puomit laitettiin takaisin paikoilleen, ja voi että, me päästiin niistäkin kunnialla yli! Megahienoa! Loppuun mentiin vielä vähän sarjana, mikä koostui kaaripuomeista, jumppasarjasta sekä kahdesta pystystä. Vielä otan esteen jälkeen alas raviin, ja uusi este tullaan ravissa, jotta mulla on ohjattavuus hallussa, mutta vitsit. Jos pari kuukautta takaperin olisi noin käynyt (tai siis kun tunnit tuosta stoppailusta yms lähinnä koostuivat...), me ei oltaisi enää menty rauhassa yli. Me ollaan niin kehitytty! Kaikkein isoin kiitos menee tietysti meidän Opelle, se on ihan huippu. Tietää ja tuntee mun sekä ponin heikkoudet ja hyvät puolet. Voin täysin luottaa siihen, että ne asiat, joita eteeni pistetään, ovat suoritettavissa, ja saan oikeat ohjeet suorittamisen avuksi.

Loppuun täytyy varmaan kertoa, että se este, joka ratsastajalle laittoi vähän takapakkia, oli hurja, järkyttävä 65 cm korkuinen okseri! Isoin este Torstenin kanssa tähän mennessä. Torsten on niin paras <3

Into on päässyt kevyille liikutuksille. Eilen vajaa tunti jumppaa maneesissa, keventelyä ja kevyttä laukkaa. Tänään vain auringonpaisteessa lyhyelle kävelylle maasta käsin, kun kuvittelin olevani ajoissa kotona. Kello löi 20.40 ajaessani pihaan ;) Huomenna en mitä luultavammin mene ollenkaan tallille, joten sitten olenkin oikeasti ajoissa kotona! 

Kriittisimmät ja innokkaimmat lukijani taitaa olla vanhempani. Täytyy siis hetimmiten korjata aikaisempien postausteni virheitä. Iskä, et näytä päivääkään yli 45 vuotiaalta, ja Äiti, tässä tämä kuva, mitä en halunnut julkaista, kun Torsten ei näytä yhtään jalolta, mihin totesit, että eihän se koskaan näytä; 

P.s. Arvontaan kerkiää vielä! Lue pari postausta alas päin, niin tiedät mistä on kyse ;)