Rapujuhlat

ja yksi normisunnuntai

Rapujuhlissa tietysti rapuja ja sen kanssa kuuluvia lisukkeita. Koska kaikki seurueen jäsenet eivät syö rapuja (vink vink, se sama joka ei syö kalaa tai juustoja eli T), oli tarjolla myös kivaa seurusteluruokaa, fonduessa valmistettua naudan sisäfilettä. Herkkua sekin, samoin oman maan salaatti kaupan mozzarellalla. Jälkkäriksi nautittiin omenapiirakkaa, oman pihan omenoista tietenkin. Ravut eivät kuitenkaan ollut omasta joesta ;)

Koristekurpitsat jotka kylvin keväällä kasvimaalle hukuttivat aika paljon muita kasveja alleen mutta ovat niin tosi kauniita, ettei se edes haittaa.

Eilen illalla tunnelma oli kohdallaan. Rapujuhlat venetsialaisten aikaan, omenapuuhun ripustetut tunnelmavalot, pöydällä ilmavirrassa lepattava kynttilöiden valo ja vaaleanpunainen iltataivas kruunasivat kesäkauden päätösjuhlan. Monen tunnin ruokailusetti villaviltteihin kääriytyneena - tätä olisi tänä kesänä pitänyt tehdä enemmän. Siis vain istua ja olla (ja nauttia hyvästä ruuasta), porukalla. Ehkä ensi kesänä sitten useammin. 

Oikeastihan koko kesä on ollut enemmän tämän päivän kaltainen. Pystytettiin tehonelikolla laitumen tolpat ja porattiin niihin eristimet. Koko päivän enemmän ja vähemmän kaatosateessa ja ukkosessa, gourmee grillimakkaran voimin. Viime viikonloppuna laajennettu tarha isommalla talkooporukalla oli aivan tuskaa, savimaa on kuivan kesän jäljiltä kuin betonia. Tänään hehtaarin laidunta ei edes yritetty pystyttää ilman kunnon apuvälinettä. Maaporalla reiät, tolpat pystyyn ja loppusilaus juntalla. Maaporasta huolimatta lihakset on hellänä, ei ihan mennyt kuin kuuma veitsi sulaan voihin tolpat maahan. Kahdeksan tunnin normityösetin jälkeen ei tiennyt valuiko otsalla hiki- vai vesisadepisaroita. Todennäköisesti molempia. Voi sitä onnea kun viimeinen tolppa oli maahan juntattu. Se olisi tapahtunut noin kahdeksan tolppaa aikaisemmin, jos olisi ollut vähemmän perfektionisti tolppalinjojen kanssa. Nyt on kyllä täydellisesti peltojen muotojen mukaan laidun ja kaikki kulmat pyöristetty esteettisesti. Laitumen ympärille jäi traktorilla ajettava ratsastusreitti, mikä ei tietysti helpottanut tolppien linjojen katsomista mutta josta on varmasti paljon iloa. Kulmatkin on sen verran loivia että etenkin lumiseen aikaan voi aurata kivan ravi-ja laukkareitin. Joskus hamassa tulevaisuudessa laidunlenkki saa hiekkaa päälleen. Nyt se on nurmella. 

No mutta, onneksi huomenna pääsee töihin vähän lepäilemään näistä fyysisistä hommista ja tienaamaan niitä hiekkarahoja. Ja onhan se nyt ihan huippua - meillä on tosi tyylikäs laidun! Sähkölangat vielä uupuvat; tämän päivän jälkeen senhän voisi tehdä vaikka jonain aamuna ennen töihin lähtöä. Sen verran kevyttä ja nopeaa puuhaa, että melkein sama kuin istuskelisi sohvalla!