Istuntamaratooni

Voi että, olipa kiva päivä eilen Hartwall Areenalla HIHSiä seuraten. Piiitkä, kun vielä illan näytöskin vain venyi ja venyi, mutta erittäin antoisa ruuan ja tuttujen näkemisen suhteen, ja hyvin opettavainen myös. Lopulta jätimme viimeisen luokan katsomisen muille ja suuntasimme kotiin, jonne päästyäni päivän reissu oli vajaa 14 h... ;)
Ensimmäiset liput meillä oli Prerium-paikoilla, ja olen aina miettinyt, mitä eroa sillä toiseen puoleen on, kun liput on kuitenkin kympin kalliimpia. No se selvisi illalla, kun viimeinen näytös oli sillä toisella, halvemmalla puolella. Ahtaammat tilat, ei käsinojia, ja taatusti puupenkit ;) Sekä ehkä toisella puolella sijaitsevat baarit ja ravintolat nostavat myös hintaa. Eipä taritse enää ihmetellä!
Itse show oli hieno, joskin kouluratsastuksen olisin voinut helposti jättää väliin, vaikka alustavasti päivänäytökseen juuri sen takia halusimmekin äitini kanssa. Viime vuonna itkettiin ilosta voittajan puolesta, tänä vuonna vain itketti. Ja voittaja oli sama. Miten voi hevonen muuttua vuodessa niin paljon? Pelottavaa, sillä se oli oikeasti kuin varjo entisestään. Pinkeä, alakaula pullottaen, vähän ehkä pelokkaan oloinen. Kannusten jäljet kyljissä kertoivat myös omaa karua totuuttaan. Huoh. Suomalaista väriä nähtiin hetken verran Hagestalmin esittämänä, mutta hän lopetti heti alkumetreillä, kun hevosella oli ilmeisesti kieli väärällä puolella kuolainta. Kokonaisesta kuudesta osallistujasta kaksi viimeistä olivat ehdottomat suosikit, vaikka toisen nissepolkka ei juurikaan ihastuttanut, niin ratsastus kyllä. Heidät onneksi sijoituksissa tästä palkittiinkin.

Harmitti ihan suunnattomasti,
ettei oma kamera lähtenyt mukaan! 

GP-luokka oli hienoa katseltavaa, sitä seurasimme samalla kun nautimme hyvästä ruuasta ja viinistä Silver Star Cafeessa. Uusinta kierros seurattiin sitten omilta paikoiltamme, ja voi että kun oli erilaista! Ylhäältä katsoessa tuntui vähän, kuin olisi katsonut ratoja TV:stä, jos ei oteta mukaan mahtavaa tunnelmaa. Jännittynyt tunnelma areenalla oli kuitenkin käsin kosketeltavaa, ja koska olimme rivillä 3, pääsimme näkemään muutamat hypyt suoraan kohdallamme sekä maistelemaan kentän pohjamateriaalia. Ehdoton suosikkini oli pieni ranskalainen nainen, joka jo perusradalla kiinnitti huomioni kauniilla ratsastuksellaan. Uusinnassa kaikki näytti helpolta, ja nainen ratsasti rohkeita teitä edelleen siististi. Onneksi hänet palkittiin kullalla, oli tosi hienoa! :) Muutenkin, esteratsastus oli todella siistiä ja oma into hypätä kasvoi taas. Sääli, että ensi viikollakin hyppäri jää väliin, kun Juppe tulee antamaan akupunktiota, mutta ehkä loppuviikosta hyppään itsekseni.

Kuitenkin, illan top 5 hevosiin pääsi espanialaisessa kouluratsastus / tanssi väliaikaohjelmassa esiintynyt iso, lihaksikas andalusianhevonen, joka omisti niin rautaiset hermot, että huh. Siinä se esitti piffit, paffit, vaihdot, piruetit, joskus ilman ratsastajan ohjastuntumaa, joskus pitkä keppi (8-10m?) ratsastajan kädessä. Huh, se oli hienoa!
Amatööri luokassa muutama poni sulatti sydämet, toinen vain ulkonäöllään ja kauniilla kissahypyillään. Parhaat naurut Hokun hauskoista lohkaisuista huolimatta antoi musta poni, joka mulkaisi meitä murhaavasti laukatessaan ohitsemme, kun äiti sanoi, että tuossa ulkonäön perusteella saattaisi olla mukana myös lämpöistä... Muutkin yleisöstä bongasivat tämän mulkaisun, ja oli siinä meillä naurussa pitelemistä, kun tämä loukkaantunut poni aloitti suorituksen! :D

Lopulta, koko päivän odottelun jälkeen, radan valtasivat suomehevoset. Onneksi, välissä oli amatööri-luokka ennen näitä putteja, sillä hmm... No, kovaa mentiin, ei kylläkään niin korkealta. Vain muutama nollarata, ja voitto tässä 110 luokassa meni hyvin ratsastetulle Sirun-Oliverille. Oli miltein sanomatta selvää, jo ennen kuin kolme ratsukkoa lähti yrittämään suomenhevosen korkeushypyn maailmanennätyksen rikkomista, ettei sitä tulla ainakaan vielä näkemään. Olin kyllä ihan yllättynyt, että rikottava korkeus olisi pitänyt olla yli 1,72m! Näistä kolmesta ratsukosta vain yksi pääsi eilen 1,35 m asti, mutta siihen se jäi. Ennätys on siis edelleen rikkomatta ;) (ja tällä suomehevosratsujalostuksella, sitä ei ihan heti tulla rikkomaankaan...;))
Koulukatrilli oli ihan hieno, siinä näki jo vähän laatuakin. Sääli, ettei areena voinut himmentää valojaan esityksen ajaksi, sillä tuli ja rauhoittava musiikki oli ihanan rentouttavaa, ja olisi varmasti saanut lisänäyttävyyttä paremmin hoidetulla valaistuksella. Ja tietysti olisi ollut mukavaa, jos suokit eivät olisi esiityneet 23:30 yöllä, vaan vaikka jo 17:30 illalla ;)

Välillä oli tilaa ottaa rennosti!

Onneksi viime viikolla tuli jo shoppailtua sen verran hyvin (yli varojen), että paikalla olleen Expo-alueen suppeus ei haitannut juurikaan. Jos ei halua kulkea HV:n tai Kingslandin elävänä mallinukkena, niin eipä juuri ostettavaa ollut. Oikeasti, etenkin HV, miksi niillä pitää olla kissan korkuisilla kirjaimilla logot joka rätissä?
Mutta sehän ei tietysti tarkoita, että reissu mitenkään halvaksi tuli... Mittatilaussaappaat pienellä kiiltonahkareunuksella <3 saapuvat vuoden lopussa (hope so!), ja poneille lähti kimppahuopa Horse Boutiquesta. Tosi staili, paljon blingblingiä ;) Niin, ja omistuskirjoituksella pari kirjaa.

Ihana päivä siis takana. Varmaa on, että ensi vuonna uudestaan; mutta vain yksi näytös putkeen ;)