maanantai 31. elokuuta 2015

Kohti Olympialaisia

Torstenin päiväkirjasta, 31.8.2015


Aamu alkoi kovin normaalisti tänään. Menimme ystäväni Tolbertin kanssa heti ensimmäisinä aamulla laitumelle ja vietimme rauhallista elämää aina puoleen päivään saakka. Sitten alkoi tapahtua... 


Olimme jo edellisenä iltana ihmetelleet ystäväni kanssa ihmisteni päätöntä touhua. He pakkasivat käytännössä kaikki omistamani voittoloimet ja palkintoharjat autoon, pesivät ja puunasivat minua (viikon harjaustauon jälkeen se tuntui kyllä ihan hyvältä!) ja käyttäytyivät muutenkin tavallista oudommin. Kun sitten tänään näin trailerin pihalla, tiesin, että taas mennään. Kilttinä poikana kävelin tietysti kuljetusvaunuun ilman ilmeen värähdystäkään, ja tyylikkäästi hirnahdin heipat kavereille kaartaessani pois pihasta. 


Matkailu on aina yhtä mukavaa. Harvemmin tulen takaisin kotiin ilman ruusuketta, mainetta ja mammonaa (tai jos tulen, voi syyttävä kavio osoittaa ihan vapaasti ratsastajaani), joten luottavaisin mielin lähdin taas tien päälle. Puolessa välissä matkaa huomasin kyltin kyläolympialaisista, ja silloin minulle valkeni! Olympialaisiinhan minä olin matkalla. Tästä riittää kyllä sitten kotona kerrottavaa!


Ilmeisesti tänne kilpailupaikalle tulee saapua hyvissä ajoin, ja tänään lähinnä tutustuin ympäristöön. Tsekkasin karsinan ja tervehdin kaikkia täällä olevia hevosia. Olivat muuten aika kummissaan, että tällaisen kilpakoneen saivat talliinsa. Ihan vaan muutamalle vierustoverille kerroin kilpailuista, ja pian koko talli tiesi olympiaratsusta! Faneille esittelin sitten vähän hauislihaksia ja sellaista, mielellänihän minä promotyötä teen. Antoivat sitten lempinimeksi Viikingin, no sehän kyllä kuulostaa tosi hyvältä.





Mutta tällaista tänään, huomenna sitten varmaan ryhdytään jo tositoimiin! Teidän, nöyrä olympiaratsunne, Torsten

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Vapaa viikonloppu

Bloggaaja picnicillä, venetsialaisissa ja muuttolaatikoiden äärellä


Viikonloppu on ollut mukava. Sellainen, minkälaisia ne parhaat viikonloput yleensä on. Perjantaina sade lakkasi kun työpäivä loppui. Ilta meni rennosti hyvän ruuan, Torstenin ja Hercule Poiroon seurassa. Lauantai oli puolestaan täynnä ohjelmaa ja jonkun verran aikataulutuksiakin. Sää onneksi suosi, ja iltapäivällä oli vuorossa bloggaajien syyspicnic. Kaktu suunnitteli tämän tapahtuman, jonka tarkoituksena oli tavata ja tutustua bloggaajakollegoihin nyyttärihenkisellä picnicillä. Tapahtumaa ei tehty yhteistyössä minkään yrityksen kanssa, meillä ei ollut hienoja luennoitsijoita eikä illan loputtua saanut kotiin viemiseksi mitään aineellista. Illasta ei myöskään ollut mitenkään velvollinen kirjoittamaan mitään. 


Ja ehkä juuri tällaisia tapahtumia heppabloggaajat tarvitsevatkin. Neljä tuntia Kaivarin puistossa herkkujen äärellä kului kuin siivillä. Oli kivaa jakaa omia ajatuksia ja kuunnella muiden mielipiteitä bloggaamisesta, portaaleista ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Voin lämpimästi suositella jokaiselle heppabloggaajalle mukaan lähtemistä, veikkaan että Kaktulla oli lisää ideoita syksymmälle uuden tapahtuman merkeissä :) Tässä tapahtumassa kun pääsykriteerinä oli ainoastaan hevosblogin kirjoittaminen.


Vasemmalta oikealle minä, Milla, Kaktu, Doris, Penina, Alex, Delila, Anni ja Suvi. Kiitos koko porukalle!


Matka picniciltä jatkui Hernesaarenrantaan, venetsialaisiin kesänpäätösjuhliin. Viihteelle lähtiessä ei yleensä tule pakattua kameraa mukaan, mutta tällä kertaa kamera oli hetken mukanani. Rannan tunnelma, mahtava kuutamo, kokko ja illan kruunanneet ilotulikset antoivat kyllä loistavat puitteet loistavalle illalle. Yöllä vielä pitserian kautta kotiin, mikäs se parempaa :D 









Tämä sunnuntai on kulunut pääasiassa sohvalla, mutta ei siitä syystä että päätä mitenkään särkisi - jalkoja kylläkin :D Apua sitä tanssimisen määrää... Torsten tulee ihan tosi asap töihin niin ei mene jalat hapoille ihan normaalista tanssi-illasta! Sitä ennen Torstenilla on kuitenkin edessä pesu. Ja mulla muuttolaatikoiden roudaamista. Kääks, nyt jännittää!

perjantai 28. elokuuta 2015

Eräänä perjantai-iltana

Ote kahden ystävän elämästä


Kun elämä tuntui täydelliseltä. Kesä 2014.

Noin kuukausi sitten, heinäkuun viimeisenä päivänä kävimme ystäväni kanssa seuraavanlaisen WhatsApp-keskustelun. 

Kriisi, pääsetkö meille tänään. 
Kriisi täälläkin, mä tulen. 

Alkuillasta saavuin ystäväni ihanaan kotiin. Korkkasimme siiderit, kilistimme ja aloitimme. Mua vaan pelottaa, että mitä jos se ei viihdykään? Mitäs jos mä en viihdy? Sitä en kyl silleen usko, mut tää on niin meidän koti, tiiätkö mitä tarkoitan? Täällä on vietetty teinivuodet, täällä Into on. Että mitä jos Torsten masentuu, se ei saa kavereita tai jotain muuta kamalaa tapahtuu? Vaikka olihan tämä talli silleen aluksi ajateltukin että Into pääsi hyville pohjille tarhaamaan ja vielä kerran kotiin. Torstenilla olisi periaatteessa vielä kunnon treenivuosia edessä... Mutta silti, tämä on hirveän vaikeaa!

Ja kyllä ystäväni tiesi. Tiesi tasan tarkkaan, miksi olin iltapäivällä itkeskellyt ja miten vaikean päätöksen edessä olin. Ihana ystävä, joka ei tiedä hevosista yhtään mitään, mutta joka tietää, miten tärkeä osa ne ovat elämääni.

Puhuminen helpotti. Joutuvathan lapsetkin muuttamaan, ja saavat uudesta paikasta kavereita. 


Korkattiin toiset siiderit. Meikkailtiin ja kiharreltiin hiuksia. Tilanne vaati toden teolla oikeasti mahdottomia tehtäviä. Ja Tomppaa. Syötiin pikaisesti hampurilaiset pikaruokaravintolassa ja ostettiin pieneksi purtavaksi jättimäiset popcornit.

Kahdelta yöllä kävelimme taxijonoon. Tomppa oli tarjonnut illan toiseksi parhaan seuran ja paljon naurua. Naurua riitti taximatkan jälkeenkin. 

Hei siis googlaa vielä se sininen kuu-uutinen. Ehkä toi ei siksi näytä siniseltä kun ollaan kaupungissa? ... Joo, tiiätkö mitä täällä lukee? Sininen kuu tarkoittaa sitä, että täysikuu on kaksi kertaa kuukauden sisällä. Että ei sen kuulukaan olla sininen!

Mä luulen, että myös taxikuskia nauratti.





Seuraavana aamuna kävelimme vielä torille. Juotiin aamukahvit ja syötiin lohtumunkit. Kriisit tuntuivat jo aavistuksen pienemmiltä. 

Ja se meidän kriisi. Se alkaa pian olla käsillä. Torsten muuttaa uuteen kotiin ensi viikon maanantaina! Ja Into, se kulkee aina meidän sydämissämme mukana.

Aika ällöttäviä juttuja

12 matoa ja varoituksen sana, ei ehkä kannata syödä ja selata postausta alaspäin samaan aikaan :))



Viime viikkoinen ellän käynti pisti suunnitelmat aika pitkälle uuteen uskoon Torstenin kanssa. Mielestäni on loogista, että näin iso muutos jalkojen asennoissa näkyy nivelissä, mutten silti olisi uskonut, että niin minimaalisen, satunnaisen tahdittamisen takana olisi oikeasti niin kipeä hevonen. Joka tapauksessa, tilannehan on hurjan ärsyttävä, sillä niveltulehdukseen olisi täysin mahdollista saada yleensä tehokkaasti toimivaa täsmähoitoa nivelpiikityksen muodossa - paitsi jos hevonen on neulakammoinen.

Aika paljon on tullut funtsittua, millä muilla tavoin tulehduksia voisi helpottaa. Kengitys kuntoon, se on selvä, mutta kannan kasvu ottaa aikansa. Sen lisäksi tulee huomioida, että kaikki jalka-asentoihin vaikuttavat muutokset, myös hyvät sellaiset, saavat hevosen yleensä reagoimaan jotenkin. Torsten syö tuplana kaikki nivelvalmisteet enkä ole rasittanut sitä laisinkaan viikkoon, vaan se on saanut olla ja nauttia loppukesästä laitumella. Tilasin myös purkin DMSOta, mitä ajattelin pliistrata kavioniveliin, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Soitin nimittäin kraniohoitajallemme Lindalle ja kysyin, olisiko ystävistämme iilimadoista mitään apua tähän tilanteeseen. Periaatteessa kyllä, poistavathan madot tulehdusta ja sylkevät verenkiertoon hiilonia, eli sitä samaa ainetta, mitä viikko sitten pistettiin ellän toimesta suoneen. Tuumasta toimeen siis!


Tämän näköisiä olivat toisen erän madot kiinnittyessään ...

... ja sitten hetken jo herkuteltuaan.

Jos joku ulkopuolinen saisi puhelimeni käsiinsä, voi olla että löytyy aika erikoista materiaalia ;)


Torstenia hoiti yhteensä 12 iilimatoa; neljä jaloissa, kolme kaulassa, kaksi lapa/säkä-alueella ja kolme oikeassa reisilihaksessa.

Yleisen turvallisuuden vuoksi Torsten pääsi unten maille domon avulla ennenkuin aloitettiin. Sheivattiin poniin kymmenen karvatonta länttiä ja pistettiin (Linda pisti) niihin killumaan ah niin hyödylliset ja hitsi, edelleen niin ällöttävät madot. Iilarit herkuttelivat siihen malliin, etten ole ehkä koskaan nähnyt niin isoja matoja... Kavionivelten kohdalle pistimme kahdet madot peräjälkeen, ja kaikki neljä söivät itsensä niin täyteen, että irrottautuivat ponista itse. Madothan saavat vaikuttaa juuri sen aikaa, mitä syövät, mutta maksimissaan 45 minuuttia, jonka jälkeen ne napataan pois. Koska tällä kertaa saimme laitettua matoja myös kaulan alueelle, myös siitä yksi kolmesta irrottautui itsekseen.


Blogihistorian ällöttävin video, olkaa hyvät! (Tosin jos ääntä on riittävästi, voi kuulla Torstenin kuorsaavan. Se on aika suloista :)) Linkki

Hoitojen ja rauhoituksen loppumisen jälkeen verta vuotava poni pääsi laitumelle, mistä muutaman tunnin päästä kävin nappaamassa sen vielä takaisin sisälle. Torsten laukkasi laitumen portille pukitellen vastaan :D Huomenna sitten kävelylle ja nyt vain peukut pystyssä, että näistä olisi apua :) Koska ihan oikeasti, en olisi ehkä kuuna pävänä uskonut kirjoittavani ja kuvaavani koko postauksen täydeltä matoja - ja ehkä vielä jopa vähän tykkääväni tästä :D

tiistai 25. elokuuta 2015

Trooppisen yön kuumalinja

Online


Tuleva yö on harvinaisuus. Lämpötilan ei pitäisi laskea alle 20 asteen; tällaisia öitä on suomessa tarjolla keskimäärin kerran vuodessa, jos silloinkaan. 

Niinpä ajattelin istua kotiterassilla, koneen ääressä. Takana on työpäivä ja kirppispakettien postittelua. Parivaljakko T & T vaativat illan suussa rapsutuksia. Torsten on saanut nyt olla lomalla, sillä torstaina yritämme hoitaa kavioniveliä ja ponia yleisestikin iilimadoilla. 

Mutta hei, jatketaanko keskustelua yhdessä? Jutellaan ihan mistä vaan :) Lupaan kuunnella ja vastaillakin puoleenyöhön saakka; areena on teidän!

Ja niin laskeutui hiljaisuus ;)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kameran ja kaappien tyhjennystä

Iltamaastolla Torstenin kanssa <3

Maalainen kaupungissa. Pitkiä iltoja ja hitaita aamuja, markkinoita ja terasseja. Kiharoita mahdottomia tehtäviä varten, ei Tom Cruisea muuten kehtaa mennä katsomaan ;)

Sähkövahti ei väistä. 

Kesä, kaverit ja laidun <3

Vattuhommissa... Kivasti värjäytyneet housut; ai kamalaa, ja tollasissa housuissa marssin vielä kauppaan :D

Kotiruokaa Nigella Lawsonin tapaan, home made purilaisia ja muutama ravintolailtakin on tähän kuukauteen mahtunut. Ja mansikkaskumppaa!

Iltakävelyt <3

Leppävaarassa nautitaan lounaista näin idyllisessä ympäristössä Perobassa.

Torsten kranioitavana - ja ällöttävän hyödyllisten iilimatojen hoidettavana :D Oletko jo lukenut jutun?

Fiksu ja filmaattinen Pätkis.

Miten musta tuntuu, että kaikki meidän eläimet on yhtä fiksuja? Kahdeksankiloinen Nöpö on sohvan kuningas.

Aamukahvit Kauppatorilla ja lounas Hernesaaressa melkein oikeiden palmupuiden katveessa. (Psst, huomasitko oikean yläkulman herkun? ;))

Kesäyöt <3 

Kuumina päivinä ollaan vilvoiteltu poolilla, syöty mansikoita Torstenin kanssa ja hei, allekirjoittanut on käynyt elämänsä toista kertaa salilla! Tällä kertaa tosin huomattavasti mukavemmissa merkeissä kameran takana... Juttua tulossa!

Päädyin lopulta ostamaan Torstenille Mattesin ohuen palapädin, ja hyvin on toiminut. Tällä hetkellä sillä ei tietysti tee mitään. 

Eilisilta meni extemporematkailuksi, kun päädyttiin Turkuun terassille Aurajoen varrelle. Onneksi tänään on voinut ottaa ihan chillisti... Toivottavasti sielläkin!

Psst, kirpputori on auki!

perjantai 21. elokuuta 2015