Mallioppimassa

Terhi Stegarsin klinikalla

 

Keskellä Suomen kouluratsastuksen kärkinimi, Terhi Stegars, vasemmalla RCC:n edustaja Erika Ruokamo ja oikealla M&M Horsen Maria Koroma-Hintikka.

 

Ratsastusseura RCC yhteistyössä M&M Horsen kanssa järjestivät Siuntossa Terhi Stegarsin klinikan 18-19.10. Sunnuntaiaamuna, hyvässä seurassa oli ilo seurata hyvää ratsastusta ja valmennusta. Jokainen näkemäni ratsukko teki Terhin ohjeilla muutosta, ja sellaista opetusta on aina hienoa katsoa. Klinikan jälkeen teki mieli päästä soveltamaan Terhin neuvoja omaan ratsastukseen Torstenin kanssa.

 

 

 

Tuskin olin ainoa, joka tämä vuoden kouluratsastuksen EM-kilpailuiden aikaan ihasteli Terhin ja hänen ratsunsa Axiksen kaunista, harmoonista ja ennenkaikkea kevyttä yhteistyötä. Terhi keskustelikin ratsukoiden kanssa paljon ohjastuntumasta. Nolla grammaa tai ohjanpaino on liian vähän, 50 grammaa on aika optimaali. Jotta saadaan pehmeitä siirtymisiä, pidätteitä, ei niitä voi ratsastaa löysällä ohjalla. Tyhjä ohja yllättää hevosen jokaisessa pidätteessä. Hevosesta tulee kova, jos pidäte muuttuu vedoksi. Nopean pidätteen jälkeen täytyy aina myödätä, vaikkei hevonen ensimmäiseen pidätteeseen vastaisikaan. Täytyy päästää, jotta pidätteen voi tarvittaessa toistaa. Samaan aikaan Terhi muistutti, että ohja antaa lähinnä raamit hevoselle, muu työ tehdään istunnalla. Istu satulaan kuultiin useammin kuin kerran. Terhi halusi myös useille ratsuille hieman pidempää kaulaa, ja hyvin havainnollisesti hän näytti yhdellä ratsukolla, että hevosen tulee kantaa itsensä tästä, osoittaen hevosen lapaa. Ratsastaja ei saa jäädä kantamaan hevostaan.

 

Terhi oli tarkka siitä, että hevoset suorittivat kuten ratsastajat pyysivät. Jos sanotaan, että eteen, silloin hevosen kuuluu liikkua eteen. Hevonen ei saa myöskään viedä; ja tässä kohtaa valmentaja painotti, ettei tarkoita viemisellä sitä, että hevonen kulkisi täysiä pukkilaukkaa ympäri maneesia. Hevonen vie, jos se ei vastaa ratsastajan pidätteisiin. Ei hevosen tarvitse olla liian tiukassa kontrollissa, mutta sen täytyy vastata apuihin oikeaan aikaan ja halutulla tavalla.

 

Terhi mainitsi usean ratsukon kohdalla myös tahdin. Ratsukko ei voi kulkea tahdissa, jos hevonen ei ole pohkeen edessä tai ignooraa pidätteet. Tahti ei saanut sammua laukkapirueteissa, vaihdoissa tai väistöissä. Terhin pyytäessä lisää laukkaa, hän ei tarkoittanut kovempaa vauhtia vaan enemmän ilmaa liikkeen alle. Aktiivisuuden ja vauhdin tuli jäädä hevoseen, ei vain kulkea sen läpi.
 

Näkemissäni hevosissa oli niin reaktiivisia kuin takajaloistaan hitaita hevosia. Jokaisen hevosen kanssa työskenneltiin siirtymisten kanssa. (Ja joka ikisen ratsukon kanssa keskityttiin myös ratsastamaan kulmat!!) Jokainen siirtyminen on kullan arvoinen - myös se, mikä tehdään ensimmäisenä kävelytauon jälkeen. (Kyllä, tunsin pistoksen omatunnossani.) Liian nopeiden hevosten kanssa Terhi teetti siirtymisiä askellajista toiseen, mutta hitaiden hevosten kanssa siirtymiset tehtiin alkuun ravi - melkein käynti - ravi. Näin hevoset saatiin herkistymään, kuuntelemaan ja polkemaan takajaloillaan aktiivisemmin. Terhi painotti, että hitaita hevosia ei myöskään saisi jokaisen virheen jälkeen pysäyttää, sillä se hidastaa hevosia entisestään. Omassa työkalupakissa tulee olla enemmän kuin yksi korjauskeino, sillä jos hevosen pysäyttäminen ei toimikaan, tulee seinä vastaan.

 

Tänään sitten Torstenin kanssa päätimme ottaa kaikki hyvät neuvot käyttöön. Kaikki sujui hienosti siihen asti, kunnes aloin ratsastamaan, ts. otin ohjat käteen. Ei ollut kevyimmästä päästä Torsten, eikä tod. mennyt ihan sitä vauhtia kun ratsastaja toivoi. Ja vaikka Terhi klinikallaan painottikin ratsastajia olemaan ystävällisiä ja positiivisia hevosille, ärräpäät lenteli Torstenin selässä kun se kiikutteli ratsastajaansa ravipuomien yli. Sääli ettei klinikan ratsukoille teetetty puomitehtäviä, sillä niihinkin liittyviä neuvoja me oltaisiin kaivattu asap ;)

 

 

Mä luulen, että me keskitytään huomenna johonkin vähän helpompaan. Vaikka käyntikulmiin...