sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Viikonloppu puhelimesta

Kevät


Mitä keväisin viikonloppu takana. Ja vähän kipeät kädet kaikesta omenapuiden leikkuusta! Juuri muuta ei olekaan tullut vapaapäivinä tehtyä. No fancy brekkarikattauksia; eilen sain katsella Muumeja aamupuuroa syödessä imurin soidessa taustalla; vähän taisi olla koti-ikävä Tllä kun viikolla oli niin paljon pois täältä paratiisista. Jokaisella meillä on omat tapamme osoittaa koti-ikävä :D Onneksi minulla on kuitenkin ollut oikeaa herrasmiesseuraa viikolla; ponit ovat käyttäytyneet mallikelpoisesti (noo yhtenä aamuna T totesi että olivatko ponit vähän tuhmia, oli suihkusta katsellut pihamaalle missä Torsten olisi halunnut suunnata kylille ja Peikko puutarhaan. Just niitä aamuja kun kiireessä huomaa, että Torstenin riimu on pihalla mutta on se niin kiltti, että tulkoot vaan riimunnarulla. Heko heko :)), mutta muuten tämä hyvä käytös johtunee siitä, että ovat ihan vain omissa tarhoissaan. Ja iltaisin, sen jälkeen kun poneille on tarjoiltu iltapala, on seuraa pitänyt aina yhtä karismaattinen Mr. Murdoch; tekniikan ihmelapsena ihan itse sain Yle Areenan toimimaan isolle ruudulle, jee! :D

Ilta-aika ei tosin enää montaa tuntia ole; tänään nukuttiin päikkärit valoisaan aikaan, ihan hullua. Ja sitten jatkettiin ulkohommia yhdeksään asti, valoisassa. Vielä hullumpaa. Olen aivan täpinöissäni keväästä ja marhailen puutarhassa kuin kylähullu konsanaan tutustuessa kukkapenkkeihin (lumen alla) ja etsimässä kevään merkkejä. Tämä vajaa puoli vuotta mitä olemme täällä asuneet, on ollut upeaa ja jännittävää (ja pimeää ja kylmää ja märkää), mutta seuraavat puoli vuotta, vau. Can't wait.

Että ei mulla oikeastaan mitään varsinaista asiaa ollut. Eikä edes oikealla kameralla otettuja kuvia, vaan puhelimella napsittuja pikaotoksia; kevään merkki sekin, että puhelin ei sammu heti ensimmäisen puolen tunnin aikana pihahommissa. 

Voi jäätikkökelit sentään, viimeiset pari viikkoa on saanut käyttää mielikuvitusta ponin liikuttamiseen. Onneksi on monipuoliset maastot, niissä on nautittu useita kertoja viikossa, yksin ja kaverin kanssa. Perjantai-iltana kävimme puolentoistatunnin kävelylenkillä suomenhevosseurassa ihanassa ilta-auringossa, reilun seitsemän kilometrin lenkki, ja tänään samanpituinen lenkki otti hieman alle tunnin verran aikaa. Torstenkin on herännyt kevääseen ja suliin teihin, autottomat pätkät päästeltiin menemään aikamoista kiitoa, huh! 

Puussa kiipeily on parasta! Lauantaina oli kyllä niin järkyttävä myrskytuuli ja viima, ettei keväästä ollut tietoakaan, onneksi tänään jatkettiin saksimispuuhia auringon paisteessa. Tämä omenapuiden leikkaus on kyllä ollut jännittävää, koska kumpikaan meistä ei tietenkään ole aikaisemmin sitä tehnyt; onneksi tietoa ja taitoa on ympärillä ja netistä sai kaivettua hyvin ohjeita!

Sunnuntaiskumppa ♥

Tallin edustalle sekä kodin portaille istutettiin vähän kevätkukkia. (Ja Torsten oli heti ensimmäisenä laadunvalvojana maistelemassa pajunkissoja!)

Eilen avattiin grillikausi (kiva että pystyi sulattelemaan kylmiä sormia tulen äärellä ;))

Sisällä talossa tuoksuu sitruunapuun kukat ja ulkona bongasin perjantain iltapäiväkaffella ensimmäiset krookukset! En ole ihan varma, enkä muka vain muista missä kukkanuput sijaitsivat vai olisiko ne menneet parempiin suihin kun niitä tänään puutarhasta etsin... Jäniksille olisi kyllä heinäbaari auki 24/7 ja samalta kasalta näyttävät ponien kanssa iltaisin syövän, mutta kukapa voisi vastustaa kevään ekoja kukkia. Lumikellot sen sijaan saavat olla jäniksiltä rauhassa ja niitä kukkii ympäri pihaa!

Pätkis ♥

Lepohetki puutarhakeinussa. Meillä on viisitoista omenapuuta, ja nuo tikkaat ei ihan yletä kaikista korkeimpiin oksiin. Aamulla aloitettiinkin leikkaus niin, että minä olin traktorin kauhassa ja T nosteli kauhaa latvustoon. Se toimi yhden puun kohdalla, muualla oli liikaa lunta tai liian paljasta traktorilla nurmikkoa ruovittavaksi. Ensi viikolla ostamaan jatkovartta oksasaksiin... (googlasin kyllä myös akkukäyttöiset oksasakset, hinta oli 1599e, taidan jatkaa leikkelyä ihan käsivoimia, allitkin saa kyytiä, etenkin näillä lepotauoilla ;D)

Olenko hehkuttanut jo tarpeeksi aurinkoa ja lämpöä tälle päivälle? No kerta kiellon päälle, tänään on hanget ja jäätiköt saaneet kyytiä! Mittari varjossa näytti päivällä kahdeksaa astetta lämpöä eikä viime yönä ollut pakkasta astettakaan. Tästä se lähtee!

Kahvihetki ja virpomisherkkuja. Sen verran on risujen kanssa tullut tänään leikittyä, että alunperin virpojile tarkoitetut karkit ovat kadonneet parempiin suihin, meillä kun ei käynyt yhtään noitaa! Ehkä ne täällä maalla kulkevat vasta ensi viikonloppuna. 

Kasvihuoneunelmia ja päiväunia.

Toscanan kanaa ja kuohuvaa sunnuntaidinnerillä; sitä tulee jonkun verran laiteltua viinilasien ja kuohuvien kuvia somessa ja täällä jakoon, mutta juuri eilen mietin, että ei varmaan kahta kokonaista pulloa ole tullut tänä vuonna vielä nautittua. Ei mitään suurta kulutusjuhlaa alkoholin kanssa siis, ja hyvä tietysti niin! 

Auringon lasku ja Torsten; ihanaa, keväistä alkavaa viikkoa, just sinulle ☀

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kevään ensimmäiset narsissit

ruokasalin uudella pöydällä














Superpähee kahvikalusto löytyi Lohjan antiikkifasaanista neljälläkympillä. Kiilloitusta vailla käyttövalmiit!


















Tehtiin edullinen torilöytö viime viikonloppuna, nyt mahtuu isompikin porukka kerralla ruokailuryhmän ympärille! Tuolit saivat uudet kankaat ylleen.





Pätkis ♥

Ihanien leikkonarsissien kaveriksi piti tänään kattaa oikein extraherkullinen aamupala. Sunnuntain hemmotteluhetki - ja tämän viikon jälkeen, varsin tarpeellinen sellainen. Eilisellä kukkien ostosreissulla - sitruunapuu ja palmu muuttivat meille asumaan leikkokukkien lisäksi - mietin, uskaltaisiko tallin edustalle istuttaa ruukkuun kevätkukkia, kuten narsisseja, mutta vielä taitaa olla liian aikaista. 

On täällä (valitettavasti) tullut mietittyä muitakin kuin narsisseja ja kevätistutuksia. Ristiriitaisia fiiliksiä oli loppuviikolla; onko näissä hevosissa mitään järkeä, kirjaimellisesti. Alkuviikko sujui niin hyvin. Ponit tarhasivat päivittäin yhdessä pellolla ja kävimme useampana päivänä maastossa, Peikko Tn lenkkiparina ja minä Torstenilla. On ollut ihan huippua harrastaa.

Kunnes tuli torstai - ponit pellolle ja itse simapullo mukana aitauksen laidalla katselemassa poikien leikkiä. Torsten sai pitää omat paikkansa ja Peikko väisti ja alistui niinkuin normaali nuori hevonen - jes, Torstenista on kasvanut pomo! Kunnes Peikolla meni hermo. Jotenkin se latominen ja pukittelu oli aivan päätöntä, ja juosten sai mennä väliin kun Peikko ajautui peruuttaen ja samalla potkien Torstenin vatsan alle. Siitä Torstenkin jo suuttui ja molemmat ponit tuntuivat säikähtävän, laukkasivat portille - ja eiköhän pikku pirulainen päättänyt aloittaa peruuttelun ja latomisen uudelleen. Tällä kertaa Torstenin jalka sitten osui pikkuponiin, vaikka se viimeiseen asti välttää satuttamasta toista. Osuma hokista tuli poskeen x2 ja tsiisus sitä veren määrää! Eläinlääkäri saatiin tallille alle tunnissa ja poni tsekattua läpi; suussa ei onneksi ollut mennyt hampaita rikki eikä haavoja tarvinnut tikata, pesua ja rasvausta vaan (ja naama on ponilla kuin puolikas jalkapallo turvotuksen takia). Kipulääkekuuri ja seurailua, muutaman päivän söi niin huonosti että pelkäsin jo että leukaluu on murtunut, mutta nyt syöminen on normalisoitunut ja valtakunnassa kaikki hyvin. Lukuunottamatta sitä faktaa, että Peikko on kaksi kertaa vetänyt langat tarhastaan mukanaan uhitellessaan Torstenille joka kerta kun Torsten kävelee sen tarhan ohi. En ole koskaan nähnyt sellaista käytöksen muutosta ja mietin, että hautookohan Peikko kostoa Torstenille - no eikai hevoset nyt ihan niin pitkälle voi ajatella mutta orikiljuminen ja etusten heiluttelu is back. Not cool.

Että tällaista ikävää tapaturmaa lukuunottamatta ihan hyvä viikko takana. Torstai-ilta ja koko perjantai kului kyllä valehtelematta miettiessä, mitä nyt tehdään ja kuinka kivaa olisi elämä ilman yhtään hevosta. Torsteniakin syytin, että miten aina sen kanssa on niin vaikeaa ja uhosin jo, että jos Peikko tähän menee, niin Torsten saa mennä samalla reissulla, koska se on niin hankala ja vaikea. Kunnes näin kuvat tappelusta; miten Torsten vaan pompottaa takapäätä paikoillaan varoittaakseen Peikkoa joka huoleti latoo kohti kovaa ja korkealta. Torsten on saanut hyvitystä ajatuksistani; se on saanut marhailla puutarhassa harjattavana ja avasin hästnetinkin, aika monta kivaa allround-hevosta on jo kiinnittänyt huomion... No, pieni kotikeskustelu on sitä ennen käytävä, ja ennenkaikkea, kysyttävä itseltä, onko tässä harrastuksessa kuitenkaan mitään järkeä. 

Tältä näyttää, kun poni jolla on liian suuri ego, jää "jumiin" aivan liian kiltin hevosen vatsan alle. Moni muu hevonen olisi tässä kohtaa potkinut niin että egoistista ei olisi jäänyt mitään muuta jäljelle kuin märkä läntti, mutta tämänhän minä tiesinkin, Torsten ei potki. Tässä kohtaa ei vielä veri lentänyt, mutta olisi voinut kuvitella, että ihan jo pelkkä säikähdys olisi riittänyt, tai ettei ainakaan heti minuutin päästä uudestaan tarvitsisi toisen vatsan alle pukitellen peruutella. Miten väärässä sitä voikaan olla. 



Torsten niiaa takapäällään ja yrittää sanoa toiselle, että ei potkita. Ja Peikko vähät välittää ja latoo menemään. 

Kuvittelin, että muutaman päivän kun pitää bloggeria kiinni, ehtii ajatukset vähän rauhoittua omassa päässäni - ja silti aika tiukkaa tekstiä lähtee vieläkin :D Täytynee varmaan tähän väliin kertoa, että ponien kanssa on tänään ollut mahtava päivä ja mitä muutakaan sitä osaisi tehdä, kuin harrastaa hevosten kanssa :D Torsten on saanut extraharjauksia ja puunauksia koska maasto taitaa olla tällä hetkellä ainoa paikka missä olisi hyvä tehdä töitä; meillä on kuitenkin ollut koko päivän ihania vieraita kylässä joten eipä paljon maastoilemaan olisi kerennyt. Peikkokin oli oikea enkeli pikkuisen heppahullun käsittelyssä, miten kauniisti se antoi harjata ja putsata kavioita, taluttaa ja puuhata - siitä tulee upea lastenponi, aivan varmasti. 

Että sellaista mukavaa ponielämää tänne, or not. Onneksi itse maalaiselämä on ihan parasta! Ei sitten ihan niin paljon ketuta ponien tyhmät jutut; siis silloin kun keskenään lyövät (tai potkivat) päänsä yhteen, kun saa edes asua paratiisissa. Vielä kun Peikkokin ymmärtäisi, että tällä tilalla asiat hoidetaan keskustelemalla, ei voimakeinoin. Huoh. Ja jos Torsten on vuosien varrella kasvattanut minulle pitkän pinnan, niin sen pinna hölmön poniinin kanssa tuntuu olevan rajaton, kymmenen pistettä sille siitä!
 Uusilla voimilla kohti parempaa viikkoa!

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Päivän paras hetki

Sadepäivinä


What can I say, nyt on varmaan se aika vuodesta kun hevoseton ihminen toteaa että kiitti riitti ja varaa äkkilähdön lämpimään. Viikon vesisade ja loskassa liukastelua on ehkä pahinta ever - ja kääk, eihän tätä ole kestänyt kuin kaksi päivää. Ihan riittävästi jo :P 

Ja siinä ne merkittävimmät Midgårdin kuulumiset varmaan olikin :D Minä nautin sohvasta ja uudesta kaudesta Mr. Murdochin murhamysteerejä ja odotan kesää villapeiton alla. Antaa ulkona sataa vaan - samaan malliin kun jatkuu niin kesään ei kauaa mene! 




Poneihin ilmat tai tilsat ei tunnu vaikuttavan. Etenkin Peikolla on kentällä - jota ei näillä sateilla enää kauaa ole, nyyh! - varsin railakasta menoa :D Hän vielä harjoittelee erottamaan sen kenttäreissun, kun Torstenkin on vapaana ja on lupa riehua sen kanssa, siihen kenttäreissuun kun Torsten tekee ratsuntöitä ja silloin ei saisi riehua. Ettei ratsastaja tipu ;) Tai riehua saa toki, mutta jossain muualla kuin Torstenin nenän edessä. Torstenille kymmenen pistettä pitkästä pinnastaan! 





















Ilmasta huolimatta päivän paras hetki ei ole ollut se kun saa rojahtaa sohvalle. Lähdettiin iltapäivällä maastoon Torstenin kanssa; ja saatiin oma PT mukaan pitämään tahtia yllä! Peikko kulki niin kauniisti Tn kanssa - ja Torsten tykkäsi odottelutauoista jottei vähän hitaamman puoleinen PT-pari jäänyt liian kauas jälkeen. Yhdessä lenkkeilystä on haaveiltu about niin kauan kuin täällä on asuttu ja nyt vihdoin Peikolla tuntuu olevan järki mielessä oman tontin ulkopuolella ja T (ei siis Torsten vaan se toinen T :D) ei onnu enää ihan niin paljon - seurassa maastoilua parempaa harrastusta ei varmaan ole olemassakaan!

Sääennuste lupailee loppuviikkoon aurinkoa - toivottavasti ympäri Suomen ja runsain mitoin! Palataan taas ♥