Oi kevät

Takuuvarmoja kevään merkkejä

Lunta, räntää ja vesisadetta. Selkein keväänmerkki taitaa olla se, että iltaisin palelee kotona, kun päivällä on laittanut liian vähän vaatetta päälle koska kevät ;D Aamuisin saa miettiä millaista toppaa ponille pukee päälle ja iltapäivisin, jos aurinko sattuu paistamaan, riisua niitä pois. Onni on talli missä tällainen on mahdollista :) Vaikka tuossa toissa päivänä vietettiinkin (ansaittua) vapaata koska talvivaatteet päästivät jääkylmän veden kyynerpäistä sisään jo lyhyiden alkukävelyiden aikana, maneesi olisi ollut kovaa huutoa. Torstenille onneksi kelpasi kunnon harjaukset tallin suojassa liikunnan korvauksena, talvikarvaa löytyy kaiken hinkkauksen jäljiltä enää lähinnä vatsan alta ja reisistä. Villahousut lähtee viimeisenä ;)

Tuona samaisena sateisena päivänä bongasimme Torstenin kanssa puita sahatessamme kevään ensimmäiset leskenlehdet. Muuttolinnut, pitkät päivät, kisakalenterin kurkistus, lakaisukoneet ja kesätennareiden metsästys, kaikki takuuvarmoja kevään merkkejä. Näin vanhemmiten huomaan, että yksi omista joka keväisistä merkeistä on myös jonkinasteinen väsymys, ainakin ajatustasolla. Pitkän ja pimeän talven jälkeen osaa kyllä nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta mieluiten edelleen toppatakissa, pipo päässä. Tuntuu jopa aavistuksen raskaalta ajatukselta että kohta ei muka olisi ok istua television ääressä iltaisin kuudesta eteenpäin, vaan pitäisi vielä töiden ja ponin hoidon jälkeen panostaa omaan ulkoiseen habitukseen ja lähteä viettämään kesäiltaa kaupungille, olla sosiaalinen, hirvittävän rankkaa ;) Tulee melkein suorituspaineita! Ihan niinkun joku muka oikeasti välittäisi siitä miltä joku toinen näyttää tai tekee ;D 

Ja onhan se aivan ihanaa katsoa miten kaupungit heräävät eloon auringon valon lisääntyessä - ja silti näin toppahousu-kauden jälkeen tuntuu kamalalta, että kohta pitäisi joka viikko olla sheivaamassa sääriä ja levittämässä itsestäänruskettavaa ja laittamassa tukkaa koska pipoa ei voi käyttää. Että vaikka moni suomalainen tuntuu kokevansa väsymisen merkkejä ennemminkin syksyllä, on kevät mulle - siis samalla kun sitä koko talven odottaa - vuoden raskainta aikaa, omalla tavallaan. Ehkä syksyllä jaksaa paremmin juuri sen takia että koko kesän on imenyt itseensä luonnon omaa D-vitamiinia ja valoa ja värejä :) Ja toisaalta, toivottavasti joku muukin voi samaistua tähän - koska ihan oikeasti, ainakin mun vitivalkoiset kosteusvoidetta huutavat sääret kaipaavat täydellisen muodonmuutoksen ennenkuin pitkät lahkeet voi jättää kaappiin :P

Torsten tuskin ottaa suorituspaneita kesän tulosta eikä tunnu väsymisenkään merkkejä olevan ilmassa. Kuka sitä nyt keväällä jaksaisi enää ressata, kun talvi on jo selätetty. Sitä paitsi, kesävatsa tulee ayway ;)

Keskiviikkona jumpattiin ilman satulaa koska penkkimme heiluu hieman liikaa ja on aika tilata toppaaja tallille. Teimme paljon erilaisia venyttelyitä, mm lieviä laukkasulkuja. Tänään ohjasajoin ponin ja illalla se pääsi vielä kranioitavaksi. Elämä balancessa kun useamman kerran päivässä käy ponia hoitamassa :) Pätkis mukana, tietysti.

Onneksi tätä tämänpäiväistä lämpöä ja valoa on luvattu koko viikonlopuksi. Voi vaikka kotiterdellä kääriä nilkat esiin lahkeiden alta tai vaihtoehtoisesti pitää vielä hetken toppahousuja ja nauttia auringosta tallilla. Sunnuntaina kun ei enää tule juuri pimeääkään, kiitos kesäajan. On sitä jo hyvä tovi odotettukin, eikös :)