Onnellinen hevonen = onnellinen omistaja

Olen aina ollut utelias ihminen. En välttämättä uskalla kokeilla uutta, mutta olen aina kiinnostunut kaikesta uudesta. Niinpä blogia pitäessänikin, olen tavattoman utelias siitä, mistä ihmiset tänne löytää. Paljon hittejä tulee vakiblogeista, googlesta ja jonkun verran facebookista, mutta myös hevostalli.netistä. Kuten jo aiemmin olen maininnut, on joskus hirvittänyt hittipiikki sieltä, ja kun yritän osoitetta klikata, topicci onkin jo poistettu. Kuka on taas haukkunut ja ketä, ne kysymykset pyörii aina mielessä. 

Pari päivää sitten oli blogini linkitetty "Onnellisten hevosten blogeja"-topaan mukaan. Tulin tietysti todella iloiseksi siitä! Kuitenkin, minunkin blogini oli linkitetty niin, että "maneesista ehkä miinusta". Kiitos linkittäjälle, mutta topicin aloituksen periaatteet olivat vähän erilaiset kuin omat näkemykseni onnellisesta hevosesta. Onko todella niin, että joku oikeasti ajattelee, että maneesi = onneton hevonen? Harvoin käyn mihinkään kommentoimassa, mutta siihen minunkin oli jo pakko käydä kiittämässä ja kertomassa, että mikäli Into saisi valita, se menisi AINA maneesissa. Ihan tosi. Meillä noustaan yleensä selkään heti talli ulkopuolella jakkaralta, ja siitä voi suunnata maneesiin tai viereen kentälle tai maastoon. Vapain ohjin Into kävelisi joka ikinen kerta maneesiin. Korvat hörössä, reippain askelein. Nyt treenataan! Tai peilaillaan? Tai ehkä pohja on sille paras liikkua siellä? Ken tietää.

Uuuh, kyllä maneesissa voi ottaa ihan chillistikin!

Onnellinen hevonen. Miten sen voi määrittää? Jos Torsten saisi päättää, sillä olisi 24/7 käytössään tammahaaremi ja ainainen kesälaidun. Ja Inton se pitäisi rinnallaan ikuisesti. Töissä se kävisi silloin kun huvittaa, ehkä 5 kertaa viikossa. Kolmena kertana käytäisiin maastossa, kerran koulukisoissa ja kerran hypittäisiin. Ei turhan rankkaa pidä olla. Ruokinta-automaatit, joista poni saisi itse valita kuvan perusteella, minkälaista mysliä hän haluaa. Ja nameja. Ja korvapuusteja. Ja simaa. 

Jos Into saisi päättää, sekin luultavasti ottaisi jonkun kuuman täysveritypykän (Intolla on aina ollut kummallinen naismaku ;)) viereen, kesälaitsan, mutta kuitenkin myös työntekoa. Varmaan koulujumppaa maneesissa tai kärrylenkkejä maastossa, joka päivä jotain. Build Uppia 4 litraa päivässä ja ah niin hyvän makuista Shy Feederiä aina iltapuurossa, vaikkei sitä aina tarvitsisikaan. 

Mä joka päivä töitä teen, lalalaaa...!

Jos omasta onnellisuudesta puhutaan, niin toki, ajaisin mielelläni Nissan GTR vapaa-ajossa ja vetäisin koppia Audin maasturilla. Asuisin meren rannalla isossa puutalossa, jossa olisi iso piha ja takapihalla ne runsaat kesälaitumet pojille. Peilejä täynnä oleva lämmitetty maneesi Intolle olisi 25*65, ja kenttä Torstenille 40*80, niin mahtuisi baanattamaan. Ja voisi se olla, kolmaskin hevonen pihasta löytyisi. Nykyiseen palkkatyöhöni joutuisin kokemaan aikamoisen henkisen kasvun, jotta siinä jatkaisin, mutta voisin käydä heittämässä sijaisuuksia kouluilla ja harrastaa heppojen kanssa. 

Kuitenkin, vaikka mitään yllä olevaa minulla ei ole, olen täysin tyytyväinen elämääni. Joku voisi jopa sanoa, että onnellinen. Asun rivitalokaksiossa, en omista ensimmäistäkään autoa, palkkani ansaitsen toimistosihteerinä ja kolmatta hevosta ei näy. Eipä sille aikaa olisikaan. 

Tästä me molemmat tykätään!

Joten, hevosenikin joutuvat tyytymään keskiverto elämään. Pojat tarhaavat ilman mukaan kahdestaan 8 h tai 12 h/pv, kesällä tietysti koko päivän laitumella. Tarhat on makuuni vähän tylsät ja pienet, mistä henkilökohtaisesti kärsin - siksi raahaan (äiti enemmän ;)) havuja ja puunrukoja kaluttavaksi. Leikkipalloja pojilla on kaksi, ja kyllä niitä on kunnon perusteella käytettykin. Vaikka paras leikki on tietysti vesisaavin kaato, sitä ei voita mikään. 

Hevosten ulkona oleilu on mielestäni tärkeimpiä kriteereitä onnelliselle hevoselle. Tarpeeksi suurten karsinoiden ja laidunten lisäksi. Heinästä ja vedestä nyt puhumattakaan. Tällä hetkellä en veisi hevosiani talliin, missä ne eivät saisi olla talvisin vähintään 8 h ulkona, ja kesäisin koko päivää. Luovun mieluummin maneesista ja vaikka kentästäkin, mutta tarhaus-ajoista ja kesälaitumista en tingi. 

Best Friends Forever <3

Molemmat hevoseni ovat klipattuja, joten ne loimitetaan. Mysteeriontujan ja vanhan hevosen kanssa näissä asioissa en edes mieti mitään loimettomuutta. Kuitenkin pyrin ostamaan mahdollisimman istuvat ja hengittävät takit päälle, ja kovillekin pakkasille minulla on niin paksut sisä- ja ulkotoppikset, ettei montaa loimea tarvitse päällekkäin laittaa. 

Ponit saavat erittäin hyvälaatuista heinää neljä krt/pv (Torstenin mielestä neljä kertaa liian vähän). Väkirehut tulee aamuin illoin, ja pellavapuuron kaikkine ravintolisineen pojat saavat iltaisin. Vettä heillä on aina tarjolla, talvisin juotan vielä erikseen päivittäin lämmintä lesevettä.

Liikunta onkin sitten aivan toinen juttu. Intolla iän puolesta kaikki on jo aika kevyttä. Jumppaa, maastoa, sulilla teillä kärryttelyä. Joka päivä Herra lähtee korvat hörössä töihin, ja loukkaantuu, mikäli häntä ei oteta ratsuksi. Oikeasti. Silmiin tulee sellainen himmeys, että minkä takia hän ei kelvannut (koska hän nyt kuitenkin on kaikista parhain, komein ja kaunein ratsu ;)). Jos jollain on korkea työmotivaatio, niin Intolla.

Torstenilla treenataan. Maneesista poni ei mitenkään erityisesti nauti, mutta tekee töitä kiitettävällä motivaatiolla ja moottorilla. Hänen kanssaan tärkeintä on muistaa balance hauskan pidon ja työn teon välillä. Jos töitä on tehty liikaa, poni kyllä kertoo sen, tai vastaavasti, jos pitkään on pelkästään leikitty, niin senkin kyllä huomaa :)

Omaan silmään hevoseni näyttävät onnellisilta - he ovat kiinnostuneita ympäristöstään, tekevät töitä mielellään, karva kiiltää ja ruoka-aikaan on todellakin oltu kotona. Ehkä liiankin usein. 

Tulipas pitkä sepustus. Uteliaana ihmisenä kyselisin teiltä, että mitkä ovat omat kriteerinne onnelliselle hevoselle?