JILLAN BLOGI: syyskuuta 2018

ja yhteistyössä Helsinki Horse Shown kanssa makea lippuarvonta

Villiviini ❤️ Täydellisen täyteläinen väri!

Viikon aikana kamera on kulkenut kädessä aurinkoisina päivinä...

Kasvihuoneen satoa; tosin valkosipuleita ei ihan tuossa mittakaavassa omasta maasta noussut. Ja chilit ovat niin tulisia että ensi vuonna ehkä jotain hieman miedompia kasvamaan ;D

myös nämä viinirypäleet ovat kasvihuoneen satoa! Aivan ihanan makeita, mutta melko paljon siemeniä. Seuraavaksi siemenetön lajike kasvamaan. Noin kahdeksan vuotta vanha köynnös talvehtii kylmässä kasvihuoneessa hyvin (vaikka pelkäsinkin, että onnistuin tappamaan sen kun lähti kasvuun niin myöhään) ja tuottaa noin 50 suurta terttua.

Basse ihastelee oman kylän maalaismarkkinoiden kukkakimppua. Mangsin ruokamarkkinat järjestettiin viime viikonloppuna ja tunnelma siellä oli ihastuttava. Tänne muuttaminen ei oikeastaan tarkoittanut vain tätä tilaa ja kotia, vaan myös sitä, että saa asua näin mahtavalla kylällä. Viime viikolla sähkökatkon aikaan tein kyläkaupassa ostokset omalla nimellä ja jo edellä mainituilla markkinoilla oli kilometrin matka. Maatalouskauppaan ajetaan pääosin hiekkatietä ja kunnan keskustassa on joka kerta ihasteltava kaunista satamaa. Maisemat ovat upeat ympärillämme ja joka aamu ja ilta kun valoisaan aikaan ajaa kotiin, tuntuu etuoikeutetulta elää täällä peltojen keskellä.

Ruokasali sai arvolleen sopivan valaisimen.

Kuukausi sitten kylvetty nurmikko vihertää kuin olisi kevät!

Ruusujen kolmas kukinta - en tiedä tämän pensaan nimeä mutta se on yksi lemppareistani!

Näkymä ruokasalin ikkunasta. Vanhat lasit eivät ole kovin suoria ;)

Oman maan satoa ❤️ Perunaa on kasvimaalla vieläkin, viimeksi tänään nostettiin kermaperunoihin muutama siikli. Toivotaan että pakkasta ei tule vielä pitkään aikaan kuin vieraaksi...

Pikkupoikien leikkiä.

Varsa päiväunilla

Sitrukset muuttivat sisälle pakkasta pakoon viime viikolla. Kaikkien viherkasvien multa on peitetty kivillä tai simpukoilla; Rasse ja Basse nimittäin rakastavat mullan kaivuu leikkejä ;D

Pakkasaamun pelasti luonnon kauneus.

Puin aamutallia varten noin -20 asteen vällyt päälle joten sillä tavalla oli myös hiki. Ihan kuin kesällä.

Eilen käytiin viimeistä kertaa tälle kaudelle ajelemassa Tn silmäterällä.

Enempää ratsastuskuvia ei tällä kertaa; mutta tämä on pakko julkaista. Vuosi sitten en olisi uskonut, että tämä olisi ollut mahdollista. Tyynesti vaan, koulubussit ja kaikki. Super Torsten! Ja alla vielä kiellon päälle muutama irtojuoksukuva tältä päivältä ;)

Riittävästi koristekurpitsaa - tulivat etuoven portaille antamaan väriä tulevaan lokakuuhun. Ensi vuonna tätä voi ehkä laittaa vähän vähemmän. En vaan millään olisi uskonut, että 39 sentin Lidlin siemenistä oikeasti kasvaisi jotain. Olin onneksi väärässä :)

Viime vuonna näihin aikoihin illasta olimme saaneet kannettua sisälle uuteen kotiin ruokapöytämme ja sängyn. Mitään muita huonekaluja ei vielä silloin tähän paratiisiin ollutkaan :) Ensimmäinen yö nukuttiin pimeydessä mitä kaupungissa ei koe ja kuunneltiin villieläimiä ;D Luonnon eläimet ovat lähellä edelleen mutta pimeyteen on jo tottunut. Tänään juoksenteli hiiri tammea pitkin ylös latvaan asti ja kärppä hyppeli pitkin alapihaa piittaamatta tuon taivaallista Pätkiksestä joka oli aika lähellä sitä.

Kulunut vuosi on ollut huikea, yllättänyt omalla tavallaan rankkuudellaan ja ihan samalla mitalla ihanuudellaan. Talo itsessään on täydellinen koti, tunnelma on aina lämmin (silloinkin kun on oikeasti vähän viileä) enkä ole vielä lakannut ihastelemasta taloa. Siitäkin huolimatta, että tulevaisuudessa on paljon remonttia edessä. Viime viikot onkin istuttu erilaisissa keittiöfirmoissa piirtelemässä uutta keittiötä. Niin teimme viime vuonnakin, mutta onneksi päätimme sen suhteen odottaa. Nyt on niin paljon viisaampi.

Yksi asia mistä olen onnellinen etten jäänyt jahkailemaan, on ponien kotiin muuttaminen. Torsten ja Peikko muuttivat reilun kuukauden perässä meistä kotiin ja vaikka välillä ikävöin leveää betonikäytävää talliin, on se about ainoa asia mitä on ikävä edellisestä elämästä. Etenkin, kun tämä syyskuu on näyttänyt ihan kesäkuukaudelta ja ponit ovat pitkän odotuksen jälkeen saaneet nauttia laitumesta.

En tiedä, olenko oppinut Torstenista mitään uutta sen täällä ollessaan, koska olen aina tehnyt paljon tallia enkä ole voinut koskaan jättää Torstenia ihan satasella tallinpitäjälle hoidettavaksi, mutta Torsten on varmaan oppinut että sen omistaja on viikonloppuisin tosi uninen ;D Onneksi sellaiset pikkujutut voi kompensoida tosi myöhäisillä iltatalleilla. Clancykin alkaa oppimaan, ettei täällä oikeasti katsota kelloon mutta hyvin harvoin ruokintaväli yötä lukuunottamatta venyy yli neljään tuntiin. Tietysti melkein vuoden heinäautomaatista puhuneena olisi kiva, jos se joskus myös ihan oikeasti valmistuisi, vink vink kotiin ;D

Vuodessa on opittu ihan hurjasti - esimerkiksi just sitä että kaikki ei tapahdu hetkessä - tehty pientä remonttia sisällä ja ulkona, ostettu alakerta lähes täyteen huonekaluja ja todettu että tämän talon siivousta ei tee tunnissa. Ja että puutarhan hoito on loputon urakka. Ja miten ihana on tulla kotiin. Joka päivä. Maalaisilma tekee hyvää!

Tällaista juhlapäivää ollaan kilistelty päivällisviinillä, käyty saunassa, kaivettu aamu kahdeksalta salaojaa ponien tarhaan (minä katsoin kyllä niin aikaisin aamusta hetken vain vierestä, kahvikuppi kädessä), rapsuteltu kissoja ja poneja ja nautittu ihan vain olemisesta.
Ajattelin, josko tällaiseen juhlapäivään sopisi myös lippuarvonta; koska kääk, Helsinki Horse showhun on alle kolme viikkoa aikaa!

Miltä kuulostaisi perjantai-ilta ystävän seurassa Suomen suurimmassa hevostapahtumassa, johon saapuu puolet maailman huippuratsastajista? (FEIn TOP 10 ja 20 listan ratsastajia!) Voit voittaa kahden hengen lippupaketin perjantain kansainväliseen avajaisnäytökseen!

KANSAINVÄLINEN AVAJAISNÄYTÖS

14:30 – n. 23:15

International Grand Prix kouluratsastus

Amateur Tour Top 10 Final

International 150 cm Presented by Fortum HorsePower

Nuorten hevosten Miniklinikka Presented by Kultajousi

International Speed 140 cm Presented by Länsiväylä

Legendat Radalla

Ladies Night & After Ride

Upeaa kouluratsastusta, kaksi kansainvälistä esteluokkaa, legendoja radalla ja supersuosittu Daan Nanningin miniklinikka. Ilta jatkuu parhaassa seurassa Ladies Nightessa.

Jätä kommettia alle, kenen kanssa sinä lähtisit nauttimaan huippu-urheilusta niin koulu- kuin estertasastuksen parissa ja liput voivat olla sinun! Jätä viestisi viimeistään keskiviikkoon 3.10.18. mennessä joko tähän, tai lähettämällä blogin facebookin tai instagramin kautta viestiä. Voittaja julkaistaan torstaina 4.10., joten pysykää kuulolla ja onnea arvontaan!

Lisätty 4.10:

Arvonta on päättynyt ja tällä kertaa arpaonni suosi Tiina Elovaaraa! Onneksi olkoon voittajalle, toivottavasti teillä on huippuhauskaa Horse Showssa :) Kiitos kaikille osallistujille niin täällä, facebookissa kuin instagraminkin puolella!

Tiina Elovaara1. lokakuuta 2018 klo 21.04

Lähtisin parhaan ystäväni kanssa, joka on innostunut hevosista, mutta ei ole koskaan ollut ratsastuskisoissa.

Clancy 4 veen lukkarista

Clancy on nyt asunut meillä pian kolme kuukautta. Sinä aikana ollaan aika rauhallisesti tutustuttu toisiimme ja opiskeltu talon tapoja. Töiden saralla ei ole liiemmin urakoitu, mutta jos ottaa lähtökohdat huomioon, voi olla tyytyväinen. Clancy ostettiin siis sikahalvalla, koska se ei yksinkertaisesti liiku. Ei tykkää. Työnteko ahdistaa. Noin muutenhan se oli loisto-ostos ;) Odotan niin sitä päivää kun saadaan kärryt perään, poni kun on ammattilaisen ajo-opettama. Siinäkin tosin hän on harrastanut pupupomppuja, potkii taaksepäin.

Kaikessa liikkumisessa Clancy on enemminkin löysä kuin reaktiivinen, olkoonkin että toisinaan intoutuu vetämään pukkiloikkaa irtona tai liinassa. Ohjasajossakin on ottanut lähdöt ja maastossa tämä maastovarma ratsu tarjoaa laukkapiruetteja jännien paikkojen edessä. Silti lähtökohtaisesti liikkuminen on vähän sellaista pakkopullaa.

Ja jos hevonen on keväästä lähtien seissyt, niin mikäs kiire tässä nyt olisikaan. Clancy on ottanut kuukauden iisimmin, pari kertaa viikossa on tehty töitä milloin mitenkin. Hetken näytti siltä että loistavan alkututustumisen jälkeen saa tyyliin naksuttaa ponille liikkumisen iloa mutta ainakaan vielä se ei ole ollut tarpeen, onneksi.

Selästä käsin sitä ei ole rasitettu, lähinnä ehkä siksi että minulta puuttuu satula enkä ole vaivautunut etsimään riittävän aktiivisesti ponille omaa penkkiä. Olen siis ratsastanut Clancylla itse kaksi kertaa. Viimeksi viime viikolla; ja ilman satulaa! Oli kuulkaa sellainen navakka tuuli ja poni vapaiden jäljiltä ja hitsin liukkaat pöksytkin vielä jalassa, että ensimmäinen ja toinenkin kierros selässä olivat varsin erikoisia. Clancy on sellainen hoiperteleva ruipelo, kaatuu sisälle ja ulos ja on ihan ulalla kaikesta. Syyntakeeton kaikkeen mitä ympärillä tapahtuu.

Ensimmäisellä ratsastuskerralla kuukausi sitten ihan ravailtiinkin (:D) ja meno oli melkoista kun Clancy katseli yläkautta silmiin. Sen jälkeen otettiin pieni ohjasajo sekä maasta käsittely-kuuri ja opiskeltiin mitä tarkoittaa tuntuma.

Ja niin se vaan on, että heti kun hieman rentouduimme, oli kuin hevonen olisi mennyt valovuoden eteenpäin edellisestä. Clancy toki dippailee välillä aika syvällekin mutta joku idea tuntumasta jo on; ja se on kevyt. Aivan mahtava! Nyt tarvitaan enää satula ja työnteko voi oikeasti alkaa.

Vaikka parhaimman lopputuloksen todennäköisesti saa, kun töitä tekee mahdollisimman vähän. Kysykää vaikka Clancylta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, jaan saman ajatusmaailman hänen kanssaan!

Ohessa vielä Clancyn tyylin näytteitä muistakin töistä;

Isompiin kulkuneuvoihin tutustuminen on sujunut kaikesta huolimatta ilman suurempia säikähdyksiä. Meillä ei pääse pihalta mihinkään ilman että menee pätkän asfalttitietä (joka ei ole mitenkään suuresti liikennöity mutta toki koulubusseihin yms. on hyvä tottua kun niitä säännöllisesti menee.) joten ihan mitä tahansa voi tulla vastaan!