Jo riittää riittävä !

Niin se vaan on taas täällä, useiden suomenhevosratsukoiden kilpailukauden kohokohta, Suomenhevosten Kuninkaalliset. Helppoja luokkia ratsastetaan tänään torstaina ja huomenna perjantaina, niin este- kuin kouluratsastuksessakin. Viikonloppuna on sitten vaativampien luokkien vuoro ja sunnuntaina nelipäiväisen kilpailutapahtuman kruunaa Kelmin muistokilpailun kür-ohjelma sekä tietysti Suomenhevosten estemestaruus 2013.

Torsten tukijoukkoineen starttaa auton kohti Ypäjän helppoja luokkia huomenna, aamuvarhaisella. Katsotaan, saako ratsastaja tämän päivän aikana mitään järkevää aikaiseksi, kun ramppikuume iskee … ;) Toisaalta työpäivä, sisältäen taivaallisen intialaisen lounaan, oli onneksi niin kiireinen, ettei juuri jäänyt aikaa murehtia tulevaa! 

Pääosassa oleva kilpaponi pitäisi kevyesti liikuttaa ja pestä, tavarat tulisi kiillottaa ja laittaa valmiiksi aamua varten. Olin jo ikään kuin päättänyt, että Torsten saa näihin kilpailuihin sykeröt kurittomaan lettiinsä, mutta aamun ollessa niin aikainen, jätän sen suosiolla väliin. Eipä se ole aiemminkaan häirinnyt, vaikka tukka hulmuten ollaan pistetty menemään. Ja mikäli kaikki ei mene putkeen, voi heikoista pisteistä aina syyttää liehulettiä ;)

Eilen keskiviikkona ponny pääsi kesätauon jälkeen Maken oppiin; loistava treenimuoto ennen kilpailuja! Ratsastajan pitäisi päästä helpolla ;) Alkuun Torsten työskenteli oikein hyvin, kulki kivan koottuna ja tahdikkaana, ja samalla rennon letkeänä. 

Yks kaks yllättäen ponille kuitenkin riitti, ja se heittäytyi koko massallaan kiukuttelevaksi teinisälliksi. Hetken siinä kiehuttuaan Maken ehdotus tehdä vielä hetki töitä kunnolla veti puoleensa, ja jälleen oli rauha maneesissa ja ponny liikkui tyytyväisenä hyvällä energialla eteenpäin. Voihan poni ja ponin oma ajatuksenjuoksu!

Vaikka Torstenilla on aina ollut hyvä työmotivaatio – lukuun ottamatta muutamia erimittaisia pätkiä menneinä vuosina, jolloin ratsastaja on aivan itse tappanut ponin eteenpäin pyrkimyksen, ei se mitään ilmaiseksi tarjoile. Nou wei, kyllä ratsastajan täytyy pyytää (kauniisti), että voisitkohan mahdollisesti nyt liikkua enemmän eteen, saatikka kuunnella edes hieman kuskin puolipidätteitä. Ja silloinhan poni liikkuu, juuri niin paljon kuin ratsastaja pyytää. Allekirjoittanut on kuitenkin sellainen suurpiirteinen täydellisyyden tavoittelija, että vaadin Torstenilta kotitreeneissä aina hyvää suoritusta. Ja hyvä on ehdottomasti meidän ”aidan matalin kohta”, siitä jos siirrytään vain riittävään suoritukseen, se ei todellakaan kelpaa. Ei kilpailuissa – vaikka radalla joskus on tehtävä poikkeuksia – eikä missään nimessä valmennuksissa tai yksikseen treenatessa. Aina pitää pyrkiä parempaan, ylittämään itsensä. Vähän kootummin, astetta lennokkaammin, nostetta tahdikkaammin. Miten sitä muuten ikinä kehittyisi, jos aina tyytyisi siihen riittävään? Kyllä riittävällä muodolla ja askeleella, teiden riittävän tarkalla ratsastuksella varmasti kouluradalla hyväksytyn suorituksen saa, mutta on aivan varmaa, että ne ratsukot, jotka kirkkaimmilla palkintopalleilla seisovat, eivät esittäneet vain riittävää suoritusta.

Into ei koskaan tyydy riittävään, se haluaa olla aina paras!

Sellaista hevosta on mieletön ilo ratsastaa, vaikka aina emme olisikaan 

samaa mieltä siitä, että nopeus on yhtäkuin paras ;)

No, tällaiset sekavat ajatukset ovat nyt viime päivinä pyörineet mielessä. Varmaan jotain alitajunnan tsemppausta huomista koitosta varten. Areenalla riittävä ei tule riittämään, vaan täytyy oikeasti ylittää itsensä. Sitä toivotaan. Toisaalta, kun edessä on surullisen kuuluisa He B:3 ohjelma alue-tasolla, niin voipi olla, että Torsten tekee perinteiset ja laukkaa A-päädystä ulos radalta (ensimmäinen & toinen kerta). Niinpä voisin kyllä jo sanoa, että mikäli ylitämme edes hiuksen hienosti kuudenkymmenen prosentin rajan, pysymme radalla liikkuen eteenpäin, tulen varmasti olemaan tyytyväinen – riittäväänkin suoritukseen ;) Pitäkäähän peukut pystyssä!