Puhutaan rahasta

Kurkistus Torstenin kvartaalitalouteen



Itsehoitotallilla, minäkö? En ikinä.

Olen tehnyt koko ikäni kaikenlaisia töitä erilaisilla talleilla, siitäkin huolimatta että hevoseni ovat aina asuneet täysihoidossa, pitäen sellaista hevosenpitoa oikeastaan ainoana oikeana ratkaisuna, jos hevoseni eivät siis voisi laiduntaa oman kartanon mailla. (Ei ihan vielä mahdollista.)

Viime marraskuussa Torstenin ihana viiden tähden luxustäyshoitotalli ilmoitti siirtyvänsä pikkuhiljaa itsehoitotalliksi. Ilmoitettiin, että täydelliseen tottuneiden hevosten hoitotaso ei kokisi minkäänlaista notkahdusta heikompaan suuntaan mutta meille omistajille täyden palvelun hevostalli muuttuisi paikaksi, missä talikko otetaan kauniisti käteen.

Tällaisellä "kermapepulla" on ehkä hieman stereotyyppiset käsitykset itsehoitotalleista; koska kaikkihan tietävät ne puolikuolleet lämppäriraadot, mutaliejun peittämän pihamaan, homeiset säilöpaalit jossain ladon nurkalla, kahisevat tuulipuvut ja muut sen sellaiset. Yep, not for me or my Torsten ;D

Ainoa iloinen asiahan tällaiseen itsehoitoheppailuun siirtymisessä on hei se, että ihanan halpaa! Rahaa jää pinoittain säästöön ja hevosenkin oppii tuntemaan paremmin, kun päivät pitkät tuijottelee oman kultansa jätöksiä. 

No, kuten muutkaan väittämät itsehoitotallien ympärillä, eivät nämä viimeiseksikään mainitut pitäneet paikkaansa. Rahaa kuluu entiseen malliin ja poni on aina vaan se oma tuttu, en ole löytänyt hevosestani uusia ja jännittäviä piirteitä kakkaa lapatessani. Paitsi että kraniohoidon jälkeisenä yönä pissa virtaa - toisaalta tämänhän tietävät kaikki itseään kunnioittavat hevosihmiset, kraniohoito on pelkkää cusetusta ;) (Ja Torstenin kanssa nautimme sen "lumevaikutuksista" säännöllisesti :))

Entisessä elämässä naurettavaan viidensadan euron hintaan saatoin astella tallinpihalle kuin kuningatar konsanaan ja vaatia täysihoidolla milloin mitäkin - sen lisäksi tietysti myös ponini hoidettiin. Nykyäänkin ponini hoidetaan erinomaisesti, mutta raha hajasijoitetaan useampaan eri taskuun. Loppusijoituspaikkana tietysti verottaja, kas näin; 

Karsina ja puitteet, 310 euroa kuukaudessa. Tästä tarhasta, hyvin huolletusta kentästä, valoisasta tallista ja muista mukavuuksista maksaa mielellään. Kesäkaudella paratiisilaitumesta maksetaan euro päivässä lisää. 

Heinään upotetaan 75 euroa kuukaudessa. Periaatteessa Torsten syö laatuheinää vain kahdeksan kiloa päivässä, mutta kiloista lipsutaan. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kauran hinta ei päätä huimaa, vajaalla kuudella eurolla kuussa saa poni kivasti pöhköenergiaa. Kivennäinen ja muut lisärit on aina tulleet omista pusseista joten niitä ei tähän tarvitse laskea mukaan. 

Karsinaan pedataan muhkea turvepeti ja sen hinta nouseekin yllättävän suolaiseksi. Torstenin turpeisiin menee kuukaudessa 120 euroa, eli lisäämme viisi säkkiä täydellisen kuivaa ja vaaleaa rahkaturvetta kerran viikossa ja taas kelpaa ponin laskea pää tyynyyn iltaisin. Tässä kohtaa tiedän että muutaman euron pystyisi pihtailemalla ja turpeen merkkiä vaihtamalla säästämään, mutta ei meidän perheessä. Etenkin tällaisen talven aikana kun joka paikka on umpijäässä, on tärkeää että hevonen pääsee edes yöksi pehmeälle patjalle lepuuttamaan jalkojaan eikä tarvitse tallissakin seistä kovalla alustalla. Säästöä tapahtuu siis pidemmän päälle, meillä on menty jo pidempiä pätkiä ilman nivelaineita tänä talvena! Sitä kakkaa saakin sihdata karsinasta tarkkaan sillä mikäli lantala tarvitsee tyhjentää yli kaksi kertaa vuodessa, tulee ylimääräisen tyhjennyksen lasku meille siivoojille - hintaa tällaiselle tulee lähemmäs tuhat euroa mutta sen verran tarkkaa työtä on tullut tehtyä että toivottavasti turhia tyhjennyksiä ei tarvita ;)

Vesi tulee talliin omasta kaivosta ja sen käytöstä ei laskuteta erikseen, mutta sähkölaskusta tulee osa jokaiselle tallin hevoselle. Koska siirtymä itsehoitotalliin on tapahtunut verkkaisessa tahdissa en ole kuitenkaan vielä nähnyt yhtään sähkölaskua, mutta kokonaissumma vaihtelee kesän viidestä kympistä aina talven pariin sataan euroon saakka.

Näitä lihaksia rakennetaan eteläsuomen hintavimmalla heinällä ja niitä lepuutetaan vain parhaalla turpeella ;)

Itsehoitotallissa ei tietysti hoideta pelkästään oman hevosen karsinaa (päivittäin) ja tarhaa (joka toinen viikko mieluiten päivittäin hevosten tarhatessa pareittain), vaan jokaiselle tallilla hevostaan pitävälle kuuluu myös tallivuoroja. Yhteensä 12 vuoroa kuukaudessa tarkoittaa kolmea vuoroa viikossa, toki niitä voi omien aikataulujen mukaisesti sumplia ja valita niin aamu, aamupäivä, iltapäivä sekä iltavuoroista. Tallivuoroja on onneksi tullut entisilläkin talleilla tehtyä joten niissä ei ole mitään uutta ja oikeasti ne ovat ihan mukavia, vaikka tietysti omia aikatauluja joutuu tästä syystä kellottamaan.

Laiska töitään laskee mutta sanotaanko näin, että kun kuukaudessa tekee tallivuoroja 180 euron edestä nousee itsehoitotallin hinta jo yli 700 euroon. Onneksi näitä ei kuitenkaan lasketa rahassa ;) Eikä tietysti sitä aikaa, jonka kuluttaa oman ponin karsinassa tai tarhassa, yhden boksin huolelliseen siivoukseen ja tarhasta lantojen keräämiseen saa kulumaan päivässä puolikin tuntia, siinä kun ei vielä pääse liukuhihnavauhteihin. Toisaalta mikään ei ole niin terapeuttista kuin kakan lappaus (jos sitä ei tee työkseen, ehkä) :))

Pätkis vahtii Torstenin treenejä ja on aina auttamassa tallitöissä.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä ja ajatuksia siitä että hevosen pito minkäänlaisessa tallissa olisi edullista, otetaan muutama lasku Torstenin omasta kvartaalista joulu-helmikuun välisenä aikana;

Kengityslasku 159 euroa ja 129 euroa (väli 6-8 vkoa)
Rokotus- ja raspauslasku 209 euroa (puolen vuoden välein)
Vakuutuslasku 110 euroa (kerran vuodessa)
Lisärehut summa x, parempi vaan kun ei vaivaa päätä näitä ynnäilemällä

Valmentajien taskuja me ei juurikaan enää täytetä mutta mikäli omistaisin nelivedon olisin todennäköisesti talvella ajellut traikku perässä muutaman kerran peilien eteen, maneesivuokra lähitallilla on 15 euroa kerta ja koska trailerin vuorokausivuokra on 45 euroa olisin todellakin kellottanut aikataulut niin että vuorokauteen olisi mahtunut kaksi maneesikeikkaa. Minun uskollinen Foordini vain säästi nämä rahat olemalla etuveto jonka kanssa ei ole ollut mitään asiaa lähteä liukastelemaan hevonen kyydissä. Ihan niin paljon meitä ei treenaaminen sentään kiinnosta ;)


Onneksi talvella oli muutaman päivän ajan tarjolla huippupohja alapellolla, siinä kelpasi jumpata koko talven edestä!

Summa summarum, asui hevosesi sitten pääkaupunkiseudun, Torstenin mielestä, hienoimmassa itsehoitolassa tai täyden palvelun maneesitallissa, rahaa saa kulumaan just niin paljon kuin tili antaa myöden. Täyshoitotalli on täydellinen ratkaisu useimmille hevosenomistajille - itseni mukaan lukien - mutta Torsten ei tässä kohtaa mielipiteestäni välitä. Se haluaa ison ja kuivan, siivotun tarhan, raikkaan veden kesällä ja lämpimän talvella, heinät kuudesti päivässä ja neljäntoista tunnin
 tarhausajan kaverin kanssa. Se suorastaan vaatii oman mansikkapaikkansa kesäksi ja kyllä sille tulisi paha mieli, jos siltä ei riisuttaisi aamulla talliloimea pois ulkoloimen alta ja irroitettaisi siitä kaulakappaletta päiväheinillä kun aurinko mukavasti lämmittää. Kun on tottunut parhaaseen, on vaikea lähteä vaihtamaan :) 

Kevään tapahtumista ja arvonta

Lauantaita aurinkoisessa Turussa

*yhteistyössä Ypäjän Hevosopiston kanssa*

Mitä tehdä keväviikonloppuisin, tässäpä muutama idea! 

Maakuntamatkaile. Viime viikonloppuina on vierailtu Somerolla (no siellä oli lähinnä tosi kauniita peltoja mutta myös kasvihuoneilmiö ja siellä puolestaan pari ihastuttavaa jättipupua), Loviisassa ja esimerkiksi Tammisaaressa. Tänään heräsimme aamulla aikaisin, nautimme vohveliaamiaisen (kuten moni muukin, ainakin Ruotsin maalla, heillä näitä kalenteriin kirjattuja herkkupäiviä riittää!) ja ajelimme lumisadetta kesärenkailla karkuun aina yhtä aurinkoiseen Turkuun. 

Todellakin kannatti, sillä turkulaiset olivat avanneet terassikauden niin että tyhjiä pöytiä ei juuri ollut tarjolla, ihmisiä istuskeli joen rannalla ilojuomat mukanaan, avoautot popittivat kesämusaa minkä kerkesivät ja kun vihdoin osasimme päättää ruokapaikan, osuimme napakymppiin. Tårget tarjosi täydellisen kesäistä viiniä apukuskille sekä suussa sulavan herkullisia makunautintoja ruokapuolella molemmille - tätä voi suositella!

Näiden mukavien huviajeluiden kohteet on meillä toki valikoituneet siten, missä nyt milloinkin on sattunut olemaan potentiaalinen vene myynnissä. Tämän päiväinen botski oli sen verran kiva, että ehkä loppukevät voidaan vierailla myös sellaisissa kohteissa, missä ei ole myytäviä veneitä lähistöllä ;)

Ja oli sitä venettä tai ei, on takuuvarmaa että aion viettää ainakin seuraavat viikonloput oikeiden hevosvoimien parissa, löytyvätkö nämä jo kalenteristasi?

Tampereen hevosmessut 8-9.4. Tampereen messukeskuksessa

Ainutlaatuinen Hevoset Kaivarissa tapahtuma 20-21.5. Helsingin Kaivopuistossa

Kyra Kyrklundin klinikka 28.5. Ypäjällä, tätä(kään) ei kannata missata!!

Ypäjä tarjoilee kouluratsastusta myös tulevana viikonloppuna 1. huhtikuuta ratsuoripäivien yhteydessä, kun Mikaela "Fia" Lindh saapuu Suomeen valmentamaan seitsemää ratsukkoa yleisön edessä. Klinikalla nähdään harjoituksia aina nuorten hevosten ratsastamisesta GP-luokkien tehtäviin saakka sekä Fian omaa ratsastusta upealla hevosellaan Belissimolla. Haluaisitko sinäkin olla ystäväsi seurassa yleisössä ensi lauantaina? Ypäjän Hevospisto arpoo klinikalle kahden hengen lippupaketin, ja jättämällä kommentin maanantaihin 27.3.2017 klo 24 mennessä olet mukana arvonnassa :) Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joten jätäthän myös toimivan sähköpostiosoitteesi. 

Onnea arvontaan ja kivaa viikonlopun jatkoa! :)

Oi kevät

Takuuvarmoja kevään merkkejä

Lunta, räntää ja vesisadetta. Selkein keväänmerkki taitaa olla se, että iltaisin palelee kotona, kun päivällä on laittanut liian vähän vaatetta päälle koska kevät ;D Aamuisin saa miettiä millaista toppaa ponille pukee päälle ja iltapäivisin, jos aurinko sattuu paistamaan, riisua niitä pois. Onni on talli missä tällainen on mahdollista :) Vaikka tuossa toissa päivänä vietettiinkin (ansaittua) vapaata koska talvivaatteet päästivät jääkylmän veden kyynerpäistä sisään jo lyhyiden alkukävelyiden aikana, maneesi olisi ollut kovaa huutoa. Torstenille onneksi kelpasi kunnon harjaukset tallin suojassa liikunnan korvauksena, talvikarvaa löytyy kaiken hinkkauksen jäljiltä enää lähinnä vatsan alta ja reisistä. Villahousut lähtee viimeisenä ;)

Tuona samaisena sateisena päivänä bongasimme Torstenin kanssa puita sahatessamme kevään ensimmäiset leskenlehdet. Muuttolinnut, pitkät päivät, kisakalenterin kurkistus, lakaisukoneet ja kesätennareiden metsästys, kaikki takuuvarmoja kevään merkkejä. Näin vanhemmiten huomaan, että yksi omista joka keväisistä merkeistä on myös jonkinasteinen väsymys, ainakin ajatustasolla. Pitkän ja pimeän talven jälkeen osaa kyllä nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta mieluiten edelleen toppatakissa, pipo päässä. Tuntuu jopa aavistuksen raskaalta ajatukselta että kohta ei muka olisi ok istua television ääressä iltaisin kuudesta eteenpäin, vaan pitäisi vielä töiden ja ponin hoidon jälkeen panostaa omaan ulkoiseen habitukseen ja lähteä viettämään kesäiltaa kaupungille, olla sosiaalinen, hirvittävän rankkaa ;) Tulee melkein suorituspaineita! Ihan niinkun joku muka oikeasti välittäisi siitä miltä joku toinen näyttää tai tekee ;D 

Ja onhan se aivan ihanaa katsoa miten kaupungit heräävät eloon auringon valon lisääntyessä - ja silti näin toppahousu-kauden jälkeen tuntuu kamalalta, että kohta pitäisi joka viikko olla sheivaamassa sääriä ja levittämässä itsestäänruskettavaa ja laittamassa tukkaa koska pipoa ei voi käyttää. Että vaikka moni suomalainen tuntuu kokevansa väsymisen merkkejä ennemminkin syksyllä, on kevät mulle - siis samalla kun sitä koko talven odottaa - vuoden raskainta aikaa, omalla tavallaan. Ehkä syksyllä jaksaa paremmin juuri sen takia että koko kesän on imenyt itseensä luonnon omaa D-vitamiinia ja valoa ja värejä :) Ja toisaalta, toivottavasti joku muukin voi samaistua tähän - koska ihan oikeasti, ainakin mun vitivalkoiset kosteusvoidetta huutavat sääret kaipaavat täydellisen muodonmuutoksen ennenkuin pitkät lahkeet voi jättää kaappiin :P

Torsten tuskin ottaa suorituspaneita kesän tulosta eikä tunnu väsymisenkään merkkejä olevan ilmassa. Kuka sitä nyt keväällä jaksaisi enää ressata, kun talvi on jo selätetty. Sitä paitsi, kesävatsa tulee ayway ;)

Keskiviikkona jumpattiin ilman satulaa koska penkkimme heiluu hieman liikaa ja on aika tilata toppaaja tallille. Teimme paljon erilaisia venyttelyitä, mm lieviä laukkasulkuja. Tänään ohjasajoin ponin ja illalla se pääsi vielä kranioitavaksi. Elämä balancessa kun useamman kerran päivässä käy ponia hoitamassa :) Pätkis mukana, tietysti.

Onneksi tätä tämänpäiväistä lämpöä ja valoa on luvattu koko viikonlopuksi. Voi vaikka kotiterdellä kääriä nilkat esiin lahkeiden alta tai vaihtoehtoisesti pitää vielä hetken toppahousuja ja nauttia auringosta tallilla. Sunnuntaina kun ei enää tule juuri pimeääkään, kiitos kesäajan. On sitä jo hyvä tovi odotettukin, eikös :)