Huvi ja hyöty

maltti on valttia

 

 

Hangessa on kivaa, se on selvä. Joka kerta tuntuu yhtä mahtavalta tuntea innostunut hevonen jalkojen välissä ja istua sellaisessa liikkeessä, mitä ei ilman hankea ainakaan täällä pääse kokemaan. Hanki antaa hevoselle vastusta ilman että ratsastajan tarvitsee juuri tehdä töitä, kunhan vain istuu ja nauttii vauhdin hurmasta.

 

Ja juuri sillä tavalla Torsten haluaa tehdä töitä hangessa - reippaassa vauhdissa. Hanaa! hirnahti Torsten perjantaina, kun oltiin kentällä. Aavistuksen oli kaikki avut hukassa ;) Niinpä otimme tänään aivan uudenlaisen lähestymistavan hankitreeniin. Sellaisen, että pystytköhän ravaamaan vielä vähän hitaammin? Olisikohan peräänanto mahdollinen? Kantaisitko itse itsesi myös hangessa? Juu kyllä sieltä niskasta voi myödätä, ja ei, pohje ei aina tarkoita vain eteen. Sillä voi myös kääntää ja sen ympärille käytännössä pitäisi pystyä taipumaan ...

 

Ei Torsten ihan suoriltaan tätä ajatusmaailmaa niellyt, mutta loppuun väläytteli tosi kivoja pätkiä isoa ja rauhallista ravia kevyellä tuntumalla. Palkaksi se sai sitten liikkua vähän reippaammassa laukassa eteenpäin. Ihan kaikkea ei sentään voi vaatia ;)

 

 

 

 

  

 

 

Flying changes

vain vähän liioiteltu otsikko

Tämän syksyn ratsastukset on ollut mallia zero. Torsten on käynyt keventelemässä puolisen tuntia ennen omia iltatallejani, ja se on kyllä ollut hyvä. Kun vaatii vähän voi olla tyytyväinen vähään ;)

 

Tämän vuoden tavoitteeksi asetin joskus keväällä laukanvaihdot. Ne treenit sattuneista syistä jäi tekemättä. Viime viikolla maneesissa harjoitteli ratsukko laukanvaihtoja puomien avulla, ja siinä samalla (ilman satulaa...) myös Torsten teki muutaman vaihdon puomilla. Torstenille on jotenkin ihan itsestäänselvyys, että puomin tai esteen päällä tehdään vaihto mikäli ratsastaja on hereillä, mutten oikein tiennyt, miten selittäisin Torstenille vaihtoavun ilman puomia. Asia jätettiin hautumaan ilman sen kummempaa ajatusta, mikä nyt on yleisin tapa omassa ratsastuksessani. Universumi hoitaa tai jotain ;)

 

Lauantaina Torsten vietti vapaata ja eilen oli vuorossa kevyet keventelyt ennen kuusen koristelua. Maneesi oli kuitenkin tyhjä ja äitikin oli mukana, joten hän kuvasi pätkiä tästä megamielenkiintoisesta keventelystä puhelimeen.

 

Välikäyntien aikana totesin, että voisimme kokeilla laukanvaihtoa. Mietin Kyran kirjaa ja sitä, miten joskus keväällä luin hartaasti ja tarkasti laukanvaihdon opettamisesta hevoselle, lopulta muistamatta mitään muuta kuin kolmeen laskemisen. Yrittänyttä ei laiteta, jos Torsten ei ymmärtäisi jättäisin asian valmentajallemme Eevalle (siis edellinen valmennus ollut joskus syyskuussa...) enkä pilaisi asioita (yhtään enempää ;D). Nostin uralla vastalaukan ja ennen kulmaa laskin kolmeen - eikä mitään tapahtunut :D Yritin muutaman kerran, mutta Torstenin kuumetessa ja esittäessä varsin hienoa vastalaukkaa oli kierrokset pakko ottaa alas ja jatkaa ravityöskentelyllä ennen talliin siirtymistä.

 

 Koska ratsastajana olen vähän sellainen, etten tajua lopettaa ajoissa, halusin ottaa yhden rennon laukkapätkän loppuun, tosin siinä vaiheessa kun Torsten painelee videolla laukassa keskihalkaisijaa hieman out of control ajattelin, että toivottavasti äiti lopetti kuvaamasta, mutta onneksi ei. Extempore päätin yrittää laukanvaihtoa vielä kerran, ja sieltä se tuli. Pukin kautta, mutta omista avuistani. Videolla näkyy fiilikset vaihdon jälkeen :D Hottispaniini sai taputusten ja namien jälkeen mennä rentoa kevyttä ravia hetken, (siis about sen aikaa että pääsin edes lähelle pohkeitteni kanssa :D) ja siihen oli hyvä lopettaa.

 

Linkki hirveän pitkään videoon joka sisältää 80 % kevyttä ravia. Enjoy! ;D

 

Kaamosmasennus vaihtuu kuulkaa vaihdosta sellaiseen riemuun ettei ole tosikaan. Olen nyt lukenut sitä Kyran kirjaa ja katsonut youtuben kaikki laukanvaihtovideot läpi. Mutta apua, en mä ehkä selkään uskalla hetkeen mennä, etten vaan pilaa omaa fiilistäni, puhumattakaan ponista :D Hauskoja treenejä myös sinulle!

Neljässä päivässä kouluratsukoksi

tällaiset viitteelliset ohjeet by truekoulutuuppari

 

 Talvikelejä odotellessa, kuvitus viime vuodelta
 

Okei, Torstenin kevyet kuukaudet loppui sunnuntaina. Siihen mennessä se oli ollut kokonaan ilman ratsastusta lähes kaksi viikkoa, rokotusloman ja (ratsastajan) pikkujoulujen merkeissä.

 

Sunnuntaina aloitimme treenikauden irtojuoksutuksella. Sehän on melkein kuin kouluratsastusta :) Torsten hölkkäsi mun ympärillä, piehtaroi ja yritti pukitella. Se on vaan pikkasen pläskissä kunnossa, niin ei ollut ihan helppoa. Sen sijaan namitaskulla käyminen on ponin bravuuri, se tulee hakemaan palkkansa vihellyksestä ja no, aina silloin kun se on omasta mielestään palkkansa ansainnut. Siis melkein joka kierroksella ;)

 

 

Maanantaina kiipesin Torstenin selkään. Koska sillä ei ole ollut kuolaimia suussa sitten viime raspauksen, koko ratsastus perustui lähinnä tunnustelemaan tuntumaa ja että Torsten liikkui siinä tahdissa kuin halusin. Muodolla ei ollut niin väliä, kuhan meno ei ollut etupainoista. Mitään muita vaatimuksia ei ollut. En tiedä kumpi meistä oli puolentunnin maneesihölkän jälkeen enemmän kuollut, mutta omasta puolestani voin sanoa, että ne kohdat missä joskus oli lihaksia mutta nykyään enää läskiä, huusi kuorossa hoosiannaa.

 

Eilen tiistaina oli sitten vuorossa takapään aktivointia ja notkistelua erilaisten väistöjen avulla. Halutessani Torstenin takapään tehokkaasti hereille (ei me joka kerta takajaloille painoa raaskita laittaa, mutta aina silloin tällöin!), teen sillä pohkeenväistöä käynnissä uraa pitkin, turpa seinää kohti. Yleensä yritän pitää sisäohjan koskemattomana tässä, sen kiskominen kun kuuluu perisynteihini, mutta se nyt varmaan on ihan hevoskohtaista mistä on eniten hyötyä kenellekin. Pointtina ei ole tehdä mitään poikittaisväistöä pitkä sivu toisensa jälkeen, vaan joka pitkällä sivulla aloitan ja lopetan loivassa väistössä ja kun hevonen on avuilla pyydän sitä tuomaan sisätakajalan niin syvälle kuin se vain kykenee. Tässä merkin annon oikea aikaisuus on tärkeää, sillä siinä vaiheessa kun sisätakajalka on laskeutunut maahan on turha naputtaa raipalla tai pyytää pohkeella.

 

Tälläkin kertaa erittäin tehokkaan väistötehtävän jälkeen alkuraveissa ravasi niin tasapainoinen ja aktiivinen hevonen, että melkein rupesi itkettämään pimeä maneesi - ja se, ettei kukaan ollut tätä näkemässä :D Ravissa notkistelin pohkeenväistöjä aina lävistäjällä kulmasta kulmaan, niin että ravin tahti säilyi ja pysyi sujuvana. Torstenille olenkin todennut hyväksi notkistamiseksi loivat mutta suht reippaat ja pitkät väistöt, jotka aloitetaan reilulla etuosan johtamisella. Harjoitusraviin istuessa Torsten sladitteli jo siihen malliin, että hyvä ettei jaloissaan seonnut kun etujalat (ja poikkeuksellisesti myös ne takajalat) sohi ristiin - tässä vaiheessa meillä oli jo tietysti yleisöäkin. Tein ravissa myös avotaivutuksia vaihtaen asetuksen aina puolessa välissä pitkää sivua, siinä saan lyhennettyä Torstenia ulkopuolelta. Laukassa ainoa työ oli isot askeleet reippaasti eteenpäin.

 

 

Tänään keskiviikkona sitten lähinnä nautiskelin työni tuloksista. Työskentely painottui pikkuraviin, kokoamiseen, takaosakäännöksiin ja laukka-käynti siirtymisiin. (<-- okei, siis tein ainakin kuusi nostoa. Joojoo yhteensä, tottakai.) Torsten kulki niska selkeästi korkeimpana kohtana (tätä en tietenkään ole edes vaatinut aiempina päivinä), takajalat vähän jopa turhan aktiivisena (tulee "virheaskeleita", Torsten on kuumaa kamaa ;)) ja niin hyväntuulisena, että nyt sitä taas muistaa, miksi kouluratsastus on parasta just nyt. Ja jostain utopistisesta syystä oli jopa helpon tuntuista vain lyödä se takapuoli sinne penkkiin ja pitää ohja riittävän lyhyenä. Miettiä kevyttä kättä ja etenkin lähellä olevaa jalkaa, sillä vain herkällä ratsastuksella pystyy herkistämään hevosta ja saamaan siihen sellaisia vaihteita lisää, mitä ronskin ottein ratsastamalla ei vain ole mahdollista löytää.

 

 

Ja hitostako minä tiiän, johtuiko superTorsten ollenkaan näistä mun hyväksi todetuista tehtävistä, vai siitä, että se sai juosta ekana päivänä irtona vai siitä etten ole viime aikoina sitä jumputtamisellani pilannut, tai ehkä jopa siitä, että se on suorastaan juossut maneesiin ovenkarmit kaulassa roikkuen "Yes vihdoin takaisin töissä!" Ja oikeastaan, ettehän tekään ihan oikeasti tiedä, menikö meillä superhyvin vai hengailtiinko me vaan peilin edessä napsimassa selfieitä. Kun ei niitä kuvia ole. 

Mallioppimassa

Terhi Stegarsin klinikalla

 

Keskellä Suomen kouluratsastuksen kärkinimi, Terhi Stegars, vasemmalla RCC:n edustaja Erika Ruokamo ja oikealla M&M Horsen Maria Koroma-Hintikka.

 

Ratsastusseura RCC yhteistyössä M&M Horsen kanssa järjestivät Siuntossa Terhi Stegarsin klinikan 18-19.10. Sunnuntaiaamuna, hyvässä seurassa oli ilo seurata hyvää ratsastusta ja valmennusta. Jokainen näkemäni ratsukko teki Terhin ohjeilla muutosta, ja sellaista opetusta on aina hienoa katsoa. Klinikan jälkeen teki mieli päästä soveltamaan Terhin neuvoja omaan ratsastukseen Torstenin kanssa.

 

 

 

Tuskin olin ainoa, joka tämä vuoden kouluratsastuksen EM-kilpailuiden aikaan ihasteli Terhin ja hänen ratsunsa Axiksen kaunista, harmoonista ja ennenkaikkea kevyttä yhteistyötä. Terhi keskustelikin ratsukoiden kanssa paljon ohjastuntumasta. Nolla grammaa tai ohjanpaino on liian vähän, 50 grammaa on aika optimaali. Jotta saadaan pehmeitä siirtymisiä, pidätteitä, ei niitä voi ratsastaa löysällä ohjalla. Tyhjä ohja yllättää hevosen jokaisessa pidätteessä. Hevosesta tulee kova, jos pidäte muuttuu vedoksi. Nopean pidätteen jälkeen täytyy aina myödätä, vaikkei hevonen ensimmäiseen pidätteeseen vastaisikaan. Täytyy päästää, jotta pidätteen voi tarvittaessa toistaa. Samaan aikaan Terhi muistutti, että ohja antaa lähinnä raamit hevoselle, muu työ tehdään istunnalla. Istu satulaan kuultiin useammin kuin kerran. Terhi halusi myös useille ratsuille hieman pidempää kaulaa, ja hyvin havainnollisesti hän näytti yhdellä ratsukolla, että hevosen tulee kantaa itsensä tästä, osoittaen hevosen lapaa. Ratsastaja ei saa jäädä kantamaan hevostaan.

 

Terhi oli tarkka siitä, että hevoset suorittivat kuten ratsastajat pyysivät. Jos sanotaan, että eteen, silloin hevosen kuuluu liikkua eteen. Hevonen ei saa myöskään viedä; ja tässä kohtaa valmentaja painotti, ettei tarkoita viemisellä sitä, että hevonen kulkisi täysiä pukkilaukkaa ympäri maneesia. Hevonen vie, jos se ei vastaa ratsastajan pidätteisiin. Ei hevosen tarvitse olla liian tiukassa kontrollissa, mutta sen täytyy vastata apuihin oikeaan aikaan ja halutulla tavalla.

 

Terhi mainitsi usean ratsukon kohdalla myös tahdin. Ratsukko ei voi kulkea tahdissa, jos hevonen ei ole pohkeen edessä tai ignooraa pidätteet. Tahti ei saanut sammua laukkapirueteissa, vaihdoissa tai väistöissä. Terhin pyytäessä lisää laukkaa, hän ei tarkoittanut kovempaa vauhtia vaan enemmän ilmaa liikkeen alle. Aktiivisuuden ja vauhdin tuli jäädä hevoseen, ei vain kulkea sen läpi.
 

Näkemissäni hevosissa oli niin reaktiivisia kuin takajaloistaan hitaita hevosia. Jokaisen hevosen kanssa työskenneltiin siirtymisten kanssa. (Ja joka ikisen ratsukon kanssa keskityttiin myös ratsastamaan kulmat!!) Jokainen siirtyminen on kullan arvoinen - myös se, mikä tehdään ensimmäisenä kävelytauon jälkeen. (Kyllä, tunsin pistoksen omatunnossani.) Liian nopeiden hevosten kanssa Terhi teetti siirtymisiä askellajista toiseen, mutta hitaiden hevosten kanssa siirtymiset tehtiin alkuun ravi - melkein käynti - ravi. Näin hevoset saatiin herkistymään, kuuntelemaan ja polkemaan takajaloillaan aktiivisemmin. Terhi painotti, että hitaita hevosia ei myöskään saisi jokaisen virheen jälkeen pysäyttää, sillä se hidastaa hevosia entisestään. Omassa työkalupakissa tulee olla enemmän kuin yksi korjauskeino, sillä jos hevosen pysäyttäminen ei toimikaan, tulee seinä vastaan.

 

Tänään sitten Torstenin kanssa päätimme ottaa kaikki hyvät neuvot käyttöön. Kaikki sujui hienosti siihen asti, kunnes aloin ratsastamaan, ts. otin ohjat käteen. Ei ollut kevyimmästä päästä Torsten, eikä tod. mennyt ihan sitä vauhtia kun ratsastaja toivoi. Ja vaikka Terhi klinikallaan painottikin ratsastajia olemaan ystävällisiä ja positiivisia hevosille, ärräpäät lenteli Torstenin selässä kun se kiikutteli ratsastajaansa ravipuomien yli. Sääli ettei klinikan ratsukoille teetetty puomitehtäviä, sillä niihinkin liittyviä neuvoja me oltaisiin kaivattu asap ;)

 

 

Mä luulen, että me keskitytään huomenna johonkin vähän helpompaan. Vaikka käyntikulmiin...

Jäkä jäkä

nalkuti nalkuti, savea ja kertotauluja

Tänään teimme oppilaiden kanssa savitöitä. Luova työskentely on yksi vaikeimmista asioista neuvoa, sillä sitä ei perustekniikoiden jälkeen voi varsinaisesti opettaa. Jokaisen täytyy saada toteuttaa oma tapansa työstää savea. Ne oppilaat, jotka tänään uskalsivat antaa luovuudelleen vallan työssään, olivat ansaitusti ylpeitä muovailuistaan ja esittelivät niitä mielellään. Niinhän se on, että oppiessamme uutta haluamme jakaa kokemuksen myös muille. Haluamme kertoa, että vähänkö mä olin hyvä, osaan jo näin paljon.

Torsten on jo pidemmän aikaa näyttänyt, lähes hopeatarjottimella minulle tarjoillut, oppimiaan uusia asioita. Katso ratsastaja, osaan näin hienosti ottaa ilmaa alle liikkeeseen! Katso, kyllä muuten etupolvet nousevat! Tähän joudun häpeillen myöntämään, että olen vastannut Torstenille kiitos mutta ei, haluaisinkin tänään jotain muuta. Nalkutan Torstenille pohkeella ja ohjalla, ilman että välttämättä edes tiedän, mitä haluan.
 

 

Ilonpilaaja, Torsten luultavasti ajattelee. Työstä pitävän hevosen tekemisen ilon saa nopeasti sammutettua, jos ei ole mihinkään tyytyväinen. Turhanpäiväinen nalkutus hevoselle on vähän niin kuin kertoisi lapselle, joka on juuri oppinut kasin kertotaulun kaikista vaikeimmat laskut, että ihan kiva, mutta tänään on pistari ysin kertotaulusta.

 

Hevoselle jatkuva nalkuttaminen on minun heikoin lenkki ratsastuksessa. En ole koskaan tyytyväinen, haluan yleensä kaikkea muuta mitä ratsuni minulle tarjoaa. Olen inhottava, ja vielä inhottavampi pistäessäni nalkuttamiseni inhimillisyyden piikkiin. Kun eihän meistä kukaan ole täydellinen.

 

Linkki

Torstenin eilisen kiikutusliikutuksen jälkeen jopa minä tajusin, että tänään täytyy pitää nollauspäivä. Antaa Torstenin loistaa, esitellä minulle kaikkia niitä ihania uusia asioita, mitä se on viime aikoina oppinut. Torsten oli tosi hyvä(llä tuulella) - ja todella tyytyväinen itseensä liikutuksen jälkeen.

 

Joskus täytyisi vain muistaa, miltä tuntui saada muovattua savesta esine, tai miten älyttömän vaikealta kertotaululasku 5*5 tuntui, kunnes lopulta opin sen. Ja vaikka kukaan muu ei hevoselleen nalkuttaisi, oli minun pakko saada jakaa tämä teidän kanssanne - koska mitä iloa uusien asioiden oppimisella on, jos niitä ei pääse kertomaan kenellekään? Hevosesi haluaa kertoa niistä sinulle. Muista kuunnella.

Villihevonen

Ja arvonnan voittaja :)

 

  

Mulla oli tänään allani sellainen villiponny, että huh. Huumoria riitti (vain Torstenilla) eikä puolipidätteistä mennyt läpi kuin muutama hassu, ja nekin vasta ratsastuksen loppupuolella. Loppukäynneillä se kyllä korjasi tilanteen ja sinkoili milloin mistäkin, mm. kaatuneesta rikkaruohosta. Kyllä, minun oma järkevä ponini! Ai olenko ylpeä siitä? No todellakin, katsokaa millä ryhdillä se kulkee! :D Väliäkös sillä ettei se missään avuilla ollut ;)

 

 

 

 

 

Hups, tulipas tähän miljoona kuvaa. Mutta Torsten vaan on niin <3 :D

 

Tiedättekö, huomenna on sellainen juttu, että aikataulujen sanelemana mulla on ensimmäinen tallivapaa pitkään aikaan. Itse asiassa, ensimmäinen vapaa uudella tallilla. Torstenhan ei todellakaan tarvitsisi lepopäivää treenistä, mutta itselle se tulee tekemään varmasti hyvää. Ehkä ;) Onneksi äiti on luvannut Torstenille luvattoman paljon nameja ja rapsutuksia, joten mä voin keskittyä olennaiseen. Mitä se sitten ikinä onkaan, kun ei ole hevosista kyse :D

 

Ainiin, ja se arvonnan voittaja! Hurjaa miten paljon osallistujia arvonnassa oli mukana. Koska pantoja ei ole jaossa jokaiselle, vinkkaan kurkkaamaan sinua lähimmän Wahlsténin jälleenmyyjän täältä.

Tittididiiii, otsapanta lähtee;

 

Jossu7. lokakuuta 2015 klo 21.11

Oooh! Meidän Aisla-neidin leveää otsaa pukisi varmasti full-kokoinen panta kirkkailla bling blingeillä! :)

 

Onneksi olkoon Jossu! Laitathan sähköpostia minulle; jilla.lappalainen@hotmail.com

 

Ja teille kaikille, ihanaa viikonloppua!