Tähtioppilas

Torsten pääsi tänään kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi aina niin ystävällisen ilmapiirin keskelle, Vihti DC:hen. Matkat ja lastaukset sujuivat loistavasti ja ilta oli kesäretkien parhaimmistoa, vaikkei ruusuketta tullutkaan kotiin viemisiksi ;) 

Torsten nautti antaumuksella Sybilin hoidoista. Hieman oli jäykkyyttä oikealla takana, mutta muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa. Torsten sai jälleen paljon kehuja, ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan tähtioppilas hänen luennoillaan, "puuttuvan" atlasnikaman vuoksi. Ei sentään mallioppilas ;) Akupunktioneulat saivat aikaiseksi pientä mutta päättäväistä vastaanpanemista ja ne täytyi pistää melko vauhdikkaasti selkään. Ensimmäistä kertaa näin ponin oikeasti potkivan päin ihmistä, mutta onneksi Sybil oli ajantasalla ja nopea liikkeissään, eikä mitään vahinkoa sattunut. Kuriton tapaus, halutessaan! Neulojen pois ottaminen oli myös pienimuotoinen show, ja lopulta nappasin itse viimeisen neulan kevytperäisen ponin selästä vasta pihamaalla. 

"Voi, sä olet kyllä maailman kivoin eläinlääkäri!"

Aikaisemmin poni on ollut Sybilin hoitojen jälkeen huomattavasti suorempi ja ryhdikkäämpi, toivotaan että T vastaa tällä kertaa yhtä hyvin hoitoon :) 

"Halataan vaan jos haluut, mut älä kerro tätä sitten muille, jooko? Jälkikäteen lisäys; "En olisi koskaan halannut sua, jos olisin tiennyt sun hirveistä neuloista!"

Nyt saunan kautta nukkumaan, pitkä mutta onnistunut päivä takana. Toisaalta, eilen puoli yhdeksän jälkeen mun vintti pimeni ja seuraavan kerran jotain aivotoiminnan tapaista oli havaittavissa viideltä aamulla, kun siirryin sohvalta vielä tunniksi sänkyyn nukkumaan. Eipä ainakaan ole univelkaa enää ;) Huomenna pojat saavat pitää vapaata ja itse suuntaan vihdoin kampaajalle, jes! Palaillaan siis loppuviikosta, poneilla luvassa maastoilua, ohjas-ajoa sekä seurakoulukisat! :)

Energinen suoritus

Ihahaa, ihanaa! Varoitus yltiöpositiivisesta hehkutuksesta ! 

Eilen ponnyset pääsivät rauhalliselle maasta käsin kävelylle, metsään samoilemaan. Minä ja Torsten talsimme etummaisina, tietä pitkin, Into ja äiti tulivat perässä hieman ... erilaisilla reittivalinnoilla ;) Into on löytänyt sisäisen hirvensä ! Vaikka taivas tarjosi meille ilmaisen suihkun, oli ilma ihanan lämmin, kuin kesäiltana konsanaan.

Jotenkin kummasti nuori Herra Torsten onnistui  kävelyn aikana hukkaamaan toisen etukenkänsä, eikä sitä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Ehkä viime viikolla saadut uudet tennarit eivät olleet hänen makuun. Onneksi tallikaverille tuli tänään aamulla kengittäjä, joka löi sitten uuden kengän ponille kiinni. 

Akupunktioguru Juppe hoiti pojat lenkkimme jälkeen. Torstenilla kuulemma oli vähän alhainen vastustuskyky, mutta muuten kaikki oli hyvin. Intolla oli pientä jäykkyyttä kauttaaltaan, mutta tämän päiväisen superratsastuksen jälkeen oli selvää, että hoito auttoi. Muutenkin pojat vaikuttivat hyvinvoiville, eikä uusinta hoidolle ole vähään aikaa tarvetta. Varasin kuitenkin ajan toukokuun loppuun, varmuuden vuoksi. Tuskinpa siitä haittaakaan on :) 

Niin, Into oli oikein tosi kiva ratsastaa tänään. Pehmeä, elastinen, innokas. Joskus vuosia sitten luulin, että kyllä ikä viimeistään Setää rauhoittaa, mutta väärässä olin. Ehkä kymmenen vuoden päästä ? Tuskin ;) 

Teimme yhdessä melko kevyen treenin, sillä aamulla äestetty kenttä oli  hieman raskas. 

Torstenilla oli tänään vuorossa tallimme omat rataharjoitukset, joihin oli pyydetty Inkeri Kostiainen tuomariksi. Hän on meidät viime kesänä muutaman kerran arvostellut, ja voitte kuvitella, miten hyvälle tuntui kommentti radan ratsastettuani; "Mä olen tainnut teitä viime kesänä tuomaroida, mutta siitä olette kehittyneet paljon. Hevosen ravi on parantunut ja se kantaa itsensä hyvin." Hyvä me! :) 

Torsten oli jo veryttelyssä kivan tuntuinen, mutta vähän sellainen löysä pitkä pötkylä. Otinkin ravien ja laukkojen jälkeen Antin ja Mian käyntiharjoituksen käyttöön. Antin antama kelloviisari harjoitus aktivoi tehokkaasti takapäätä ja nostaa ponin etuosaa, ottamalla painoa enemmän takajaloille. Mian täysin suoralla hevosella tehtävä lapojen hallinta pienessä käynnissä, niin että minä kontrolloin jokaisen jalan liikkeen tekee myös ihmeitä, ja tänään ennen varsinaista esitystämme pääsin nauttimaan aivan mielettömästä ravista. Sellaisesta, jossa vähän jo hengästyi, kun liike oli niin isoa. Sellaisesta, että kintereet niiasi ja poni oli kevyenä, korkeana, taipuisana mun edessä. Sellaisesta, missä todella oli ilmaa ja tahtia.

No, ei me radalla tätä tietenkään esitetty, sehän nyt on aivan selvä. Pituushalkaisijalle kun tullaan, vetää matkustaja viimeisen hengenvedon ennen lopputervehdystä, antaa ponille 15 centtiä lisää ohjaa ja pomppii kyydissä kuin mikäkin jojo. Mutta sellaista se on. Hyvin me vedettiin näinkin! Vaikka satulassa olikin kirjaimellisesti vähän matkustaja olo, ja toki pitkät ohjat jälkikäteen pikkaisen harmittaa.
 Ratana menimme FEIn He B ponien kenttäohjelman, mistä pidän kovasti. Siinä on paljon tekemistä, paljon keskiaskellajeja, aavistus enemmän haastetta verrattuna muutamaan muuhun he b-tason rataan. Vastalaukkaa, lisättyä käynti, keskiravit- ja laukat. Valitettavasti poni rikkoi molemmat keskiravit, joista ensimmäinen lähti yllättävän hyvin liikkeelle. Viimeisessä keskilaukassa oli todellakin poweria, ihan pikkasen jopa liikaakin ;) Saimme radan jälkeen vielä tehdä Inkun ohjeiden mukaan muutaman keskiravin, joista niistäkin se yhden rikkoi laukalle - näistähän en voi syyttä kuin itseäni. Prosentteja kertyi 61 ja risat, mihin olen kyllä tyytyväinen - vaikka totta kai voi aina parantaa, ja tälläkin kertaa virheet olivat kaikki ratsastajan täysin selkeitä virheitä. En tiedä, opinko koskaan ratsastamaan rataa samanlaisella moodilla kuin normaalisti treenaan, mutta yritetään. Vitsit, sitten me vasta hienoja oltaisiinkin! ;) Ja Torsten, jonka kanssa jo alkuaikoina hyvin nopeasti selvisi, että se on paljon taitavampi kuin minä, oli niiiin hyvällä tuulella tänään. Oikein polleana siinä seuraili muiden ratoja, oman suorituksensa jälkeen. "Yrittäkää vaan reppanat, mutta sinivalkoinen ruusuke kuuluu minulle! ;)" Poni parka, se ei tiennyt, että kukaan ei saa ruusuketta. Ehkä loppukäynnit maastossa ja paljon porkkanoita karsinassa kompensoi tätä suurta menetystä ;)

Lopuksi vielä teillekin nähtäväksi tämä rata, ja toisena videona sitten uusi yritys keskiravista - yritys siksi, että rikki sekin menee, mutta alku oli melko lupaava! ;)

Loistava ilta muuttui kotiin saapuessani erinomaisen maistuvaksikin, kun minua odotti iso keko vastapaistettuja lettuja ! Aika ihanaa, täytyy myöntää :) Herkullista loppuviikkoa teillekin :)

11. luukku

Torsten pääsi tänään lumimyrskystä ja viimasta huolimatta (kiitti isi !) kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi Vihti DC:hen. Matkat taittuivat hyvin, ja poni käyttäytyi reissun ajan tosi hienosti. Kotona se nyt possuilee ihan huolella, kun juoksee harva se päivä vapaana pitkin tallikäytäviä... Mur.

Poni sai kehuja taas hyvästä lihaskunnostaan, joskin voisi olla vähän hoikempi ;) ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan julkkis saksassa, mm. "puuttuvan" atlasnikamansa vuoksi. 

Niskan ja lavan avaamisesta Torsten ei ihan pitänyt, mutta muuten se nauttii hoidosta tosi paljon, niinkuin Sybil sanoi, T on special ponny :)) Jotain pientä kireyttä oli oikealla puolella selässä, mutta sai sen kuulemma hyvin hoidettua, kun ei ollut mitään isoa. Porkkanavenytyksiä ja hankitreeniä, niitä saatiin kotiläksyksi. 

Päivän teemaa ajatellen on myös 11. luukku rakennettu, olkaas hyvät! 

Mysteeriponny

 

Klinikat tutuiksi, porttikieltoa ja sen sellaista.

Epämääräisen päänheiluttelun vuoksi kävimme Viikissä englantilaisen neurologin vastaanotolla 29.10 -10. Laajoissa tutkimuksissa ei  löytynyt mitään oireen aiheuttajaa, ja onneksi pelko head shaking-syndroomasta katosi, kun pään heiluttelu hävisi. Nykypäivänä päänheiluttelua esiintyy kovien äänien aiheuttamana, mm. moottoripyörät, -sahat, Hubertustorvi... ;) Muutama eläinlääkäri on näin jälkikäteen heittänyt ilmoille orimaisen haastamisen? Vuonna 2010 syksyllä pään heiluttelu oli kuitenkin todella vakavaa, rajut kohtaukset tulivat ilman syytä ja toistuivat useasti päivässä.

 

No, kerettiinhän sitä jo puoli vuotta sitten taas treenaamaan, kunnes poni aiheutti uuden mysteerivaivan. 3.5.2011 poni ontui, mutta en ajatellut sen olevan mitään vakavaa. En edes perunut seuraaviin kisoihin osallistumista, mutta pian  selvisi, että me jäätäisiin kisarekasta pois. 24.5 -11 käytiin sitten Vermossa ontumatutkimuksissa. Ponista ei löytynyt mitään vikaa, eikä se tietenkään ontunut paikan päällä. Hoitona lepo. Onneksi alkoi laidunkausi! 

 

14.6 -11 Torstenin on/off ontuman tutkiminen jatkuu. Mitään erityistä syytä ontumalle ei vieläkään löydy.

Intolle tehdään lähestyvän 20-vuotis päivän johdosta ikämies tarkistus.

Ikäisekseen hyvässä kunnossa, pientä sanomista jaloissa, hoitona carthopen kuuri ja liikunta.

4.8 -11 löydettiin sitten laitumelta 4/5 ontuva poni, ja siitä sitten pakattiinkin poni autoon ja lähdettiin Viikin päivystykseen. Oireet katoavat jälleen yön aikana itsekseen ja tutkimuksissa ei edelleenkään löydy ontuman aiheuttajaa. Onneksi meitä kuitenkin uskotaan, kun otin laitumella videota kävelystä. Valitettavasti mulla ei ole sitä enää :/ Se oli sydäntä raastavaa katsottavaa :( Lääkkeeksi liikuntaa ontuman mukaan. 

Ongelmana ongelman löytämisessä oli ja on tietysti myös se, (siis sen lisäksi, ettei poni koskaan ontunut klinikoilla) ettei ponia pysty paikallispuuduttamaan. Yhteensä kymmenen ihmistä ei pysty pitämään ponia paikallaan. Huulipuristin hajosi. Pakkopilttuusta oli pakko ottaa pois, ettei hajoita sitäkin. Rauhoituksethan olen itse hoitanut, koska ellät eivät saa pistettyä tai laitettua ponin suuhun Domoa. 

28.9-11 kotiutettiin Viikistä  hyvin väsynyt ja kipeä Torsten, jossa siltä oli leikattu mej karpaalikanavat joita epäiltiin on/off ontuman aiheuttajaksi.

Leikkaus ja esivalmistelut olivat osoittautuneet jälleen haastaviksi ja kirurgin kanta oli että jatkossa tämä poni hoidetaan sähköpostin avulla, sen käsitteleminen on henkilökunnalle liian vaarallista.

Muutama viikko karsinalepoa ja sitten pari kuukautta sairastarhaa, jonka jälkeen kevyesti käyttöön. Vaan ontumapa ei kadonnutkaan... 

Katastrofi !

26.12-11 huomaamme kesken Tapaninpäivän myrskyn aamutallia, ettei Torsten ole kunnossa, ähky? Nopeasti tajuamme ettei ponia voi hoitaa sähköttä ja vedettä (jotka myrsy oli vienyt ...) kotitallilla, joten soitto Viikkiin, poni koppiin ja klinikalle; kukaan siellä ei ollut kovin iloinen nähdessään meitä. Mutta minkäs teet? Poni sai karsinanoveen omanlaisensa joulukoristeet. Enpä ole koskaan aiemmin kenelläkään tuollaisia nähnyt. Toisaalta, en myöskään ole kuullut sähköpostipotilaista. (Niin, ja poni ei ole ikinä potkinut, purrut tai muutenkaan ollut vaarallinen kanssamme, jos oripaineja ei lasketa mukaan. Silloinkin se kyllä vain jyräsi, ei muuta.)  

 

Mamman kulta <3 Poni vietti klinikalla muutaman päivän, mutta koska ponin kunto ei kohonnut, tehtiin päätös viedä Torsten takaisin kotiin. Siirron ehtona oli normaalin  kakan tuleminen,aika tovin ponia sai taluttaa pihalla,ja silti kakkaa ei saatu aikaiseksi. Lähdimme kuitenkin kotiin ja iltamyöhään tallissa kävi päivystävä ell kurkkaamassa selvästi rennompaa ponia.

Ähkyn aiheuttajaa ei saatu selville, miten yllättävää. Vatsa kuvattiin hiekan vuoksi, mutta sitä ei onneksi löytynyt.

 

Ähkystä siis selvittiin, mutta ontuma ei ollut kadonnut minnekkään. Vuoden aikana ollaan tietysti käytetty vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten osteopaatti Tiina Katajaa, akupunktiota Jupen kautta, kiropraktikko Sybil Moffattia, useaa eri hierojaa. Kengitystä ollaan sumplittu sata kertaa, on ollut rengasta, sydänortta, nostettua kantaa, mitä ikinä keksit, se on tehty.

Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkäälle. 1.3-12 kotiutettiin mystisen ontuman vuoksi skintissä ollut Torsten lohduttoman diagnosin kanssa. Tai siis diagnoosia ei ollut, vikaa ei löytynyt, mutta ponille annettu ennuste oli toivoton, ei ikinä kisakentille, maks kaksi vuotta elinaikaa, plaaplaa. Olen niin raivoissani koko Hyvinkäälle, etten viitsi edes siitä enempää kirjoittaa. Ja ei, ponini ei enää ikinä mene Hyvinkäälle, tosin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Pusuponi <3 Onneksi se on jaksanut olla niin elämän iloinen ja vahva taistelija, vaikka onkin kärsinyt kovista kipukohtauksista.

Periksi ei anneta !

29.3 -12 Vermossa edelleen on/off ontumatutkimuksessa, oej sädeluun limapussi piikitettiin.

12.4-12 vermossa ottamassa uudet piikit oej sädeluun limapussiin. Tämä taisi olla kerta, kun kysyin että millä asteikolla Torsten on vaikea hoitaa. Vastaus oli; vaikein. Vaikein Estolan hoitama hevonen. Vaan kiitos hänelle, että jaksaa hoitaa, kun muilla loppuu rahkeet! 

Näiden piikitysten jälkeen kävimme ensimmäisissä kisoissa sitten kevään 2011. He B ja 57.955  Kisat oli viikonloppuna, edeltävänä torstaina saatiin ruveta laukkaamaan,vähäiset treenit huomioiden Poni oli hienoin!

5.6-12 eläinlääkäri kiropraktikko Sybil Moffatin käsittelyssä Vihti DC:ssä.

 

26.6-12 Molempien poikien kanssa Vermossa. Torsten on/off ontuman vuoksi ja Into röntgenissä, jotta nähtiin missä kunnossa Setähevosen nivelet todellisuudessa ovat. Inton oej polvesta löytyi luunsiruja ja iän tuomaa sanomista, joihin ei varsinaista hoitoa ole, vaan oireen mukainen liikutus. Ensiapuna polvi piikitettiin.

Torstenista puolestaan ei löytynyt mitään hoidettavaa :) Onneksi Ponin ontumiset olivat selkeästi vähentyneet - ja juuri tänään saimme Sybilille kertoa, että poni on ontunut sitten kesäkuun tasan kaksi kertaa. Kerran kisoissa ja kerran kotona. Kisoissa en uskaltanut ponia juuri sitten liikuttaa, mutta seuraavana päivänä se oli puhdas, kun taas kotona kyse oli muutamasta askeleesta. En usko, että kukaan muu olisi tähän edes kiinnittänyt huomiota, mutta kuten arvaatte, on "ontumissilmä" muuttunut erittäin tarkaksi.

Mikä oli ja on kaiken tämän takana, mene ja tiedä, kestääkö poni aktiivisen käytön, en tiedä sitäkään. Tiedän ainoastaan, että poni on Taistelija, jonkalaista ei aiemmin elämässäni ole koskaan ollut. Se elämän halu, muille esiintyminen, sen totisuus mutta kuitenkin huumorintaju, ne ovat pitäneet ponin pinnalla rankkoinakin hetkinä. 

Rakas rakas ponini, nyt riittää mysteeriponi-leikki! <3

 

Viime talvena Sybilin hoidossa.

Kukkahattutäti

Kukkahattutäteilyä ilmassa

Juppe kävi hoitamassa molemmat pojat tänään, pitkästä aikaa. Juppe on aivan mieletön guru, niin akupunktiossa, kuin muutenkin hevosten kanssa kommunikoinnissa. Niin se vaan pisti poniin neuloja, ilman sen kummempaa hälinää. Ja ei, poni ei ollut nukutuksen alaisena ;) Torsten voi kuulemma oikein hyvin, mieli on tasapainoinen ja poni onnellinen. Intolle hän antoi vähän lisäenergiaa, vanhuus kun ei tule yksin. Mutta hienosti molemmat pojat voivat, eikä jatkohoidolle ole kuulemma mitään kiirettä/tarvetta. Varmasti moni nostelee kulmiaan, kun puhutaan akupunktiosta ja muista vaihtoehtohoidoista. mielestäni lääketiede - ja sitten ne kaikki muut hoitomuodot - eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vahvistavat vain toinen toista. Ja kun omistaa mysteeriponin, ei todellakaan ole varaa epäillä mitään, mikä saattaisi auttaa. 

Oikeasti olisin melkein tiennyt Torstenin diagnoosin jo eilen, kun kävimme perinteisellä maanantain maastolla. Viimeiset kultaiset auringonsäteet punersivat taivaanrantaa, ja toisella puolella oli kuu jo tummenevaa taivasta vasten antamassa valoa. Aika satumaista oli ravata pitkin metsätietä, isoa, lennokasta, letkeää ravia pitkin ohjin, ponin mennessä korvat hörössä innoissaan eteenpäin. Ei jälkeäkään sunnuntain täysin päin ***** menneestä valmennuksesta ;) Taidettiin molemmat olla aika kipeästi tälläistä maastolenkkiä vailla. 

Pojat pääsivät hölkkäämään maneesiin hoidon jälkeen.

Loppuviikko sisältää sitten jo ihan ratsastustakin, ja torstaina Antin valmennuksen. En malta odottaa! 

Minulta ei todellakaan saa minkäänlaisia lukunautinto-vinkkejä, kun en ikinä mitään kerkeä lukea, ja jos kerkeän, on se Aku Ankka, jos vaan mitenkään sellaisen saan käsiini...

Kuitenkin, tänään käsissäni oli uusin Tunne Hevonen lehti, ja sieltä Heidi Kallioniemen teksti "Parhaassa ratsastustakissa on tasku sokerille". Heidi käsittelee tekstissä ihmisen ja hevosen välistä suhdetta, verraten sitä mm. koululaisiin ja koiriin. Heidi muutenkin kirjoittaa aina miettimisen arvoisista aiheista, mutta Satulahuone-blogin loppumisen jälkeen hänen käsialastaan on saanut nauttia vähemmän. Sääli, sellaisia ajatuksia ja sujuvaa kieltä lukisi mielellään enemmänkin.

Kiropraktikolla II

Tuntuupa hyvälle !

Eilen kävimme toista kertaa kiropraktikko Sybil Moffatin luona Vihti DC:ssä Torstenin kanssa. Aiemmalla kerralla, Sybil ei löytänyt mitään vikaa vikaa, ja suosittelikin meille skintigrafiaa, jossa sitten kävimme. Siellä Sybil pyysi lähettämään hänelle kuvat ponin niskasta, kun se oli kuulemma niin erikoinen. Ja toden totta, (se mitä Hyvinkäällä ei lainkaan huomioitu edes kysyessämme) kuvista kuulemma näki, että Torstenin ensimmäinen kaulanikama oli todella pieni ja painunut kallon sisälle - ihan niinkuin sitä ei olisi ollenkaan! Tästä ei kuitenkaan aiheudu kipua, eikä ontumaa, on vain hyvin erikoista. 

Kotiin viemisinä saimme venyttelyohjeita oikeaa lapaa varten, joka ikään kuin olisi irti ylhäältä. Sitä ei tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus, mutta onhan Torsten aivan eri näköinen oikeasta lavasta kuin vasemmasta, juurikin ylhäältä sään läheltä. Oikeasti akupunktiolla Torstenia hoitanut Juppe on tämän jo aikoja sitten huomannut, ja mielestäni linimenttien avulla se vähän pienenikin, mutta nyt se on taas kasvanut, eli irronnut enemmän. Loppuun Torstenia hoidettiin myös akupunktiolla. Hieman neulat ärsytti, mutta kenenkään varpaat ei jäänyt alle ;) 

Ratsastaja tyylikkäänä...

Tänään sitten testasin, oliko poni vastannut millä tavalla eiliseen hoitoon. Se käveli suorempana, mutta liikkui aika pienillä askeleilla ratsastaessa - johtuiko laiskuudesta vai mistä, sitä en tiedä. Huomenna uudestaan, sillä seisomaan ei nyt saa kuulemma jättää, vaikka ontuisi.

Into vietti vapaata, sai tänään vielä viimeisen cartophen pistoksen ja jäi erittäin virkeänä talliin yöunille. Ihana setä <3 

Itse suuntaan myös nukkumaan, hauskaa pikkulauantaita kaikille sitä juhliville :) 

P.s. Lastasin Torstenin riimulla niin mennessä kuin tullessakin, whou! :)

P.p.s. Torsten pääsi Sybilille mannekiiniksi, jotta hän voi vihdoin näyttää muille kotimaassaan saksassa, mikä se Finnhorse oikeastaan olikaan... Finnhorse in summershape ;)

Kiropraktikolla

Suurin huolenaiheeni viime toukokuusta lähtien, on ollut nyt seitsemän vuotiaaksi kääntynyt Sumun-Tottiino, Torsten lempinimeltään. Torsten on ontunut ON-OFFina koko kesän, ollut hieman parempi syksyllä ja maan muuttuessa kovaksi, muuttui poni jälleen huonommaksi. Torstenia on hoidettu hieronnalla, akupunktiolla, eläinlääketieteellä, osteopaattisella hoidolla ja nyt myös kiropraktisella hoidolla. Kaikki jalat on kuvattu ja ultrattu useaan otteeseen, vtj on piikitetty kortisoonilla, mej on leikattu karpaalikanavan syndrooman takia. Molemmat hoidot ovat olleet turhia. Mikään ei tunnu auttavan.

Torsten leikkauksen jälkeen syyskuun lopussa.

Kukaan ei löydä mitään, eikä poni ole tehnyt siitä yhtään helpompaa piilottamalla ontumisensa joka kerta klinikalle mentäessä. 

Hieroja on kehunut lihaksistoa symmetriseksi. Kengittäjä on pysynyt samana koko Torstenin kengityselämän ajan, eikä hänkään ole huomannut mitään, mikä voisi aiheuttaa ontumaa, jossa aamupäivällä poni ontuu 3-4/5 ja illalla on puhdas. Akupunktiota oli muutaman kerran jälkeen turha enää ottaa, kun poni on niin hyvässä kunnossa. Osteopaattikaan ei mitään mullistavaa löytänyt, ja häntä ehkä aron ottaa uudestaankaan, kun poni niin radikaalisti negatiivisessa mielessä aina hoitoon vastaa.

            

Joten voitte uskoa, että kun tänään ajoimme ponin kanssa Vihti DC:hen, jossa kiropraktikko Sybil Moffat otti Torstenin vastaan, Torsten näytti ontumisensa ja maneesista pois kävellessä Sybil uskoi tietävänsä aiheuttajan, oli itsellä aika kiva olo. Jospa nyt... Hoitotoimenpiteessä poni käyttäytyi mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kuin eläinlääkäreitä syvästi pelkäävä ja vihaava poni voi käyttäytä. Sen selkä jousti hienosti ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, pitkän seisomisen jälkeenkin. Kaularankaan tultaessa Sybil huomasi, että vasen puoli oli selvästi enemmän jumissa, mutta hoidettuaan koko ponin, oli pettymys suuri, kun nainen myönsi, ettei ollut tullut kovinkaan paljon viisaammaksi. Hän epäili kuitenkin vian löytyvän oej:sta, ja suositteli, että kävisimme kuvauttamassa joko koko hevosen tai oej + kaularangan skintigrafiassa. Sinne siis. 

             Moffat antoi kuitenkin vielä pienen toivonkipinän, että jotkut hevoset saattavat tietysti olla niin herkkiä, että noinkin pienestä jumista voi syntyä näin isoa ontumista. Kymmenen päivää odotamme ja katsomme, josko poni menee paremmaksi. Kotiin tultaessa poni pääsi tarhaan, jossa se veti aikamoista rallia täysin puhtaasti. Ei sillä, ettei se olisi sitä ennenkin tehnyt, mutta voisiko todella olla, että ponin mystiset kivut olisivat nyt ohi? Ja vaikka olenkin muuttunut jo aika skeptiseksi lukuisten pettymysten jälkeen, elän suuressa toivossa - ainakin seuraavaan ontumiseen asti. 

Into ja Torsten syyskuun alussa laitumella riehumassa.