Suurin osa hevosharrastajista tietää jo, että maastoilu tekee hevoselle sekä fyysisesti että psyykkisesti hyvää. Talouslehden mukaan metsässä kävely poistaa tehokkaasti stressiä (lähde), joten minun laskujeni mukaan istuminen kävelevän hevosen selässä, metsässä tai pellolla, poistaa stressiä extrahyvin. Ja hei, jos maailman paras kouluhevonen Valegro käy maastossa kaksi kertaa viikossa, niin tekisi se ehkä meille tavallisille tallaajillekin hyvää. Himomaastoilijana olen tehnyt muutaman yksinkertaisen huomion, joilla maastoratsastuksesta tulee entistä kivempaa. Here we go;
1. Okei, siis yleisellä tiellä hevonen kävelee aina tien oikeaa reunaa, se on selkeää. Sellaisella tiellä saattaa tulla muita vastaan, joten jos hevonen ei ole turvallinen, ota mukaan taluttaja tai vetohevonen. Ei sitten tarvitse kumota sitä vastaan tulevaa rullaluistelijaa tai istua kenenkään konepellille.
Ratsastajat, valppaina siellä! Ole askeleen edellä hevostasi ;) Tähän pientä etumatkaa antaa korvahuppu (hevosella), mikä vaimentaa ääniä. Torsten ei pidä kovista äänistä, kuten mopoista tai moottorisahoista, joten korvahuppu on ollut isoksi avuksi.
Vaihtelevat maastot ovat hevoselle hyvää jumppaa.
2. Ole näkyvä. Heijastimet käyttöön! Varmista, että heijastimet näkyvät edestä, takaa ja sivusta. Ja mikäli käy niin ikävästi, että tienne hevosesi kanssa erkanevat maastoilun aikana, on syytä katsoa, että teillä molemmilla on heijastimia.
3. Koska toivomme hyvää käytöstä muilta tien käyttäjiltä, muista myös itse käytöstavat. Tervehdi kaikkia. Kiitä autoilijoita. Vaikka ihan kaikki autoilijat eivät ymmärrä sitä, että hevonen on täysin verrattavissa hirveen, eivätkä hidasta hevosesi kohdalla, ei ehkä kannata näyttää yleisiä käsimerkkejä. (Jos sama ihminen toistuvasti häiritsee maastoilijoita, siitä voi aina ilmoittaa poliisille.) Itselläni on aina maastossa pitkä koulupiiska mukana, vain siitä syystä, että voin tarvittaessa laittaa sen poikittain hevosen ja auton välille.
Torstenilla meni totaalisesti hermo eilisellä reissulla, kun päästiin hiittisuoralle - mutta se ei saanutkaan mennä. Aina ei kannata päästellä samoissa kohdissa, vaan joskus tekee hyvää kulkea vaikkapa pelkkää käyntiä. Hevosella saa ja pitää olla kivaa, mutta niin, että kulkeminen on turvallista.
4. Toisinaan hevoset eivät ihan ymmärrä, miten ihanan rentouttavalle sunnuntaimaastolle ollaankaan suunnattu. Maastossa kaikkea pelkäävä hevonen ei välttämättä tule takaisin tallille mieli levänneenä - puhumattakaan ratsastajasta. Ihan pienillä kikkakolmosilla olen saanut Torstenia (pikkuhiljaa, vähän)rentoutumaan sitä jännittäneissä tilanteissa, kuten ruohonleikkurin, polkupyöräilijän tai auton kohdatessa;
* haukottelu (siis ratsastajan!)
* katseen kiinnittäminen pelottavasta kohteesta vastakkaiseen suuntaan
* laulaminen (tilannetaju ;))
Minulle tuo myös turvaa puhelin jossa on akkua jäljellä ja tieto siitä, että jos jotain tapahtuu, saan hevoseni kiinni. Siksi Torstenilla on nykyään maastoillessa aina norsujarru suussa, just in case.
Hyvällä pohjalla on hyvä baanattaa.
5. Ja jos hevonen on liian vaikea, on Suomi onneksi täynnä yllytyshulluja jotka voivat viedä hevosesi maastoon. Yleensä säännöllinen maastoilu saa hevosen pikkuhiljaa rentoutumaan. Rutiinia, rohkea ratsastaja ja mielellään vetohevonen, niin hyvä tulee.
Puskaratsastus on niin pop!
6. Ja lopuksi, kuten Torsten eilen huonolla käytöksellään muistutti, eivät hevoset ole koneita ja joskus tuttu ja turvallinen voi olla jännittävää. Että oikeastaan, mitä ikinä teetkin, tai mitä ponisi tekee, älä tipu ja ole näkyvä.
Hauskaa maastoilua! :D
Maastoiluun voisi antaa myös ohjeen, että ole rohkea, mutta älä tyhmä! Jos hevonen oikeasti pelkää maastoilua niin sitten kannattaa miettiä jotain toista vaihtoehtoa esim. vetohevosta tai että taluttaa jos se käy niin paremmin.
VastaaPoistaIhan totta! Kaikkea mitä teinivuosina hevosen kanssa puuhastellut, ei välttämättä kannata tehdä uudestaan... Tyhmänrohkea on yleensä vaan vähän tyhmä :)
PoistaTe olette kuin poliisiratsukko!
VastaaPoistaHihii, joo, valvotaan että kaikki noudattaa lakia yleisillä teillä ;)
PoistaTosi kivoja kuvia, ja hyvä postaus! :)
VastaaPoistaKiitos Helmi! :)
PoistaTorsten on melkoinen könsikäs.
VastaaPoistaNo on se :D
PoistaHyviä neuvoja ja mielenkiintoinen postaus!
VastaaPoistaJoskus avun pyytäminen, oman heikkouden tai pelon myöntäminen voi olla vaikeaa. Sen takia monet hevoset kiertävät omistajineen vain maneesin seinien sisällä.
Itse en yhdessä vaiheessa oikein osannut olla säikyn ja kuuman hevoseni kanssa maastossa niin, että olisin itse voinut olla rentona ja näin rauhoittanut hevostakin. Onneksi osasin pyytää yhden tuttava-aikuisen maastoilemaan kerran viikossa hevosella ilmaiseksi, sillä kuitenkin maastoilu on joka hevosen perusoikeus. Kuinka usein sinä ja Torsten maastoilette?
Allekirjoitan kommenttisi! Se että joutuu myöntämään, ettei kantti riitäkään ja että hevosen kanssa vähän jännittää, on todella vaikea myöntää. Joskus ne pelot kun tulevat salakavalasti... Täällä olenkin joskus kirjoitellut, että rämäpääteinistä kuoriutui yhteen aikaan tosi pelokas maastoratsastaja; oravanpyörä on valmis kun ensin hevonen säikähtää, sitten ratsastaja säikähtää ja hevonen ei pääsekään asian yli kun ratsastaja maalailee kauhukuvia jokaisella maastolenkillä. Meillä tilanteen purkaminen vaati rutkasti aikaa ja positiivisia toistoja, mutta nyt selässä on taas turvallinen olo. Ja joo, mun olisi ehkä pitänyt kirjoittaa postaukseen tarkennus, olen harvoin maastoileva himomaastoratsastaja ;) Kerran viikossa pyritään käymään, kesäaikaan (kun on valoisaa) enemmän. Jos saisin valita, me maastoiltaisiin kolme kertaa viikossa, tosin mä kaipaisin sitten ainakin kolme erilaista lenkkivaihtoehtoa :D
PoistaMikä toi norsujarrukuolain on? :) Onko kovinkin vahva?
VastaaPoistaSe on pelham, jonka alun perin ostin Torstenille estekuolaimeksi, mutta se ei siinä toimi ihan niin hyvin, kun Torsten mielellään heittää kielen kuolaimen päälle jos siitä joutuu ottamaan isomman pidätteen. Maastossa se kuitenkin toimii, sillä normaalisti Torsten kulkee pitkin ohjin ja tulee kovemmassakin laukassa takaisin todella kevyesti, mutta tietysti Torstenin piti viikonloppuna sikailla ihan urakalla :D
PoistaHyviä asioita olet kerännyt! Mahtavia kuvia :) Me harjoitellaan maastoilua nykyiseltä tallilta ehdottomasti hyvässä porukassa (vähintään yksi seuraratsukko mukana) eikä vielä hetkeen yksin.
VastaaPoistaKiitos Annika - hyvä seura on meilläkin paras vaihtoehto, mutta aina sellaista ei ole saatavilla. Onneksi nykyään Torsten on semijärkevä yksinkin, aina välillä :D
PoistaItse en nauti maastoilusta yhtään oman hevoseni kanssa ja sen takia meidän maastokerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Oma hevoseni kun on kulkenut melkein koko tähän astiseb elämän ulkomailla talli-maneesi-kävelytyskone välia joten kaikki uusi pelottaa ja itse olen vielä arka kyseisen hevosen kanssa kentän ulkopuolella vaikka melkein kaksi vuotta yhteistä taivalta takana. Meidän lähellä olevilla hiekkateillä kyllä käydään melkein joka ratsastuskerta ja maastakäsin kyllä käydään. Ja tän hevosen selkään ei voi oikein ketään laittaa kun ei se liiku muilla. Onneksi mulla on yksi kaveri, joka on aikamoinen hurjapää ja lupautui ensi kesänä opettaa tälle hevoselle maastoilua ja ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä ensi kesänä itsekin kunnolla maastoon. Gramaanit vain turvaksi mukaan ja siskoni maastovarma hevonen tai jompikumpi omista poneistani! :) hyvä postaus!
VastaaPoistaNiin, onhan maastoilu tottumiskysymys hevosellekin. Ei ihan joka hevosesta olisi kaupunkimaastoilijaksikaan vaikka maalla sujuisikin. Mullakin oli yhteen aikaan gramaanit maastossa, mutta meillä sitten totesin toimivammaksi tuon pelhamin, kun Torsten nyt ei varsinaisesti kaulan pituudensa takia kykene tuijottelemaan yläkautta silmiin :D Toivottavasti teillä maastoilu lähtee sujumaan :)
PoistaHyvä postaus, mielestäni tätä maastoilun tärkeyttä ei voi painottaa tarpeeksi! :)
VastaaPoistaTekee niin hyvää päästä tuulettamaan tukanjuurta syksyiseen metsään työpäivän päälle, samalla karttuu myös junnuputen niin henkinen kuin fyysinen tasapaino, sekä lihaksetkin kasvaa ihan vaivihkaa kukkuloille kiipeillessä. Kyllä siellä seinien ja aitojen sisäpuolella kerkiää hinkata joskus myöhemminkin otsa rypyssä...ehkä! ;)
Kiitos Marja - olen täysin samaa mieltä kanssasi! Kohta kun kellot taas siirtyvät jää vielä vähemmän mahdollisuuksia maastoiluun, joten aina kun on mahdollista otetaan kyllä ilo irti siitä riemusta.
PoistaKiva postaus, hyvin kirjoitettu. :) Me maastoillaan 98% kerroista, ja vaikka ymmärrän että kaikki eivät niin tee (eivät pysty/halua tms, tuntuu se silti aina niin hassulta. :D Itselle kun se tuntuu niin vieraalta että kenttää/maneesia kierrettäisiin suurin osa ajasta. Maastoilu on vaan niin kivaa! :D
VastaaPoistaHaha, me harrastettiin nuorempina Inton kanssa sellaista, että ensin tehtiin työt kentällä ja sitten lähdettiin vajaan tunnin baanatusmaastolle :'D Sillä hevosella oli kunto kohdallaan... Mutta pakko oli päästä maastoon, se on vaan just niin kivaa - silloin kun se on kivaa :D
PoistaMe yritetään maastoilla kerran viikossa, vaikka hevoseni ei ole mikään maastovarmin tapaus ja onkin muutaman kerran jättänyt minut metsään yksin kävelemään. Me käytämme nykyään aina maastossa gramaaneja ja korvahupun alla on vielä superlonia korvissa. Parin vuoden totuttelun jälkeen pääsemme jo ohi autoista, mutta mopot, polkupyörät ja potkukelkat vaativat edelleen minun jalkautumisen. Kyseessä ei siis ole se rentouttavin maastokumppani, kun aina pitää olla itse valppaana, mutta kyllä se reipas laukka ja kiipeily poluilla tekee vaan niin hyvää hevosen kropalle ja päälle. :)
VastaaPoistaVoi ei, tuo metsään yksin jättäminen on kyllä kurjaa! Mä olen Torstenilta joskus tippunut sen lapsivuosina lähitiellä, ja se oli inhottavaa, vaikkei onneksi tallin ja hevosen välissä ollutkaan isoja teitä tms. Intosta aina ajattelin, että jos tippuisin, se jäisi odottamaan. Kattia kanssa - kerran se oli mukana käsihevosena, riimunnarun lukko petti ja Into jatkoi laukkaamista tallille päin. Torsten oli superhienosti, eikä ryöstänyt perään, vaan kuljimme sitten käyntiä Setähevosen perässä tallille. Tallille Into oli saapunut ihan vain hieman meitä ennen, kävellen kuin olisi ihan normaalia että hän käy yksikseen maastossa :D
PoistaMeillä autot ei enää aiheuta hämminkiä, mutta juurikin nuo muut mainitsemasi saattavat välillä järkyttää. Etenkin potkukelkat, niihin kun törmää maastossa niin harvoin.
Kiva postaus ja hienoja kuvia!Sinulla on todella kiva blogi!:)
VastaaPoistaKiitos kiitos :))
PoistaKiva postaus, kiitos taas. Ja toinen kiitos kameran kanssa maastoilijalle.
VastaaPoistaMeillä päin on rullasuksihiihtäjiä, ne ovat olleet kieltämättä nuorelle hevoselle turhan jänniä, etenkin kun sätkivät takaa ohi. Onneksi ymmärtävät puhetta ja yksikin pysähtyi siksi aikaa, että pääsin hevosen selästä alas ja sain käännettyä ponin katsomaan. Näiden lisäksi on kilpapyöräilijöitä jotka suhahtavat ohi salamana.
Maastoilu ei todellakaan aina ole rentouttavaa, joko omista tai hevosen mielen peikoista johtuen. Siksi tuntuu vähän kurjalta kun maastoilua pidetään vähän joka ratsukon velvollisuutena. Onneksi meillä on nyt edes kohtuulliset peltolenkit ja vähän metsätien pätkiä jossa käppäillä kentän vaihteluna.
Rullasuksihiihtäjä kun tulisi vastaan, saattaisi ratsastajalla hypätä sydän kurkkuun, kun jäisi miettimään kuinka päästään ohi ilman sukseilijan teilaamista. Minä käännän myös Torstenin aina katsomaan, mitä takaa tulee, mutta selässä, koska maassa en hallitse sitä niin hyvin. Myös tietysti sen takia, että se ei korvahupun takia välttämättä kuule että takaa tulee yhtään mitään...
PoistaJa kyllä, olen ihan samaa mieltä. Yleensä kun maastoilua pelkäävät jossain määrin ratsukon molemmat osapuolet - tosi rohkean ja varman ratsastajan kanssa kun hevonenkin yleensä rauhoittuu, mutta on mielestäni inhimillistä jännittää yleisen liikenteen seassa hevosta, jos se ei käyttäydy turvallisesti. Ja ainahan ei tietysti auta vetohevonen, taluttaja tai rohkea ratsastaja, ja kyllä silloin tulee mieleen, voiko hevoselle tarjota jollain muilla keinoin mielenvirkistystä työntekoon...
Ratsastetaan kaverini kanssa yhdellä ponilla useimmiten maastossa. Poni oli super innokas,kun aloimme käydä siellä kentällä juoksemisen sijasta.Ja nyt n.muutaman viikon jälkeen,kun aloitettiin maastoilu niin poni on ruvennut maastoreitin asfaltti kohdalla(mennään alikulun alta ja pururata jatkuu taas vierellä) pistämään täyden stopin. Poni ei liiku kuin muutaman metrin 15 minuutissa ja tullaan alas selästä jo vähän ennen asfalttia ja poni ei liiku siltikään,vaikka raipan kanssa olisi takana tai näyttää herkkua tai isoa ruohotuppoa.Ja asfalttitien jälkeen poni liikkuu taas tavallisesti.
VastaaPoistaPoni ei pelkää mitään,koska se vaan lepuuttaa korviaan rennosti ja saattaa jopa lepuuttaa toista takajalkaa ja katsoo kun yritetään saada sitä ihan hölmöinä liikkumaan.
Ei olla saatu minkäänlaista lamppuu päänpälle,että miks se tekee niin?
Osaisitko auttaa/onko minkäänlaista käryä että miks se tekee niin? Se on tosi ärsyttävää kun se vaan seisoo siinä ja kattoo kun yritetään saada sitä liikkuman sitä ja sit siellä pururadalla se menee kun mitään ei olis tapahtunu..
Voiskohan se johtuu siitä asfaltista? Itelläni ei ainakaan oo mitään ideaa miten tuon vois karsia pois..
JA ihana postaus ja tosi hyvät neuvot maastossa menemiseen!:)♥Super ihana blogi!!
Kiitos Zampza kivasta kommentistasi!
PoistaMutta kuulostaapa hankalalta ongelmalta. Poni siis liikkuu maastossa kaiken muun ok, mutta ei asfalttipätkää? Onko sinne pitkä matka, joskushan voisi tehdä vaikka lyhyemmän lenkin että kääntyy asfaltin jälkeen takaisin kotiinpäin. Joskus voisitte kävellä sitä pätkää ees taas niin että siitä tulee "tylsää"... Toisaalta voi yrittää olla vain tosi tomera ja pyytää jo hyvissä ajoin hevonen lyhyelle ohjalle ja tehdä vaikka väistöjä tms, pitää poni koko ajan avuilla ennen stoppipaikkaa jotta poni keskittyy ratsastajaan eikä muuhun. Ja pitää huoli ettei itse ala ennakoimaan! Vaikea uskoa että poni pelkäisi asfalttia jos näyttää ihan rennolta, mutta jostainhan se on tuon keksinyt. Joku muu hevonen "vetohevoseksi" olisi varmasti paras ratkaisu, jos sellaiseen on mahdollisuutta tai ehkä joku kokenut aikuinen tallilta taluttamaan vaikean kohdan yli? Tsemppiä ja toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua!