keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Tervetuloa kotiin

veljekset kuin ilvekset ja muutama kuva päiväreissulta ihanasta kesäkaupungista missä aurinko paistaa aina



















älli ja tälli muuttivat tänään kotiin ♥️ Oikeasti pojilla ei ole vielä nimiä eikä vitsailunimet älli ja tälli sovi heille lainkaan. He nukkuivat vierekkäin koko parin tunnin automatkan ajan, ovat tutkineet ahkerasti uutta kotiaan, välillä nukahdelleet ihan hassuihin paikkoihin ja ihmetelleet kamerasta lähtevää ääntä. Todennäköisesti tulevat siihen ääneen vuosien saatossa tottumaan :) Tällä hetkellä on turha kuvitella saavansa kivaa kuvaa jossa näkyisi kaksi kissaa, koska pojilla on menossa iltavilli. Täyttä laukkaa ympäri alakertaa! Muutaman kerran verhoissakin on taidettu roikkua, sen verran paljon heiluvat. Niin rohkeita ja fiksuja pieniä kissoja, ihan sydän pakahtuu! 

Muutama kuva piti napata Naantalistakin, missä kävimme pikalounaalla ennen kissojen hakua. Mikä täydellinen kesäkaupunki, kuin ulkomaille olisi lähtenyt. Harmillisesti kello kävi, jonain päivänä matkaan paremmalla ajalla tuohon tunnelmalliseen merenrantakaupunkiin. Ja samalla reissulla tietysti voisi käydä ihailemassa Kultarannan puutarhaakin.

Jos kuitenkaan yhtään tunnen itseäni, seuraaviin viikkoihin en poistu kotoa minnekään - ihanat ihanat kissanpojat pitävät siitä varmasti huolen. Ja äkkiä pitää kyllä jotkut nimetkin pojille keksiä! 

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Keskellä kesää








Säästä sen varmaan viimeistään huomasi, että vietettiin juhannusta. Oli tosin ensimmäinen vuosi, kun sateet eivät haitanneet juhlahumua ollenkaan - jos ihan rehellisiä ollaan, niin mikä ihana tekosyy vain makoilla sisätiloissa ;) Koko juhannus nautittiin sarjoja katsellen, poneillen ja välillä herkutellen. Kasvimaalta nostettiin sydämenmuotoisia (tai ainakin yksi) uusia pottuja ja mansikkamaalta on kerätty toistakymmentä litraa makeita marjoja pakkaseen ja jälkkäriherkkuihin. Lasillinen pavlovaa on kuin makea pala kesää ruokapöydässä, taivaallista!

Poneiltu on tietysti, sateesta ja myrskytuulesta huolimatta. Syötelty vihreää narussa ja niitetty ojanpieliä, nurmitarhat kun on jo kaluttu loppuun. Vesisateiden jälkeen laidunkin on alkanut vihertämään, joskin tarkemman tutkimisen jälkeen rikkaruohoista mutta kuitenkin. Onneksi puutarha työllistää myös ponit ja tällä hetkellä rikkiksiä on enemmän pellolla kuin puutarhassa. Alkukesästä tilanne taisi olla toisinpäin...













Naapurin kissa auttoi lipun nostossa.




Alkukesä ja ensimmäiset lomaviikot kuluivat töissä jotka viimeisen työkuukauden aikana jäivät tekemättä. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että stressi (työ, puutarha, laidun koska sille nyt ei vaan voi mitään...) vihdoin helpottaa ja oikeasti voi vaan olla ja nauttia lomailusta. Vihdoin on otettu viltti työhanskojen sijaan puutarhaan ja kirjat ovat saaneet viedä kannesta kanteen useamman kerran. Kaupungissakin on vierailtu, ulkoilutettu Tn uutta lelua (kuulemma halusi jonkun harrastuksen veneilyn tilalle ja jostain kumman syystä ei lämmennyt ravihevoseen vaan osti harrasteauton.) ja käyty brunsseilla ja jäätelöllä. Molemmat kotonakin yhtä hyviä, mutta kaupungin ja meren tuoksua ei voita mikään. Jos nyt pitäisi kaupunkilomalle lähteä, en miettisi hetkeäkään mihin lähtisin - no Helsinkiin tietysti. Kesämökkeily ei ole koskaan ollut mun juttu, vaan enemminkin kesä ja kesäillat kaupungissa. 

Kotona on kuitenkin seuraavina viikkoina tulossa niin paljon muutoksia, ettei tässä mihinkään lomalle kerkeä lähteä! Palataan taas ihan pian - jos nyt riittäisi tämä tietokoneeton elämä taas hetkeksi :) Aurinkoista kesäviikkoa! 

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Kesä on kreisii


Time flies näin lomalla. Siis lomalla palkkatöistä, töissä kuitenkin puutarhassa, niinkuin kotona ollaan vitsailtu. Ja ponien henkilökohtaisena hoitajana tietysti. Siitä pestistä ei ihan niin helposti lomaa oteta; ja kaikki yhtä fanaattisesti laitumia rakastavat kuin minä, ymmärtävät varmasti, että vettä odotellaan. Oikein kunnolla. Puutarhaa ja kasvimaata ja pientä aluetta tulevalla laitumella on kasteltu jokivedellä, mutta hälyttävästi veden pinta laskee ja kohta meillä taitaa olla metrinen noro normaalisti leveästi virtaavassa koskessa. Kuulemma viitisentoista vuotta sitten on kuivunut vesistö niin, ettei ole voinut enää kastella. 

Ihan ilman laiduntamista ei ponien ole tarvinnut olla vaikka tulevalla unelmalaitumella nouseekin vasta pienen pieniä sirkkalehtiä. Torsten aka vuorikauris on elementissään joen penkereelle aidatuissa nurmitarhoissa, kiipeily on parasta ja Peikko näyttää tyytyväiselle missä vain, sille sopii ihan kaikki. Sanotaanko, että Peikon viimeisimmän kotireissun jälkeen on Torstenilla ollut pamahtaa hermot ponin kanssa; miten se tuolla tavalla valehtelee, ei varmasti ole käynyt sisällä talossa ja Peikko senkun lällättelee, sua ne ei huoli kyläilemään lällälää. Totta tietysti sekin, Torstenin raja menee puutarhassa ja sielläkin kytkettynä.







Poneillehan olisi kyllä puutarhassa töitä, mutta kumpikaan ei kävele kukkapenkeissä kitkemässä riittävän hienovaraisesti, vaikka kukat saavatkin olla rauhassa ja vuohenputken imuroivat tehokkaasti. Siitä ja monesta muusta rikasta ei todella ole pulaa - koko viime viikko kului penkkien kitkemisessä, ruusujen leikkaamisessa, haravoinnissa, kasvimaalla, kasvihuoneessa, puutarhamyymälöissä ja niin edelleen. Täyttä kahdeksan tunnin työpäivää on painettu, kohta alkaa kyllä näkymäänkin työn tulos :) Ennen oppilaiden kesälomalle laskua oli kädet sen verran täynnä töitä ettei peruskitkemiselle jäänyt aikaa ja koska tällä viikolla odotetaan erityislaatuisen hienoja vieraita, ei penkeissä saa olla rikan rikkaa! Tänään saatiin valmiiksi pihan isoin, abouttiarallaa 150 neliön kukkapenkki, kyllä siinä hiki virtasi ja välillä sitä on miettinyt, voisiko perennapenkkejä tai ruusupuskia olla sittenkin hieman vähemmän...

Viikonlopulle oli alunperin suunniteltu mökkireissua ja brunssia keskustassa ja kaikkea sellaista mitä ennen vanhaan olisi viikonloppuina tehty. (Sitä edellisenä viikonloppuna kävimme muuten viimeisellä veneajelulla, uuden omistajan kyydissä. Byebye tältä erää ihana merielämä!) Kesken lauantaisen mökkireissun tuli kuitenkin puhelu, että kaivinkone olisi nyt teidän pihalla, missäs te olette. Toisinaan on törmätty tällaisiin pieniin ajatuskatkoihin, tai ehkä se on vain sellainen kirjoittamaton sääntö, oletus että kuka sitä nyt kotoa pois olisi ;) Oli miten oli, puolitoistapäivää taukoamatonta työtä neljällä koneella ja kahdella miehellä ja vihdoin ja viimein tarhan viereen viime syksynä kasattu savimaa on poissa! Voi tätä avaruuden ja onnen määrää :) Koska kasa oli kiinni tarhassa, jännäsin vähän mitä ponit asiasta tuumaavat mutta niitä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa jättimäisen kasan päällä pyörivä valtava kaivinkone. Vasta siinä vaiheessa kun täysperävaunullinen rekka peruutti tarhan viereen ja kaivinkone lastattiin kyytiin alkoi Peikon silmät säihkymään kun se metrin päästä lastausoperaatiota seurasi ja oli kovin innokkaana auttamassa ammattilaisia.









Että on tää kesä vaan ihan kreisii. En nimittäin ole ehkä koskaan ollut niin onnellinen vesisateesta, joka äskettäin alkoi. Hip hip hurraa, antaa sataa! Ja eikun kitkemään.