Viime päivinä on Facebookin seinä täyttynyt hauskoista kuvista, joissa hevoset esimerkiksi kirmaavat karkuun Finduksen kuorma-autoa, ja puhekuplassa lukee; "Hurry up, They won't FINDUS here!". Niistä on monet naurut irronneet :D Romanialaisilla hevosilla on ollut kyllä huonot oltavat, kun on salaa on pitänyt lasangeen piiloutua ;)
Vaan vakavasti, tässä hevosenlihaskandaalissa on pienelle ihmiselle ihan ajattelemisen aihetta. Meidän tulisi syödä enemmän hevosenlihaa ja nimenomaan kotimaista, kotimaassa "tuotettua", lopetettua ja jatkokäsiteltyä lihaa. Asiassa on tietysti se ikävä puoli, että hevosia, niitä jokaisen omia lemmikkejä, harrastekavereita, kisakumppaneita tulisi raaskia lähettää ikuiselle kesäretkelle kohti kauppahallin lihatiskiä. Teurastamon kautta.
Luulin etteivät teurastamot oikein ota hevosia vastaan - väärässä olin. Suomessa on kuulemma moniakin (14 kpl) teurastamoja, jotka ottavat hevosen lihaa vastaan, pääsääntöisesti eteläisessä suomessa, valaisi YLE. (Nyt joku pohjoisemman suomen hevosihminen aktivoitukoon ja perustakoon teurastamon, niin kuljetusmatkat pysyisivät kohtuullisena koko suomen hevosväestölle.)
Hevosia saattaisi joutua vähemmän kiertoon, kuntoonsa nähden liialliseen käyttöön tai saunan taakse tylsistymään ja kuolemaa odottelemaan, kun tajuaisimme päästää työnsä jo kunniallisesti tehneet toverimme ajoissa laukkailemaan vihreimmille laitumille.
Raha on hyvä motivaattori eläinrakkaudellekin, kerrotaan että vanhaan hyvään aikaan muhkeasta pollesta kääri sievoisen tukun markkoja kun polle kesätöihin makkaratehtaalle lähti. Nykyään hevosesta ei halvalla eroon pääse jos haluaa suoda ystävälleen arvokkaan lähdön.
Teurashinta kattaa juuri ja juuri kuljetuskustannukset, mutta on se kuitenkin edullisempi tapa lähettää paras kaveri taivaallisille laitumille kuin eläinlääkärin suorittama piikkilopetus, maahanpano tai tuhkausmaksu ja mahdolliset ruhonsiirtokustannukset. Siinä palaa helposti satasia !
Enkä tiedä olisiko muistot nelijalkaisista ystävästä yhtään paremmat, vaikka pollen tuhkauurna takan reunaa koristaisikin. Lompakko kyllä olisi tuhannen euroa tyhjempi, mutta toisaalta; kaikkea ei voi mitata rahassa.
Ajatus oman hevosen syömisestä voi tietysti kauhistuttaa. Mutta lihansyöjät, syöttehän te muitakin eläimiä? Ja rehellisesti sanottuna aika moni eettisistä syistä vegeksi ryhtynyt tarpoo kuitenkin nahkakengissä, nahkalaukku olalla heiluen. No se nahka on varmasti suomen suosituimman eläimen; sika-naudan nahkaa ;)
Hevonen on kuitenkin mitä luultavammin saanut elää hyvän elämän. Saanut hyvää ruokaa, säännöllistä liikuntaa, päivittäistä ulkoilua. Samaa ei voi sanoa kaikista tuotantoeläimistä. Toki hevoset ensisijaisesti ovat ystäviä tai kilpakumppaneita meille, mutta siinä vaiheessa kun sielu on kehon hyljännyt, en koe ajatusta hevosesta osana ravintoketjua mitenkään tuomittavana.
Mitä mieltä te olette?
P.s. Olen kaksinaismoralisti.
Ikinä en ole hevosta maistanut - tai ainakin luulen niin. Voihan se olla, että niissä parissa hassussa valmisruuassa mitä elämäni aikana olen syönyt, olenkin pistänyt poskeeni lapsuuden ponikaverin. Hälsningar från Findus ;)
P.p.s. Omat kaikenmaailman mömmöjä, steroideja ja muita douping-aineita täyteen pumpatut, parhaat kaverini lopetetaan tallin pihalle, joko ellän tai ampujan toimesta ;) Sitten joskus. Viidenkymmenen vuoden kuluttua. Ei pidetä asian kanssa kiirettä !
Onpas ovelaa asiaa!! Olen itekin miettinyt juuri samoja juttuja, pistit minun mielipiteeni fiksuun ja perusteltuun muotoon paperille. Hyvin tosia asioita. :) Jotkut saattavat varmasti kauhistua tätä tekstiä, ja onhan meidänkin hevosemme saaneet aina oman haudan pihamme ympäristöön. Eniten teurastamossa hirvittää se matka, ja meidän edesmenneet hevosemme on pitänyt lopettaa ähkyn kovien tuskien takia, jolloin edes koppiin lastaaminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista. Mutta jos hevoselle täytyy jättää hyvästit esim. kroonisen jalkavamman takia, teurastamo ok-matkan päässä voi olla hyvä päätös.
VastaaPoistaNiin, se matka. Se arvelluttaisi kyllä itseäkin. Ja hätälopetuksissa nyt ei ole mitään toivoakaan teuraaksi viemisestä. Enkä kyllä laittaisi teuraaksi hevosta, joka pelkäisi matkustamista. Sellainen saisi sitten vetää viimeisen henkäyksen kotipihassa, ilman stressiä! Puolia ja puolia!
PoistaItse olen hevosurani aikana myynyt eteenpäin vain yhden ainokaisen hevosen, kaikki muut neljä vaivaista olen vienyt teurastamolle. Teurastamon kanssa on jokainen kerta tehty erittäin onnistuneet kaupat: sovitut asiat ovat pitäneet, ei ole kuulunut mitään valituksia myöhemmin ja rahat tulivat tilille varmasti.
VastaaPoistaOlen nähnyt sekä eläinlääkärin tekemiä piikkilopetuksia että metsästäjän ampumalla tekemiä lopetuksia. Jälkimmäisempi on mielestäni erittäin siisti ja kaunis tapa päättää hevosen elämä. Nappi otsaan ja se on siinä, parhaimmillaan tuttu ihminen pitämässä riimunnarusta kiinni viimeiseen saakka. Nämä "pihalle pudotetut" otukset ovat päätyneet koiran ruuaksi ja metsästysmajalla kaadetut myös ihmisravinnoksi.
Olen syönyt hevosenlihaa. Jopa sellaisen hevosen, jonka olin nähnyt elävänä erittäin monta kertaa ja minkä lopetuksen järjestin oikeastaan alusta alkaen. Hevosen lihasta on tehotuotanto kaukana!
Omat polleni, sitten joskus toivottavasti erittäin pitkän ajan päästä, vien teurastamoon. Jos tämä vaihtoehto ei ole onnistu, ennestään tuttu metsästäjä / teurastaja lopettaa hevoseni ampumalla. Maan alle niitä ei kuopata, mitä hukkaan heitettyä ravintoa! Kuollut hevonen on kuollut, ei se eläväksi enää muutu vaikka ei ravinnoksi päätyisikään.
Taru
http://blondiponit.blogspot.fi/
Koska meillä teurastamo ei oikeasti ole kaikkien mömmöjen takia mahdollinen, nuo ampumiskokemukset olivat erittäin mielenkiintoista luettavaa, kiitos! Siinä saisi oikeasti seistä täysipäisen hevosen rinnalla loppuun asti - joskin veren valutusta en välttämättä haluaisi nähdä ...
PoistaHei!
VastaaPoistaTämä vege ostaa mahdolliset nahkatuotteensa vain käytettynä, ja kierrän kyllä myös hevosenlihan kaukaa (kuten muutkin lihat).
Järkeväähän se olisi silti syödä hevosta (ja koiraa tms), jos lihaa syö, mutta ehkä se kuoppaaminen kuitenkin tuo monelle jonkinlaisen henkisen avun? Koitin kuvitella millaista olisi ollut lähettää 13 vuoden hyvä ystävä (koira) teurastamolle, ja aika pahalta tuntui.:/ Tosin eipä sitä ihmiset järjen perusteella tee montaakaan asiaa.:D
Mutta tuosta hevosenliha-vitsistä; osuit aika oikeaan, Romanialaisilla hevosilla on aika huonot oltavat. Kuten muillakin eläimillä. Mainostan tässä yhteydessä hyvää tekevää järjestöä Pro animals Finland.:) http://www.proanimalsfinland.net/
Nojoo, koira ei kyllä menisi lihoiksi täälläkään.
PoistaTäytyy tutustua tuohon linkkiin! Vaikka miksikään "aktiviksiksi" minusta tuskin on, kirjoitan nimeni aina alle erilaisiin eläinten hyväksi tehtyihin adresseihin.
Minun hevoseni menevät teurastamolle sitten aikanaan, jos se vain on mahdollista. Jos on joku äkillinen ähky tai jalan katkeaminen tms. niin eihän sitten ole muuta vaihtoehtoa kuin kotiin lopetus. Silloin pyytäisin ensisijaisesti jonkun paikallisen hirvimiehen kivääreineen hätiin.
VastaaPoistaSinänsä mulla on ollut kyllä ihmeellinen onni sillä olen omistanut hevosia jo 22 vuoden ajan ja yhdestäkään en ole vielä joutunut luopumaan. :)
Koirat ja muut pienemmät lemmikit ovat minusta kuitenkin jollain tavalla eri asia. Ne viedään ilman muuta eläinlääkäriin piikille ja tuhkataan tai haudataan.
Hevonen on kuitenkin niin iso haudattava, että jos nyt ajattelen että elämäni aikana ehdin omistaa ehkä jopa kymmeniä hevosia, niin ei kuulosta oikein järkevältä että niitä alettaisiin haudata riviin tuonne pellon reunaam. Johan siellä olisi varsinainen hevosten hautausmaa eikä se ole minusta edes mitenkään kaunis ajatus. Kauniit muistot hevosesta kyllä elävät, vaikka se olisi fyysisesti päättänyt päivänsä teurastamolla.
Hevosen lihaa syön, jos se on tuntemattomasta hevosesta peräisin. Sen verran hellämielinen olen että omaa tai läheisesti tuttua hevosta (tai muutakaan eläintä) en söisi.
Jep, hevonen ei ole mikään pieni eläin. Tuhkattavaksi itse omani haluaisin, vaikka se tyyristä onkin. Jotenkin ajatus maahan kaivusta ei houkuta yhtään.
PoistaIhan peruskaupan tiskiltä en hevosen lihaan ole törmännyt, siksi itse en ole sitä syönyt. Muuten voisin kyllä syödä. Vaikka tuttujen hevosia en haluaisikaan maistaa ;)
Asiaa huumorilla maustettuna,hyvä kirjoitus.!
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaMä olen aina tukenut teurastusta, vein elämäni ensimmäistä kertaa viime syskynä yhden humman Vammalaan. Elli oli omistajalle suositellut tätä paikkaa, ja voi jumantsuka, kun siellä tuli se luomuteurastajan näkönen jätkä vastaan, niin itkin kyllä säikähdyksestä... Meni arviolta 20-50sekuntia, kun se samainen mies tuo mulle tämän hevosen riimun ja narun pestyinä - eli tämän hevosen maallinen matka oli loppunut tässä ajassa. Edes Elli ei ole näin nopea! Ja tuen teurastusta edelleenkin. Ja tolkutan kaikille, että syökää hevosen lihaa! Ostin koviksena kylmäsavustettua heppaa juuri s-marketistakin, mutta paha olo tuli kun sitä maistoin, ehkä siksi, että se on kovin suolasta ja riistan eli "lihaisan" makuista. (Jauheliha sopii mun makunystyröille) Olen myös sopinut työkavereideni kanssa, että kun mun hummasta aika jättää, niin teurastetaan se meidän omaan käyttöön. Ja jätkät odottavat sitä päivää innolla. Mä voin ihan huoleti heittää läppää tästä aiheesta, siitä mitä ponille oikeasti käy, kun aika koittaa, niin sitä ei tiedä...
VastaaPoistaNiin ja ps. Tuo teurastamo vammalassa, missä mä kävin, oli just väärä kun se, mitä elli suositteli. Täällä toisessa poni jätetään kuulemma hyvästelyjen saattamana pieneen karsinaan, josta henkilökunta korjaa sen pois kun omaiset ovat poistuneet...
Kiitos kun jaoit nämä kokemukset! Sitä on jotenkin ihan hakoteillä niin kauan, kuin ei eläintä ole teuraaksi vienyt; ja jostain syystä siitäkin toimenpiteestä korviin kuuluu vain ne hurjimmat tapaukset ;)
PoistaJa nythän minulle selvisi, että saa sitä hevosenlihaa ihan normikaupastakin.. Olen ilmeisesti valikoivan sokea ;)
Omani, ensimmäiseni vein Viikin klinikalle. Ne olivat pitkät ja itkuiset jäähyväiset kun odoteltiin rauhoitusaineen vaikutusta ja sitten sitä lopullista piikkiä. Poistuin huoneesta ennen hevosen kaatumista. En katsonut taakseni ja kun suljin oven, kuulin kuinka Hevosystäväni tanssijalat lähtivät alta. Nopeasti. Tuhkauurnaa ei ole takan reunalla, maksoin hävitysmaksun ja se oli siinä. Muistot elävät.
VastaaPoistaToivon, että nämä nykyiset voivat olla täällä hamaan loppuun saakka ja että ne jatkavat elämäänsä lihajalosteena. Hätäteurastusta varten lähipiiriin kuuluvat metsämiehet tulevat vartin varoitusajalla hoitamaan homman. Itse en siihen pystyisi vaikka tarvittavat luvat ja välineet ko. toimenpiteen suorittamiseen ovatkin olemassa.
Itse en syö punaista lihaa nykyisin juuri ollenkaan, hevosenlihaa olen maistanut. Siinä on vähän sama maku kuin riistassa. Jännä juttu sinällään, hirvenlihaa syön herkkuna mutta hevosenliha tuo vain palan kurkkuun.
Täällä meillä päin on käsittääkseni vain yksi pienteurastamo joka hoitaa hevosetkin.
Monisyinen asia tämä on ja vaikka nuo Findusvitsit naurattavatkin, ajatus romaniaan kuskattujen hevosraakkien kohtelusta ei naurata.
Huok. Tunteet tekevät elämästä ja varsinkin sen päättymisestä niin mutkikasta.
Asioissa on aina puolensa. Vaikka olenkin ajatellut lahjoittavani Torstenin Viikin koululle tutkittavaksi sinä päivänä kun on sen aika, en kuitenkaan välttämättä niin tee. Vaikka ne voisivat ehkä silloin saada meidän mysteeriontuman selville ;)
PoistaItsestäni ei olisi ikimaailmassa ampujaksi. Ei koskaan. Mutta sen olen päättänyt, että niin paljon iloa, surua ja rahanmenoa hevoseni ovat minulle opettaneet, että aion varmasti seistä niiden rinnalla viimeiseen asti. Mutta helppohan nyt on sanoa, kun ei ole tarvetta päättää. Tosipaikan tullen voi fiiliksen olla erilaiset, etenkin kun on näin herkkis. Hevoset kun aistivat kaikki fiilikset niin hyvin, että siinä tilanteessa täytyy kyllä olla todella lempeä, rauhallinen ja kylmähermoinen. Viimeistä nyt en ainakaan omista.
Juu, tämä Findus-sotku nyt toimi aasinsiltana tähän teurastukseen Suomessa. Oikeasti ei naurata. Juurihan näistä hevosten teuraaksi kuljetuksista oli hirveä kohu, muutama vuosi takaperin. Ihmisiä ei vain voi aina ymmärtää.
Itsekin tässä lähiaikoina joutunut pohtimaan aihetta, kun kaveri laittoi hevosensa lihoiksi ja tarjosi fileepihvit. Alkuun fb-kuvat täydestä lihapakkasesta ällötti kun tutun hepan lihat kiilsi muovipakkausten läpi ja vähän kyllä epäröin syödä sitä, mutta h-hetken tullessa se meni kuin mikä tahansa pihvi. Kaveri on jopa suunnitellut ostavansa hevosen pelkästään teurastettavaksi, kun sen lihan lopullinen hinta olisi niin edullinen kaupan hintoihin (ja eettisyyteen) verrattuna. Mielestäni ihan fiksua kun niitä lämppäreitä mieluummin myydään satasella kuin maksetaan teurastuksesta.
VastaaPoistaMikä mielestäni oli surullista oli se, ettei tämä kaveri viitsinyt kertoa kellekkään tutulle lopetustapaa ennen kuin asia oli hoidettu. Pelkäsi ihmisten reagointia ja tuomitsemista "miten voit teurastaa ja syödä oman hevosesi?!", mutta itse otin sen kyllä hyvänä asiana ja tuin häntä siinä, vaikkei se silloin ollut ensimmäinen lopetustapa jota itse harkitsisin. Jälkeenpäin hänen kertoessa prosessista pidän kyllä ko. lopetustapaa nopeana ja kivuttomana ammattilaisen hoitamana työnä. Tuskin haluaisin kurkun viiltoa ja nylkemistä nähdä, mutta pidän vaihtoehdot avoimina. Kuljetus on myös asia jolle en haluaisi hevostani altistaa ennen lopettamista, joten kotona lopettaminen on myös hyvä vaihtoehto. Toivottavasti päätöstä ei ihan vielä tarvitsisi kuitenkaan tehdä.
Niin, kyllähän teurastus on paljon vähemmän suosittu lopetusmuoto kuin piikki tai kuula. Mä en oikeastaan tiedä juurikaan hevosia, ketkä olisivat teuraaksi menneet.
PoistaToivotaan pitkää ikää ja terveitä vuosia hevosillemme, niin ei tarvitse päätä tällaisillä asioilla rasittaa! :)
Itse vein oman 22-vuotiaan rakkaan tammani lähiseudulla olevalle teurastamolle viime marraskuussa. Ikä oli alkanut vaivata ja oli raskaan päätöksen aika. Mieheni kanssa (ei päästänyt minua yksin vaikka olisin halunnut, näin jälkikäteen aika fiksu veto..) saattelimme muorin matkaan, joka kiltisti ja luottavaisin mielin käveli todella mukavan ja ymmärtäväisen sedän perässä teurastamoon sisään, olisin saanut taluttaa itse, mutten pystynyt, näkökenttä oli jo sumentunut kyynelistä siinä kohtaa... Hetken kuluttua sama mies toi pestyn riimun ja narun takaisin.
VastaaPoistaNoin viikko toimituksen jälkeen sain postissa eläinlääkärin tarkastusraportin, sekä tilityslapun; keskikokoisesta hevosesta maksettiin 136 euroa, 0,50 euroa kilolta. On varmasti ollut sitkeää syötävää :)
Jos hevosta on tarjolla esim. ravintolassa, niin syön sitä mielelläni (edellyttäen tietenkin että liha on kotimaista!), hyvin valmistettuna on todella hyvää, mutten minäkään tuttua hevosta haluaisi syödä :)
Tulevaisuudessa olen yhä valmis käyttämään kyseisen teurastamon palveluita tarvittaessa, hommasta jäi kaikesta huolimatta positiivinen kuva. Iho menee kyllä varmasti vielä pitkään kananlihalle ja silmäkulma kostuu, kun ajaa kyseisen paikan ohi...
Ja kiitos blogista, hevosesi vaikuttavat hauskoilta persoonilta! :)
Kiitos tästä kokemuksesta, jotenkin saa hyvin rauhallisen kuvan. Eu se teurastus nyt niin kamalaa hevosille tai ihmisille näytä olevankaan, kuin jutut kertovat. Ei kyllä tosissaan mikään suuri kilohinta, mutta tässähän se juttu on - hevonen kun ei ole mitenkään vakiliha kaupan hyllyssä, niin ei teurastajatkaan voi mitään suuria summia maksaa. Oravanpyörä!
PoistaPojat kiittävät kehuista :)
Mua huvittaa toisinaan myös ihmisen kaksinaismoralismi. Hevosenlihaa ei voi syödä, kun ponit on söpöjä, mutta kolmessa viikossa teuraspainoon (ja siihen painoon ettei kanna enää hennot jalat kanatissejä vaan murtuvat) kasvatettavia broilereita syödään kyllä innolla. Hevonen, ja nimenomaan kotimainen hevonen, on kyllä harvinaisen eettistä sapuskaa, sillä mikä muu lihakarja saa virikkeitä, liikuntaa, riittävästi ulkonaoloa ympäri vuoden ja sellaisen määrän tilaa itselleen, kuin hevonen? Siksi olenkin iloinen että mun pieni lähikookauppa myy sitä normaalina tavarana järkihintaan. Ja kyllä, ostan. Jos en nyt joka kerta niin usein, kun siellä käyn.
VastaaPoistaTämä ajatusmaailman muutos pitäisi jotenkin saada liikkeelle jo ihan hevosihmisistäkin, mutta kun suurin osa hevosharrastajista on nykyään niitä ponityttöjä tai sitten niitä kolmestatoista purkista syöttäviä ratsutätejä, niin en jotenkin näe asennemuutoksen tuloa :/
Näinpä näin. Hevosilla on oikeasti muihin "lihoihin" verrattuna oikein hyvä elämä. Pitäisi vaan ostaa ylipäätänsä lihat vain luomuna - maito ja munat olen ostanut jo vuosia luomuna, mutta lihaa en ole juurikaan raaskinut hankkia hinnan vuoksi. Ehkä tuo sinun broileri kommenttisi saa minutkin miettimään jatkossa kaupan lihatiskillä, että minkälaisen elämän saanutta eläintä haluan suuhuni pistää...
PoistaMun ensimmäinen hevonen matkasi muutama vuosi sitten Vammalaan teurastamolle, 8 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen. Hevonen puretaan trailerista, ja ojennetaan teurastamon työntekijälle, joka sen taluttaa sisälle. Alle minuutin kuluttua sinulla on tyhjä riimu kädessä. Tämän nopeampi ja kivuttomampi lähtö ei hevoselle voisi olla.
VastaaPoistaMuutaman epäonnistuneen (pitkittyneen) ell- lopetuksen seuranneena, se on minun mielestä hevoselle huonompi vaihtoehto. En ole myöskään kaivannut mitään hautaa minkä reunalla käydä nyyhkimässä, voin nyyhkiä kotona valokuvien äärellä.
Sitten joskus kun aika nykyisestä hevosestani jättää, se menee myös samaan paikkaan. Itse olen kasvissyöjä, ja vaikka söisinkin lihaa, niin omani / tutut hevoset jättäisin väliin. Muuten hevonenhan on lihana mitä parasta, sitä on rakkaudella pidetty vuosikausia. Omasta mielestäni paljon järkevämpää viedä hevonen hyötykäyttöön teurastamolle, kuin haudata se mädäntymään maahan. Mikäli lääkinnällisistä tms. syistä ei teurastus ole mahdollinen, niin hirviporukatkin usein ampuvat hevosia, ja ottavat lihat esim. koirien ruuaksi.
Olen kuullut kaikista lopetustavoista hyvää ja huonoa. Piikki tuntuu olevan yleisin, ja siitäkin usein on huonoja kokemuksia. Milloin on nukutusainetta annettu liian vähän ja milloin liikaa tms...
PoistaKyllä hevosen muisteluun riittää ne tunteet, valokuvat, vanhat päivikset, muistot. En minäkään todellakaan mitään hautapaikkaa halua, kun maahan kaivaminen ei innosta.
Hetken otsikkoa ja ensimmäistä kuvaa vilkaisseena ehdin jo miettiä, että mitäköhän sun hepat on nyt tehnyt... mutta täällähän olikin ajatuksia ja keskustelua hevosen hävittämisestä ja hyötykäytöstä ylipäätään.
VastaaPoistaTunnustan heti olevani kaksinaismoralisti minäkin - olen lihansyöjä ja omat hevoseni olen silti piikillä lopetuttanut. Sillä faktalla, että olen vuosi vuodelta huonompi lihansyöjä ja ek. punainen liha tökkii pahasti, ei kuitenkaan ole mitään tekemistä lopetustavan valinnassa. Valinta on ollut itsestään selvyys, sillä hevoseni ovat olleet siten lääkittyjä, ettei niitä enää ravinnoksi olisi kelpuutettu. Piikillä lopettamiset ovat olleet siistejä, niitä tehneet eläinlääkärit ovat varautuneet kaatamaan "norsunkin", joten pahaa sanottavaa tästä menetelmästä ei ole. Ampumalla suoritettua lopetusta en ole nähnyt, mutta ne joka sateessa esiin nousevat verilammikot lopetuspaikalta valitettavasti ovat tulleet tutuksi, että siinä mielessä hieman karsastan tätä menetelmää.
Teuraaksi hevosen saaminen lienee tänä päivänä aika haasteellista - jos on rehellinen hevosensa lääkityshistorian kanssa. Ihan jo ponstan forte on riittävä tae teurastuskiellolle ja listaan kuuluu liuta muitakin "yhtä vähäpätöisiä" lääkkeitä. Merkintää passissa näistä ei minunkaan hevosellani ole, mutta rehellisyys maan perii ja kuoppaan tai jäteasemalle päätyy nykyinenkin ratsuni. Teurastamossa minua eniten karsastaa se, ettei hevosta voida lopettaa sille tutussa ympäristössä. Silti eettisen käsitykseni mukaan teurastaminen olisi parempi vaihtoehto kuin esim. ruhon hävittäminen ongelmajätteenä (maksusta) tai energiavarojen (ja käteisen!) hukkaaminen hevosen tuhkaamiseen. Ymäristöystävällisintä lienisi ampuminen ja lihan hyötykäyttö piikkkilopetuksen (myrkky) ja ruhon hävittämisen sijaan.
Tuhkausta en ole hevosen kohdalla koskaan edes harkinnut, sillä haudoilla juokseminen tai ämpärin kokoinen uurna ja muistoalttari eivät minun maailmassani tuo menetettyä henkilöä/eläintä yhtään lähemmäs. Mielummin muistelen edesmenneitä ihan valokuvia katselemalla kotisohvalla, mutta nämähän ovat täysin henkilökohtaisia asioita ja jokainen kokee muistelemisen henkilökohtaisella tasolla.
Onhan siinä viimeisessä matkassa aina myös oma henkilökohtainen jaksaminen pohdittavana: kuljetusmatka teurastamolle, kotimatka, kopin siivoamiset jne ovat kaikki yksi riesa henkisesti raskaan päivän päätteeksi. Siitäkin syystä kokisin itselleni helpommaksi piikkilopetuksen kotitallilla.
Uuh, toivottavasti näitä päätöksiä ei nyt joutuisi ihan äkkiä tekemään, ei siitä edellisestä lopetuksestakaan nyt niin pitkä aika ole.
Mitä, eihän mamman mussukat koskaan mitään pahaa tee?! :D
PoistaAsioissa on aina puolensa. En ole tiennytkään että noin yleisen lääkkeen jälkeen ei enää kelpaa teuraaksi. Siinä pitää kyllä olla rehellisyyttä loppukädessä, mikäli teuraaksi haluaa viedä.
Toivottavasti ei jouduta! Vaikka hyvähän vaihtoehdot on tiedostaa jo etukäteeb.