sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Sateisena syntymäpäivänä

Torsten 14 vuotta ❤️


Torstenin syntymäpäivänä on aina ollut aurinkoa ja lämpöä. Tänään vettä on tullut varhaisen aamun tunteja lukuunottamatta kuin saavista kaatamalla - luonto ja laidun kiittää! Kakkukestejä vietetään joku hieman lämpöisempi päivä. Torsten jos joku on kermakakkunsa ansainnut. 


Eilen Peikon kanssa lenkillä mietittiin, että miten olemme päässeet elämässä tähän pisteeseen. Että elämään on tullut Peikko, Torsten, Clancykin. Nämä satumaiset maisemat ja ihana koti. Tulin siihen lopputulemaan, että ilman Intoa, minulle ei olisi koskaan tullut Torstenia. Torstenhan ostettiin silloin, kun Into oli vielä hevonen parhaassa iässä, kasvamaan tulevaisuuden ratsuksi, yhdessä silloisen täyshoitotallinpitäjän kanssa. Torsten oli silloin puolitoista vuotias ja vasta myöhemmin lunastin sen kokonaan itselleni. 
 Ilman kahta suomenhevosta en olisi koskaan päätynyt yksityistallille tänne Inkooseen. Ja ilman sitä aikaa, en edes tietäisi tästä upeasta kylästä, mistä nautin niin paljon jo silloin, kun vain hevoset asuivat täällä. Elämä olisi varmasti tänä päivänä aivan erinäköistä, ilman niitä aikoja. Intolle, jälleen kerran, kiitos ❤️











Ja Torstenille. Torsten on sellainen hevonen, ettei se anna mitään ilmaiseksi. Sen kanssa on eletty kaksitoista vuotta yhdessä ja pikkuhiljaa voisin sanoa, että tunnen hevoseni läpikotaisin, ihan samalla tavalla kuin Torsten tuntee minut. Ihan pienen pienistä eleistä ja ilmeistä pystymme lukemaan toisiamme kuin avointa kirjaa, eikä ole tilannetta mistä emme yhdessä selviäisi. Jos Into kasvatti minut esiteinistä aikuiseksi, Torsten on äärimmäisellä pitkäpinnaisuudellaan kasvattanut minusta paremman, herkemmän ratsastajan ja eläinten käsittelijän. Torsten on niin käsittämättömän herkkä ja jääräpää samaan aikaan, että toisinaan olemme kyllä lyöneet päitämme yhteen juuri näiden ominaisuuksien takia. Joku voisi nimittäin sanoa, että sellainen hevonen kuin omistajakin. 

Toivottavasti saan nauttia elämästä Torstenin seurassa vielä monta vuotta eteenpäinkin. Satoi tai paistoi, arjessa ja juhlassa, Midgårdissa on aina ripaus tulista latinoa ja lempeää ja rehtiä suomalaista, kun Tottiino on kanssamme. Hyvää syntymäpäivää, Torsten ❤️


Ps. Illalla kerrankin poikien ei tarvitse kurkkia tallin ikkunasta salin televisiosta puutarhaohjelmia (ponit pitävät minua 60+ vuotiaana  ja Ttä 100+ vanhuksena koska garden garden garden ;D), sillä illalla kannustetaan Leijonat MM-kultaan!!! 

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Hetki ennen sadetta

Luonto on kyllä just nyt kauneimmillaan. Maanantaina oli koko päivän sellainen juuri ennen kuin taivas repeää-ilma. Käytiin kaikkien kolmen ponin kanssa maastossa kävelemässä eikä voi kuin huokailla. Niin kaunista, ja mitä tuoksuja. Tuomen tuoksu on huumaava! Puutarhassa tuoksuu verbena ja laventeli ja hedelmäpuiden kukat. Sitä on niin hurmiossa ulkona ettei sisällä malttaisi olla laisinkaan. Eilen taisin kotiutua vähän yhdentoista jälkeen illalla ponihommista - koska iltapäivällä oli liian kuuma ratsastaa. Toukokuussa!

Nyt muutama kuva kotimatkan varrelta, sieltä maanantailta. Taivaaltahan ei sitten lopulta, päivän odotuksen jälkeen, satanut mitään vaan illaksi pilvipeite rakoili ja nähtiin aurinkoakin. Vesisade olisi ihan tervetullutta. 
Kuvia myös iltakävelyltä meren rannalta. Samasta paikasta missä viime kesänä pilasin Tn kosinnan ;D ❤️ Ihana kallioranta. Meri oli melkein jo lämmintä, ja se tuoksu, se on jotain mitä on ollut ikävä. Viikonloppuna lotto vetämään ja venekaupoille. Ja jos se ei onnistu, niin varmaan sitten eläkkeellä voi seuraavan kerran miettiä veneilyä :P Onneksi merta saa ihastella ilman venettäkin. 




















Kotipihalla ❤️

Ensi kerralla sitten niitä heppajuttuja. Ovat nimittäin kaikki tehneet töitä joka päivä tällä viikolla. Ja siitä on kuvamateriaalikin. Until next time - nyt vielä hetkeksi puutarhaan!

torstai 16. toukokuuta 2019

Puutarhan kesäilta

Mä jotenkin luulin, että kun tekee vain yhtä työtä, olisi tosi paljon aikaa tehdä kaikkea muuta. 
Noo, nyt kolmen viikon jälkeen voisi varmaan sanoa että palasin takaisin maan pinnalle. Kolme ponia ja vähän puutarhahommia eikä joka ilta edes kaikkea sitä ja thats it :D 

Tänään poneilla oli kuitenkin vapaa ja me otettiin kissapoikien kanssa rennosti. Ponit laitumella ja Rasse ja Basse kitkemisapuna puutarhassa. Eikä oikeasti tullut edes niin paljon kitkettyä. Kameraa ulkoilutin hetken ja nautin lämmöstä ja auringosta. Kyllä tätä on kaivattu!

Puutarhassa on neljä sataa neliötä tulossa uutta nurmea ja vielä taimia odotellessa osa kukkapenkeistäkin on kauniisti savella - vähän sellainen työmaafiilis siis - mutta kyllä luonto silti tarjoaa paljon kaikkea kaunista. 



Poneilla menee hyvin. Laitumella kaikki on helppoa. 





Tämän tulppaanin nimi on Blue Parrot. 
Joko olen värisokea tai tämä on liila. Kaunis kuitenkin! 




 

Istuttelin syksyllä erilaisia laukkoja kahteen puutarhan penkkiin. Nyt niitä on kolmessa. Vähän sama kuin tulppaanien kanssa. Voisin vannoa etten ole laittanut niitä ihan niin harvaan miten nyt pionipenkistä nousevat. Ja varma ja jo vähän vanhempi keltaisten tulppaanien merikin oli hetkellisesti vaarassa, kun peurat kävivät huhtikuun lopussa syömässä kaikki lehdet. Onneksi kukinta säilyi!  Vaikka vähän sahalaitaisia lehtiä onkin.

Viime kesän ruukkuistutuksen karkulaisia ♥️





Luumupuut kukkii - parhautta! 

Nyt vielä viimeinen erä matsia ja sitten valmistautumaan viikonloppuun. Kerrankin on luvattu aurinkoa 🌞 

Ensi kerralla sitten vähän ratsastusjuttuja - palataan taas :)