se oli aita
Olen syksyn mittaan etäisesti ratsastukseen viittaavissa postauksissani kertonut, miten Torsten vie ja mie vikisen. On harmittanut ihan vietävästi, sillä ennen kengitysfibaa treenit oli aika hyvällä mallilla entisellä tallilla. Raviin oli löytynyt vähän svungia ja muoto alkoi ja on onneksi edelleen sellainen, mitä tässä nyt on koko Torstenin ratsun uran ajan etsittykin (ainakin välillä ;)) eli sellaiset kepeät seitsemän vuotta. Lopussa kiitos odottaa, niin vissiin.
Vaan aina se hevonen ei millään malttaisi odottaa. Eikä kääntyä. Kentällä on niin mukava kulkea aidan viertä, ponilla on tukea ja turvaa ja ratsastajalla helppoa. Kun laidoilta ollaan lähdetty keskemmälle on eteen tupsahdellut pienoisia ongelmia ulkoapujen kanssa. Aita vetää magneetin lailla puoleensa, korvaa niin tehokkaasti sen ulkopohkeen. Aikamme ulkoavuista taisteltuamme pystyimme kuitenkin työskentelemään lähes kokonaisen ratsastuskerran ilman vippaskonsteja, eli tässä tapauksessa sitä aitaa. Voiton puolella ollaan!
Kääks, nyt ratsastajaa jänskättää... Onneksi Torsten tietää, miten tulevasta selvitään!
Pikkasen oon ylpeä meistä!
Täällä etelässä alkoi muuten sadekausi, joten iso kenttä on vaihtunut maneesiin. Sunnuntaisessa, muutaman kävelypäivän jälkeisessä töihin paluussa sain ihan huomaamattani lyhennellä ohjia Torstenin tarjotessa yllättävän koottua menoa, kevyin askelin. Jaa siis mitä me treenissä tehtiin? No kuljettiin tietenkin maneesin laitoja pitkin... Että en se minä ollut, todellakaan. Se oli maneesin seinä.
hehee hauskasti kirjoitettu! :D Mutta niinhän se Stegarsin käski välillä hyödyntämään seinää (etenkin nuorien kanssa) ja ratsastamaa seinän ja sisäpohkeen väliin! (Mutta vain hetkittäin!) ;)
VastaaPoistaToi on muuten ihan totta - pitäisi vaan tosissaan muistaa sana _hetkittäin_ ;) Ja ehkä sekin, ettei Torsten 10v. ole varsinaisesti enää nuori hevonen ;)
Poistahahaa, mutta jos kuitenkin ikuinen nuori, mieleltään? lasketaanko se? ;)
PoistaVarmasti lasketaan, siis ainakin jos Torstenilta kysyy :D
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi kiitos Mette :)
PoistaHauska oivallus, joudun lainaamaan tuota oppilailleni. Se seinä tai aita kääntää huomaamattoman helposti.
VastaaPoistaIhan pelottavan huomaamattomasti... Pitäisi ehkä ratsastaa sellaisella halkaisijaltaan 100 m olevalla ympyräkentällä jotta joutuisi itse kääntämään ;)
PoistaMeidän tallilla on sellainen kenttä että siinä on vain kolme aitaa. Toinen pitkäsivu on kokonaan auki,eli siinä pohjat jatkuvat vierelle sijaitseville tarhoille asti, mutta niille tarhoille on kuitenkin matkaa jonkin verran. Eli "näkymätön" raja on missä pitäisi ratsastaa, mutta teoriassa se on vain toiselle sivulle jatkuvaa "loputonta" kenttää. Huomaa että hevonen on vino kun omakin joskus on mukamas niin hyvin avuilla niillä kolmella muulla seinustalla, mutta avoimella seinällä sitten saa ihan tosissaan tehdä töitä että pysytään vielä suorakaiteen muotoisella alueella eikä mennä sivuliirtoa tai jotain ihme käyrää uraa siinä tarhoille asti, kun aitaa ei olekaan tukena... :D
VastaaPoistaHaha, no mutta tuohan on hyvä, joka kierros tulee väkisinkin tarkistettua ulkoavut! Minä muistan siirtyä uran sisäpuolelle noin kerran viikossa ;)
PoistaTosi hauska postaus! :D
VastaaPoistaHyödyllinen postaus! Jakaisitko parhaat ratsastukselliset vinkit millä uralta pääsee pois? Jostain syystä huomaan ajelevani siellä aina vaan.
VastaaPoistaSulla on muuten instassa upeita kuvia (ja täällä blogissa), niitä on inspiroivaa katsella.
Kiitos kaunis! Tosin jos mulla olisi hyviä vinkkejä, en ehkä olisi tässä tilanteessa... :D Mutta yritän kyllä kovasti aina välillä ratsastaa vain uran sisäpuolella. Se on aika tehokasta, kun joutuu koko ajan olemaan valppaana, ettei siirry metrin päässä olevalle uralle - sinne se hevonen mielellään ajautuisi. Tuossa alempana Liisa vinkkaa neliapilakuviosta, se on tosi hyödyllinen myös! Ja väistöt pois uralta... :)
PoistaSeinä/aitaongelma on varsin tuttu. Ihmekös oli huisin vaikea ratsastaa edellisellä tallilla, jossa ei ollut kentällä aitoja...välillä liuttiin mm. metsään :) Hups!
VastaaPoistaNeliapilakuvio on kätevä ja tehokas testi. Kyllähän siinäkin seinät auttavat, mutta vain osittain.Se on myös hyvä hevosen ennakoinnin hämmentäjä. Hevonen on usein ihan äimänkäkenä ensin, että siis mihin sä oikein haluat mennä, kun on niin tottunut tiettyihin, aina samoihin ratsastusreitteihin. Tosin maneesissa tai kentällä täytyy olla aikalailla yksin, muuten kyllä hämmentyvät muutkin.
Neliapila on muuten tosi hyvä, kiitos muistutuksesta. Täytyy ottaa ensi kerran kun on yksin maneesissa tehtävä käyttöön. Se ei nimittäin kanssaratsastajille ole tosissaan mikään helppo tehtävä arvailla, mihinköhän se suokkiratsukko on taas ajelehtimassa ;)
PoistaAh Jilla ja Torsten - kiitos ja kumarrus tästä hauskasta postauksesta!
VastaaPoistaKovin houkutteleva oli maneesin seinä meidänkin eilisellä tunnilla. Onneksi opettajamme oli varannut oivan harjoituksen jonka avulla mekin taistelimme tuota maagista vetovoimaa vastaan. Keskihalkaisijalle, josta suoristuksen jälkeen sopivasta katsomastaan kohdasta pohkeenväistöä kohti uraa, mutta vain muutama askel, suoraan, pohkeenväistöä taas uraa kohtiin, suoraan... Toimi todella hyvin tämä portaittainen eteneminen: sekä ratsastaja että hevonen alkoivat keskittyä paremmin. Ja taisi sieltä tulla muutama ihan tyydyttävä väistöaskelkin...
Ihania ratsastuksia maastossa ja maneesissa - kelit kylmenee, mutta meno paranee!
Maarit L. =)
Portaittain tehdyistä tehtävistä on muuten tosi paljon apua, mutta niihin yleensä tarvitsee juurikin sen opettajan kertomaan, että tehtävissä on tolkkua :D Tai ainakin minä tarvitsen... Yksin kun haahuilen lähinnä uralla ;)
PoistaKelit tosiaankin kylmenee, hrr! Ja ihan kohta poni vaihtaa turilasturkin toppaloimeen, niin mekin päästään taas treenaamaan ;)
Ööö
VastaaPoistaAaa!
PoistaOdotan aina et millon sulta tulee kuvaa :D mut löytää @kiiajaponit
VastaaPoistaEi vitsi laitoin väärään kuvaan :D
VastaaPoistaEi se haittaa, löytyy se täältäkin :D
Poista