Tiistain hyppäri ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Tehtiin neljää estettä, jotka oli laitettu + merkin muotoon, n. 15 metrin halkaisijalle. Ensin mentiin vain kasaa puomeja yli, käynnissä, mahdollisimman rennosti. Sitten ravissa niin, että tultiin oikeassa kierroksessa aina yhden puomikasan /ristikon yli, jonka jälkeen voltti vasemmalle ja siitä uudelle esteelle. Ja sitten myös toiseen suuntaan sama.
Laukka tehtävään ei sitten päästykään. Poni ei vaan luota muhun yhtään. Kun yritän hidastaa ennen estettä ohjalla, se painaa vain kahta kauheammin. Ja esteen jälkeen myös, aitaan pysäytettiin lähes joka kerta. Sitten hirveetä sivusladia ja kiemurtelua ja kieltoja. Ihan vasta lopputunnista, kun T oli vetänyt itsensä kunnon stressihikeen, tajusin antaa enemmän ohjaa, jolloin ponikin meni hitaammin. Huoh. Poniraukka.
Kun yö oli nukuttu hyvin ja tilanne nollattu, päätin, etten jätä hyppäämistä siihen. Into mukaan kentälle henkiseksi tueksi, ja samaa kuviota kuin ti. Vitsi, T oli huomattavasti rauhallisempi! Hyppäiltiin miltei vapain ohjin, tosin muutamassa suuremmassa hypyssä jäin sitten roikkumaan, ja silloin se aina lähti vähän kovempaa esteen jälkeen. Mutta huikaiseva parannus edelliseen, sillä lopuksi tultiin jo laukassa sisään - kovaa, mutta ilman suurta stressiä! Hieno Torsten <3
Tänään pojat ovat viettäneet vapaata, ja huomenna on luvassa kevyttä treeniä molemmille. Torstenin kanssa varmaan ratsastan jotain radan pätkiä, kun lauantaina on luvassa LORin seurakisat, jossa mennään He B:3, jälleen kerran! Mä en kyllä ymmärrä miksi sitä rataa käytetään kisoissa niin paljon, on ehkä yksi ärsyttävimmistä B-radoista mitä tiedän! Ainakin meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti