sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Sundaymood

Aamupalaa ja adrenaliinia






Tämä lazy Sunday on vietetty sängyssä makoillessa, keitellessä aamukahvia ja kaurapuuroa, ihastellessa aurinkoa ja opetellessa uuden läppärin saloja. Vanhassa vara parempi mutta onhan se kiva kun kuvat ja sivut latautuvat sekunteissa, ei minuuteissa.

Yhtään ponia ei tähän päivään mahdu, illaksi on luvassa vähän töitä ja leffateatteria. Torsten on vararatsastajan hyvässä huomassa - mä olen jo saanut riittävästi adrenaliinia suoniini pirulaisen kanssa ;D Perjantaina monen vapaan jälkeen ratsastelin kentällä kevyesti ilman satulaa, ja se täytyy kyllä Torstenin kunniaksi mainita, että sillä on täysin sisäänrakennettu motivaatio ja osaaminen työntekoon. Monen lepopäivän jälkeenkin ei tarvitse kuin ottaa ohjat käteen ja poni on heti valmiina tarjoamaan parastaan. Ei haitannut peuraperhe joka juoksi kentän aitojen ulkopuolella - siis about parin metrin päässä meistä - mutta auta armias kun eilen maastakäsin lenkillä näimme sadan metrin päässä pellolla hiihtäjän! Eipä ole Torsten koskaan esitellyt itsestään noin typerää puolta, hyppi tiellä pystyyn, puhisi ja kiljahteli ja lopulta juoksi liina perässään vapaana pitkin pihoja. Torsten ei ole aiemmin päässyt vapaaksi maastossa ja taisi säikähtää sitä itsekin, sillä laukkasi kyllä hetken puhistuaan luokse ja kun vihdoin pääsimme turvallisesti yhdessä junaradan ylitse, luulen että koko kolmikko huokaisi helpostuksesta :D Voi myös olla, että T tulee tallille moikkaamaan Torstenia seuraavan kerran vasta kun sillä on vapaapäivä eikä tällaisella käydään vain pikasesti maastossa Tammisaarireissun jälkeen jooko ;)














Ensi viikolla Torstenille siis luvassa hiihtoratsastusta, tai ihan vähintääkin allekirjoittanut kaivaa sukset varastosta ja suuntaan ponin tarhaan hiihtelemään useampana päivänä, josko sitten ei aiheutettaisi vaaratilanteita maastossa...
Tänään kuitenkin vielä rentoillaan, mukavan aurinkoista sunnuntaita sinullekin!

19 kommenttia:

  1. Taas ihanat kuvat 😍 Hienon näköinen Torsten🦄

    VastaaPoista
  2. Hiihtäjähän on suomenhevoselle suurin uhka. Tämän olemme kokeneet Tuikun kanssa. Lähdimme viime talvena hiihtoratsastusta kokeilemaan ja nähdessään parrulla kiinni ollessaan hiihtäjän lähes kosketusetäisyydellä, olimme lähes varmoja, ettei suunnitelma onnistu. Mutta hiihtäjä edellä ja Tuikku perässä, näin totuteltiin. Mutta hevonenhan alussa pelkäsi ihan tosissaan ja voisin kuvitella, että jos nytkin tulisi maastossa hiihtäjä vastaan, voisi ollakin aika rivakka äkkikäännös. Jostain syystä hiihtäjä aiheuttaa suurimmat sydämentykytykset.

    Onneksi selvisitte kuitenkin säikähdyksellä. Nyt vain totuttamaan hevosta hiihtäjään kuten suunnitteletkin tallialueella joskos se helpottaisi. En olisi itsekään osannut kuvitella, että hevonen voi pelätä hiihtäjää, mutta jostain syystä meidänkin polle reakoi ylimitoitetusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, juuri näin. Ja on meilläkin totuteltu joka vuosi hiihtäjiin ja itsekin olen sukset jalassa ponia niihin totuttanut mutta niin ne vaan joka talvi ne yllättää pienen suomenhevosen ;). Vähän niinkuin ne mopot keväisin...

      Into ei koskaan edes vilkaissut hiihtäjiä joten Torstenin pelko kaikkiin sauvojen kanssa liikkujiin yllätti. Ei muuta kuin treeniä, onneksi tänään on hieno aurinkoinen keli hiihdellä :D

      Poista
  3. Hei, näenkö oikein, onko teidän kenttä sula? Mitä ainesta kenttä teillä on? Aivan epistä, meillä kenttä ihan jäätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, ei se valitettavasti ole ollenkaan sula, näyttää vain siltä 😅 :( kevättä odotellessa...

      Poista
    2. Niin ja siis se on hiekkaa ja kumirouhetta, ja yleensä kyllä passelisti mutta viimeisimpien rankkasateet ka sitten lämpimät päivät mutta kylmät yöt takaavat sen että pinnassa on koko ajan kosteutta eikä se pääse sulamaan yöpakkasten takia.

      Poista
  4. En ymmärrä miten te uskallatte edes poistua tontilta kun joka puolella on vaaran paikkoja, junaa, valtateitä, asutusta ja niitä 😡 mopokolleja. Sekä hiihtäjiä😂Kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei me kauheasti uskalletakaan 😅 Tai että aina se on vähän jännää. Ja kaiken keskellä hiihtäjäthän nyt olivat aivan loogisesti niitä kaikkein pahimpia ;D Meillähän olisi vallan ihanat maastot mikäli ratsukon pää kestäisi kävellä hulinasta pidemmälle, ei onnistu enää meiltä, kiukaan vaaranpaikkoja...

      Poista
    2. Siis liikaa ei kiukaan 😅

      Poista
  5. Torstenilla on hyvä ryhti ja kantaa itsensä hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on se kyllä makee! Oli siis ihan alkuraveissa asti noin hyvä, ei voi kun ihmetellä minkälaista treeniä se tarhassa itsekseen harrastaa :)

      Poista
  6. Oiii...Torsten on saanut kesäkilot karistettua! Kovin on hän nyt muskelimies ilman pömppistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha sanos muuta! Pari kk pitää nauttia ennenkuin laidunkausi taas alkaa ;)

      Poista
  7. Torsten on kyllä uskomattoman hieno esimerkki juhlavuottaan viettävästä suomenhevosesta! Meidän tulisi vaalia tätäkin kansallisaarrettamme huolella.

    Hiihtäjät olivat hoitohevoseni Romeonkin mielestä aivan järkyttävän pelottavia (1980-luvun alkupuolella, kun Turussakin vielä oli useita kunnon talvia ja lunta). Maastossa käytiin mutta hiihtäjiä välteltiin. Romeolle pelottavinta oli ilmeisesti suksista lähtevä ääni. Kaukaa voitiin katsella hiihtäjiä ihan rauhassa tai paikallaan pysyvät ohittaa ilman isompia sattumuksia. Takaa jos pääsivät yllättämään niin sitten mentiin ja aika lujaa... ;-)

    Maarit L. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha todellakin, tosin Torsten ei moista itseironiaa hallitse ;D

      Mutta ehkä tällaiset vähälumiset talvet ovat kaikkien turvallisuuden kannalta joidenkin hevosten osalta hyväksi - voi sitten tehdä vaikka hankijumppaa hiihtoratsastuksen sijaan jos niikseen on :D

      Poista
  8. Haha, "mun" suokki ei mistään muusta nauti niin paljon kuin hiihtoratsastuksesta! Oikein silmät syttyy kun hakee valjaat tyrkylle, ja perässä menee niin sukset kuin lumilaudatkin (sauvojen kanssa ei tosin olla kokeiltu). Mikään muu ei tosiaan saa tuota otusta lähtemään lapasesta, mutta hiihtäjä perässä on ihan takuuvarma juttu. Ja siis se ihan puhisee innosta kun on niin siistii. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, ihana! :D Ehkä mä olen ymmärtänyt Torstenin puhunut väärin 😅😂

      Poista