Inton viikon agenda

pulkkailua, kelkkailua ja vähän hammasvaivoja

Kumpi nelijalkaisista onnistuu ohjaamaan kelkan väärälle reitille?

Yksi kultainen noutaja tietysti ... ;)

Kun omistaa seniorihevosen jolle haluaa suoda mahdollisimman hyvät oltavat ja vaihtelevaa mielekästä tekemistä, voi päätyä tilanteeseen josta löysin itseni tänään.

Viime päivinä tehtyjen irtojuoksutusten, kelkkailujen ja hömpöttelyjen vuoksi ei Intolle ole suitsia suuhun laitettu. Mitä sitä suotta kun riimullakin pärjää. Tänään agendasssa oli talven ensimmäiset pulkkailut. Tuo pulkkailu on vähän arvelluttava laji. Kun istuu niin alhaalla, ja kiikkerässä penkissä, on ohjaus vähän hankalaa. Etenkin, kun eräs Setähevonen on melkoisen innoissaan kyseisestä lajista ;) Niinpä kiinnitin olympiat suitsiin, ihan varmuuden vuoksi. 

Vaan lopulta ei tarvinnut laittaa suitsia ollenkaan. Huomasin nimittäin suitsia pukiessa että Inton yksi "sivuhampaista" on haljennut ja heiluu ikävästi :( Mistään tätä vaivaa ei ole voinut arvata suuhun katsomatta. Syö ruokansa hyvällä ruokahalulla ja pureskelee ne paksuimmatkin porkkanat omilla hampaillaan. Vaan nyt on kuitenkin vahinko käynyt ja suu on eläinlääkärille näytettävä, sitä ennen ei suuhun rautaa laiteta. Ei edes sprengerin jalometalleja ;)

Suunnitelmat kuitenkin piti. Hevoselle riimu takaisin päähän, pulkka perään ja suunta kohti laidunpeltoja.

Ja niin me ajeltiin, ympäri ämpäri peltoa. Siinä askellajissa ja juuri sieltä, mistä kuski pyysi. Loistava hevonen. Niin rakas, niin hieno, niin kultainen < 3

Yhdessä vähän reippaammassa ylämäkilaukassa ei aivan kuski pysynyt poikkoilevan pulkan kyydissä ... Ja koska koko tämä meidän pulkkatouhu ei varmasti täytä kaikkia turvallisuusvaatimuksia, oli mulla ohja kietoutunut jalkaan ... ;) Kuskin tipahtaessa pois kyydistä ohja katkesi, ja meidän kiva ajoleikki loppui siihen. Käytiin sitten maastakäsin tsekkailemassa tilukset. Ihana hevonen, sitä ei vaan voi hehkuttaa liikaa < 3