keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Karkkipäivä

Meidän ponit on nyt herkutelleet jo kaksi päivää. Eilen saivat Likit-tikkarit kengityksen jälkeen, ja tänään, Torsten the taskuvaras löysi takistani voittotikkarin. Joka siis kesällä jostain kisoista saatiin, mutta kun se on kirsikkaa, niin itselle ei maistu. Torsten puolestaan oli niin tosissaan syömässä tikkaria paperien kanssa, että olihan ponin pakko saada maistaa. Ensin se oikein maiskutteli ja mässytteli makua, kun muutaman kerran nuolaisi, ja sitten ihan varovasti puri paloja, kun pidin tikkaria kädessä. Ja vähän lisää maiskuttelua ja huulien lipomista! Ainoa huono puoli oli, että se loppui liian pian kesken. Poni melkein harmistui ;)

Syö meidän ponit muutakin kuin tikkareita. Salmiakkinameja, sokeria, porkkanoita, leipiä, omenoita (kohtuudella), korvapuusteja, lihapiirakkaa, suolakaloja ja Torstenille kelpaa myös limut. Into on vähän varautuneempi, jos me vaikka yritettäisiin doupata sitä. Silloin ei pääse radalle ;)

Ja syö ne tietysti loistava laatuista säilöheinää. Semmoista vihreää, lehtevää, kuivaa, missä kaikki arvot on kohdallaan. Torsten n. 9-10 kg ja Into enemmän. Into saa syödä heinää niin paljon kuin haluaa, se ei nimittäin syö määräänsä enempää. Jos Torsten saisi syödä niin paljon kuin haluaisi, se ei varmaan mitään muuta tekisikään.

Niin, me syödään mitä halutaan!
Sitten pojat syövät kauraa, Torsten 2 l/pv ja Into 3/4 l/pv. Build uppi-mysliä Torsten saa ½ l/pv ja Into 1 l/pv. Joskus kuvittelin, että kaura nousee Intolle päähän, mutta ei se oikeastaan nouse. Mä en usko tuohon kuvitelmaan juuri yhtään enään.

Poikien turvotettava iltapuuro sisältää;

* 2,5 dl pellavarouhetta
* kalkkia, T enemmän, alkaa hinkkaamaan itseään jos saa liian vähän
* yksi pumppaus chevinal plussaa

* 1 mt Equitop Myoplast (lihasten rakennusaine, vain Tlle)

* 1 mt Eggersmanin Magnesium mixiä
* elektrolyyttejä rasituksen mukaan
* kovassa rasituksessa tai karvanvaihdon aikaan Shy Feeder B-vitamiinia yksi pumppaus

Vaihtelevasti erilaisia nivelaineita, yleensä kahta saman aikaisesti;
* 1 mt Aviformin Suppleaze Gold nivelmömmöä
* saman merkin nestemäistä ainetta 25 ml
* 1 mt Glukosamiini TRM
* 1 mt Equitop Gonex
* 1 mt MSM tai inkivääri+MSM 
* 1 mt Criollo GlukoMix HA+MSM

Sitten poneilla on Himalaja-suolakivet karsinoissa ja tietysti vettä aina tarjolla! Intolla on karsinassa automaattikupin lisäksi Jaba-kuppi, johon laitamme haaleaa vettä, vanhusta hemmotellaan ;) Rankan treenin jälkeen, lähinnä talvisin, saattavat saada melassilla makeutettua vettä.


Jeps, joinain päivinä poikien päivän ruokahinta on korkeampi kuin omien syömisten, mutta tänään jälleen pojat kyllä osoittivat, että ovat kaiken sen ja muun rahan menon arvoisia <3 Oli ihan tosi ikävä poneja, kun eilinen meni itsellä muuttohommissa ilman heppailua. Onneksi ponit oli niin hyvän tuulisia! Torsten oli myös oikein mainio meidän kevyessä tunnin ratsastuksessa ennen iltatallin tekoa. Täydelliset hevoset, jotka ansaitsevat vain parasta <3 

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ensilumi

Voi että, mulla olis teille niin paljon kerrottavaa! Normiratsastuksesta, mun ihanista, super hienoista hevosista ja aika paljon ihan ratsastuksesta yleisestikin... Puhumattakaan, mitä tän blogin ulkoasulle pitäis tehdä... Miksei jonkun kivan päivän vois käyttää vaan ja ainoastaan bloggailuun, niin sais kaikki hommat tehtyä? :D Mutta aloitetaan tärkeimmästä.

Lauantai-aamu lähti käyntiin heti 4:45, ihan niinkuin kaikki muutkin aamut tällä viikolla, kun töissä on ollut niin kiirus. Ero tähän aamuun oli kuitenkin, että nyt oli kiva herätä, kun oli tiedossa kivaa tekemistä koko päiväksi! Aamutalli siis edessä ;) Aika kylmänä se alkoikin, eikä taidettu tulla koko päivän aikana kuin muutama aste plussan puolelle. Seitsämän jälkeen alatalliin mennessä pakkasmittari näytti -12 c! Talvi on totisesti täällä...
No, hevosten hoito, karsinoiden ja yleisten paikkojen siivous sujui mukavasti ilman kiirettä, mutta perinteisen riisipuuro tauon jälkeen, hevosten vielä syödessä päiväheiniä, otettiin äitin kanssa päikkärit tallituvassa ;) Puoli tuntia unta teki terää! Sitten jaksoin Torstenilla hyppiä - vaan vähän turhankin kauan.


Whuups... Mutta onhan se aika hurja este hei! ;)
Meillä on nyt pari viimeistä hyppäriä valitettavasti jäänyt väliin rokotusloman ja akupunktion takia, ja oli jo korkea aika päästä leikkimään vähän esteratsukkoa. Mutta eipäs alkuun leikitty, vaan mentiin oikeinkin mallikkaasti! Kolmea ravipuomia ja muutamaa hassua, maahankaivettua tultiin tosi kivasti, ilman kiirettä ja hosumista. Yksi este sitten muutamalla reiällä korotettiin, ja mammalla meni pupu pöksyyn. Ensi lähestyminen meni nenilleen kun kävi läheltä piti tilanne, jonka seurauksena olisin joutunut kakkua leipomaan, ja siitä se ajatus sitten lähti... Nimittäin minun ajatus siitä, että hui, nyt ei saa tippua, iik, katse koko ajan esteessä, uuh, älä missään nimessä rentouta itseäsi... Ja Torsten... Se on niin haka lukemaan mua. Katsoin nimittäin jälkikäteen videolta muutaman hypyn (ilman sensurointia niitä ei voi mitenkään julkaista, sorry), ja minulle selvisi, että Torsten ei todellakaan olisi pelännyt tätä n. 50 cm pystyestettä, vaan korvat hörössä se tuli esteelle, ja lähti - usein kyllä liian kaukaa - jättiloikkaan, ja alas tulon jälkeen täysiä kirmaten, orimaisesti päätä heilutellen. Ihan kuin se olisi sanonut, että voi vitsi, onpa kivaa! Mutta kun minua pelotti että Torstenia pelotti, niin höh. Laskettiin estettä sitten ne muutama reikä takaisin alaspäin, ja ihan ok hyppyjä tuli loppuun, joskaan ei missään nimessä niin rentoja kuin alkuun. No, ensi kerralla ehkä muistan lopettaa, kun hyvälle tuntuu, enkä ahmi koko kakkua kerralla.

Into ei sitten päässyt ollenkaan ratsastukseen sinä päivänä, ja päivä venyi silti miltei 11 tuntiseksi... Kotiin tultuani painuin tunnin päikkäreille (n. klo 17), josta heräsin sitten klo 2 yöllä ;) Hyvin maittoi uni vielä yhdeksään asti aamulla, oli vähän univelkaa! Muhun ei vaan oltu ihan super tyytyväisiä, ilmeisesti olin lupautunut tekemään jotain muuta kuin nukkumista sinä iltana.. ;)


Eilen oli oikea superpäivä, johtuiko se sitten hyvin nukutusta yöstä (siis ainahan mä nukun hyvin, nyt vaan nukuin sekä hyvin että tarpeeksi pitkään! ;)) vai talviaikaan siirtymisestä, mene ja tiedä. Valitettavasti, vaikka ilma oli mitä hienoin, niin maneesiin oli mentävä, kun poneilta puuttuu talvitossut. Onneksi asia korjaantuu huomenna :) Etenkin, kun Into on eilen onnistunut hävittämään toisen takakenkänsä tarhaan.


Niin, siis back to riding. Torsten sai siedätyshoitoa, kun muutama tallilainen hyppäsi maneesissa samaan aikaan kun ratsastelin sitä. Tehtiin Antin harjoitusta ottaa takaosa alle, eli pohkeenväistöä turpa seinään päin pitkät sivut. Torsten oli nimittäin aika jäykkä takaa alkuun, vaikka kävelin tosi pitkät käynnit alkuun. Hevoset ei vaan liiku nyt juuri yhtään tarhoissa kesäkengillä, kun ne on pakkasten tullen menneet niin koviksi koppuroiksi, ja Torstenilla tietty eilinen hyppäys varmasti on vähän ottanut koville takapuolen lihaksistoon ;) Pohkeenväistö harjoituksella ponin takajalat aktivoituivat kuin itsestään ja etupää nousi ja keveni huomattavasti. Tehtiin sitten ihan perusjumppaa, isoja taivutteluja niin suoralla kuin kaarevalla, avotaivutuksia, siirtymisiä ja peruslaukkaa. Laukannostot on nyt parantunut ihan huimasti! Vasemman puolen laukka on vaan kovasti jäljessä oikeasta, mikä ei ole ollenkaan kiva. Vahvistusta, jumppaa, enemmän voimaa... Loppuraveissa oli jo kuin mikäkin esteratsu konsanaan panssarivyönsä kanssa, kun toimi niin hienosti taivutuksissa. Olo oli kuin esteratsastajalla, vaikka vain muutama hassu puomi välillä ylitettiin ;)


Into oli kuitenkin eilen number one horse, onhan hänen läpiratsastuksestaan kulunut jo miltei pari viikkoa! Niin se aika rientää, kun se loppuu kesken... Vai miten se sanonta meni...
No, anyway. Ratsastin ilman satulaa, Into kun toimii melkein parhaiten ilman sitä - ja kyllä, sillä on ihan sopivat satulat ;) On vaan niin herkkä istunnalle (lue: halutessaan), että kaikki ylimääräinen oman takapuoleni ja Inton selän välissä on turhaa. Alkuun tein pitkät käyntiverkat, avoja, isoja taivutuksia, pysähdyksiä. Sitten vähän pienempiä ympyröitä ja neliön ratsastusta takaosakäännöksin. Ravissa samat tehtävät toistuivat, mutta mukaan tuli myös ravi - käynti siirtymiset ja pohkeenväistöt. Poni oli vähän kuuro pohkeelle, mutta parani loppua kohden. Ja virtaakin siitä löytyi! Laukassa halusi vähän pelleillä, ja leikkiä mm. ryöstän ohjat ratsastajalta ja pukittelenkin vähäsen, siitä se oli varmasti oikein ylpeä :D Saikin sitten pitkillä sivuilla vähän purkaa energiaa ja ottaa kaikki selkälihakset kunnolla mukaan. Ja hyvä harjoituskin se oli Intolle, kun joutui  aina ennen kulmaa tulemaan takaisin, laukata lyhyempänä lyhyen sivun ja pitkällä sivulla taas "luukuttaa". Loppuraveissa oli jo mitä mainioin, aivan loistava. Kevyt, pohkeen edessä, rennolla niskalla selkä mukana hommassa. Mamman kultaponi <3 On se vaan se mun elämäni hevonen, ei siitä mihinkään pääse. Toivottavasti saan pitää sen elämässäni vielä monta vuotta!


Tänään tämä elämäni hevonen ei ollut ollenkaan tyytyväinen, kun kutsuin sitä papaksi ratsastuksen aikana. Ja vain sen takia, että se voisi joskus käyttäytyä kuin vanha herra, eikä kyttäillä maneesin seiniä ;) Mutta oikeasti, nimittelystä äityneenä se uhkui ja puhkui, ravasi niin hulppean hienosti, että ei mitään rajaa, kevyenä ja tahdikkaana, rintakehä pullistellen ;) Into on kuin mikäkin Hollywood stara, joka vain paranee vanhetessaan. Mitä enemmän harmaata, sen karsimaattisemman näköinen se on! Vähän niinkuin George Clooney ;) Laukassa sen piti näyttää mammalle, ettei todellakaan ole mikään papparainen, ja pukittaa nostossa vähän ;) Mutta ei todellakaan ole eilinen ratsastus mennyt hukkaan, niin kiva se kyllä oli.




















Ja Torsten myös. Ikävä yllätys oli vain, kun koulusatulamme vyötä aloin kiristää, että hups, vastinhihna on enää toiselta puoleta kiinni... Jaiks! No, kun molemmat satulat heittää vähän oikealle, onkin jo korkea aika pyytää satula-Eki paikalle korjaamaan tilanne. Tästä syystä menin ilman satulaa - vaikka äitini kovaan ääneen tallissa kailottikin, että eieiei, sä tiput sieltä (perherauha oli siinä hetken verran kadoksissa). Vaan enpäs tippunut, vaan mentiin ihan mallikkaasti! Avoja, isoja taivutteluja, laukka-avoja, voltteja. Lyhyestä virsi kaunis. Tallin hulvattoman hauskassa ilmapiirissä olisi voinut viettää koko illan, puhumattakaan kuinka pitkään kirkassilmä ponien kanssa voisi seurustella, mutta tänä iltana haluttiin molemmat olla kotona ajoissa. Kahdeksalta oli jo lämpöiset voileivät uunissa ja läppäri sylissä, juhuu! Huomenna en mene ollenkaan tallille, kun on viimeinen muuttopäivä on edessä. Sitten tämä rumba on taas ohi; ei tee vähään aikaan mieli muuttaa!


Vaikka mulla olisi vielä mielessä vaikka mitä, kannan korteni kekoon pienellä ajatuksella kunnallisvaaleista, jonka NRJ:n aamupojat jakoivat tänään töihin ajallessani. 111 kunnallisvaaliehdokasta oli saanut vain yhden äänen. Toki he olivat itseään äänestäneet, mutta kuinkakohan moni näistä ehdokkaista on esim. parisuhteessa? Tai kenellä on muita sukulaisia; vanhempia, lapsia, sisaruksia? Siinä on pähkinä purtavaksi; ja heidän puolisonsa tai muut läheisensä kiittelevät varmasti vaalisalaisuuden olemassaolosta ;)

torstai 25. lokakuuta 2012

Seuraava askel

Tämän päivän valmennusta odotin kuin kuuta nousevaa. Enkä turhaan! Antti on vaan niin pro, osaa selittää asiat juuri niin hyvin, että blondikin ymmärtää.

Alkuun aktivoitiin jälleen takapää pohkeenväistöllä ympyrällä. Siitä edettiin siirtymisiin, ja jälleen, jos poni vastusteli --> takapää oli pois pelistä --> väistöllä takaisin. Tahtia tarkkailtiin koko ajan. Sitten vähän pohkeenväistöjä diagonaalilla, jonka jälkeen avotaivusta pitkillä sivuilla. Lisää siirtymisiä, ja voltteja. Loppuun onnistuneet vastalaukat molempiin suuntiin; myötälaukassa täyskaarto ja uraa pitkin vastalaukkaa takaisin, kuitenkin ennen kulmaa raviin.

Siirtymiset kyllä paranivat, ja pätkiä oli, joissa poni toimi tosi hienosti. Kuitenkin mukaan mahtui paljon vastustelua.

Toivon, että kyseessä on vain tehtävien raskaus, mistä poni ei ihan pidä. Kyllähän sitä itsekin tietää, jos vaikka tekee punnerruksia, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan. Ja jo ennen sitä rajaa tuntuu fyysisesti pahalta, mutta henkisesti voittajalta, kun vielä yhden punnerruksen pystyykin tekemään. Vaan saavatko hevoset tätä voittajan tunnetta? Tuskin. Harva hevonen on niin esiintyjä, että nauttisi ratsastuksesta koko ajan. No okej, Into on. Se antaa itsestään aina kaiken, ihan viimeiseen pisaraan asti. Ehkä se on sellainen ravurijuttu, mistä tuuppari voi vain haaveilla? Mutta kuten Antti sanoi, onneksi on noin positiivinen, nöyrä ja motivoitunut hevonen kuin Torsten.
Itselle ehkä tärkein läksy päivästä on kiitoksen muistaminen. Sitä kautta Torstenkin voi ehkä ymmärtää, miksi tehtiin äärirajoille asti kokoamista, kun olisi voinut päästä helpommallakin. Ja tietysti, jos vie tämän ajatuksen ja pohdiskelun pitkälle, ei hevosilla kannattaisi ollenkaan ratsastaa. En kuitenkaan tee niin, sillä vilpittömästi uskon Torstenin oikeasti nauttivan työn teosta. Ja jumppahan nyt tekee vain hyvää, vaikka sillä hetkellä tuntuisikin ikävälle.
Toivottavasti  vastustelut jäävät pian pois - ja onneksi ne hyvät kohdat on niin hienoja, että se toimii kyllä itselle tosi hyvänä motivaattorina.

Sitten vielä omaksi muistukseksi;
* rento vasen käsi
* miljoonat puolipidätteet
* laukannostossa lantio, kaikki paino sen puolen jalustimeen, älä heitä ohjia

Semmoista tänään, viikonloppuna palailen taas :) Hauskoja treenejä!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kukkahattutäti

Kukkahattutäteilyä ilmassa


Juppe kävi hoitamassa molemmat pojat tänään, pitkästä aikaa. Juppe on aivan mieletön guru, niin akupunktiossa, kuin muutenkin hevosten kanssa kommunikoinnissa. Niin se vaan pisti poniin neuloja, ilman sen kummempaa hälinää. Ja ei, poni ei ollut nukutuksen alaisena ;) Torsten voi kuulemma oikein hyvin, mieli on tasapainoinen ja poni onnellinen. Intolle hän antoi vähän lisäenergiaa, vanhuus kun ei tule yksin. Mutta hienosti molemmat pojat voivat, eikä jatkohoidolle ole kuulemma mitään kiirettä/tarvetta. Varmasti moni nostelee kulmiaan, kun puhutaan akupunktiosta ja muista vaihtoehtohoidoista. mielestäni lääketiede - ja sitten ne kaikki muut hoitomuodot - eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vahvistavat vain toinen toista. Ja kun omistaa mysteeriponin, ei todellakaan ole varaa epäillä mitään, mikä saattaisi auttaa. 

Oikeasti olisin melkein tiennyt Torstenin diagnoosin jo eilen, kun kävimme perinteisellä maanantain maastolla. Viimeiset kultaiset auringonsäteet punersivat taivaanrantaa, ja toisella puolella oli kuu jo tummenevaa taivasta vasten antamassa valoa. Aika satumaista oli ravata pitkin metsätietä, isoa, lennokasta, letkeää ravia pitkin ohjin, ponin mennessä korvat hörössä innoissaan eteenpäin. Ei jälkeäkään sunnuntain täysin päin ***** menneestä valmennuksesta ;) Taidettiin molemmat olla aika kipeästi tälläistä maastolenkkiä vailla. 
Pojat pääsivät hölkkäämään maneesiin hoidon jälkeen.
Loppuviikko sisältää sitten jo ihan ratsastustakin, ja torstaina Antin valmennuksen. En malta odottaa! 

Minulta ei todellakaan saa minkäänlaisia lukunautinto-vinkkejä, kun en ikinä mitään kerkeä lukea, ja jos kerkeän, on se Aku Ankka, jos vaan mitenkään sellaisen saan käsiini...
Kuitenkin, tänään käsissäni oli uusin Tunne Hevonen lehti, ja sieltä Heidi Kallioniemen teksti "Parhaassa ratsastustakissa on tasku sokerille". Heidi käsittelee tekstissä ihmisen ja hevosen välistä suhdetta, verraten sitä mm. koululaisiin ja koiriin. Heidi muutenkin kirjoittaa aina miettimisen arvoisista aiheista, mutta Satulahuone-blogin loppumisen jälkeen hänen käsialastaan on saanut nauttia vähemmän. Sääli, sellaisia ajatuksia ja sujuvaa kieltä lukisi mielellään enemmänkin.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Istuntamaratooni

Voi että, olipa kiva päivä eilen Hartwall Areenalla HIHSiä seuraten. Piiitkä, kun vielä illan näytöskin vain venyi ja venyi, mutta erittäin antoisa ruuan ja tuttujen näkemisen suhteen, ja hyvin opettavainen myös. Lopulta jätimme viimeisen luokan katsomisen muille ja suuntasimme kotiin, jonne päästyäni päivän reissu oli vajaa 14 h... ;)
Ensimmäiset liput meillä oli Prerium-paikoilla, ja olen aina miettinyt, mitä eroa sillä toiseen puoleen on, kun liput on kuitenkin kympin kalliimpia. No se selvisi illalla, kun viimeinen näytös oli sillä toisella, halvemmalla puolella. Ahtaammat tilat, ei käsinojia, ja taatusti puupenkit ;) Sekä ehkä toisella puolella sijaitsevat baarit ja ravintolat nostavat myös hintaa. Eipä taritse enää ihmetellä!
Itse show oli hieno, joskin kouluratsastuksen olisin voinut helposti jättää väliin, vaikka alustavasti päivänäytökseen juuri sen takia halusimmekin äitini kanssa. Viime vuonna itkettiin ilosta voittajan puolesta, tänä vuonna vain itketti. Ja voittaja oli sama. Miten voi hevonen muuttua vuodessa niin paljon? Pelottavaa, sillä se oli oikeasti kuin varjo entisestään. Pinkeä, alakaula pullottaen, vähän ehkä pelokkaan oloinen. Kannusten jäljet kyljissä kertoivat myös omaa karua totuuttaan. Huoh. Suomalaista väriä nähtiin hetken verran Hagestalmin esittämänä, mutta hän lopetti heti alkumetreillä, kun hevosella oli ilmeisesti kieli väärällä puolella kuolainta. Kokonaisesta kuudesta osallistujasta kaksi viimeistä olivat ehdottomat suosikit, vaikka toisen nissepolkka ei juurikaan ihastuttanut, niin ratsastus kyllä. Heidät onneksi sijoituksissa tästä palkittiinkin.

Harmitti ihan suunnattomasti,
ettei oma kamera lähtenyt mukaan! 
GP-luokka oli hienoa katseltavaa, sitä seurasimme samalla kun nautimme hyvästä ruuasta ja viinistä Silver Star Cafeessa. Uusinta kierros seurattiin sitten omilta paikoiltamme, ja voi että kun oli erilaista! Ylhäältä katsoessa tuntui vähän, kuin olisi katsonut ratoja TV:stä, jos ei oteta mukaan mahtavaa tunnelmaa. Jännittynyt tunnelma areenalla oli kuitenkin käsin kosketeltavaa, ja koska olimme rivillä 3, pääsimme näkemään muutamat hypyt suoraan kohdallamme sekä maistelemaan kentän pohjamateriaalia. Ehdoton suosikkini oli pieni ranskalainen nainen, joka jo perusradalla kiinnitti huomioni kauniilla ratsastuksellaan. Uusinnassa kaikki näytti helpolta, ja nainen ratsasti rohkeita teitä edelleen siististi. Onneksi hänet palkittiin kullalla, oli tosi hienoa! :) Muutenkin, esteratsastus oli todella siistiä ja oma into hypätä kasvoi taas. Sääli, että ensi viikollakin hyppäri jää väliin, kun Juppe tulee antamaan akupunktiota, mutta ehkä loppuviikosta hyppään itsekseni.

Kuitenkin, illan top 5 hevosiin pääsi espanialaisessa kouluratsastus / tanssi väliaikaohjelmassa esiintynyt iso, lihaksikas andalusianhevonen, joka omisti niin rautaiset hermot, että huh. Siinä se esitti piffit, paffit, vaihdot, piruetit, joskus ilman ratsastajan ohjastuntumaa, joskus pitkä keppi (8-10m?) ratsastajan kädessä. Huh, se oli hienoa!
Amatööri luokassa muutama poni sulatti sydämet, toinen vain ulkonäöllään ja kauniilla kissahypyillään. Parhaat naurut Hokun hauskoista lohkaisuista huolimatta antoi musta poni, joka mulkaisi meitä murhaavasti laukatessaan ohitsemme, kun äiti sanoi, että tuossa ulkonäön perusteella saattaisi olla mukana myös lämpöistä... Muutkin yleisöstä bongasivat tämän mulkaisun, ja oli siinä meillä naurussa pitelemistä, kun tämä loukkaantunut poni aloitti suorituksen! :D

Lopulta, koko päivän odottelun jälkeen, radan valtasivat suomehevoset. Onneksi, välissä oli amatööri-luokka ennen näitä putteja, sillä hmm... No, kovaa mentiin, ei kylläkään niin korkealta. Vain muutama nollarata, ja voitto tässä 110 luokassa meni hyvin ratsastetulle Sirun-Oliverille. Oli miltein sanomatta selvää, jo ennen kuin kolme ratsukkoa lähti yrittämään suomenhevosen korkeushypyn maailmanennätyksen rikkomista, ettei sitä tulla ainakaan vielä näkemään. Olin kyllä ihan yllättynyt, että rikottava korkeus olisi pitänyt olla yli 1,72m! Näistä kolmesta ratsukosta vain yksi pääsi eilen 1,35 m asti, mutta siihen se jäi. Ennätys on siis edelleen rikkomatta ;) (ja tällä suomehevosratsujalostuksella, sitä ei ihan heti tulla rikkomaankaan...;))
Koulukatrilli oli ihan hieno, siinä näki jo vähän laatuakin. Sääli, ettei areena voinut himmentää valojaan esityksen ajaksi, sillä tuli ja rauhoittava musiikki oli ihanan rentouttavaa, ja olisi varmasti saanut lisänäyttävyyttä paremmin hoidetulla valaistuksella. Ja tietysti olisi ollut mukavaa, jos suokit eivät olisi esiityneet 23:30 yöllä, vaan vaikka jo 17:30 illalla ;)

Välillä oli tilaa ottaa rennosti!
Onneksi viime viikolla tuli jo shoppailtua sen verran hyvin (yli varojen), että paikalla olleen Expo-alueen suppeus ei haitannut juurikaan. Jos ei halua kulkea HV:n tai Kingslandin elävänä mallinukkena, niin eipä juuri ostettavaa ollut. Oikeasti, etenkin HV, miksi niillä pitää olla kissan korkuisilla kirjaimilla logot joka rätissä?
Mutta sehän ei tietysti tarkoita, että reissu mitenkään halvaksi tuli... Mittatilaussaappaat pienellä kiiltonahkareunuksella <3 saapuvat vuoden lopussa (hope so!), ja poneille lähti kimppahuopa Horse Boutiquesta. Tosi staili, paljon blingblingiä ;) Niin, ja omistuskirjoituksella pari kirjaa.

Ihana päivä siis takana. Varmaa on, että ensi vuonna uudestaan; mutta vain yksi näytös putkeen ;)

torstai 18. lokakuuta 2012

Shobbailua ja lomaa

Ponit saivat maanantaina raspausta, rokotusta ja molempiin pistettiin suoneen HY-50 nivellääkettä. Into sai myös Adequanin vet pistoksen lihakseen, ja sitä pistetään nyt seuraavat kolme viikkoa eteenkin päin, kerran viikossa. Sama vaikutus kuin cartropheenillä, jota Into on aiemmin saanut, mutta tämä on hevosille tehty - ja melkein puolet halvempaa. Niin ja tosissaan, kirjoitin ihan oikein tuolla ylhäällä, Torsteniin saatiin oikeasti pistettyä sekä rokotus että lääke onnistuneesti! Meillä kävi pari vuotta takaperin jo Intoa hoitanut Laura Muilu, jolle nostan kyllä hattua hienosta toiminnastaan. Super hyvä juttu! Torstenhan ei välttämättä olisi tarvinnut tätä, mutta varmuudeksi pistettiin. Niin, ja jos jollain jäi epäselväksi, niin totta kai T oli erittäin syvässä unessa kun tämä tapahtui. Mutta eipä tarvinnut klipata, kun pukkasi niin nopeasti hikeä. 
Uusi takki ja uudet kengät!


Ponit ovat siis lomailleet, ollaan kyllä joka päivä käyty koirakävelyillä. Ja mamma on shoppaillut, oikein urakalla ;) Itselle uuden iiiiihanan Equilinen pitkän talvitakin, Dimanccin kellon, Peakin talvihanskat... Ja poneille Bucaksen 400 g talvitoppikset, Eskadronin 200 g tummansiniset sisätoppikset sekä Equilinen tummansinisen timanttihuovan :) Ja karvankiiltoa. Huoh, eipä sitten tarvitsekaan lauantaina shoppailla HIHSissä ;) Vielä kun siviilivaatteitakin on nyt tullut osteltua, aivan liian paljon... 

Mutta mä palailen, kunhan vararikostani selviän... ;) Ja vkl on vielä täynnä ohjelmaa, kun tosissaan la menee koko pv HIHSissä (kivaa!) ja sunnuntaina on luvassa töitä, ja valmennusta. Mutta jollain nämäkin shoppailut täytyy maksaa (eikä aina vaan vanhempien lompakolla...), joten mars nukkumaan ja aamulla aikaisin töihin :) Mukavia horse show päiviä ja muutankin heppailua! 

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Hubertus

Into eilen, piti ottaa kentällä vähän apuja läpi
kun oli niin mahdoton villikko ;)
Pikapostaus hienosta päivästä, joka alkoi aamulla hyvin viileissä tunnelmissa! Mittari näytti nollaa koko matkan tallille, ja kaikkialla oli aika jäistä. Hrr.... No, matka kuitenkin kohti Gårdskullaa, josta lähdimme 10 ratsukon ja yhden kärryhevosen kanssa Hubertus ratsastukselle. Hevosen selässä oltiin vajaa 4,5 h ja kilsoja kertyi varmaan päälle 20 :)
Torsten oli niiiiin HIENO! Aivan huippu! Vain torvi aiheutti ongelmaa, kun ponin piti kovasti heilutella päätään, ihan kuin vettä olisi mennyt sen korviin. Reppana :D Ja vähän sen oli vaikea ravata muiden takana, mutta sai onneksi välillä vetääkin letkaa. Ja päästiin ekaa kertaa, sekä minä että poni hyppäämään maastoesteitä! Korkeutta hurjilla esteillä on ehkä 50 cm, mutta kivaa se oli! Hetken emmin, olisinko kiertänyt esteet vai en, mutta sitten kerättiin rohkeutta (minä siis ;)) ja hypättiin. Ensin tultiin ravissa, mutta loput, n. seitsämän, hallitussa ja hienossa laukassa! :)
Maastoilu huipentui takaisin Gårdskullan pihalla kun kohotettiin malja hevosten selässä hienolle ratsastukselle :)


Tämä joukon vetäjällä ollut torvi aiheutti Torstenin päässä jotain inhottavaa...


Skool!
Meidän tallin poppoo :)

Maisemat oli mielettömiä!
Mamman hieno poni <3
 Alkuillasta tein taas (!) hyvää ruokaa ja sitten lähdinkin treffeille Lintsin valokarnevaaleihin, voi vitsi, sielläkin oli niin kaunista! Sääli ettei oikea kamera ollut mukana, mutta noin muuten, voiko sunnuntailta enempää toivoa? Hieno viikonloppu takana, toivottavasti yhtä hieno viikko edessä, niin täällä kuin kaikilla muillakin!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Bueno

Voihan vitsin hitsi, oli kyllä niiiiin hyvä kouluvalmennus ettei mtn rajaa! Töistä karkasin vähän aiemmin, ja aika tiukka aikataulu oli, mutta hyvin kerettiin. Eilen ratsastin paljon laukkaa, missä oli oikein hyvä, kun taas harjoitusravi junnasi vähän paikallaa, ratsastin ikään kuin käsijarru päällä tahtomattani. Kevyt ravi kyllä onnistui... No, siitä lähdettiin tänään liikkeelle.






Ensin otimme takaosan mukaan työhön tekemällä kevyessä ravissa uralla pohkeenväistöä. Sitten käynnissä viisari harjoitusta, jonka jälkeen poni oli aivan mielettömän hyvä. Korkeana, kevyenä, pohkeen edessä. SUPER!!! Teimme pohkeenväistöjä, peruutuksia, siirtymisiä, voltteja, vastalaukkaa, käyntinostoja suoralla uralla. Voi jukra. Mä kasasin itseni ja poni etenkin kasasi itseään, ihanaa! Antti ei sanonut omasta istunnastani, käsistä, leuasta mtn, kehui vaan :) Ja muutamankin kerran sanoi, että jos tuolla kokoamisasteella menette suokkien sm:iin, niin tulette rusetin kanssa takaisin! Olen siis erittäin tyytyväinen, niin poniin kuin - kerrankin - itseenikin. Ponit pääsivät loppukävelyille auringon paistaessa maastoon ja Into oli ihan pöhkö, olisi vissiin senkin pitänyt päästä töihin ;)


Mutta koska kerrankin päätin olla ajoissa kotona, jäi Inton liikutus huomiselle. Äsken tein pojille pitkästä aikaa ruokaa; isoja lohkoperunoita jotka oli pyöräytetty oliiviöljyssä ja tinjamissa sekä härän ulkofileepihvejä maustevoin kera ja lisäksi fetasalaattia. Aivan super hyvää!! Nyt Lumikki ja Metsästäjä leffa (suosittelen!) ja sitten nukkumaan, kello soi 4.30 aamulla ;)

torstai 11. lokakuuta 2012

Kouluratsastus

Olen nyt funtsinut viime estetunnin jälkeen, mitä kouluratsastus oikein on, ja mihin sillä päästään, mihin se oikeasti vie. Kuka on keksinyt sanonnan "Kouluratsastus on ratsastuksen perusta" ? Meillä se ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kuin menee estetunnille, pitää perusteet olla hallussa. Ja onhan ne, olemmehan tällä kaudella - huomioikaa, että meidän kisakausi alkoi suoraan kisakaudesta - meillä ei ontumisien takia ollut ollenkaan treenikautta. Ekoihin kisoihin mentiin vajaan kahden viikon ratsastuksella, ja siitäkin ensimmäinen viikko käveltiin. Torstaina saatiin laukata, ja lauantaina kisoihin.  Niin, olemme kuitenkin tällä kaudella saaneet He B tason luokasta yli 60 %. Voisi siis luulla, että poni on ainakin jotenkin ratsastettu läpi. 


 Kouluradalle mennessä tärkeintä on, että kaikki näyttää helpolta. Vasta viimeiset kilpailut olen uskaltanut vähän ratsastaakin radalla; aikaisemmin, vielä tälläkin kaudella, en tehnyt radalla mitään. Hymyä vaan. Nyt kuitenkin minullekin on opetettu, miten siellä radalla ratsastetaan; hyvmyä ja tuomarin silmän välttämistä. Jalka hiljaa tuomarin edessä, jalkaa silloin kun tuomari ei näe. Mennään vain kilpailuihin, joissa tiedetään ponin toimivan, ja toivotaan, ettei mitään pelottavaa osu eteen.


Kaikki kyllä perjaatteessa toimii; ja kotona peruskouluratsastuksessa totta kai ratsastetaan apuja läpi, jumppaillaan ja etenkin heikompia lihaksia jumpataan ja vahvistetaan.



Kuitenkin, kun estetunti alkaa, häviää kaikki tämä rentous, puhumattakaan apujeni läpi menosta. Jos poni haluaa painaa, sehän painaa menemään. Halutessaan kiemurrella, tai olla menemättä suoraan esteelle, sehän ei mene. Eikä minulla ole mitään sanomista. Voisi luulla, että olisin jo täysin kypsä tähän lajiin, viimeisten neljän tunnin perusteella. Mutta siellähän niitä ongelmia - jotka kotitreeneissä sekä etenkin kouluradalla niin tyylikkäästi yritetään piilottaa - oikeasti ratkotaan. Viime tunti meni jo paljon paremmin. Muutamaa reipasta lähtöä, kieltoa ja kiemurtelua lukuun ottamatta, me tulimme myös hyvin rauhallisesti puomeille ja ristikoille. Sain T:n nopeammin esteen jälkeen takaisin, ja tulemaan suoraan esteelle.


 Uskon ja luotan siihen, että kun meillä on pikkuhiljaa hallussa esteratsastuksen perusteet, voimme toden teolla aloittaa kouluratsastuksen!

maanantai 8. lokakuuta 2012

Pihvit

Voi vitsit, että teki pahaa nousta aamulla! Ja koko päivä meni toimistollakin lähinnä palellessa, hrr...

Onneksi koko automatkan jatkunut sade loppui kun saavuimme tallille, joten pääsimme maastoon! Kun kaikki on niin märkää ja pikkuhiljaa on pimeämpää, tulevat pojat joka päivä klo 16 sisälle. Sitten vapaapäivinä, hyvinä ilmoina voivat olla aina klo 20 asti ulkona, mutta nyt näin :)


Maastoon lähdettiin reippaasti, ja kävelimme ja ravasimme karja-aitauksen luokse. Tällä kertaa lehmät olivatkin ihan kiinni aidassa, ja joskus viime kesänä ollaan menty lehmien ohi ponien kanssa aika ripeään, mutta nyt T kasasi itsensä, ja uskalsi lopulta mennä jo tosi lähelle katselemaan näitä ihmeellisiä otuksia. Loppureissu ei sitten mennytkään ihan niin hyvin kuin voisi toivoa, se pelkäsi autoja eikä halunnut keskittyä kävelyyn. Hohhoh! Ilmeisesti ponilla on vain tietty määrä hyvää käytöstä käytettävissä päivässä ;) Mutta hatunnoston arvoisesti kohtasimme peuran, joka seisoi tiellä ja hyvin nopeasti hyppäsi takaisin metsään. Torsten the peura olisi ehkä halunnut hypätä peuran perään - tai selkään ;) Tallilla pikahoidot poneille - ja tsadaa, olin kotona vähän yli kahdeksan! Huippua! :) Ilta on kulunut tv:n ääressä herkutellen, hjyvä maanantai!

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ohjasajoa

Melkein puoli päivää meni tänään ihan unessa ja vähän kiukkuisenakin. Onneksi tallille mennessä aloin olemaan jo hereillä, ja heppojen kanssa kanssa sit muuttui tuulikin hyväksi ;)

Torsten sai vähän vaihtelua liikutukseen, kun ohjasajoin sen. Ohjasajo on mielestäni erittäin hyvä työskentelymuoto, ja sopii hevosilleni paremmin kuin yhden ohjan juoksutus. Kahdella ohjalla kun voi tehdä mitä vaan, ja ilman mitään apuohjia, kun hevonen alkaa myötäämään, se kulkee oikeasti takaosa alla. Sekä Into että Torsten on käynyt kanssani Nymanin Maken ohjasajo tunneilla, ja hän on aivan guru lajissaan. Hänen opeillaan siis tätä hommaa tehdään :)



Tänään T sai ekaa kertaa mennä puomeja ohjasajossa. Se meni hienosti! Muutaman kerran meni ohi, mutta siitä saan syyttää vain itseäni ;) Laukassa kahta, toista väähn korotettua puomia, se meni aika reippaasti, ja sekoili askeleissaan muutaman kerran puomin jälkeen, mutta olen oikein tyytyväinen. Ja niin taisi olla ponikin :) 






 Into pääsi sitten vain maneesiin vapaana piehtaroimaan, leikkimään ja riehumaan jumppapallolla. Rankka liikutus ;) Eläkeläisillä on varaa! Kauhiaa tämmöinen oma väsymys, onneksi hevoset eivät syysväsymyksestä kärsi, vaan milteinpä toisinpäin; etenkin Into on oikea villikko!


Kohta nukkumaan että saan itseni sängystä ylös aamulla, huoh. Onneksi illalla pitäisi olla maastoilua luvassa, saa sitten heppa- ja väriterapiaa oikein kunnolla :) Ensi viikko on muutenkin aika simppeli, vaikka paljon on taas luvassa; estetuntia, keskiviikkoravit (?), kouluvalmennusta, aamutallia sekä Hubertusmaastoilua! Palailen siis kun kaikelta tältä kerkiän :)