Ensilumi

Voi että, mulla olis teille niin paljon kerrottavaa! Normiratsastuksesta, mun ihanista, super hienoista hevosista ja aika paljon ihan ratsastuksesta yleisestikin... Puhumattakaan, mitä tän blogin ulkoasulle pitäis tehdä... Miksei jonkun kivan päivän vois käyttää vaan ja ainoastaan bloggailuun, niin sais kaikki hommat tehtyä? :D Mutta aloitetaan tärkeimmästä.

Lauantai-aamu lähti käyntiin heti 4:45, ihan niinkuin kaikki muutkin aamut tällä viikolla, kun töissä on ollut niin kiirus. Ero tähän aamuun oli kuitenkin, että nyt oli kiva herätä, kun oli tiedossa kivaa tekemistä koko päiväksi! Aamutalli siis edessä ;) Aika kylmänä se alkoikin, eikä taidettu tulla koko päivän aikana kuin muutama aste plussan puolelle. Seitsämän jälkeen alatalliin mennessä pakkasmittari näytti -12 c! Talvi on totisesti täällä...
No, hevosten hoito, karsinoiden ja yleisten paikkojen siivous sujui mukavasti ilman kiirettä, mutta perinteisen riisipuuro tauon jälkeen, hevosten vielä syödessä päiväheiniä, otettiin äitin kanssa päikkärit tallituvassa ;) Puoli tuntia unta teki terää! Sitten jaksoin Torstenilla hyppiä - vaan vähän turhankin kauan.

Whuups... Mutta onhan se aika hurja este hei! ;)

Meillä on nyt pari viimeistä hyppäriä valitettavasti jäänyt väliin rokotusloman ja akupunktion takia, ja oli jo korkea aika päästä leikkimään vähän esteratsukkoa. Mutta eipäs alkuun leikitty, vaan mentiin oikeinkin mallikkaasti! Kolmea ravipuomia ja muutamaa hassua, maahankaivettua tultiin tosi kivasti, ilman kiirettä ja hosumista. Yksi este sitten muutamalla reiällä korotettiin, ja mammalla meni pupu pöksyyn. Ensi lähestyminen meni nenilleen kun kävi läheltä piti tilanne, jonka seurauksena olisin joutunut kakkua leipomaan, ja siitä se ajatus sitten lähti... Nimittäin minun ajatus siitä, että hui, nyt ei saa tippua, iik, katse koko ajan esteessä, uuh, älä missään nimessä rentouta itseäsi... Ja Torsten... Se on niin haka lukemaan mua. Katsoin nimittäin jälkikäteen videolta muutaman hypyn (ilman sensurointia niitä ei voi mitenkään julkaista, sorry), ja minulle selvisi, että Torsten ei todellakaan olisi pelännyt tätä n. 50 cm pystyestettä, vaan korvat hörössä se tuli esteelle, ja lähti - usein kyllä liian kaukaa - jättiloikkaan, ja alas tulon jälkeen täysiä kirmaten, orimaisesti päätä heilutellen. Ihan kuin se olisi sanonut, että voi vitsi, onpa kivaa! Mutta kun minua pelotti että Torstenia pelotti, niin höh. Laskettiin estettä sitten ne muutama reikä takaisin alaspäin, ja ihan ok hyppyjä tuli loppuun, joskaan ei missään nimessä niin rentoja kuin alkuun. No, ensi kerralla ehkä muistan lopettaa, kun hyvälle tuntuu, enkä ahmi koko kakkua kerralla.

Into ei sitten päässyt ollenkaan ratsastukseen sinä päivänä, ja päivä venyi silti miltei 11 tuntiseksi... Kotiin tultuani painuin tunnin päikkäreille (n. klo 17), josta heräsin sitten klo 2 yöllä ;) Hyvin maittoi uni vielä yhdeksään asti aamulla, oli vähän univelkaa! Muhun ei vaan oltu ihan super tyytyväisiä, ilmeisesti olin lupautunut tekemään jotain muuta kuin nukkumista sinä iltana.. ;)

Eilen oli oikea superpäivä, johtuiko se sitten hyvin nukutusta yöstä (siis ainahan mä nukun hyvin, nyt vaan nukuin sekä hyvin että tarpeeksi pitkään! ;)) vai talviaikaan siirtymisestä, mene ja tiedä. Valitettavasti, vaikka ilma oli mitä hienoin, niin maneesiin oli mentävä, kun poneilta puuttuu talvitossut. Onneksi asia korjaantuu huomenna :) Etenkin, kun Into on eilen onnistunut hävittämään toisen takakenkänsä tarhaan.

Niin, siis back to riding. Torsten sai siedätyshoitoa, kun muutama tallilainen hyppäsi maneesissa samaan aikaan kun ratsastelin sitä. Tehtiin Antin harjoitusta ottaa takaosa alle, eli pohkeenväistöä turpa seinään päin pitkät sivut. Torsten oli nimittäin aika jäykkä takaa alkuun, vaikka kävelin tosi pitkät käynnit alkuun. Hevoset ei vaan liiku nyt juuri yhtään tarhoissa kesäkengillä, kun ne on pakkasten tullen menneet niin koviksi koppuroiksi, ja Torstenilla tietty eilinen hyppäys varmasti on vähän ottanut koville takapuolen lihaksistoon ;) Pohkeenväistö harjoituksella ponin takajalat aktivoituivat kuin itsestään ja etupää nousi ja keveni huomattavasti. Tehtiin sitten ihan perusjumppaa, isoja taivutteluja niin suoralla kuin kaarevalla, avotaivutuksia, siirtymisiä ja peruslaukkaa. Laukannostot on nyt parantunut ihan huimasti! Vasemman puolen laukka on vaan kovasti jäljessä oikeasta, mikä ei ole ollenkaan kiva. Vahvistusta, jumppaa, enemmän voimaa... Loppuraveissa oli jo kuin mikäkin esteratsu konsanaan panssarivyönsä kanssa, kun toimi niin hienosti taivutuksissa. Olo oli kuin esteratsastajalla, vaikka vain muutama hassu puomi välillä ylitettiin ;)

Into oli kuitenkin eilen number one horse, onhan hänen läpiratsastuksestaan kulunut jo miltei pari viikkoa! Niin se aika rientää, kun se loppuu kesken... Vai miten se sanonta meni...

No, anyway. Ratsastin ilman satulaa, Into kun toimii melkein parhaiten ilman sitä - ja kyllä, sillä on ihan sopivat satulat ;) On vaan niin herkkä istunnalle (lue: halutessaan), että kaikki ylimääräinen oman takapuoleni ja Inton selän välissä on turhaa. Alkuun tein pitkät käyntiverkat, avoja, isoja taivutuksia, pysähdyksiä. Sitten vähän pienempiä ympyröitä ja neliön ratsastusta takaosakäännöksin. Ravissa samat tehtävät toistuivat, mutta mukaan tuli myös ravi - käynti siirtymiset ja pohkeenväistöt. Poni oli vähän kuuro pohkeelle, mutta parani loppua kohden. Ja virtaakin siitä löytyi! Laukassa halusi vähän pelleillä, ja leikkiä mm. ryöstän ohjat ratsastajalta ja pukittelenkin vähäsen, siitä se oli varmasti oikein ylpeä :D Saikin sitten pitkillä sivuilla vähän purkaa energiaa ja ottaa kaikki selkälihakset kunnolla mukaan. Ja hyvä harjoituskin se oli Intolle, kun joutui  aina ennen kulmaa tulemaan takaisin, laukata lyhyempänä lyhyen sivun ja pitkällä sivulla taas "luukuttaa". Loppuraveissa oli jo mitä mainioin, aivan loistava. Kevyt, pohkeen edessä, rennolla niskalla selkä mukana hommassa. Mamman kultaponi <3 On se vaan se mun elämäni hevonen, ei siitä mihinkään pääse. Toivottavasti saan pitää sen elämässäni vielä monta vuotta!

Tänään tämä elämäni hevonen ei ollut ollenkaan tyytyväinen, kun kutsuin sitä papaksi ratsastuksen aikana. Ja vain sen takia, että se voisi joskus käyttäytyä kuin vanha herra, eikä kyttäillä maneesin seiniä ;) Mutta oikeasti, nimittelystä äityneenä se uhkui ja puhkui, ravasi niin hulppean hienosti, että ei mitään rajaa, kevyenä ja tahdikkaana, rintakehä pullistellen ;) Into on kuin mikäkin Hollywood stara, joka vain paranee vanhetessaan. Mitä enemmän harmaata, sen karsimaattisemman näköinen se on! Vähän niinkuin George Clooney ;) Laukassa sen piti näyttää mammalle, ettei todellakaan ole mikään papparainen, ja pukittaa nostossa vähän ;) Mutta ei todellakaan ole eilinen ratsastus mennyt hukkaan, niin kiva se kyllä oli.

Ja Torsten myös. Ikävä yllätys oli vain, kun koulusatulamme vyötä aloin kiristää, että hups, vastinhihna on enää toiselta puoleta kiinni... Jaiks! No, kun molemmat satulat heittää vähän oikealle, onkin jo korkea aika pyytää satula-Eki paikalle korjaamaan tilanne. Tästä syystä menin ilman satulaa - vaikka äitini kovaan ääneen tallissa kailottikin, että eieiei, sä tiput sieltä (perherauha oli siinä hetken verran kadoksissa). Vaan enpäs tippunut, vaan mentiin ihan mallikkaasti! Avoja, isoja taivutteluja, laukka-avoja, voltteja. Lyhyestä virsi kaunis. Tallin hulvattoman hauskassa ilmapiirissä olisi voinut viettää koko illan, puhumattakaan kuinka pitkään kirkassilmä ponien kanssa voisi seurustella, mutta tänä iltana haluttiin molemmat olla kotona ajoissa. Kahdeksalta oli jo lämpöiset voileivät uunissa ja läppäri sylissä, juhuu! Huomenna en mene ollenkaan tallille, kun on viimeinen muuttopäivä on edessä. Sitten tämä rumba on taas ohi; ei tee vähään aikaan mieli muuttaa!

Vaikka mulla olisi vielä mielessä vaikka mitä, kannan korteni kekoon pienellä ajatuksella kunnallisvaaleista, jonka NRJ:n aamupojat jakoivat tänään töihin ajallessani. 111 kunnallisvaaliehdokasta oli saanut vain yhden äänen. Toki he olivat itseään äänestäneet, mutta kuinkakohan moni näistä ehdokkaista on esim. parisuhteessa? Tai kenellä on muita sukulaisia; vanhempia, lapsia, sisaruksia? Siinä on pähkinä purtavaksi; ja heidän puolisonsa tai muut läheisensä kiittelevät varmasti vaalisalaisuuden olemassaolosta ;)