torstai 24. elokuuta 2017

Puujalka

Hevoseni mysteeriontuu


Jos viime kesä oli the best ever, pelkkää rakkauden alkuhuumaa ja ponillakin oli oma T eli ihana herrasmiesystävä Tolbert seuranaan, on tämä kesä ollut jotain ihan muuta, Torstenilla. Tuntuu, ettei laidunkausi kerennyt oikeasti startata ollenkaan koska kylmät ilmat ja toisaalta harmitus iltaisin yksin laiduntavasta hevosesta on ollut suuri, tarhakaveri ei ole saanut olla kokopäivää laitumella joten Torsten on ollut osan päivää yksinään. Poni on ollut hankala niille jotka häneltä kaveria ovat tulleet hakemaan pois (niin että lopulta se on syönyt päivässä väkirehuja neljään otteeseen jotta laidunkaveri on saatu turvallisesti aidan toiselle puolen, ei ehkä olisi ollut tarpeen) ja on se tullut langoistakin läpi yksin jäätyään, ruoho on vihrempää aidan toisella puolella, ainakin Torstenin mielestä. No, tällä viikolla Torstenkin sitten siirtyi osapäivälaidunnukseen.

Ja koska ihan kaikki liittyy kaikkeen, on varmasti yksin oleilu ja railakkaan Tolbertin vaihtuminen rauhalliseen, todella ystävälliseen suomiruunaan joka ei juuri spurttailusta piittaa, vaikuttanut Torstenin päivittäiseen liikkumiseen. Tällä hetkellä se ei ole puhdasta :( Muutamaan otteeseen olen kesällä huomannut pientä askellyhyyttä alkuravien parin ensimmäisen minuutin aikana, mutta sitten Torsten on vertynyt ja liikkunut mallikkaasti.



Kaksi viikkoa takaperin löysin Torstenin laitumelta päiväunilta, missä se nukkui pitkin pituuttaan - viimeksi olen tainnut nähdä Torstenin makuullaan ulkona nukkumassa useita vuosia sitten - ja kaikki oli hurjan söpöä kunnes Torsten nousi ylös ja käveli kuin puujaloilla konsanaan. Muutaman kymmenen metrin jälkeen vej pikkuhiljaa vetreytyi ja kevyessä ratsastuksessakin poni liikkui hyvin. 
Ollaan koko kesä katsottu, että aamuisin Torsten kävelee todella rauhallisesti karsinasta ulos, se on halunnut ottaa oman aikansa kävelyn kanssa - se ei ole ollut ep mutta kauttaaltaan vähän jäykän oloinen. Tällä viikolla jouduin herättämään ponit aamutallissa hieman normaalia aikaisemmin omien töiden takia, ja Torstenin noustessa karsinasta seisomaan oli puujalka-efekti vejalassa täysin sama kuin laitumella aikaisemmin - ja kertoipa tallinpitäjämme vielä, että tänä kesänä Torsten on ollut melkeinpä päivittäin päikkäreillä vaakatasossa. Mitä se nyt ikinä kertookaan, sitä en vielä tiedä.

En ole oikeastaan koskaan pelännyt kaviokuumetta tai muita sellaisia sairauksia jotka vihreä saattaa aiheuttaa - varmasti pitäisi pieneen liikalihavuuteen taipuvan hevosen kanssa - mutta tänä kesänä olen pyytänyt kengittäjäämme tutkimaan kaviot joka kerta sillä silmällä. Välipohja laitettiin yhden kengitysvälin jälkeen takaisin oej, kun kanta kerkesi tulla alas turhan rivakkaa vauhtia mutta muuten kavioissa tai jaloissa ei ole ollut mitään sanomista. Silti toissaviikkoisen kengityksen jälkeen Torsten lähti kengityspaikalta ontuen, vej sekä otj otti lyhyempää askelta, liinassa tsekatessa vertyminen tapahtui kuitenkin silmissä. Eläinlääkäri kopeloi jalat jo aikaisemmin kesällä raspauksen yhteydessä, ei mitään mainittavaa, mutta päätimme kuitenkin pitää kengityksen jälkeisen ontumisen johdosta pienen kesäbreikin yhdessä tulehduskipulääkkeen kanssa.






Samaan tahtiin!

Nyt kaksi päivää kuurin loppumisen jälkeen on varovasti tsekattu liikkumista. Askel on lyhyttä mutta se vertyy - mutta kyllä se myös tahdittaa, mitä en aikaisemmin ole edes huomannut. Myös erikoista "muljahtelua" on esiintynyt, enemmän vej kuin oej. En osaa paikantaa vikaa, seisoessa se jättää vej hassusti niin, että seisoo mieluusti kavion sisäsyrjällä ja jos kavio on tukevasti maassa on otj mielellään vähän ylhäällä. Otj tulee laukassa jossain kaukana perästä ja koko hevosesta puuttuu letkeys ja kroppa tuntuu edelleen rautakangelta, kraniohoidon jälkeenkin. 

Että sanopa nyt sit näistä oireista yhtään mitään - jos on ideoita mitä tehdä seuraavaksi, saa vinkata. Poissuljetaan tutkimusmenetelmistä röntgen, verikoe, piikitys, tod. näk myös akupunktio. Ohessa vielä kaksi videota liikkeestä; ensimmäinen on eiliseltä ja jälkimmäinen tältä päivältä - näyttääkö tai kuulostaako oireet tutuilta?

Iilimadot on kuitenkin tilattu ja nyt vaan yritetään ymmärtää ongelmaa, pohditaan uskaltaako ratsastaa vai jatketaanko sairaslomaa - lääkityksen aikana liikkuminen ei kuitenkaan muuttunut mitenkään. Että sellaista tänne, toivottavasti parempaa sinne!


perjantai 11. elokuuta 2017

Viikon Teet

T ♥

ja tietysti toinen T ♥ jonka kanssa ollaan työskennelty tällä viikolla vain muutamaan otteeseen. Vähän on sellaista kiero rautakanki-olemista meissä molemmissa joten eilen Torsten pääsi Lindan käsiteltäväksi kraniohoitoon - tänään siis vain kävellään. Mikäs sen mukavampaa :)

All dressed up Hööks, syysmalliston makeeta huopaa metsästettiin peräti kahdesta hööksistä - ei ole hinnalla pilattu ja kuten kuvista näkee, ei tarvinnut kertaakaan nostella huopaa irti säästä vaan - uskaltaako näin edes sanoa ;) - pysyi paikallaan ihan Equilinen tavoin :O Equiline on huovissa aina number one mutta sellaisten saatavuus on tehty pitkäveteisen tylsäksi kun omilla väreillä olevaa huopaa saa kuukausitolkulla odotella. 

Tammisaaren kesäretki, shoppailua ostoskadulla ja picniciä meren rannalla. Aamuradiossa puhuttiin koulusta ja syksystä joten kanava meni vaihtoon - siitäkin huolimatta että ensimmäiset opehommat on jo lyöty lukkoon - vastahan helteet tulivat ja kesä, onneksi se jatkuu vielä 🌞


Fiskarsin sorsat kiittivät Torstenin kuivista leivistä - ja uskalsivat hakea herkut kädestä, miten rohkeita!




Ihana sisareni antoi allekirjoittaneelle poseerausapua. Ei tuntunut auttavan joten kovaan ääneen totesi että kyllä sun kannattaisi aloittaa häädieetti pikimmiten. Kommentin voi ottaa monella tapaa mutta ei me tätä Teetä ihan helpolla perheretkillä päästetä :D

Kirkkoakin kuvattiin sillä silmällä. (Okei, se oli vitsi :P) 

The Pätkis jonka nimeksi olisi aikoinaan haluttu antaa Tarmo tai Terho - onneksi ei mennyt läpi - oli oikea vesipeto eilen koirarantsussa. Vaikka välillä hakikin keppiä vähän väärästä suunnasta ;) Toisinaan rantsusta on tullut lähdettyä posket punoittaen, siinä vaiheessa kun poikakoiraa kiinnostaisi vain tytöt ja kun tyttöjä ei kiinnosta niin silloin pojatkin jo käyvät, paitsi jos ne on kultaisia noutajia, niille pitää aina vähän murista. Ja jos kesken uinnin tulee kakkishätä niin mikäs sen parempi paikka tehdä tarpeet kuin maisemakakka meressä, ei haittaa täpötäysi ranta tätä koiraa sitten yhtään. #nolo

Ehkä tuulinen sää siis sekoitti pienen Pätkiksen pään kun ollenkaan ei tarvinnut eilen nolostella koiran tekemisiä. Kuumottavia hetkiä on ollut merellä tällä viikolla lähinnä sinä päivänä, kun Tn ihanaa venettä tuli joukolla katselemaan ostoaikeissa isompi porukka. Kiitän onneani siitä että jäin autoon viimeistelemään meikit ja että otin rullat pois hiuksista ennenkuin menin Teen perässä veneelle, koska kuka muukaan istui veneen kannella ihastelemassa bååttia kuin exä nyksänsä ja ystäviensä kanssa - siinä olisi ollut ainekset kiusaantumiseen muttei onneksi kuitenkaan ;)

Ja hei, vielä viikon viimeinen ihana T - joskin tästä ei ole kuvaa ja se käy vain täysi-ikäisille; Tommasi Pinot Grigio viiniä suositellaan tällä hetkellä Alkon hyllyllä rapujen kanssa nautittavaksi mutta sopi se myös herneiden kanssa, Hernesaaren rannalla ankkurissa siemailtavaksi, etenkin hyvässä seurassa, Kaija Koon vetäessä keikkaa taustalla. Not bad - ja viikonloppu vasta edessä! Love it. Täydellisen aurinkoista viikonloppua sinullekin ♥ 

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Weekend

festarikesää ja tummia taivaita


Upea sisareni! 























Hevosia, kesät täynnä hevosia. Ja koska juuri kesällä, kun on lämmintä ja lempeää ja jos nyt joskus sataa vettä, tulee se lämpimästä hanasta, on hevosten kanssa niin mukavaa normaalien päivittäisten askareiden lisäksi ihan vain hengailla. Tunteja! Että eipä siinä sitten muihin kesärientoihin ole jäänyt aikaa - ja tadaa, ensimmäistä kertaa elämässäni kävin tänä viikonloppuna festareilla :D Tai ainakin melkein. Koska typerä suomenkesä ja vaarallisen kova aallokko estivät odotetun viikonloppureissun Hangon Poker-Runiin, täytyi keksiä plan B. Perjantaina cruisingit Kauppatorilla ja lauantaina viiniä ja herkkuja ankkurissa Kyläsaaren edustalla, Weekend festareilla soi kesämusa ja pieni välimatka itse lavoihin ja väkitungokseen oli just perfecto. Jäimme yöksi Katajanokan vierasvenesatamaan ja aamulla kävelimme torille synttäriaamiaiselle. Onnea rakas T ♥ Eläkeikä häämöttää jo :P

Rankkasadekuuroista ja ukkosesta ja hurjista aalloista huolimatta upea kesäviikonloppu - mutta huomenna sitten tämänkin päivän edestä Torstenin kanssa hengailua. Aurinkoa tulevaan viikkoosi! 

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Onnistuneita ratsastustreenejä

ja siitä miten miehet näkevät asiat täysin väärin eli ovat väärässä


Alkuviikon ratsastustuokiot ovat olleet varsin mukavia. Torsten kesälomaili oman muuton ajan mutta kuten yleensäkin, eivät vapaapäivät näkyneet tälläkään kertaa treenien tehtävissä. Siitä jatketaan mihin viimeksi jäätiin ja tällä viikolla onkin keskitytty vähän isompaan, laajempaan liikkeeseen. Loivat väistöt, sulut ja avot sekä siirtymiset askellajien sisällä ja boom, ihan selkeä ero askelluksessa. Ollaan oltu hirmu tyytyväisiä Torstenin kanssa ja täten pidetty treenit aika lyhkäisinä näiden onnistumisten johdosta. Palkaksi on syöty herkkuja. 








T tuli tallille hengailemaan eilen ja kun karsina oli siivottu ja poni hierottu kumisualla läpi ja T opettanut Teelle kuinka usein nameja tulee hienoille poneille antaa (usein), oli aika siirtyä iltapäivän tylsimpään antiin, kouluratsastukseen. T ei ole aikaisemmin nähnyt meitä tositoimissa, joten aloitimme treenin nuttura kireällä ilman satulaa ajatellen, että kerrankin annamme itsestämme edustavan kuvan.
(Torsten on tänä kesänä ahdistellut ja vaatinut Teetä rapsuttamaan sitä haarojen välistä ja siihen päälle kuin kiitoksena piereskellyt taukoamatta. Kun tämän lisäksi T on lähinnä saanut siivota ihanan ponini karsinaa ja työnnellä kottikärryllistä sitä itseään hehtaarin laitumella ees ja taas, ei varmaan saa mukista jos joskus joudun luuttuamaan veneen kantta.)
Joka tapauksessa, hyvältä tuntui mutta ensimmäisen ravikierroksen jälkeen T totesi kysyvästi kentän laidalta, että miksi se laahaa jalkojaan ja potkii hiekkaa?
Olimme tietysti kovin loukkaantuneita Torstenin kanssa, (joka yritti selittää jotain ratsastajan painosta) etenkin kun ottaa huomioon koko viikon treenien teeman, mutta hammasta purren petrasimme loppua kohti ja taas oltiin tosi tyytyväisiä onnistumiseemme. Torsten jaksoi nostella jalkojaan ja meikäläinen pysyi yhdestä läheltä piti-tilanteesta huolimatta selässä. 











Ero alkuravin ja loppuravin välillä ei kuitenkaan kuulemma ollut paljaalla silmällä huomattava. Hmp, jatkamme harjoituksia ja jatkossa T saa tulla tallille lähinnä niihin kakkahommiin ;P

Tai iltapäiväkävelylle. Kesän parasta antia ☀, ainakin sellaisen kaatosateessa tehdyn aamutallin jälkeen kuin tänään ;) Huomenna nautitaan jo toivottavasti helteestä. Trooppista loppuviikkoa!




Henkilökohtainen kärpästen lätkijä.