Jalat maassa

Muistatteko muutaman postauksen takaperin, kun kiitin ponejani siitä, että he pitävät jalkani tukevasti maan pinnalla? Kiitti vaan Torsten - jälleen - mutta mä olisin mieluummin leijaillut sun kanssa pilvien yläpuolella vielä vaikka viikon ... 

Vaan sepä ei ponille käynyt. Tiputtiin siis melko korkealta ja hurjaa vauhtia, ja vitsit, kun ei ole edes satanut, niin maa oli melkoisen kova. Onneksi päivän toilailuita seurannut ja oppeja päähäni takonut Antti oli varsin positiivinen matkustajan megamokailuista huolimatta.

Valmennuksen teemana oli siirtymiset ja pehmeys. Poni heitteli päätään ja juoksi kaikkia apujani vastaan, mikä on viime aikaiset eteenpäinpyrkimykseen liittyvät ongelmat huomioiden hieman ironista ! Ravissa ei ollut oikein minkäänlaista svengiä, tahtia saatikka ilmaa, vaan esitimme sellaista tiki-tiki-ravia, että en edes tiennyt, että Torsten kykenisi moiseen. 

Muutamaan laukannostoon olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen. Ne oli sellaisia, että tuntuma pysyi samana, Torstenin muoto ei liikkunut milliäkään ja laukka itsessään oli heti ensimmäisestä askeleesta hyvää. Etenkin oikealle, vasemmalle laukka on aavistuksen "kulmikasta". Takaisin päin siirtyessä mun täytyy olla äärimmäisen kevt ja rento mutta istua vahvasti, jotta saan ravin heti haltuuni. 

Mutta sitähän tämä ratsastus on. Tunnetilasta toiseen seilaamista. Onneksi viime aikoina onnistumisia on ollut enemmän kuin epäonnistumisia. Jos ratsastus olisi aina samaa puuroa, voisi katsoa peiliin ja kysyä, edistytäänkö me. Riskejä täytyy ottaa ja vaatimustasoa on välillä vähän nostettava. Se on sitten ihan toinen asia, jos ja kun ratsastaja ei osaa antaa tarpeeksi selkeitä ja yksinkertaisia apuja hienolle ponilleen ... ;) Ponny parka!

Kotona olin vielä niin pettynyt itseeni, (hetken jo ajattelin, että tänään on turha tulla analysoimaan omia kammottavia virheitä ja epäonnistumisia blogiin, sillä haluaisin pitää tekstini pääasiassa positiivisena, enkä nillittää pienestä ;)) että oli pakko lähteä kunnon juoksulenkille. Puoli vuotta sitten meidän tallin porukka osallistui mukaan SRL ratsastajan kunnon kohotus-haasteeseen, ja mullahan oli tietenkin melkoisen suuret lupaukset parantaa 1500 metrin juoksun aikaa huimasti. Noo, nyt on puoli vuotta kulunut ja takana kahdeksan lenkkikertaa ... Tänään kuitenkin valmennuksen tuoma pettymys antoi sellaista voimaa, että sain kuin sainkin juostua noin minuutin paremman ajan kuin ensimmäisessä testissä ! Tavoitteeni juosta matka alle kuuteen minuuttiin on enää reilun 30 sekunnin päässä ... Saas nähdä, kuinka paljon hieman alle kuukaudessa kerkeää parantaa hapenottokykyä :) 

Huomenna on ponien kanssa luvassa rentouttavaa maastoilua, ja keskiviikkona Torsten pääsee pitkästä aikaa Nymanin Maken ohjas-ajoon :) Siihen asti (ja toivottavasti sen jälkeenkin), positiivisia treenejä teille !