Huijariponi
Viime päivien koulutreenit ovat olleet rentoja. Ilman satulaa ollaan Torstenin kanssa puksutettu menemään. Eilen ponny pääsi Inton kanssa ansaitulle maastolle, ja tarjoilikin ratsastajalleen melkoisen komean pukin ylämäkilaukassa ;) Torsten on niin tasainen tallaaja, että siltä harvemmin saa pukkikyytiä.
Selkälihakset venyteltynä, mikäs sen parempi päivä oikein tiukalle kouluväännölle, kuin maaston jälkeinen päivä tyytyväisellä ponilla.
Ratsukko pysyi tyytyväisenä koko treenin ajan. Torsten tuntui oikein superhyvältä, kevyeltä ja helpolta. Ryhdikkäältä ja tahdikkaalta.
Kyllähän kentän laidalta äitini yritti jotain siihen malliin selittää, ettei poni ole ihan niin hyvän näköinen mitä ylitsevuotavien kehujeni kanssa annoin ymmärtää. Poni ei vastannut tähän mitään, kunhan vain patsasteli tyytyväisenä ja pyysi lisää sokeria hyvästä suorituksestaan.
Ratsastaminen on fiilislaji. Omaa tunnetta täytyy kuunnella. Tänään olisi kannattanut kuunnella myös ulkopuolisia. Vasta kotimatkalla selatut kuvat paljastivat totuuden. Ponista on kuoriutunut oikein suuremman luokan huijari.
Siis whaaat, luotiviiva?! Nevö höörd !
Päivän ikävääkin ikävämpi uutinen on kuitenkin Inton jäykkyys. Illalla Setä aloittaa kipulääkekuurin, josta toivottavasti on apua.
Ikäviä uutisia on tähän viikkoon mahtunut paljon. Eilen päätökseensä tulleet YT-neuvottelut työpaikalla johtivat valitettavan monen työkaverin irtisanomiseen. Ihan kamalia tilanteita.
Jospa loppuviikko olisi täynnä iloisia, positiivisia yllätyksiä ?