Kraniosakraalihoitoa ja iilimatoja

Torsten on kokeillut elämässään paljon erilaisia hoitomuotoja. Osteopatiaa, hierontaa, kiropraktiaa ja akupunktiota. Heinäkuun alussa Minna Leppälä suositteli Torstenille vanhaan lihasvammaan iilimatohoitoa.

Tuumasta toimeen, sillä vain muutama päivä aiemmin olin törmännyt facebookissa purkilliseen iilimatoja. Soittelin Linda Sirénille heti madoista sekä kraniosakraalihoidosta, Torsten kun tuntui silloin niin epämääräiseltä liikkeiltään. Sovimme ensimmäisen kraniohoidon jo samalle viikolle.

Olen hyvin skeptinen kaikkeen, mitä en täysin ymmärrä. Olen lukenut ja kuullut paljon positiivisia kommentteja kyseisestä hoitomuodosta - ja teini-iässä olen itsekin ollut kranioitavana mutta omasta vahvasta hoitokokemuksesta huolimatta olin edelleen valmis kyseenalaistamaan hoitomuodon. Sitä mitä ei ymmärrä, sitä mitä ei näe, sitä ei varmasti ole olemassa ;)

Kraniosakraalihoito on osteopatiasta kehitetty, täysin turvallinen, hellä ja syvälle vaikuttava hoitomuoto. Lyhyesti kerrottuna kraniosakraalihoito perustuu aivo-selkäydinnesteen aktivointiin, mikä puolestaan parantaa verenkiertoa, aineenvaihduntaa, nivelten liikkuvuutta sekä poistaa hermoärsytystiloja.

Torsten, joka on kuin omistajansa, eli hyvin skeptinen ja ehkä jopa vähän väkivaltainen (toisin kuin omistajansa ;)) ei välttämättä ole kaikista mukavin hoidettava, oli hoitomuoto mikä tahansa. Hoidon alkamispäivänä meille oli jo selvinnyt, mistä epämääräinen liikkuminen johtuu, eli siis niistä eripari etukavioista, joten Lindan ei tarvinnut käyttää aikaa syyn etsimiselle, ainoastaan paljon aikaa seurausten hoitamiselle. Ja se hoito. Steppikengillä sikaileva hottispaniini suli Lindan käsissä.

Ensimmäisellä hoitokerralla Torsten reagoi vahvasti. Linda osasi etsiä ja aukaista kipupisteet ja kireydet - Torstenin pistäessä viimeiseen asti hanttiin ;) Tällaisen kuuman, vahvan ja ennakoluuloisen hevosen kanssa hoitajan ammattitaito ja kyky lukea hevosta korostuu entisestään. Lindan rauhallinen ja ystävällinen sekä kavioita nopeasti väistelevä olemus tarttui Torsteniinkin. Puolitoista tuntia kestäneen hoidon jälkeen Torsten oli niin rento ja rauhallinen, että päätimme jättää iilimadot seuraavaan hoitokertaan, joka oli sovittu viikon päähän. 

Torsten reagoi hoidossa monilla eri tavoilla. Se veti poskia lommolle, haukotteli, pissasi, nuoli huuliaan, hinkkasi turpaansa, steppasi, kuopi ja värisytteli lihaksiaan.

Kraniosakraalihoidon jälkeisenä päivänä hevosen tulee vain kävellä - ja voi miten Torsten kävelikään. Sellaista lapojen ja lanteen liikkuvuutta ei Torstenilla ole ennen ollutkaan! Tuntui myös, että koko hevonen olisi suorastaan kasvanut pituutta, ei pelkästään korkeutta. Joitain lukkoja oli selvästi auennut. Seuraavan päivän ratsastuksessa Torsten oli hiton hyvä. En ymmärrä, miten hoito pystyi vaikuttamaan luotiviivaan, mutta niin vain Torsten esitti kaikki tehtävät täysin luotiviivalla ja pehmeällä kuolaintuntumalla. Laukka oli kuin eri hevosen askellusta, niin isoa ja voimakasta - ja edelleen luotiviivalla. Siis whaaat?!

Iik iilimatoja!

Kraniohoidossa, kuten muissakin hoitomuodoissa tulee olla vähintään viikon tauko ennen seuraavaa hoitoa, sillä hoidot jatkavat parantavaa vaikuttamista hevosen kroppaan ja sitä kautta liikkeeseen noin viikon verran. 

Toinen hoitokerta aloitettiin huolettomasti, ajatuksena laittaa Torsteniin ensin iilimadot, joiden tehdessä työtä Linda kranioisi ponia. Noh ... Kukaan ei tietysti muistanut kysyä Torstenin mielipidettä madoista tai kummallisesta osaklippauksesta by Gillet. Abouttiarallaa puolisentoista tuntia, yksi purtu sormi ja muutama mustelma myöhemmin olimme saaneet nyrhittyä viisi karvatonta läikkää ympäri ponin kehoa - ja niissä läikissä roikkui viisi ällöttävän hyödyllistä matoa. Valitettavasti Torstenin tarjoillessa erilaisia potkuja, hampaita ja jyräämistä, en saanut klipattua lavan ja kaulan alueelle madoille paikkoja. Sen sijaan Torstenilla oli madot sään molemmin puolin sekä vanhassa lihasvammassa oikeassa reidessä. Samaan aikaan kun madot vaikuttivat, Linda kranioi ponia, tosin Torstenin jännittyneisyyden paskamaisen luonteen vuoksi hoito ei päässyt vaikuttamaan yhtä syvälle kuin ensimmäisellä kerralla. 

Iilimadot ovat vanha, tehokas ja täysin luonnonmukainen hoitomuoto. Iilimatojen tärkein tehtävä ei ole herkutella itseään hevosen verellä ähkyyn, vaan kiinnittyessään ja verta imiessään luovuttaa yli 50 hyvää tekevää ainetta hoidettavalle alueelle. Yksi näistä aineista on hiilon, jota eläinlääkärit käyttävät mm. erilaisten tulehdusten hoidossa piikitysten muodossa. Normaalisti hevoset suhtautuvat iilimatohoitoihin täysin positiivisesti, mutta kun kyseessä on Torsten, ei edes matojen poistaminen ollut ihan peace of cake. Hikeä, kyyneleitä (myös nauru) ja pirusti verta vuodatettuamme, täytyy todeta, että kaikki oli vaivan arvoista.

Linkki

Torstenilla ei varmaan ole koskaan ollut täysin sopivaa satulaa. Livenä tämän hevosen nähneet voivat todeta, että ei Torstenin kaltaiseen selkään sellaista tule ehkä koskaan löytymäänkään - satulat ovat aina tietyllä tavalla kompromisseja. Varsanäyttelyssä kaksivuotias Torsten sai Eero Perttuselta erityismaininnan hyvästä säästä. Vuosien saatossa säkä on kuitenkin kadonnut. Akupunktioguru Juppe Nyman on hoitojen yhteydessä todennut, että tämän hevosen ongelmat nivoutuvat sään ja lapojen alueelle. Satulansovittaja totesi, että lapaläskit saattavat kadota nyt reilusti leveämmän, joustorunkoisen satulan myötä. (Toisaalta Maria ei varsinaisesti kannustanut hankkimaan joustorunkoista, ainakaan ainoaksi satulaksi. Ja toisaalta, olen viimeisen vuoden aikana ratsastanut vähintään yhtä paljon ilman satulaa kuin satulalla, joten suuria odotuksia satuloiden suhteen minulla ei ole.) Torsten on kuitenkin läpivalaistu useampaan kertaan sekä skintattu, eikä siitä koskaan ole löytynyt mitään vikaa, joten olen alistunut elämään lapaläskien kanssa - eikä ne ole Torsteniakaan suuremmin tuntuneet häiritsevän, vaikka kaikissa hoitomuodoissa eniten aikaa on uhrattu sään ja lapojen alueen hoitamiselle. Selästä tältä hevoselta ei ole koskaan löytynyt suurempaa sanottavaa. En siis todella olettanut löytäväni seuraavana päivänä laitumelta (verta vuotavaa) lapaläskitöntä hevosta. Tällä hetkellä hoidosta on kulunut kolmisen viikkoa, eikä lapaläskejä ole enää entisessä mittakaavassa. Iilimadot tulevatkin Torstenin vakituiseen käyttöön, tosin talviaikaan suomen ilmastosta pitämättömät madot vaativat vähintään solariumin lämmön käyttöönsä suostuakseen työhönsä. 

Jälleen viikon päähän sovitulla, kolmannella hoitokerralla jätimme madot pois, jotta saimme kraniosta täyden hyödyn. Tämä oli Torstenin mielestä erinomainen ratkaisu :) Sitä miten hevonen reagoi kraniohoitoon, on vaikea selittää kirjoittamalla, se on melkein itse nähtävä. Että kun Torsten on lisännyt parhaiden kavereidensa listaan kraniohoitaja Lindan, (ei matoja!!) on hoidon pakko tehdä hyvää. Ja kun ratsastajakin on lisännyt Lindan samalle listalle - koska kuka muu tuo tallille ponia hoitamaan tullessaan pullaa ja hoitopöydän ratsastajalle, sekä parantaa ratsastusominaisuuksia huomattavasti, alkaa skeptisinkin blondi ymmärtämään kraniosakraalihoidon hyötyä. 

Linda tekee kraniosakraalihoitoa sekä iilimatoterapiaa uudenmaan alueella sekä tarvittaessa muuallakin suomessa. Kysy häneltä lisää numerosta 0405043808.

Kraniosakraalihoito on tällä hetkellä aika in. Hoidoista voi lukea useista blogeista, mm. Kian kirjoitus ja Peninan kirjoitus, joten en edes yritä tehdä tästä postauksesta kraniosakraalihoidon oppikirjaa. Ei yksi tai kaksikaan postausta riitä kertomaan siitä ammattitaidosta, mikä hoitajalla on. 

Että sitä mitä ei ymmärrä, sitä mitä ei näe, sitä ei varmasti ole olemassa - no, se ei sitten pitänytkään ollenkaan paikkaansa. Onneksi.