lauantai 31. elokuuta 2013

Herkkulauantai

Muuttuneiden suunnitelmien takia mulla ei tänään aamulla ollutkaan kiire, yhtään mihinkään. Letkottelin sohvalla ja söin kaksin käsin pistaasipähkinöitä, samalla kun telkkarissa arvosteltiin toisten illallisia, ruotsin tapaan. Vitsi mitä herkkuja ne siellä loihti ... ! 


Torstenille  ei ollut luvassa mitään suurta herkkua, ratsastuksen osalta. Tylsää koulupuurtamista, missä ratsastaja teki liian paljon. On mulla vaan hieno ponny, kun se mua kestää. Pisteet sille :) Ja herkkuja töiden jälkeen. Omppuja ja keksi-nameja, sokeria ja mansikkapolkkakarkkeja :) Poneillakin pitää olla karkkipäiviä! (Jokapäivä, jos Torstenilta kysytään ;))











Into tuli muutaman päivän kevyemmällä olon jälkeen tänään hommiin. Setä oli melko hyvä, mulla oli vaan sellainen istunta-ongelma ... Nimittäin huonosti istuvat alushousut ja niin edelleen ;) Torstenin kanssa se ei menoa häirinnyt, kun käytössä oli Albionin superpehmeä penkki, mutta Inton kanssa haittasi, kun laitoin sille kivikovan estestubbenin. Eipä ole taas epäselvää, miksi maksaa itsensä kipeäksi hyvästä satulasta! :D (Hmm, voisi olla halvempaa ostaa istuvat alushousut?)







Koska en ole saanut päästäni pois aamuisia television herkkuja, ei auttanut muu kuin ruveta vääntämään pannaria :) Mä en tänä kesänä ole mitään muuta tehnytkään, kuin pannaria. Kesällä tosi harvoin tulee kokkailtua kotona, aina syödään ulkona (tai äidillä), ja jos haluaa herkutella, on marjat, jäätelö tai irtokarkit hyvä vaihtoehto. Muutenkin kesäilmoilla tulee oltua tosi vähän kotona, kaikki normaalisti kiinnostuksen kohteena olevat sisustusjututkin menee ihan ohi. Eipä meillä ole siivottukaan kuin pari kertaa kesän aikana ... Tosin kerran pojat pistivät mut pesemään astioita - kuulemma on ihan inhimillistä, jos kerran kesässä tiskaa ;) Mä olen sitä mieltä, että ei se ole niin justiinsa :D No, syksyn tullen huomaa taas, kuinka joka viikonloppu ei tarvitse olla jossain, ja sitä alkaa täällä kotona vähän katselemaan uusin silmin ympärilleen; olisipa kiva ostaa vähän kukkia, päivittää tekstiilejä ja laittaa kynttilöitä palamaan! 

Mutta vielä on kesä, enkä aio koskea siivoukseen saatikka sisustamiseen liittyviin välineisiin vielä moneen viikkoon. Lauantai-illan jatkoja! :)

perjantai 30. elokuuta 2013

Tuomaripeliä !

Me saatiin todellakin paremmat pisteet, mitä oltaisiin ansaittu.

Kuluneen kisakauden aikana olen törmännyt tuomareihin joiden sydän täytyy olla puhdasta kultaa, niin kiltisti he ovat arvioineet  holtitonta menoamme, ja sama toistui tänään. Kiitos kaikki kiltit tuomarit kärsivällisyydestänne ja kauniista loppukommenteista. Ne lämmittävät  aluekisakirouksesta kärsivän ratsukon mieltä karulla kivisellä kotimatkalla :) 


Monen mutkan ja reilu puoli tuntia alunperinkin tiukaksi vedetystä aikataulusta jäljessä päästiin aamulla starttaamaan kohti Ypäjää ja suomenhevosten kuninkaallisia. Jumiin jäänyt traikun jarru on muuten inhottava ylläri - pahoittelut kaikille tallikavereille, ketkä paniikissa herätin, ennen kello aamu kuutta... Olisi ehkä pitänyt uskoa, että jos rattaat pyörii vain taaksepäin, kannattaa reissu jättää tekemättä ;)

Varmuuden vuoksi laitoin puhelimesta navinkin päälle loppumatkasta, ja koska se sanoi, että käänny, niin aamuninen iskähän kääntyi. Ajeltiin sitten mukavat kaksikymmentä kilometriä kinttupolkua Ypäjälle saakka, ja tietenkin traikun jarru alkui uudelleen laahata... Tuli testattua ponin sekä vanhempien hermorakennetta ja vain poni sai hyväksytyn arvosanan ;) Takaisin päin tultiin sujuvammin sitten sitä normaalia, tuttua ja suoraa reittiä! 

Perillä oltiin kuitenkin riittävän ajoissa, ja kaikki meni omien suunnitelmieni mukaan, vain raikas breezeri, lämmin ilma ja aurinko jäivät uupumaan. Ja yksi erinomainen rata. Juomana oli kylmää Cokista, sää oli korvattu + 8 asteella ja tihkusateella, rata toheloitiin läpi riittämättömällä 58 % esityksellä. Turha reissu mutta tulipahan tehtyä! Huumoria peliin, sitä se Torstenkin mulle toitotti kun perunasäkkinä hölköttelin radalla menemään, ja rupesi samalla kyttäilemään ihania vaaleanpunaisia kukkia :))






Ratsukon yhteiset kiinnostuksen kohteet...
"Mitä minun silmäni näkevätkään?!"
"Mitä minun silmäni näkevätkään?!"





Ja sitten radalle! 

Hips hips hips ...

Mä olen ilmeisesti treenannut yhden ohjan ratsastusta ...

Ai siis miten niin jännittynyt? Ei kai?! "Mutta tuomaripönttöä en lähesty, en."

Molemmat tuomarit kirjoittivat, että hyviä pätkiä, ja olihan ravi paikoitellen ihan hyvää. Mä vaan itse ratsastin sellaisia extrakiemuroita tähän niin tylsään B:3 - ohjelmaan, että se laski aavistuksen pisteitä.
Voltti kasista tuli noi voltti ysi ja nelikaarisella kiemurauralla voi eksyä  ;)

Ja jos mä en jollain tavalla sabotoinut ponin suoritusta, niin poni hoito homman itse !
"Hälytys: K niinkuin Kukka, varo siis !!"

Tälläiseen tyylikkääseen takajalat alla pysähdykseen oli hyvä lopettaa tämä rata. Se ikään kuin sinetöi tämän kuninkaallisen suorituksen. Kyllä olisi Antti ollut meistä ylpeänä, jos olisi tämän nähnyt. (Viime tunnilla tehtiin parisenkymmentä pysähdystä. Harjoittelu kannattaa aina ;))

Kuolaintarkastuksen jälkeen loppuverkkaan ... 








Näin kakkapaskaa ratareissua ei saa kullaksi käännettyä, ei sitten millään. Ehkä ensi kerralla, vaikka onnellisuuspillereiden avulla ;)

torstai 29. elokuuta 2013

Jo riittää riittävä !

Niin se vaan on taas täällä, useiden suomenhevosratsukoiden kilpailukauden kohokohta, Suomenhevosten Kuninkaalliset. Helppoja luokkia ratsastetaan tänään torstaina ja huomenna perjantaina, niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Viikonloppuna on sitten vaativampien luokkien vuoro ja sunnuntaina nelipäiväisen kilpailutapahtuman kruunaa Kelmin muistokilpailun kür-ohjelma sekä tietysti Suomenhevosten estemestaruus 2013.

Torsten tukijoukkoineen starttaa auton kohti Ypäjän helppoja luokkia huomenna, aamuvarhaisella. Katsotaan, saako ratsastaja tämän päivän aikana mitään järkevää aikaiseksi, kun ramppikuume iskee … ;) Toisaalta työpäivä, sisältäen taivaallisen intialaisen lounaan, oli onneksi niin kiireinen, ettei juuri jäänyt aikaa murehtia tulevaa! 
Pääosassa oleva kilpaponi pitäisi kevyesti liikuttaa ja pestä, tavarat tulisi kiillottaa ja laittaa valmiiksi aamua varten. Olin jo ikään kuin päättänyt, että Torsten saa näihin kilpailuihin sykeröt kurittomaan lettiinsä, mutta aamun ollessa niin aikainen, jätän sen suosiolla väliin. Eipä se ole aiemminkaan häirinnyt, vaikka tukka hulmuten ollaan pistetty menemään. Ja mikäli kaikki ei mene putkeen, voi heikoista pisteistä aina syyttää liehulettiä ;)
Eilen keskiviikkona ponny pääsi kesätauon jälkeen Maken oppiin; loistava treenimuoto ennen kilpailuja! Ratsastajan pitäisi päästä helpolla ;) Alkuun Torsten työskenteli oikein hyvin, kulki kivan koottuna ja tahdikkaana, ja samalla rennon letkeänä. 

Yks kaks yllättäen ponille kuitenkin riitti, ja se heittäytyi koko massallaan kiukuttelevaksi teinisälliksi. Hetken siinä kiehuttuaan Maken ehdotus tehdä vielä hetki töitä kunnolla veti puoleensa, ja jälleen oli rauha maneesissa ja ponny liikkui tyytyväisenä hyvällä energialla eteenpäin. Voihan poni ja ponin oma ajatuksenjuoksu!

Vaikka Torstenilla on aina ollut hyvä työmotivaatio – lukuun ottamatta muutamia erimittaisia pätkiä menneinä vuosina, jolloin ratsastaja on aivan itse tappanut ponin eteenpäin pyrkimyksen, ei se mitään ilmaiseksi tarjoile. Nou wei, kyllä ratsastajan täytyy pyytää (kauniisti), että voisitkohan mahdollisesti nyt liikkua enemmän eteen, saatikka kuunnella edes hieman kuskin puolipidätteitä. Ja silloinhan poni liikkuu, juuri niin paljon kuin ratsastaja pyytää. Allekirjoittanut on kuitenkin sellainen suurpiirteinen täydellisyyden tavoittelija, että vaadin Torstenilta kotitreeneissä aina hyvää suoritusta. Ja hyvä on ehdottomasti meidän ”aidan matalin kohta”, siitä jos siirrytään vain riittävään suoritukseen, se ei todellakaan kelpaa. Ei kilpailuissa – vaikka radalla joskus on tehtävä poikkeuksia – eikä missään nimessä valmennuksissa tai yksikseen treenatessa. Aina pitää pyrkiä parempaan, ylittämään itsensä. Vähän kootummin, astetta lennokkaammin, nostetta tahdikkaammin. Miten sitä muuten ikinä kehittyisi, jos aina tyytyisi siihen riittävään? Kyllä riittävällä muodolla ja askeleella, teiden riittävän tarkalla ratsastuksella varmasti kouluradalla hyväksytyn suorituksen saa, mutta on aivan varmaa, että ne ratsukot, jotka kirkkaimmilla palkintopalleilla seisovat, eivät esittäneet vain riittävää suoritusta.

Into ei koskaan tyydy riittävään, se haluaa olla aina paras!
Sellaista hevosta on mieletön ilo ratsastaa, vaikka aina emme olisikaan 
samaa mieltä siitä, että nopeus on yhtäkuin paras ;)



No, tällaiset sekavat ajatukset ovat nyt viime päivinä pyörineet mielessä. Varmaan jotain alitajunnan tsemppausta huomista koitosta varten. Areenalla riittävä ei tule riittämään, vaan täytyy oikeasti ylittää itsensä. Sitä toivotaan. Toisaalta, kun edessä on surullisen kuuluisa He B:3 ohjelma alue-tasolla, niin voipi olla, että Torsten tekee perinteiset ja laukkaa A-päädystä ulos radalta (ensimmäinen & toinen kerta). Niinpä voisin kyllä jo sanoa, että mikäli ylitämme edes hiuksen hienosti kuudenkymmenen prosentin rajan, pysymme radalla liikkuen eteenpäin, tulen varmasti olemaan tyytyväinen – riittäväänkin suoritukseen ;) Pitäkäähän peukut pystyssä!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Tivoli

Viime naistenpäivänä kirjoitin nimeni Amnestyn vetoomuksen malediivilaisen nuoren tytön puolesta, joka oli saanut haureudesta rangaistuksesi sata raipan iskua. Muutama päivä sitten olin saanut sähköpostiini viestin, jossa Amnesty kertoi 33 000 suomalaisen allekirjoittaneen vetoomuksen - ja mikä tärkeintä, tytön tuomio oli kumottu! 


Olen yllättynyt, miten vähän nimiä vetoomus suomesta sai, mutta iloinen siitä, että niinkin pieni määrä ihmisiä pystyy todella vaikuttamaan asioihin. Yhdessä meissä on voimaa, kunhan vain uskomme siihen!  Asioiden muuttamiseen ei aina tarvita rahaa tai suuria uhrauksia. Usko ihmisten hyvyyteen on tärkeintä. 



Vaikkakin, eräänä aurinkoisena ja kesäisenä päivänä odotellessani ystävääni Kampin edessä, saapui eräs Amnestyn edustaja kertomaan minulle heidän työstäaän. Tärkeisiin asioihin keskittyvää - ja sangen hyvännäköistä - miestä oli melkein pakko jäädä kuuntelemaan, ja ennen kuin huomasinkaan, allekirjoitin papereita kuukausittaista rahalahjoitusta varten. Vaikka yritin miehelle selitellä kaiken näköistä, alkaen siitä että lahjoitan rahaa joka kuukausi usealle hyväntekeväisyysjärjestölle, lähinnä eläimille ja lapsille, ja loppuen siihen ettei minulla olle tilinumeroani mukana, niin silti sitä vaan lähdettiin mukaan. Kyllä ystäväni nauroi minulle kun hän viimein löysi meidät, ja hieman antoi palautetta edustajalle, ettei sinisilmäisille blondeille saa mennä juttelemaan, ellei heillä ole huoltajaa mukana :D 


Ja kämppikseni, he muistavat kyllä säännöllisesti muistuttaa tyhmyydestäni, kun uskon hyväntekeväisyys-järjestöihin. "Ei ne rahat koskaan mene sinne, minne niiden pitäisi!" Mutta mitä meille jää, jos emme voi luotta mihinkään tai kehenkään? Kuinka yksin jonain päivänä olemme, jos emme voi auttaa ihmisiä ilman, että pitäisi saada joka kerta jotain takaisin? Blondeilla on aina hauskempaa - tai ainakin helpompaa. Ei tarvitse miettiä, että tänään olen auttanut sitä ja tuota ja tuota, enkä ole saanut mitään takaisin. Jonain päivänä kun voi tulla vastaan tilanne, jossa itse tarvitset apua - ja kiitokseksi voit antaa ainoastaan hyvän mielen. 


Auttamisen iloa loppuviikkoon! :)