Päivän puuhat ja kysymyspostaus
Näiden ponien kanssa on niin kiva puuhata. Vaativia ovat, se on selvää - esimerkiksi Peikolle saa taas keksiä uuden reseptin iltapuuroon, nopeasti se oppi talon nirsoille tavoille - mutta muuten, aivan super helppoja ovat molemmat. Ei tarvitse aina tehdä samalla tavalla asioita kuin ennen ja yleensä ovat innolla kokeilemassa uutta. Ihan jo pelkästään tallihommia ajatellen on joustavuudessa ja sellaisesta kaikki käy-asenteesta pelkkää plussaa, mutta töissäkin on kivaa, ettei ihan kangistuta kaavoihin.
Peikko on tänään opetellut, että miten kentällä ollaan jos itse saa olla vapaana mutta toinen tekee töitä. Tätähän tuli tehtyä aikoinaan Inton ja Torstenin kanssa paljonkin, toinen oli kentällä tai maneesissa mukana vapaana; kivaa seurustelua ja ajanvietettä kaikille. Peikko oppi melkein kerrasta ratsastusradan tärkeimmät säännöt, niinkuin että toista ei voi mennä puremaan turvasta, jos se on töissä (eikä muutenkaan :P). Sitten se paineli menemään kiitolaukkaa ja kysymään kuvaajalta, olisiko sillä jotain kivaa puuhaa kivalle pikkuponille. Ja koska kukaan ei keksi niin paljon puuhaa mitä Peikko jaksaisi leikkiä, se jatkoi itsekseen puuhailua ja aina välillä tuli kysymään, joko Torsten voi päästä leikkimään.
Torsten puolestaan keskittyi työntekoon siihen malliin, että melkein aiheutui kuvatulva! Muutama päivä ollaan palauteltu kouluratsastusmoodia viikon kevyemmän jakson jälkeen ja tänään palikat loksahtivat, kyljet alkoivat taipua ja poni liidellä kevyenä (vaikka vähän paksuna) tehtävästä toiseen.
Hei mitä te teette, eikö me voitais tehdä jotain yhdessä...
Ees ihan vähän jos leikittäis?
Ai miksei :(
Onneksi pieni poni osaa pitää hauskaa itsekseenkin!
terroristiponi
Oli pakko kaivaa tällainen kuva arkistoista; ihan turhaan Torsten näytti pitkää naamaa Peikolle, kun tämä kehtasi häiritä hänen työskentelyään, itsehän poni on ollut varsinainen vekkuli nuorena poikana ;D
Pitkästä aikaa ajattelin, että olisikohan teillä ollut jotain kysyttävää. Kahdesta ruunasta tai kodista tai mitä nyt mieleen tuleekaan - ja jos ei ole mitään kysyttävää, niin teidän kuulumisia olisi tosi kiva lukea :) Arvoin vähän kuuman linjan ja perinteisemmän kysymyspostauksen välillä, mutta mennään nyt tällä kertaa perinteisellä mallilla. Vaikka huomenna olisikin ollut koko ilta aikaa jutella teidän kanssa, kun T on yöhön asti töissä - sitten tajusin että ehkä (naisvaltaisesta lukijakannasta) muilla on huomiselle naistenpäivän illalle suuremmat suunnitelmat kuin roikkua koneella ;)
Kommenttikenttä on teidän, vastailen sinne ja jos on postaustoiveita tai ideoita, niitä saa myös laittaa kehiin. Mahtavaa naistenpäivää, ihan pikkuisen etuajassa toivotettuna, ihan jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!
Miten löysitte noin upean paikan läheltä pääkaupunkia? Oliko hevosten kotiin ottaminen vaikeaa, byrokratian ja käytännön puolesta? Mitä tekisit toisin vai tekisitkö mitään erilailla? Miten olet löytänyt hyvät rehut ja muut tallitarpeet? Millaisella budjetilla pyörität tallia?
VastaaPoistaKiitos kivasta blogista.
Tämä on kyllä ihan unelma paikka, ei tätä meinaa itsekään uskoa, että ihan etuovessa tuli vastaan ja yleisessä näytössä käytiin tähän tilaan rakastumassa. Hintakin oli varsin kohtuullinen!
PoistaHevosten ottaminen kotiin ei ollut vaikeaa, tällä seudulla on niin paljon hevosia että kunnasta osattiin kertoa hyvin mitä tarvittiin yms. Luvat maksoivat kolmisen sataa ja piirrustukset lupia varten seitsemän sataa. Ehkä hieman nopeammin olisi lupa hevosten pitoon saanut tulla, mutta muuten ei mitään valitettavaa.
Mitä tekisin erilailla, no olisin laittanut lämpimän veden alas puuverstaaseen heti kun tänne muutettiin - se on kyllä tulevan kevään projekti, sen verran on viimeiset pari päivää ottanut päähän tuo padan sytyttely jotta saa hevosille lämmintä vettä :D Tarhan pohjaa kun työmiehet tekivät, olisi pitänyt olla itse paremmin paikalla, no sitä täytyy parilla salaojalla korjata kesällä, onneksi sen voi tehdä itse. Muuten en kyllä muuttaisi varmaan mitään! Talli on viihtyisä ja toimiva, lantala, heinä, tarha, kaikki varustetilat toimii...
Heinää sai kyllä "kaivaa vähän kiven alta", jotta sain niin hyvää kuin halusin. Nyt on kyllä niin priimaa kun voi olla, haetaan itse (tällä viikolla haettiin taas lisää paaleja, riittävät juhannukseen asti :)) tästä läheltä, tuottaja kuuluu laatuheinä-renkaaseen. Muut rehut haen milloin mistäkin, lohjalta tai kirkkonummelta ja joskus puuilosta vantaalta. Turpeessa siirryin alkuvuodesta irtoturpeeseen (nostavat turvetta noin neljän km päässä meiltä kotoa), on muuten niin helppoa ja halpaa, jos aikaisemmin laitoin kuukaudessa pussiturpeeseen yli satasen, kuivitan nyt satasella yli puoli vuotta. Siinä on iso ero!
Budjetti koostuu siis lähinnä vain turpeesta ja heinästä, ja muista rehuista. Heinäkin on edullista, n. 20 snt/kg. Vesi ei maksa mitään, sähkön kulutus on noussut hevosten muutettua kotiin noin 25 %, eli parin kuukauden lasku tallin ja ulkovalojen osalta on parista kympistä viiteen kymppiin. Hevostenpito vie tasan kaiken mikä on varaa laittaa, mutta täytyy sanoa, että vaikka kotitallissa on työtä, niin enpä ole edes tajunnut, miten edullista tämä on. Sanotaanko karkeaksi arvioksi (ei kengityksiä, elliä tai lisäreitä) 100-180 e/kk, yhteensä molempien ponien osalta. Kyllä kelpaa!! Toki pohjiin ja talliin ja lupiin yms pakollisiin menoihin on alussa laitettu noin 10 000e, mutta toisaalta tarha ei pientä laittoa suurempaa remonttia kaipaa toivottavasti moneen vuoteen ja tallinhan voi yrittää vaikka myydä, jahka joskus tuhannen vuoden päästä saan "oikean" tallin pihaan ;) (Tai näin olen Tlle sanonut :P)
Summa summarum, kotitallissa on upeaa!
Ja täällä paratiisissa asuisi, vaikkei olisi yhtään hevosta pihalla. Että siinä missä aikaisemmin laitoin suuret summat täyshoitoon, laitan nyt suoraan lainan lyhennykseen ja harrastan hevosia pikkurahalla. Toki, 50 000e ei varmasti edes riitä sellaisen tallin rakentamiseen josta haaveilen (ja mulla on kuitenkin katto ja seinät valmiina...), mutta toisaalta mietin, että kun jonain päivänä rakentamaan ryhdytään, nostaa se paikan arvoa (hevosihmisten silmissä) ja vastahan minäkin olen parikymppinen - ainakin vielä kolme vuotta ;) Sitten voi tulla kiire, koska nelikymppisenä on sitten vuorossa se maneesi ;D
Kiitos kivoista kysymyksistä!
Oliko maalle muutto sun vai molempien unelma? Miten elämä maalla on muuttanut teitä ja elämäänne?
VastaaPoistaPiti oikein kysyä tätä Tltä; on kuulemma molempien unelma, ei huolta siis :D
PoistaJa jaa, ehkä sitä tulee katsottua vähän tarkemmin ruokakaappeihin, että mitä puuttuu kauppaan mennessä, lähikauppaan kun on yli kymmenen kilometriä. Muuten ennen hevosten kotiin muuttoa ei meidänkään elämässä muuttunut juuri mikään - paitsi se, että kotona haluaa olla ihan koko ajan! Ponit kun muutti kotiin, sen jälkeen ollaan käyty vähemmän leffassa ja iltaisin ravintoloissa, ne on sitten harvinaisempaa herkkua ja vähän saa aikatauluttaa, ettei ponit joudu olemaan liian pitkään yksin (pyrin neljään tuntiin mutta ovat joskus olleet kuusikin tuntia itsekseen ja hengissä selvisivät ;)). Onneksi täältä ei kuitenkaan aja ytimeen ruuhka-ajan ulkopuolella kuin noin 45 minuuttia, joten oikeasti hyvin ehtisi muutaman tunnin istua iltaisin ravintolassa; onneksi T on niin loistava kokki että sen takia ei ole pakko päästä ravintolaan istumaan. Aikaisemmin kävimme viikoittain syömässä ulkona keskustan kivoissa ravintoloissa, joten ehkä sen vähentyminen on isoin muuton maalle muuton ja ennenkaikkea hevosten kotiin muuton seurauksena.
Muuten maalle muuttaminenhan on unelmien täyttymys ja sen muistaa joka päivä. Täältä on upeaa herätä aamuisin ja ihanaa mennä iltaisin nukkumaan. Ponit ovat tyytyväisiä, me olemme niin onnellisia ja luulen, että täällä me asutaan pitkään.
Miten Torsten on sopeutunut kotitallille? Miksi päädyiyt ottamaan Torstenin kotiin?
VastaaPoistaOletko viihtynyt uudella paikkukunnalla ja miten ihmiset ovat ottaneet hevosihmiset vastaan?
Torsten on sopeutunut kotiin loistavasti, paremmin kuin hyvin! Olen niin helpottunut siitä, se ei ole kaikista helpoin hevonen uusissa talleissa ja rakasti entistä kotiaan valtavasti. Oli aivan selvää, kun maalta etsimme kotia, että hevoset muuttavat sitten meidän mukana. Mehän etsimme myös kaupungista asuntoa, jolloin Torsten olisi jatkanut eloaan vieraan hoidossa, mutta on tämä ollut paras ratkaisu. En usko että osaisin enää viedä hevosta täysihoitoon, jos olisi mahdollisuus pitää niitä kotona.
PoistaMinulle tämä seutu on tuttua juuri hevosten takia (asuimme pari vuotta Inton ja Torstenin kanssa muutaman kilometrin päässä meidän nykyisestä kodista), kunnan keskusta on ollut iät ja ajat kesäretkien kohde koska se on niin tunnelmallinen - meri pitää olla lähellä! - joten vaikka olen paikkakuntarikollinen ja käyn tekemässä ruokaostokset kirkkonummella töiden jälkeen, ollaan kyllä viihdytty erinomaisesti täällä. Ihan kaikki meidän naapureista muutaman kilometrin säteellä ja kauempaakin ovat olleet aivan ihanan ystävällisiä, ovat he hevosihmisiä tai eivät. Paremmin meitä ei olisi voitu ottaa tällä kylällä vastaan! Pihalla ei tod tarvitse puuhailla yksin kun aina voi jäädä juttelemaan ohi kulkevien kävelijöiden kanssa, oli heillä mukana hevosia tai ei :) Ja rajanaapurit, he ovat tietysti kruunanneet meidän muuton, niin ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, ihan jokainen. Vaikka me puhutaankin väärää kieltä ;)
Ihania kuvia! Torsten keskittyy kiitettävästi vaikka Peikko vetää omaa vauhdikasta treeniään... Siis shettiskuumeeni vaan kasvaa kerta kerralta näitä postauksia lukiessa 😀 Tulee niin hyvä mieli lukiessa ja kuvia katsoessa. 😊 Myös siksi että olette todiste siitä, että unelmat voivat toteutua. Ihanaa Naistenpäivää!
VastaaPoistaHaha, Torstenista oikein näki että sitä välillä ärsytti Peikon riekkuminen, että miten se kehtaa hänen upeaa työskentelyään häiritä ;D Mä en edes tiennyt että mulla olisi ollut shetlanninponikuume, mutta kyllä elämä muuttuisi tavattoman tylsäksi ilman yhtä pientä Peikkoa. Se on niin vastustamaton <3
PoistaIhanaa naistenpäivän iltaa myös sinulle! <3
- Oletko T:n kanssa naimisissa? Jos et, onko se toiveissasi?
VastaaPoista- Millaisia tavoitteita sinulla Peikon ja Torstenin kanssa?
- Jos saisit valita kolme tärkeintä asiaa hevosen hyvinvoinnin kannalta, mitä ne olisivat?
- Oletko harkinnut pihattoa tai aktiivipihattoa? Miksi tai miksi et?
En ole mutta luulen että T sai tarpeeksi selvän vinkin muutama viikko sitten, kun olimme kyläilemässä talon edellisillä omistajilla. Puhuttiin sitten juuri siitä, ettei olla naimisissa (testamentista se keskustelu taisi oikeasti lähteä, kun olimme juuri aikaisemmin tehneet keskinäisen testamentin) ja tämä yli kahdeksankymmentä vuotias upea nainen siihen totesi, että kyllä melkein kahden vuoden seurustelun jälkeen on jo hyvä aika mennä naimisiin, ja iski Tlle silmää ;)
PoistaMe emme siis ole seurustelleen vielä pitkään, (sormuksia aloitimme kyllä katselemaan ikkunaostoksilla varmaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, vitsinä tietysti mutta onhan se hyvä tietää että mistä toinen pitää ;D) mutta en osaisi kuvitella elämää ilman Ttä, hänen kanssa tahdon ehdottomasti loppuelämäni viettää.
Tavoitteet Peikolle, no siitä voisi tulla kiva lastenponi ;) ja kukaties, ehkä joskus kärryjenkin eteen sen voisi valjastaa! Torstenin tavoitteet, no me otetaan aika rennosti. Treenataan koulua koska se on hauskaa, toki opetellaan niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Muita tavoitteita, nauttia elämästä, käydä paljon maastossa, harrastaa parhaalla mahdollisella tavalla hyvässä seurassa. Ei siis mitään kilpailutavoitteita, luulen että seuraavat kesät tulevat kulumaan omien treenien ja maastoilun merkeissä, ja toisaalta oman tilan laitossa ja siitä nauttimisesta. Ja kisarahat menevät suoraan remontteihin ;D
Kolme tärkeintä asiaa, onpa vaikea. Kun kaikki osa-alueet tulisi olla kunnossa, jotta hevonen todella voi hyvin. Sanotaanko näin karkeasti, stressitön elinympäristö, seura, tarhaus. Ja ravinto tietysti, eli neljä niitä tuli!
En ole harkinnut pihattoa ihan tosissani. Olen sitä mieltä, että laumadynamiikan pitäisi olla täydellinen, ennenkuin voisin hevosiani pihatossa pitää; ja ihan perinteistä pihattoa en pitäisi siltikään, vaan valtavan makuuhallin mihin voisin sulkea hevoset yöksi, jotta itse voisin nukkua yöni rauhassa ;) Täydellisessä maailmassa sellainen varmasti olisi paras ratkaisu, mutta epätäydellisessä maailmassa en koe että hevonen kärsii karsinassa, kun se ulkoilee pitkään eikä näytä minkäänlaisia huonoja käytöstapoja karsinassa ollessaan.
Onko Peikko omasi vai ylläpidossa? Millä kriteereillä valitsit sen, vai otitko vain ensimmäisen edullisen seuraponin jonka löysit?
VastaaPoistaOletko päässyt yli Inton kuolemasta ja jos olet, kauanko siinä kesti?
Oletko ikinä mennyt Torstenilla kuolaimettomilla tai kaulanarulla/varusteetta? Mitä mieltä olet tuosta trendistä?
Peikko on meillä ylläpidossa. Kyllä se melkein oli ensimmäinen seuraponiksi tarjottu poni :D Peikko täytti kaikki kriteerit mitä kaverihepassa hain - ainakin teoriassa, käytännössähän se ei ihan mennyt niin, poneista ei tullut heti bestiksiä ;) Mutta hyvät ystävät niistä varmasti tulee. Ja Peikko saa toivottavasti viettää loppuelämänsä meillä.
PoistaKyllä sitä on tänne maalle muutonkin jälkeen tullut mietittyä, miten ihanaa olisi, jos Into saisi elää täällä meidän kanssa. Into olisi varmasti viihtynyt <3 Ikävä sitä on aina vaan, mutta kuoleman yli olen päässyt. Sain elää ja oppia maailman hienoimman hevosen kanssa kymmenen vuotta ja olen jokaisesta hetkestä kiitollinen. Haaveilen salaa, josko tulevaisuudessa löytäisin jonkun, jossa olisi Inton karismaa, maailman hevosen olemusta ja sitä satakymmenen prosenttista luottoa. Itse asiassa eräs meidän maastokavereista muistuttaa kovasti Intoa - oli sydän pakahtua kun näin tämän hevosen ravin maastolenkillä, se olemus <3 Melkein tuli tippa linssiin silloin.
Olin aina ajatellut, että Into tulee kantamaan minun lapsiani selässään ja opettamaan nuorille hevosihmisille elämän tärkeimpiä taitoja. (Teini-ikäisenä kuvittelin, että kaksvitoseen mennessä mulla on kaks lasta, no teininä sitä ei ymmärrä että elämää ei voi käsikirjoittaa, onneksi!) Aina sitä hevosta on ikävä, se ei poistu koskaan ja kyyneleet nousee silmiin usein, kun Setähevosta ajattelee. Mutta sellaiset kiitollisuuden kyyneleet, joihin sekoittuu surua ja kaipausta. Vaikea selittää.
Olen mennyt sekä kuolaimettomalla, kaulanarulla (siis suitset oli kyllä myös päässä, kaulanaru oli apuväline) että kokonaan varusteitta. Jos hevonen toimii ilman suitsia tai kuolaimia, upeaa. (Yritin tähän etsiä sellaisen eurooppalaisen naisen videoita missä ratsastaa GP-liikkeet kaulanarulla häikäisevän hienosti, mutten valitettavasti löytänyt. Laitan linkkiä kun tulee vastaan!)
Kuolaimettomiin tai kaulanaruihin täytyy kuitenkin opetella hevosen kanssa rauhassa ja turvallisesti, turhia riskejä ei pidä ottaa ja kaikista hevosista ei välttämättä ole kaulanaruratsuiksi.
Oletko huomannut että blogimaailmassa ollaan aika kateellisia ja sinunkin elämää kadehditaan avoimesti ja puhutaan pahaa. Mitä ajattelet tällaisesta? Miten haluaisit muuttaa ja parantaa blogimaailmaa? Kolme parasta ja huonointa asiaa sinussa, Torstenissa ja Peikossa.
VastaaPoistaHmm, en ole. Voi tosin johtua siitä, että olen täysin out koko blogimaailmasta :D Tai ehkä joskus jonkun bloggaajan kirjoituksista saatan ajatella, että tarkoittikohan joku ivalliseen sävyyn kirjoitettu kommentti omaa blogiani, mutta mitäs sitten - ja tuskin se oikeasti koski.
PoistaOn kuitenkin selkeästi hyvä vaihtoehto olla out, itsellä ei ole mitään käsitystä mainitsemastasi pahan puhumisesta. Eihän se tietysti kivaa ole, mutta ehkä joillain on liian pieni oma maailma että täytyy jatkaa keskusteluja muiden maailmoilla. Sellaista se on, talleilla, blogipiireissä, melkein missä vain harrastuspiireissä.
Itse asiassa eräs nainen joka kävi Tn ystävän kanssa meillä ensimmäisen kerran, kysyi kahvipöydässä, että onko ystävät olleet kateellisia uudesta kodistamme. Onneksi minulla on niin mahtavat ystävät, että he ovat vain aidosti iloisia puolestamme! Jokaisella meillä on omat unelmamme eikä kenenkään onni ole omasta onnesta pois. Vaikka myönnänkin, että siinä vaiheessa kun hyvä ystäväni sai kihlajaislahjaksi uuden auton, koin jonkinasteista kateuden tunnetta, jonka toki tietysti myös ystävälleni sanoin :D (ja kuittasin Tlle, että ota mallia, no ei oo kuulemma tapahtumassa :D) Ehkä pieni kateus on hyvästä, tai ainakin varsin inhimillinen tunne, jos sitä tunnetta osaa käsitellä.
Mutta joka tapauksessa, olen niin kujalla blogimaailmasta että hankala sanoa, mitä haluaisin muuttaa. Toki hevosblogeille toivoisi parempia portaaleja - yksi hyvä varmasti riittäisi - sillä varmasi saataisiin nostetta tähän hommaan ja isompia volyymejä yhteistyö-juttuihin yms. Toisaalta oma blogini ei varmaan istu hevosbloggaajien eikä kotibloggaajien kategorioihin, koska kirjoitan yleisesti koko elämästä. Sitä en voi käsittää, miksei blogit voisi laajemmin käsitellä eri aiheita - että on pakko olla vain hevosblogi tai vain kotiblogi, se on naurettavaa.
Hmm, kolme parasta puolta Torstenissa; taito olla omistajan peili, huumorintaju, työmoraali. Peikkoa en tunne vielä riittävän hyvin, mutta sanoisin että ilkikurisuus, pilke silmäkulmassa sekä huumorintaju, Peikkohan on ihan mahdottoman hauska tyyppi! Ja niin täynnä sellaista lapsenuskoa ja iloa :) Omat parhaat puoleni, kääk - ehkä empaattisuus, tunneäly ja positiivisuus.
Kolme huonointa puolta Torstenissa, sen ehdottomuus, äkkipikaisuus ja, jos näin voi sanoa, liiallinen kyky ajatella asioita. Peikon huonoja puolia, no onhan se pirun tyhmä nuori poika kun ei Torstenille ymmärrä pomon paikkaa suosiolla luovuttaa - muita huonoja puolia siinä ponissa ei ole! Omat huonot puolet, no niitä on valtavasti... :D Saamattomuus x3 on varmasti kaikista huonoin puoli. Sitten äkkipikaisuus, vaikka olenkin sitä treenannut parempaan suuntaan vuosien aikana. Osaan myös olla varsin paha suustani, vaikka siitäkin olen yrittänyt päästä mahdollisimman pitkälle eroon.
Kun teet blogiin leipomis yms juttuja voisitko laittaa postauksiin automaattisesti reseptit.
VastaaPoistaElätkö pelkällä bloggaamisella vai teetkö muutakin työksesi? Voitko tehdä myday videon tai postauksen, videot olisivat kivoja muutenkin.
Voin laittaa reseptejä mukaan :) en tienaa blogillani penniäkään, joitain yhteistyökuvioita on mutta niissä palkka on tuotteissa. Teen työkseni opettajahommia ala-asteilla. My day video olisi tosi kiva tehdä!! Sellaista suunnittelemaan siis :)
PoistaPeikko on kuin maailman monin poni Polle näissä kuvissa!! :D On se söpö!! <3 Ja Torsten toki myös!! :)
VastaaPoistaSellainen kysymys mulla, että ratsastatko aina ilma satulaa? Ja onko siihen joku erityinen syy? Se on minua askarruttaut, kun olen blogiasi lukenut. Voipi olla että selityskin jostain blogistasi löytyisi, mutta olen lukenut tätä vasta vähän aikaa, joten on multa mennyt selitys ohi, jos sellainen jossain on :)
Tosi kiva blogi sulla ja kuvat on ihania! :)
Peikko on kyllä mainio tyyppi :D
PoistaEn ratsasta aina ilman satulaa, vaikka nyt viime kuukausina olenkin mennyt tosi paljon satulatta. Se on vaan niin mukavaa ja helppoa - etenkin pakkaskeleillä :D Mulla on vielä niin huonot talvikengät (sorel) että ne jää jalustimiin kiinni (mistä olen vähän hysteerinen kun Torstenin vatsan alla on vuosia sitten roikkunut ratsastaja laukassa mukana, kun jalka jäi kiinni jalustimeen ja satula pyörähti vatsan alle...), mikä on epämiellyttävää. Varmaan viimeisen kuukauden aikana olen ratsastanut sileällä kolme kertaa satulan kanssa ja aina maastossa, sinne en uskalla ilman penkkiä lähteä :D Ei siis juuri muuta selitystä kuin mukavuus!
Kiitos kivasta kommentistasi :)
Kiitos vastauksesta! :) No mutta mukavuushan on yksi parhaita syistä :D Ja todella hienosti sujuu tuo meno satulattakin, ja ihanaa se on onkin kylmällä kelillä mennä lämpimän hepan selässä ilman satulaa.
Poista- Lempparisi teidän varustekokoelmasta?
VastaaPoista- Minkä kokoinen ja ikäinen teidän talo on?
- Remontoitteko perinnerakentamisen hengessä vai muuten vain?
Jaa-a, eka onkin paha! Varmaan hyvät loimet, HWt ei kinnaa ja pitää kuivana (ja kuivuvat nopeasti), nopeat pukea ja kaikinpuolin arkea helpottavat.
PoistaTalo täyttää tänä vuonna 91 vuotta, ja tässä on noin 230 neliötä.
Remontoidaan vanhaa kunnioittaen. Sisällä ei kuitenkaan ole mitään rajoituksia, tämä ei muistuta sisältä museota, ei meidän eikä edellisten omistajien aikana. Ulkokuoreen puolestaan ei saa tehdä muutoksia, koska talo on kulttuuriperinnöllisesti arvokas eli suojeltu. Museoviraston kautta menee ulkopuolta koskevat muutokset, jos niitä halutaan tehdä - nyt just vireillä yks muutoskohde jossa museovistasto mukana...
Kertoisitko hevoshistoriastasi? Kauan olet ratsastanut? Kauan sinulla on ollut oma hevonen? Minkä tasoinen ratsastaja olet? Oletko kilpaillut?
VastaaPoistaOlen ratsastanut ihan pienestä saakka; tässä linkki yhteen vanhaan postaukseen, Mistä kaikki alkoi... http://jillanblogi.blogspot.fi/2015/02/mista-kaikki-alkoi.html
PoistaPerheellämme on ollut shetlanninponi silloin kun minä olin lapsi. Inton sain joululahjaksi kun olin neljätoistavuotias ja Torstenin ostin kuusitoistavuotiaana, alkuun kimppahevosena ja vuoden päästä siitä kokonaan itselleni.
Jaa, olen varmaan ratsastajana tasoa puskaÖ. Viimeiset kisat mitä Torstenin kanssa ollaan käyty taitaa olla vuodelta 2016 (ja koko kesään sain mahdutettua yhden startin ;D), He A-ohjelmalla. Eli jos pitäisi sanoa, niin sanoisin että olen ratsastajana tasoa ruosteinen He A, samoin Torsten. Ennen 2016 vuosia kilpailimme aktiivisesti seura- ja aluekisoissa ja Torsten on tuonut kotiin kiitettävän määrän ruusukkeita, ratsastajan kamalasta kisajännityksestä huolimatta. Torsten viihtyy ja tykkää kisaamisesta paljonkin, mutta en usko että enää ryhdymme aktiivisesti kilpailemaan. Haluan kyllä olla parempi ratsastaja, mutta siihen ei onneksi tarvita kilpakenttiä.
Mua kiinnostaisi sellainen "esittely" sun hevoshistoriasta. Miten päädyit ostamaan Inton, miksi juuri Into yms. Miten olit harrastanut ennenkuin ostit oman? Miksi ostit toisen hevosen ja miten valitsit juuri Torstenin? Kiinnostaisi myös esittely Peikosta? :)
VastaaPoistaLaitoinkin tuohon ylös osoitteen vanhaan postaukseen, siitä pääsee katsomaan mistä kaikki oikein alkoi. Alkuun vuokrasin Intoa, sitten se oli ylläpidossa ja lopulta sain Inton joululahjaksi. (En osannut kuvitellakaan sitä, joten se tuli oikeasti yllätyksenä!) Ennen Intoa olin ratsastanut vähän ratsastauskoulussa sekä tuttavien talleilla, maastoillut paljon. Intosta vähän tavoitteellisempi ratsastus kuitenkin lähti - tai Into oli vaikea ja sillä en koskaan päässyt kilpailuihin asti, se oli ensimmäiset vuodet todella kuuma - mutta sain ratsastaa samalla tallilla asuavia hevosia _paljon_. Ratsastin monesti 2-3 hevosta päivässä, sain kilpailla ja käydä valmennuksissa ja niinä vuosina opin kyllä todella paljon erilaisista hevosista. Torsten ostettiin sitten omaksi "rusettihaiksi" yhdessä silloisen tallinpitäjän kanssa. Torsten oli 1,5 vuotias ja hyvä suku, se oli oikeastaan ideaalihevonen, kun sai vielä hetken kasvaa ja saimme tutustua toisiimme rauhassa ennen ratsunuran alkua. Torstenista myös ajateltiin, että jos ei tule mitään, sen voi aina myydä ;D No toisin kävi, Torstenin loppuelämän koti on täällä minun luonani. Se on osoittautunut maailman nöyrimmäksi ja anteeksiantavaiseksi ratsuksi - apua mitä kaikkia virheitä sen kanssa on tullut tehtyä - ja juurikin kouluratsastuksessa sillä olisi ollut rahkeet riittävän taitavan ratsastajan kanssa päästä pitkällekin. Nyt se saa olla ihan tavis harrastepuskaratsu ja näyttää tyytyvän kohtaloonsa ihan kiltisti.
PoistaPeikosta voisin tehdä ihan oman postauksen lähiviikkoina! :)