keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Keskellä viikkoa

treeniä ja huippujuttuja
 
 
Irtokengät selätetty ja poni palautettu takaisin töiden pariin - eilen maastolaukoilla ja tänään priimakentällä lennokkain askelin hieman isompaa liikettä treenaten. Täytyy myöntää, että vaikka en ole analyyttisten ja tarkkojen treenikertomusten kirjoittamisen ystävä, eipä sitä pysty kiistämään miten hyvää oman tekemisen tarkastelu tekee. Esimerkiksi kirjoittaessani viimeksi siitä, etten tee juurikaan lisäyksiä - joo, siis koko talvena ei ole tullut niitä ratsastettua - jouduin vähän pyörittelemään silmiä itselleni, ja niinpä tänään ratsastuksessa teimme sekä laukassa että ravissa hieman keskiaskellajeja (tai ainakin jotain sinne päin.) Toisaalta Torstenin irtokenkien suomat ratsastusvapaat ovat olleet tähän hetkeen jopa positiivinen asia, sillä olen katsonut enemmän ratsastusvideoita kuin pitkään aikaan - niin omia kuin muiden, tasapainossa Valegroa ja suomenhevosia. Netti on ihana asia. Inspiraatiota on tarjolla juuri silloin kun sitä itse tarvitsee.
 
Joka tapauksessa, pelkkää ponia ei ollut tarkoitus hehkuttaa vaikka se kokonaisen postauksen aiheesta ansaitsisikin. Mainitsinko nimittäin jo superin kentän? Tai leskenlehdet kentän laidalla? Pannaripalan mansikoilla ja kermavaahdolla? Tai sen, että mut vähän niin kuin huijattiin eilen yläasteelle töihin? (en ole aiemmin suostunut tekemään muita kuin ala-asteen sijaisuuksia ja sellainen mulle eiliseksikin okeasti luvattiin... No ihan ei mennyt niin, mutta selvittiin kunnialla ja olihan se tavallaan aivan superhauskaa nähdä vanhoja oppilaita - niitä, joiden kanssa olen työskennellyt toiselta luokalta alkaen ja jotka nyt olivat ysillä. I'm like Super old.) Tänään pistin vielä paremmaksi vetäessäni kasi- ja ysiluokkalaisten kielikylpyä. Puhuimme suomea ja nauroimme paljon.
 
Ja toisinaan kun täällä on kyselty siskoni kuulumisia, täytyy häntäkin vähän hehkuttaa (ei liikaa! ;)) - kuinka moni 23 vuotias avaa oman kauneushoitolan Tehtaankadulle? Systeri kirjoitteli Fitfashionin alle viimeisen blogipostauksensa, sieltä voi käydä kurkkimassa kuvia ihanasta tilasta ja muista jutuista :)
 
Ja kun kevätkin tulee, niin voisiko oikeastaan paremmalle arki maistua.






 
 
 
Ei siellä vaan voinut olla hymyilemättä! Kuvista huolimatta me muuten mentiin myös oikeaan kierrokseen. Kuvaaja väitti, että mentiin kokonaiset kaksi kierrosta oikealle - uskallan olla asiasta eri mieltä vaikkei todistusaineistoa olekaan.





 
Siinä, matkalla oikeaan kierrokseen!
 



 
Ihanaa loppuviikkoa sinulle ♥

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Kakkua kakkua

 Pääsiäismaanantaina
 
 
Pääsiäinen on kulunut töissä ja keittiössä. En nyt varsinaisesti ajatellut viime postauksesta huolimatta vaihtaa alaa leipuriksi, mutta pakon sanelemana oli kakku leivottavana - ihan seisovalta hevoselta onnistuin tippumaan ;) Painovoima teki tehtävänsä kun kurkotin toppaliiviä aidalta ja Torsten otti yhden käyntiaskeleen sivulle. Niin voi joskus käydä :D Sääli että ratsastuksen kuvaaminen oli loppunut noin puoli minuuttia ennen laskeutumistani, siinä olisi ollut treenipostaukseenkin vähän huumoria!
 


Ratsastaminenkin on jäänyt, Torsten halusi pääsiäislomaa ja heitti kengän menemään maastolaukoilla edellisenä päivänä. Kaksi irtokenkää viikossa on jo aika hyvin - tälle päivälle sovittu valmennus siirrettiin loppuviikkoon, ja kun yksi kerta jäi välistä pois, niin varasin suoraan tuplatunnit peräkkäisille päiville. Kisakuume kasvaa... (Sitä voi onneksi lieventää katsomalla viime kauden ratavideoita ;))

 



 
Ja hyvä niin, sillä mun leipomistaidot ovat pettäneet pahemman kerran. Eilen illalla hieman ennen puoltayötä sain todeta, että tee se itse ympyrävuoka ei ollut hyvä idea ja koko kakku lensi biojätteeseen sen ollessa samaan aikaan aivan raaka ja täydellisen kypsä. Aamulla ajattelin tekeväni sitten vain helpon piirakan valmistaikinasta, mutta ilmeisesti myös sen pilaaminen on mahdollista.
 
Pieni tuumaustauko ponien luona, ja uutta yritystä kehiin - vihdoin kakusta tuli syömäkelpoista :D Että jatketaan vaan niiden ridajuttujen parissa... Kuvien kakun ohje on täältä (tein puolikkaalla ohjeella kun en enää uskaltanut laittaa niin paljon raaka-aineita hukkaan ;)) ja sitä voin lämpimästi suositella, sillä tähän pystyy kuka vain, jopa tällainen pääsiäiskäsi ;)
 

 Tässä kohtaa oli vielä epäselvää, tarjoilenko tippumiskakkuna ihmisillekin vain Brunoja ;)
 
Nyt kaupunkiin, ihanaa pääsiäismaanantain iltaa sinulle! ♥

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Treenipostaus

Tässä se tulee. Ehkä kaikista kysytyin - ja kaikista vaikein - toivepostaus, juttua treenistä. Voi kun teitä kiinnostaisi enemmän vaikka leipominen, siinä olisin niin paljon parempi ;D Vaan niinhän sitä sanotaan, että toiset oppivat ratsastamaan ja toiset leipomaan.

 
Leipomisesta olisi siinäkin mielessä helpompi kirjoittaa, että siihen on olemassa konkreettiset ohjeet, miten asiat tehdään. Lopputuloksesta saa otettua helposti herkulliset ja houkuttelevat kuvat, video saattaa olla ainoa missä paljastuisi leipojan todelliset taidot kun kuvattaisiin koemaistajan reaktiot lopputuloksen herkullisuudesta.

Ratsastuksessa samankaltaisen täydellisen illuusion saavuttaminen on periaatteessa mahdotonta, ellei satu olemaan Charlotte ja ratsuna Valegro. Toisaalta hiton hyvä kuvaaja voi myös saada kiinni sekunnin murto-osan kestävän täydellisen hetken (ja onnekseni sellainen kuvaaja tälle blogille löytyy). Livekuva on armoton ja kuka haluaisi jakaa omaa työskentelyään tuntemattomille tietäessään että suurin osa osaa paremmin ja nekin ketkä käytännössä eivät osaa, osaavat varmasti teoriassa. Toisaalta siinä missä livekuva paljastaa ratsastuksen tason, jää kirjoitetussa tekstissäkin nopeasti kiinni osaamattomuudesta, jos ei ole mitään havaintoa mitä hevosen selässä tekee. Ratsastus kun on ennen kaikkea aivotyötä.


 
Pelkällä aivojumpalla ei kuitenkaan rakenneta lihaksia tai saada hevoselle letkeää kroppaa ja liikettä. Fyysisesti täytyy tehdä, mutta fiilispohjalla ilman tarkkojen mittojen reseptiä. Onnistumisprosentti on samaa luokkaa, kuin leipoessa mututuntumalla. Kokemus tuo varmuutta, mutta silti joskus voi mennä pieleen.
 
Pelkkä ratsastuksesta keskusteleminenkin on haastava laji, sillä tyylisuuntia on useita ja mielipiteitä yhtä monta kuin ratsastajiakin. Vauhdilla voittoon ja kolme askelta tunnissa etenemisen väliltä on löydettävä se itselle sopivin, kultainen keskitie. Omaa tekemistään täytyy uskaltaa muuttaa, jos kehitystä ei tapahdu tai se on laskusuuntaista.
 
Omasta mielestäni olemme Torstenin kanssa kokeilleet aika paljon erilaisia tyylisuuntauksia. Kaikkia on yhdistänyt eteenpäinpyrkimys, hevosen tulee kulkea itse eteen. Mikään apu ei mene läpi ennen kuin hevonen on pohkeen edessä, vasta sitten ollaan voitu mennä treenissä eteenpäin. Torsten on päästänyt minut helpolla ollessaan pohkeen edessä lähes kaikkialla muualla paitsi kouluradoilla, ja nekin kerrat pistetään ratsastajan jännityksen piikkiin.
 

 
Joka tapauksessa, se että hevonen liikkuu eteen on ensimmäinen asia mihin kiinnitän jokaisella ratsastuskerralla huomiota. Niinä harvoina päivinä kun Torsten ei niin tee, en tee ollenkaan sivuttaisliikkeitä jotka hidastaisivat sitä entisestään, vaan nopeita siirtymisiä joko askellajin sisällä tai niiden välillä. Vasta sen jälkeen aloitan normaaleilla alkuveryttelyjumpilla, eli väistötehtävillä. Kun takajalat joutuvat astumaan ristiin mahdollisimman syvälle vatsan alle, hevonen kevenee edessä sen ryhtyessä kantamaan itseään. Aloitan käyntiväistöillä ja jatkan loivempia väistöjä vielä kevyessä ravissa. Laukassakin voi väistättää, mutta siihen tarvitaan jo niin hyvä laukka, pohja sekä iso tila, että se ei meillä ole kovin usein mahdollista, emme ole vielä siinä pisteessä että taidot siihen riittäisivät ainakaan ilman valmentajan apua.
 
Alun veryttelyväistöjen jälkeen, kun huomaan että Torsten kevenee edestä ja astuu takajaloillaan syvemmälle vatsan alle, herää sisäinen SOM-ratsastajani ja keskitän keskittymiseni Torstenin etupäähän. Lapoihin, säkään ja etujalkoihin. Tahtoisin, että Torsten pyöristyy niskastaan, nostaa alakaulan sisälle ja kantaa omat lapansa. Kun omat jalkani huolehtivat hevosen takajaloista, pitää ohja puolestaan kontrollin etujaloista - se on, jos mahdollista, vielä vaikeampaa kuin niiden takajalkojen aktivointi. Torsten tahtoisi ihan itse päättää omista jaloistaan ;) Kuitenkin vasta sitten, kun ratsastaja saa säädellä etujalkoja, hevonen voi kantaa itsensä oikein koko kropastaan. Ihan simppelillä ympyrällä väistättämisellä saa hyvin selville, ovatko etujalat hallittavissasi vai ei. Ja vaikka ohjasta olisi kuinka helppoa ottaa kiinni kun Torsten punkeaa lavoillaan eteen, se ei tietenkään käy, vaan puolipidätteet tulee tehdä istunnalla ja yläkropalla. Lisäksi etu- ja takaosakäännökset (käytännössä kaikki kääntämistä vaativat tehtävät), avot sekä sulut ovat tehokkaita kontrollitrehtäviä. Hevosen täytyisi olla niin kuulolla, että mistä tahansa askeleesta saisi ratsastettua huolellisen pysähdyksen ilman että ratsukko rojahtaa etupainoiseksi. (Tämän takia pidän tätä postausta aavistuksen tekopyhänä, sillä näinhän meillä ei tosissaan ole.)



Laukkatyöskentelyssä olemme siinä pisteessä, että tasapaino riittää melko pieniin voltteihin eikä vastalaukka horju tiukemmissakaan käännöksissä. Isommat ympyrät vasta-asetuksella niin myötä- kuin vastalaukassa ovat olleet treenissä, mutta oikeaa voimaa saisi tahkoamalla käynti - laukkasiirtymisiä. Meidän onneksemme ratsastamme kerran tai kaksi kertaa viikossa pellolla ilman kääntävää aitaa, sillä suoralla laukkaaminen ilman aidan tai seinän tukea on äärimmäisen helppo tapa katsoa hevosen suoruutta. Laukka on kuitenkin meidän molempien heikoin lenkki, joten siitä sen enempää treenijuttua ei varmasti kannata jakaa. Torstenin lihakset on rakennettu (geeneillä, ruualla ja levolla) pääasiassa ravityöskentelyllä ja laukassa on vielä paljon tekemistä ennen kuin sitä voisi kutsua punastelematta hyväksi Helpon Aan laukaksi.

Ratsastan aivan liian vähän temponvaihteluita, ne olisivat varmasti Torstenin lavoillekin hyvä, irroittava liike jota tietysti myös kouluradalla tarvitaan. Loppuvenyttelyt ovat kuitenkin iso osa treeniä, ratsastan Torstenia mielellään hieman aktiivisemmassa tempossa pidemmällä kaulalla korvat säkälinjan alapuolella. Vasta-asetus tuo notkeutta ja rentoutta, hevosen suun täytyy olla rento jotta se voi seurata ohjaa pehmeästi. En kuitenkaan missään vaiheessa ratsasta Torstenia taakse tai turpaa varsinaisesti kohti maata. Lavat täytyy olla hallussa vaikka hevonen saisikin venyttää eteen.


Kuvat loman jälkeisiltä ratsastuskerroilta. Maastoilua ei tietenkään sovi unohtaa!

Että oikeastaan koko meidän ratsastus kulminoituu pehmeän tuntuman, aktiivisten takajalkojen, selän toimivuuden sekä lapojen hallinnan tavoittelemisen ympärille. Väittäisin, että pehmeällä tuntumalla kykenisimme mihin vain, mutta ilman sitä emme mihinkään - sääli että oma ratsastukseni kompastuu aina omiin käsiini. Torsten on laadukas hevonen, sillä on hyvin ajatus aina eteen ja rikkoutumaton tahti, vahva käynti ja laukassa se kykenee laitumella näyttämään vaikka mitä ;) Tähän loppuun laitan pitkän pätkän eilisillan tavistreenistä virheineen päivineen. Jouduin ottamaan alkuveryttelyjen jälkeen satulan pois sen kiepsahtaessa aivan kallelleen demostroidessani kuvaajalle, että katso miten paljon tämä pyörii ;) Löysin vihdoin kadoksissa olleet mattesin romaanin palat, ja nostin satulaa ilmeisesti liikaa edestä, sillä vaikka se on nyt tasapainoisempi ja siellä on miellyttävämpi istua kun ei ole etukenossa ja istuin on hieman kapeampi, pyörii se enemmän Torstenin selässä ja tod.näk. saan taas mallailla istuinosaa alemmas. Joka tapauksessa, ilman satulaa me nyt treenataankin viikoittain joten ei tämä paljoa normitreenistä poikkea. Videolla seitsemän minuutin jälkeen Torsten esittää sitä ravia, mihin olen itse tyytyväinen; liike on isoa, takajalat polkee, se kantaa itsensä ja on kevyt edestä. Helppoa kuin heinänteko ;) Kyseinen treenihetki kesti kentällä vajaan puoli tuntia ja siihen päälle alku- ja loppukävelyt maastossa.


Linkki

Kivoja pääsiäistreenejä teille! :)

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Polo & Equestrian Club

  
Viikon takaisen Dubain reissun omalla tavallaan jännittävin kokemus oli vierailla tallilla. Mietin, onko eettisesti oikein käydä paijaamassa hevosia ja tutustumassa paikalliseen hevoskulttuuriin - mitään muita eläinaktiviteetteja en lomalla harrastanut juurikin eettisten kysymysten vuoksi, ja kun on lukenut asioita arabialaisesta tyylistä pitää hevosia, emmin kyllä pitkään tämän reissun tekoa. Jotenkin ajattelin, että tulemme paikkaan, missä hevoset eivät ole hevosia vaan kullalla koristelluin karsinoiden näyttelyvälineitä. Onnekseni en olisi voinut olla enempää väärässä mielikuvieni kanssa.
 
Neljätoista tallia, yli kolmesataa hevosta. Ratsastuskoulu, yksityistalli sekä polotalli. Ei kultakarsinoita. Niiden tilalla isoja karsinoita, joissa runsas vaalea kuivitus ja hevosella mahdollisuus notkua käytävällä tai katsella ulos. Ratsastuskoulun pikkuponeilla meni jopa vielä paremmin, sillä he jakoivat karsinat kimpassa. Isoon karsinaan oli rakennettu väliseinä, mutta jätetty se edestä auki - ponit saivat itse päättää, olivatko omilla puolillaan vai yhdessä kaverin kanssa. Heinät jaettiin omille puolille.
 
Tunnin kestävä tallikierros oli meille luxusta, sillä oppaamme oli miellyttävä eikä kierroksella ollut muita. Saimme siis rauhassa kysellä pelottavia kysymyksiämme ;) Ja mitä enemmän kyselimme, sitä positiivisemmaksi mielikuva paikasta muuttui. Kuinka paljon hevoset saavat heinää - vapaasti, sitä on tarjolla koko ajan. Oppaamme selitti hieman jopa tuohtuneena, että hevonen on maailman ainoa eläin joka ei voi oksentaa, ja sen vatsa räjähtää jos sillä ei ole heinää edessä. Vihreä timotei tuodaan Amerikasta ja Liettuasta, sillä talli haluaa tarjota hevosilleen parasta. Väkirehut toimitetaan Hollannista ja ne tarjoillaan kolmesti päivässä.
 
Kaikki tallit olivat identtisiä, niissä oli noin 22 karsinaa ja hyvin yksinkertaiset mutta selkeät satulahuoneet sekä vesikarsinat. Tässä groomi klippaa ratsastuskoulun ponia.
 
 Hevosilla oli karsinoissaan heinähäkit, mutta niitä ei käytetty. Heinät olivat joko maassa tai verkossa, miten omistaja halusi. Karsinat siivottiin kolmesti päivässä.
 
Isot ilmastoidut karsinat olivat tietysti miellyttävän oloiset, mutta oli pakko kysyä hevosten ulkoilusta. Jokainen hevonen tarhasi, tunnista kuuteen tuntiin päivässä. Tarhat olivat siistejä hiekkatarhoja, ja sanotaanko niin, että omakin hevoseni on joskus seissyt pienemmissä tarhoissa. Polohevoset tarhasivat isoissa tarhoissa ryhminä. Tallialue oli valtava ja hieman kauempana oli laitumia, siis siistiksi leikattuja isoja nurmitarhoja.
 
Hevosten ja tallityöntekijöiden päivä alkoi viideltä aamulla ja loppui kymmeneltä illalla. Tallityöntekijät olivat päivällä klo 11-15 vapaalla ja he asuivat tallialueen yhteyteen rakennetuissa asuntoloissa. Pääasiassa miehinä olleet groomit hoitivat hevosesi sinulle valmiiksi alusta loppuun, jos niin halusit - palvelu kuuluu 750 euron suuruiseen tallivuokraan. Lisäksi hevosten klippaus ja päivittäinen kävelykoneeseen laitto kuuluu normaaleihin palveluihin. Jos halusi viettää aikaa tallialueella ilman hevosia, onnistui se maksamalla 250 euroa lisää - sillä summalla sai vapaasti käyttää kuntosalia, ulkouima-allasta sekä spa-palveluita. Upeat tilat ja useat ravintolat sekä terassit toimivat viikonloppuisin myös suosittuina hääpaikkoina.
 
Polohevoset tarhasivat yhdessä. Tämä utelias jätti leikin kesken ja tuli ihmettelemään turisteja.
 
Syötävän suloinen vaalea poni oli yksityistallin asukas. Sen omisti pieni tyttö - ja tytön äidillä oli tismalleen saman värinen hevonen itsellään. Hän treenasi hevosellaan samalla kun me söimme aamupalaa kentän laidalla terassilla, ja ratsastus oli todella kaunista. Oli niin hauskaa selata jo takaisin täällä kotisuomessa instagramissa tallin nimen alla olevia kuvia, kun sieltä löytyi tämä parivaljakko videolla yhdessä leikkimässä samassa tarhassa.
 
Kaikkialla tallissa tunsi olonsa kotoisaksi, kun ihmiset jäivät juttelemaan oppaallemme, irtokoiria juoksi jaloissa ja keskustelut olisivat voineet olla mistä tahansa suomalaisen tallin käytäviltä. Tai no, loimituskeskustelut saattavat olla hieman erilaisia, vaikka viileillä ilmoilla näitäkin loimitetaan. Dubain kylmimpänä kuukautena lämpötila laskee kahteenkymmeneen lämpöasteeseen.
 

Hevoset näyttivät rauhallisilta ja tyytyväisiltä, hyvinvoivilta.
  

Viikonloppuina päärakennus muuttui juhlapaikaksi.
 


 
Mietimme aamukahvia juodessamme Lindan kanssa, että kyllästyisiköhän tähän, kun ei ikinä pääsisi maastoon. Aamupalaterassilta avautui hulppeat kentät, joita tallilla oli yhteensä kuusi ja joiden pintamateriaali oli FEIn hyväksymää kouluratsastuskilpailuihin mutta ei esteratsastukseen, ja vaikka kenttien ympäri kiersi kumimattotiet alku- ja loppukävelyitä varten, voisi se pidemmän päälle olla tylsää. Kierroksen edetessä jouduimme kuitenkin jälleen muuttamaan mielipidettämme, sillä kahden valtavan polokentän ympärille oli rakennettu laukkaradat, ja kaikkialla alueen tiluksilla sai ratsastaa.
 
Ratsastuskoulun oppilaita. Kierroksemme meni aivan liian nopeasti ja varsinaisista polohevosista tai lajista emme kerenneet juurikaan kysellä - kuitenkin osa ratsastuskoulunhevosista oli entisiä polohevosia, jotka jäävät eläkkeelle noin 11 vuoden ikäisinä polotöistä.
 
Aamupalapöydästä pääsi seuraamaan monenlaista ratsastusta. Helppoa hyvänmielen ratsastusta, kevyttä estetreeniä ja ei niin kivaa rullausta. Valitettavasti tämä ratsukko meni kameran ulottumattomissa olevalle kentälle treenaamaan - ne piaffi-passage-siirtymiset olisi pitänyt saada kameralle. Kaunista.
 
Talli järjestää FEIn kansainvälisiä koulukilpailuja, mutta estekilpailuja varten hiekka on uusittava.
 

Kaunista kouluratsastusta ja valmennusta - mietin, että Torstenille noissa lämpötiloissa olisi tullut vaahto varmaan ensimmäisen vartin aikana.
 
Pienempi polokenttä.

Polon pääkenttä ja sitä ympäri kiertävä laukkarata.

Polokentän ympäri rakennetut huvilat olivat tallin omistuksessa. Tämä päätyhuvila maksoi hulppeat 48 miljoonaa dirmahia (12 miljoonaa euroa) ja siinä oli neljätoista makuuhuonetta.



Kyllä olisi niissä maisemissa kelvannut maastoilla, hakea sen jälkeen virkistävä smoothie aamupalaksi ja antaa hevosen nautiskella vihreästä palmupuiden alla :)