Maakuntamatkailua ja tosirakkautta
Sinkkunaisena toisinaan (harvoin, mutta toisinaan kuitenkin) tulee mietittyä, saakohan nauttia sinkkuna olemisen helppoudesta vielä pitkään. Toisin sanoen, tuleeko koskaan vastaani miestä, joka olisi The One?
Sellaisia miehiä, tosimiehiä jotka nauttisivat luonnosta mutteivat eksyisi keskustan kaduilla, ei tunnu olevan olemassakaan. Miehiä, jotka olisivat hauskoja, kiinnostuineita ja ennenkaikkea kiinnostavia. Ulkonäkö olisi plussaa.
Maakuntamatkalla Tampereella, meinasin kirjaimellisesti pudottaa silmät päästäni. Se tarjonta! Niitä oli edessäni koko ajan ja joka kulman takana. Täydellisen näköisiä, hyvin pukeutuneita miehiä ystävällisine katseineen. En kyennyt lainkaan hillitsemään itseäni, virnistelin vain typerän näköisenä. Koska olin saapunut Kauppahalliin, päätin keskittää energiani ostoksille, jotta näyttäisin virnistelyjeni lomassa edes vähän vähemmän hullulta. Loppujen lopuksihan näytin varmasti tosi hyvältä, ostaessani itselle kolme erilaista herkkujättipullaa sellainen himo silmissä, että jos joku ei olisi katsonut minua vähintäänkin oudosti, olisin epäillyt myös vastapuolen olevan sokerihumalassa. Tampereella tuota herkullista tarjontaa riittää ;)
Ja oikeasti en todella funtsaile tällaisia asioita usein. Eilen nyt vaan sattui olemaan niin täydellinen päivä loikoilla poolilla ja lukea ärsyttävän hyvää rakkausromaania, että sellaisiin uppoutuessa tulee väkisinkin ajateltua, miksei tällaista voi olla todellisuudessa. Illalla vierailin pikavisiitillä Torstenin luona, ja hän saapui laitumelta laukalla vastaan, ikäänkuin kertoakseen, etten tarvitse ketään muuta tosirakkautta kuin ponini, sillä Torstenin mielestä minulla on aivan liian vähän aikaa edes hänelle. So, well done minä, taas yksi sunnuntai käytetty makaamiseen, syömiseen ja täydellisen punaisen sävyn saavuttamiseen, niin että kun nyt istun terassilla, täytyy pysytellä visusti varjon puolella. Voi olla, että Torsten pysyy vielä pitkään ainoana tosirakkautenani, ja että maakuntamatkailu on turhaa. Kun saahan sitä pullaa täältäkin.
Voi että, näitä kuvia kun katselee tulee niin ikävä vanhaa kotikaupunkia josta kesän alussa pois muutettiin.... <3 Ja btw, mun The One löytyi Tampereelta, ja nyt ei puhuta hevosesta joten suosittelen maakuntamatkailua uudemman kerrankin ;)
VastaaPoistaHaha, ehkä sinne täytyy siis matkata uudelleenkin - kyllä jo ihan niiden leivonnaistenkin takia :D
PoistaEt sitten kuvannut niitä herkkuja;)
VastaaPoistaTosin on nuo kuvat itsessään taas kivat katsella. Kauppahalleissa on oma tunnelmansa.
En kehdannut :D Ehkä ensi kerralla ... Ja kauppahallit on ihania. Helsingin hallit jää kyllä kakkoseksi tälle Tampereen hallille, siellä oli vaikka ja mitä!
PoistaKäsittääkseni olet vielä aika nuori :) Aikaa sen oikean löytämiseen vielä on. Itse löysin sen oikean, hevosmiehen joka ei eksy kaupungissakaan viime vuonna jo pitkälle päälle kolmekymppisenä. Arvaa vain ehdinkö jo monesti pelätä jäänkö yksin, vaikka aika postiivinen luonne minulla loppujen lopuksi on.
VastaaPoistaNuori ja nuori, mulla on toi ikä päivittämättä tuossa esittelytekstissä ;) 24 on jo niin paljon enemmän kuin 23! :D Mutta joo, en mä oikeasti ole paniikissa. Vielä :D
PoistaOlisit nyt ottanut näistä kuvan, jotta olisimme päässeet näkemään, pitääkö paikkansa, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen? :D Ei kannata mennä merta edemmäs kalaan, voi se kalaonni iskeä lähempääkin. Hauska kirjoitus jälleen kerran hyvine kuvineen. Pullat ja leivonnaiset ovat parhaat, etenkin mansikkakermatäytekakku.
VastaaPoistaKun vertailukohtana on Helsinki, Tampereella on huomattavasti vihreämpää ;)) Ei sentään, mutta oli siellä kyllä hyvännäköisiä miehiä. Ja paljon!
PoistaTosi kivoja kauppahallikuvia! :) Ja kyllä se löytyy kun on löytyäkseen. Minäkin lopetin etsimisen, keskityin hevoselämään, kunnes sitten sattumalta bongasin uusin silmin yhden työkaverin - ja sillä tiellä ollaan.. ;) Mutta aika mustia hetkiä mahtui matkan varrelle, joten ymmärrän hyvin mitä tarkoitat!
VastaaPoistaJoo, en mä varsinaisesti ketään etsi. Tietysti tekee hyvää välillä laajentaa piiriä pois työ-talli-ystävät kuviosta :)) Mutta on siinä sellainen oma juttunsa olla itsenäinen, (kuulostaa paljon paremmalta kuin sinkkuna oleminen ;)) niin hyvässä kuin pahassa :)
PoistaMun on pakko myöntää, että mullakin aina samanlaisia tunnelmia ihan jo naapurikaupungissa :D miehet on niin paljon paremman näkösiä kunnan rajojen ulkopuolella! Musta on ihana, että teet postauksia muustakin, kuin heppailusta, sun blogi on niiiiin hyvä :)
VastaaPoistaHei vitsi mitä kommentteja taas, ihanaa <3 Kiitos kaunis. Ja kyllä, ihan lähikuntaankin ajaessa aina on paremman näköistä valikoimaa ;)) Kummallista!! Ja ihana kuulla että tykkäät myös tämän tyylisistä postauksista, sillä tykkään kovasti sellaisia aina välillä toteuttaa kaiken hevostelun keskelle :)
PoistaHeh heh ;) Voi apua, kun oli hauska kirjoitus! No varmasti noi kaunis neiti komean ja kohteliaan prinssin löytää! Mutta, jos lähdet sitä oikein etsimään, niin se voi olla vaikeaa ja ei ehkä löydy. Mutta, jos et etsi niin se varmasti löytää sinut :)
VastaaPoistaNo just noinhan se menee - enkä ymmärrä miksi :D Se on jo ihan baari-illoissakin niin, että etsivä ei todellakaan löydä mutta kun on parisuhteessa tai muuten vaan keskittyy olennaiseen, olisi "vientiä" enemmänkin. Joku karman laki ;) Mutta hei, sitä prinssiä odotellessa!
PoistaItseaiheutettua sinkkuutta!
VastaaPoistaMinäkin luen mielellään ihan kaikkia postauksia sinulta, ei kaikkien tarvitse olla hevospostauksia, vaikka hevosblogina olet tutuksi tullutkin. Väittäisin että olisit suosittu bloggaaja vaikka et hevosista bloggaisi, sillä osaat kirjottaa hyvin ja kuvasi ovat hienoja. Lifestyle bloggaajana saattaisit tienata blogilla, hevosbloggaajat ei taida rahallista hyötyä saada? Toivottavasti ihana Torsten pysyy blogissa kuitenkin pitkään, olette jotenkin niin match made in heaven pari:)
Haha, eikös sinkkuus ole aina itseaiheutettua ;))
PoistaLifestyle bloggaajana, jos haluaisi siis tehdä niin paljon rahaa että bloggaus olisi päivätyö, pitäisi olla lukijoille tarjottavana todella jotain erikoista, jotta korostuisi massan seasta positiivisesti. Ja hevosbloggaajana ei todella tienaa, mutta eihän se ole tarkoituskaan :) Tietysti jos vertailee, suosittu hevosbloggaaja vrt suosittu lifestylebloggaaja, työmäärä on varmasti sama - toinen tekee isoa rahaa ja toinen saattaa joskus hyvällä tuurilla saada jonkun tuotteen sponsoriltaan, mikäli sellaisia on. Pienet on piirit :)
Torsten pysyy kuitenkin ehdottomasti blogin päätähtenä! <3
Ruotsiin vaan..... :)))
VastaaPoista