sunnuntai 26. elokuuta 2018

Rapujuhlat

ja yksi normisunnuntai




Rapujuhlissa tietysti rapuja ja sen kanssa kuuluvia lisukkeita. Koska kaikki seurueen jäsenet eivät syö rapuja (vink vink, se sama joka ei syö kalaa tai juustoja eli T), oli tarjolla myös kivaa seurusteluruokaa, fonduessa valmistettua naudan sisäfilettä. Herkkua sekin, samoin oman maan salaatti kaupan mozzarellalla. Jälkkäriksi nautittiin omenapiirakkaa, oman pihan omenoista tietenkin. Ravut eivät kuitenkaan ollut omasta joesta ;)




Koristekurpitsat jotka kylvin keväällä kasvimaalle hukuttivat aika paljon muita kasveja alleen mutta ovat niin tosi kauniita, ettei se edes haittaa.















Eilen illalla tunnelma oli kohdallaan. Rapujuhlat venetsialaisten aikaan, omenapuuhun ripustetut tunnelmavalot, pöydällä ilmavirrassa lepattava kynttilöiden valo ja vaaleanpunainen iltataivas kruunasivat kesäkauden päätösjuhlan. Monen tunnin ruokailusetti villaviltteihin kääriytyneena - tätä olisi tänä kesänä pitänyt tehdä enemmän. Siis vain istua ja olla (ja nauttia hyvästä ruuasta), porukalla. Ehkä ensi kesänä sitten useammin. 

Oikeastihan koko kesä on ollut enemmän tämän päivän kaltainen. Pystytettiin tehonelikolla laitumen tolpat ja porattiin niihin eristimet. Koko päivän enemmän ja vähemmän kaatosateessa ja ukkosessa, gourmee grillimakkaran voimin. Viime viikonloppuna laajennettu tarha isommalla talkooporukalla oli aivan tuskaa, savimaa on kuivan kesän jäljiltä kuin betonia. Tänään hehtaarin laidunta ei edes yritetty pystyttää ilman kunnon apuvälinettä. Maaporalla reiät, tolpat pystyyn ja loppusilaus juntalla. Maaporasta huolimatta lihakset on hellänä, ei ihan mennyt kuin kuuma veitsi sulaan voihin tolpat maahan. Kahdeksan tunnin normityösetin jälkeen ei tiennyt valuiko otsalla hiki- vai vesisadepisaroita. Todennäköisesti molempia. Voi sitä onnea kun viimeinen tolppa oli maahan juntattu. Se olisi tapahtunut noin kahdeksan tolppaa aikaisemmin, jos olisi ollut vähemmän perfektionisti tolppalinjojen kanssa. Nyt on kyllä täydellisesti peltojen muotojen mukaan laidun ja kaikki kulmat pyöristetty esteettisesti. Laitumen ympärille jäi traktorilla ajettava ratsastusreitti, mikä ei tietysti helpottanut tolppien linjojen katsomista mutta josta on varmasti paljon iloa. Kulmatkin on sen verran loivia että etenkin lumiseen aikaan voi aurata kivan ravi-ja laukkareitin. Joskus hamassa tulevaisuudessa laidunlenkki saa hiekkaa päälleen. Nyt se on nurmella. 

No mutta, onneksi huomenna pääsee töihin vähän lepäilemään näistä fyysisistä hommista ja tienaamaan niitä hiekkarahoja. Ja onhan se nyt ihan huippua - meillä on tosi tyylikäs laidun! Sähkölangat vielä uupuvat; tämän päivän jälkeen senhän voisi tehdä vaikka jonain aamuna ennen töihin lähtöä. Sen verran kevyttä ja nopeaa puuhaa, että melkein sama kuin istuskelisi sohvalla! 

perjantai 24. elokuuta 2018

Iltahuvia

Kaksikko C ja T riekkumassa



Silmät kiinni ja toivotaan parasta? (Ei oikeasti ollut edes lähellä eikä Clancyn tarkoitus ole koskaan osua. Riekkuu vaan.) Siinä varmaan paras konsti näiden kahden irtojuoksutukseen. Oikeasti Torsten juoksee niin kauan kuin on pyydetty mutta Clancy juoksee lähimmälle ruohotupsulle ja antaa Torstenin juosta hänenkin puolesta. Tosi reilua ;D 
















Oikein meinas syrän pakahtua, sanotaanko että muutamassa kuvassa mulla oli aika kauan sitten radat taakseen jättänyt suomalainen ex-ravuri ja ratakireä lämppäriruuna, heko heko :P No, jahka Clancy saa liikkumiseensa paremmin joustoa ja pyllyyn lihaksia, voi mieleen tulla ihan oikea connemara :D




Kaikki kolme kultaa ♡

Aurinkoa viikonloppuusi! Meillä pystytetään tulevana viikonloppuna vihdoin ja viimein laidun! Ehkä seuraava riekkumishetki pidetään omalla pellolla :)

maanantai 20. elokuuta 2018

Elokuun viikoilta



Jaa, mistä sitä edes aloittaisi, on aina se vitsaus, kun bloggaaminen jää vähemmälle.
Se on harmillista - ainakin niinä päivinä, kun olisi jotain kivaa tai joskus vähemmän kivaa kerrottavaa. Sellaisia ihan arkisia juttuja, kuten onnistumisia hevosten kanssa; no Clancyn kanssa edetään step by step, mutta suunta on vielä ollut vain ylöspäin. Kapusin ensimmäistä kertaa itsekin ponin selkään ja kun on vuosia ratsastanut vain Torstenilla, oli aikamoista shokkihoitoa ratsastajalle kiivetä "kirahvin" selkään. Kiemurtelevan ja hoipertelevan sellaisen - ja miten kapea voi poni olla! Hienosti maastakäsin työstetty tuntuma on vakiintunut luontevammaksi ja käynnissä saa kivoja pätkiä ilman että Clancy katselee koko aikaa yläkautta silmiin. Ravissa saatiin eteenpäinpyrkimyksen lisäksi yksi askel tasapainossa, sellainen antaa toivoa. Vaikka pääpaino kaikessa liikutuksessa sen kanssa on omalla moottorilla eteen eteen eteen, siinä asiassa on edistytty sellaisia harppauksia että uskaltaa jo pyytää aavistuksen enemmän. Jotenkin niin pitkään automaattiTorstenia ratsastaneena ja sen kanssa työskennelleenä on tosi vaikea edes ajatella ratsukon työstämistä, jos hevonen on edestä täysin tyhjä.
Olen jonkun verran ohjasajanut molempia poikia ja Clancy vissiin otti Torstenista mallia yhtenä iltana; hikeä pukkasi kun Clancyn perässä sai juosta kymmenisen minuuttia putkeen, poni hienolla kevyellä tuntumalla tasapainoisen oloisena, suunnanvaihdot ja kaikki; lähtökohta heinäkuussa oli ettei Clancylla ollut aikomustakaan juosta ihan vain liinassa jollakin ympyrän tapaisella. Laukkaankin sai aivan eri säädöt kun oli jotain mistä pystyi ryhtyä työskentelemään ja tahdikkaiden liikkeiden lisäksi ei mielestäni muuta tarvita kuin eteenpäinpyrkimys ja hevoselle luontainen hakeutuminen kuolaimelle, loppuhan on sitten ohjastajasta kiinni. (Oma kunnioitus Torstenia ratsuna kohtaan kasvoi Clancylla ratsastuksen jälkeen, ah ihanuutta itse eteen liitelevää, herkkää ja hyvin istuntaa kuuntelevaa, hieman ehkä ilmaiseksikin asioita tarjoavaa työhön motivoitunutta ratsua, enpä taida liian usein Torstenia muistaa näistä ominaisuuksista kiittää.) Toki Torsteninkin kanssa tulee toisinaan hiki, muttei onneksi koskaan suru puseroon - sen kanssa käytiin viime viikolla yli parin tunnin maastossa missä mentiin puolisentoista kilometriä pitkä laukkasuora niin kovaa että korvahuppukin lensi vauhdissa pois. Hiki tuli mutta taitaapa olla meille molemmille parasta kiitosta, nollausta ja laatuaikaa, kunnon maastolaukka! Silloinkin yritin ottaa ihania ilta-aurinkokuvia tänne jaettavaksi, mutta kesän paras laukkavideo ei tietenkään ehtinyt tallentua ennenkuin akku loppui. On varmaan ollut liian kylmät ilmat iPhonelle viime aikoina. 



Naksutin koulutuksesta (ilman oikeaa naksutinta) on hyötyä ihan joka saralla.


Babysteps!


Clancy on kyllä suhteellisen komea, ainakin näin hoitajan mielestä!


Joku suuri guru on klinikkallaan sanonut, että nuorilta hevosilta ei alkuun tarvitsisi vaatia pysähdyksissä mitään muuta, kuin tuntuman hyväksymisen. Koska en ole käynyt sataan vuoteen tunneilla, mennään vähän mututuntumalla - vaan pääasia että tuntumalla.

autotorsten! Joka ponitytön unelma!



Tai sitten jos ei tällaisina sateisina vapaapäivinä olisi varsinaisesti hevosista kirjoitettavaa, olisi kerrottavana esimerkiksi eilinen ähky Clancylla - mistälie syntynyt vatsakipu oli niin rajua että päivystävä soitettiin paikalle. Iltapäivän tunti oli jatkuvaa piehtarointia kävelytyksessä, pissausasentoon hakeutumista, takapään horjahtelua ja haluttomuutta syödä vihreää - ellää vastassa oli sitten virkeä ja kivuton poni jolla todettiin hyvät vatsaäänet, suoli toimi, ja himo ruokaan oli suuri. Olen aikaisemminkin säikähtänyt Clancyn kanssa, kesän helteillä Clancy oli aamupäivään mennessä melko rajun näköisen lämpöhalvauksen kourissa joka meni kyllä ohi ihan kotikonstein (samoissa lämmöissä olleet Torsten ja Peikko eivät silloin olleet moksiskaan kuumasta). Toissa viikonlopun oman reissun aikana Clancy sai jonkun (?) allergisen reaktion häntään, vajaa kymmenen kolikon kokoista verestävää ja märkivää länttiä ympäri häntäruotoa olivat sellainen reaktio mitä ei ole ikinä tullut vastaan. Ilmeisesti superherkkä Clancy myös paranee ennätysnopeasti, koska nyt häntä näyttää (kahdesti päivässä hoitamisen ja allergialääkekuurin jälkeen) hyvältä. Tottakai tallissa pitää olla yhden tunneherkän lisäksi yksi, öö, sairastumisherkkä? Not cool mutta valtakunnassa kaikki just nyt hyvin, kop kop kop. 

Clancy ottaa usein päkkäreitä tarhassa, alkuun useat päivässä. Tässä vaiheessa ei siis soinut hälytyskellot laisinkaan.

Harjauksessakin oli aivan pirteä oma itsensä - sitten mentiin pellolle ja hän kellahti täysin varoittamatta maate. Ja uudelleen. Ja ei aikonut kävellä. Lopulta varmaan piehtaroi niin voimakkaasti, että jos vatsassa olisikin ollut joku suoli väärässä paikassa, olisiko saanut sen takaisin. Vai oliko kyseessä jotain paljon lievempää - en kyllä hetkeen ole niin kipeää hevosta nähnyt. Erikoinen tapaus, joka toivottavasti jää ainutkertaiseksi. 


Viikonlopun Peikko ❤️

Noo, toissaviikonloppuna rentouduttiin minilomalla Tukholmassa kaksistaan Tn kanssa; hän on lahjakkaasti onnistunut kiertämään Tukholman turistikohteet joten päivä marhailtiin vanhassa kaupungissa ja onnistuttiin näkemään Kuninkaan linnalla vartijoiden vuoronvaihtoseremonia - ihania heppoja! - istuskeltiin kahviloissa ja laivalla ihasteltiin merimaisemia hyvän ruuan ääressä (ei se buffapuoli :P) Sillä välin kotona pamahti just ostettu jääkaappi ja kissat keksivät että sohva on paras vessa ihan kaikille tarpeille (joo, meillä on nyt sitten hiekkalaatikko sohvan vieressä ja se kelpaa. Onneksi. Ja onneksi ne keksivät sen käytettynä ostetun irtopäällisillä olevan sohvan eivätkä salin sohvakalustoa.). 

Ihana Tukholma ja täydellinen hellepäivä!
















Sunnuntai-illan myöhäisjumpat ala torsten







Onneksi edes viime viikonloppu meni hevosten etujen mukaisesti (vaikka Peikko olikin kuulemma nauttinut gourmeepizzasta talovahtien kanssa illalla puutarhassa, että ainakin sillä oli varmasti kivempaa kun tiukkisomistajat olivat poissa kotoa ;)). Ponien tarhoja laajennettiin talkoovoimin isommiksi! Voi sitä iloa, ihan jokaiselle, kun hevosilla on taas kunnollisen kokoinen alue käytössään :) Laitumen aitojen pystytys jäi haaveeksi, koska noh, savimaa olikin suhteellisen kovaa tällaisen kuivan kauden jälkeen ;) Onneksi nyt sataa. Ehtii blogata ja maa kastua. T toi tänään kaupasta valtavan mehupuristimen, joten ehkä tästä täytyy siirtyä hommiin. Minähän en edes pidä omenamehusta :P

Josko ensi kerralla vähän vähemmän sekavasti asiaa ja kuvia - palaamisiin!