Olen nyt funtsinut viime estetunnin jälkeen, mitä kouluratsastus oikein on, ja mihin sillä päästään, mihin se oikeasti vie. Kuka on keksinyt sanonnan "Kouluratsastus on ratsastuksen perusta" ? Meillä se ei kyllä pidä paikkaansa. Ennen kuin menee estetunnille, pitää perusteet olla hallussa. Ja onhan ne, olemmehan tällä kaudella - huomioikaa, että meidän kisakausi alkoi suoraan kisakaudesta - meillä ei ontumisien takia ollut ollenkaan treenikautta. Ekoihin kisoihin mentiin vajaan kahden viikon ratsastuksella, ja siitäkin ensimmäinen viikko käveltiin. Torstaina saatiin laukata, ja lauantaina kisoihin. Niin, olemme kuitenkin tällä kaudella saaneet He B tason luokasta yli 60 %. Voisi siis luulla, että poni on ainakin jotenkin ratsastettu läpi.
Kouluradalle mennessä tärkeintä on, että kaikki näyttää helpolta. Vasta viimeiset kilpailut olen uskaltanut vähän ratsastaakin radalla; aikaisemmin, vielä tälläkin kaudella, en tehnyt radalla mitään. Hymyä vaan. Nyt kuitenkin minullekin on opetettu, miten siellä radalla ratsastetaan; hyvmyä ja tuomarin silmän välttämistä. Jalka hiljaa tuomarin edessä, jalkaa silloin kun tuomari ei näe. Mennään vain kilpailuihin, joissa tiedetään ponin toimivan, ja toivotaan, ettei mitään pelottavaa osu eteen.
Kaikki kyllä perjaatteessa toimii; ja kotona peruskouluratsastuksessa totta kai ratsastetaan apuja läpi, jumppaillaan ja etenkin heikompia lihaksia jumpataan ja vahvistetaan.
Kuitenkin, kun estetunti alkaa, häviää kaikki tämä rentous, puhumattakaan apujeni läpi menosta. Jos poni haluaa painaa, sehän painaa menemään. Halutessaan kiemurrella, tai olla menemättä suoraan esteelle, sehän ei mene. Eikä minulla ole mitään sanomista. Voisi luulla, että olisin jo täysin kypsä tähän lajiin, viimeisten neljän tunnin perusteella. Mutta siellähän niitä ongelmia - jotka kotitreeneissä sekä etenkin kouluradalla niin tyylikkäästi yritetään piilottaa - oikeasti ratkotaan. Viime tunti meni jo paljon paremmin. Muutamaa reipasta lähtöä, kieltoa ja kiemurtelua lukuun ottamatta, me tulimme myös hyvin rauhallisesti puomeille ja ristikoille. Sain T:n nopeammin esteen jälkeen takaisin, ja tulemaan suoraan esteelle.
Uskon ja luotan siihen, että kun meillä on pikkuhiljaa hallussa esteratsastuksen perusteet, voimme toden teolla aloittaa kouluratsastuksen!
Ihan en pysty näin "koutsin" näkökulmasta allekirjoittamaan, että esteratsastuksella ratkotaan kouluratsastuksellisia puutteita.. ;)
VastaaPoistaSen sijaan uskon ja jopa väitän, että jokaisella hevosella on heikko paikkansa. Muidenmuassa eräs pieni poniystävä, joka on kisannut SM-tasolla ja tekee sarjavaihdot ja piruetit ei suostu ylittämään yhtäkään maapuomia taisteluitta ja heti puomin noustessa irti maasta alkaa kylkimyyry ja silmien pyörittely. Nuoruudessaan kuulemma vielä hypännyt vähän, mutta kuumunut niin, että tilanteista tuli vaarallisia. Ja kouluratsastuksessa hevonen tekee KAIKEN mitä siltä vaan voi pyytää.
Sitten on myöhään kypsyviä, joita oma elikko edustaa. Hyppääminen alkoi maistua vasta 7-8 vuotiaana kun hevosen laukkaa saatiin vahvistettua. Siihen asti oli aina turvallisempaa lähestyä ravissa. Entäs ne, jotka hyppäävät kyllä nelivuotiaana jo metriä sijoittuen nuorten hevosten radoilla, mutta sileällä ei mahduta laukkaamaan 20 m pääty-ympyrälle ja peräänanto on kaukainen haave?
Uskon, että hyvä ratsastaja voi viedä hevosta omalla vahvuusalueellaan pidemmälle kuin mihin hevonen kokonaisuutena olisi valmis, ts. heikkouksia voi kiertää ja välttää niiden ilmenemistä jos ratsastaja on taitava.
p.s Montako toistoa tarvitaan, että hevonen tekee oikeasti hienon pohkeenväistön tai aidosti hienon siirtymisen? Satoja, tuhansia. Esteillä niin monia hyppyjä harva haluaa edes kerryttää mittariin, joten jos tunnin 30 hypystä 5 menee sinnepäin oikein, se on kouluratsastukseen verrattuna jo HYVÄ suoritus :D
Olipa ajatuksia herättävä postaus. Tykkäsin.
VastaaPoistaAsenteesi on hyvä. Vaikeudet on tehty voitettavaksi !(ei maton alle lakaistavaksi.)
Tsemppiä treeneihin.
Toisinkatsomisen taito on arvokas työkalu! Sisua ja tsemppiä.
VastaaPoistaTodella asiaa täältä löytyy, minä oon ihan häikäistynyt tästä sun blogista! Löysin googlen kuvahaulla "peräänanto", ja katse stoppasi häikäisevässä muodossa liikkuvaan suokkiin. Ja se oli menoa! :D
VastaaPoistaVoi kiitos Helena, ihana kuulla! Näissä kuvissa on mun 21 v. eläkeläinen, ja kyllä se omaakin silmää miellyttää ;)
VastaaPoista