Markkinoilla

Elokuisena aamuna



Keskiviikkona kirjoittelin kuvaterveiset blogin facebookiin aurinkoiselta laitumelta. Se olikin ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun kerkesin käydä tervehtimässä ponia! Aika hurjaa - ja aika kaukana normaalista arjesta. Koska en varsinaisesti pidä viikkojen lomia töistä, tuntuu tallivapaat päivät jo ihan luxukselta. Että oikeasti käy vain töissä; ja kaikki muut tunnit vuorokaudesta on aikaa tehdä ihan mitä vain, ilman että tarvitsee vaihtaa vaatteita tai yrittää kohentaa kypäräkampauksen aiheuttamaa lättänätukkaa.

Niinpä täällä on vietetty keskiviikkoiltaa syömässä ja terassilla. Marhailtu kaupunginkatuja ja ihasteltu Narikkatorin markkinoiden antia torstaiaamuna. Korkattu päiväsiiderit, plärätty Akateemisessa niinkin ajankohtaisia lehtiä kuin Weddings ja nautiskeltu George Clooneyn kahvista.

Mua nauratti tosi paljon kun ajattelin kameran näytöltä tätä kuvaa katsoessa, että Buongiornoa huudellut myyjä olisi flirttaillut minulle. Isolta näytöltähän sitten selvisi, että kyllä se vaan sitä mun systeriä kuolasi... ;) Joka tapauksessa, Kansainväliset suurmarkkinat ovat Narikkatorilla tämän viikon sunnuntaihin saakka, mikäli joku kaipaa iloisia ihmisiä ja niin paljon maistiaisia, että nehän olisivat jo yksinään riittäneet aamupalaksi. (Me otettiin kyllä varman päälle ja syötiin varsinaisen aamupalan jälkiruuaksi belgialaiset vohvelit ja päälle englantilaisia fudgeja :))

Eilen illalla olikin sitten jo sen verran ikävä hevosia, että seurasin televisiosta EM kouluratsastuksen koostetta. Tänään oli pakko katsoa ensimmäisen päivän radat Areenasta. 

Aika paljon erilaisia tunteita sisältyi ratojen katseluun. Aitoa ylpeyttä suomalaisuudesta katsoessa Terhi Stregarsin kankikulmaa ja pehmeää kuolaintuntumaa. Näin puska Ö tason harrastelijalle hänen kontaktinsa suuhun näyttivät miellyttäviltä. Emma Kanervan puolesta harmia hevosen päättäessä esittää astetta railakkaamman lopputervehdykseen saapumisen. Se tavallinen oliski ollu liian tavis :) En normaalisti välitä kovin kevytrakenteisista hevosista, mutta Sini Solina säväytti kyllä. 

Ja sitten paljon tunteita, mitä ei haluaisi kokea katsoessa (erityisesti maailman huippujen) kouluratsastusta. Mitä järkeä on antaa kankikulmasta suosituksia, jos siitä vain harva piittaa? Järkyttävät vaakasuoraan vedetyt kanget soivat ja kannukset kaivoivat; mutta pisteet olivat huipussaan. Ihmettelen myös, miksei suun avaaminen vaikuta pisteisiin. Tai luotiviivan alla dippailu. Tai edestä liian lyhyeksi niputettu ratsastus. On paljon kärkinimiä, joiden ratsastusta en arvosta - myös suomalaisia nimiä. Ei sillä, että mun arvostuksella mitään merkitystä olisi, kunhan vain ilmaisin ajatuksiani :D Onneksi edes henkilökohtainen voitto meni oikeaan osoitteeseen ja valitettavan paljon tahditellut hevonen vedettiin kilpailuista pois.

Sellaisia keveitä myöhäisillan ajatuksia täällä tänään! Viikonloppuna yksi kevytperäinen hevonen palautetaan muuten takaisin töihin, ei ihan mennyt tämän iltainen kävely silleen miten ehkä kuvittelisi aikuisen hevosen käyttäytyvän. Noooh, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ;)