Rengastettu

siis Torstenin kaviot... ;)

Kengitys on ollut aika suurena puheenaiheena täällä kotona, ilman toimivia jalkoja kun ei ole hevosta. Ja vain täysin toimivalla hevosella voi lähteä valmennukseen saatika kilpailuihin. Eilen Torsten sai etusiin rengaskengät, tukemaan kantoja ja helpottamaan liikkumista. Kannat ovat jo tasaantuneet melko hyvin, onneksi Torstenilla kasvaa kaviot nopeasti ja kavioaines on kestävää. 

Kenkien koeajo sujui hyvin ja Torsten liikkui ihan mallikkaasti ohjasajossa. Mentiin vähän puomejakin ;) Ja tehtiin yllättävän hyviä pohkeenväistöjä, myös ravissa. Videolla näkyy niistä yksi esimerkki - tai siis mitä mun leveän takapuolen takaa nyt näkee. Ei paljon mitään :D 

Linkki

Torstenin ja sen tarhakaverin arki on lähtenyt sujumaan ilmeisen hyvin. En olisi voinut parempaa ystävää Torstenille toivoa :) Tässä tallinvaihdon aikana olen huomannut olevani aivan takki tyhjänä täällä blogin puolella. Kaikki aika on mennyt hysteerisen hevosenomistajan roolissa :D Silloin bloggaajien syyspicnicillä sen vasta oikeastaan tajusin, siis että olen hysteerinen ponitäti, kun ryhdyin omassa esittelyssäni selittämään, miten jännitän hevoseni muuttoa ja mitä kaikkea voi tapahtua. Että sillä tavalla :D Nämä ensimmäiset viikot olen viettänyt enemmän aikaa tallilla kuin laki sallii, tosin lauantaina pääsin tuulettumaan ihan supermakeisiin kotipippaloihin, missä lilluttiin ulkoporealtaassa yön pikkutunneille asti ja seuraavana päivänä kärsittiin olosta hengaten neljä tuntia Torstenin tarhan vieressä. Näiden kahden viikon aikana omalle ulkoiselle habitukselle ei myöskään ole uhrattu sitten ainuttakaan minuuttia - nyt olisi varmaan korkea aika laittaa kosteusvoidetta naamaan, harjata hiukset ja tilata ripsihuolto asap :D Ihan vain sen takia, että perjantaina ajattelin viettäväni tallilla sellaisen normaalin, lyhyen kaavan mukaisen pus ja hei-hetken ja sitten siirtyä ihmisten ilmoille kaupunkiin. Koska joo, okei, ehkä mä en halua olla hysteerinen ponitäti. Ja ehkä elämässä voi olla muutakin sisältöä kuin hevoset. 

En niin suostu samaan kuvaan ton kanssa ennenkuin se on tilannut itselleen kampaajan!

Että sellaista, nyt kirjoitettuani ponini kuulumiset, ajattelin suunnata tallille oikein pitkän kaavan mukaan. Aurinkoa viikkoosi! ;)

Muutaman sentin heitto

Kun puitteet ovat kunnossa, eli kenttä kesäasussa, on ratsastaja joko liian kiireinen kesärientojen välissä ratsastamaan – tai hevonen ontuu. Tällä kertaa meitä vaivaa tuo jälkimmäinen syy. Ensimmäinen vaihtoehto olisikin ollut liian kiva. 

Ontuminen on tietysti tässä tapauksessa aika vahva sana, tahdittaminen olisi ehkä osuvampi. ”Kun se tahdittaa kaarteissa noin, sun pitää olla tarkkana että annat itse selvän tahdin hevoselle”, sanoi Minna viime viikon hyppärin alussa. Mutta eihän mun hevonen koskaan tahdita … Päivää aikaisemmin, parhaalla mahdollisella pohjalla maneesissa viimeisissä lisäyksissä äitini kysyi, että tahdittaako se? Hevoset eivät tahdittele huvikseen. Syitä tahdittamiseen on kaksi; toinen niistä löytyy satulan päältä. Toinen täytyy löytää hevosesta - ja hoitaa kuntoon. Epäilen, että useissa tapauksissa kyse on molemmista.  

Kun tähän vielä lisätään Laakson kovalla pohjalla liikkumisen haluttomuus, mikä varmasti menee myös osittain ratsastajan jännityksen piikkiin, täytyy todella ryhtyä pohtimaan, missä on vikaa. Kun toukokuussa jouduimme jättämään yhden valmennuksen väliin Torstenin ontuessa, se sai lomailla viikon jonka jälkeen eläinlääkäri tuli tekemään ontumatutkimusta. Puhtaasti liikkuvasta hevosesta ei tietenkään löydetty mitään, ja treenit sekä kilpaileminen ovat jatkuneet normaalilla tavalla. Hierottavana Torsten on ollut usein, sillä se on ollut normaalia enemmän jumissa. Syyksi epäsopiva satula (ratsastuksen lisäksi) ja toppaajalle soitto.

Viime viikolla, hyppytreenin jälkeen äitini jäi katsomaan Torstenin kavioita. Jalat ovat muuten hyvännäköiset, viileät ja kuivat, mutta oej kavio näyttää hassulta. Sen kanta on muutaman sentin matalampi kuin vasemmassa etujalassa. Nappasin kavioista kuvat ja lähetin ne taitavammille katsottavaksi. Kengittäjämme saapui paikalle viidentoista minuutin päästä soitosta korjaamaan tilannetta. Kevään ja kesän ajan jatkuvasti irtoillut etukenkä on varmasti osasyynä kavion kannan väärään asentoon. Torstenille tehtiin eteen rolleri ja laitettiin koon isompi kenkä jalkaan, jotta kanta saisi tukea.

Oej kanta on huomattavasti matalampi. Nämä kuvat on otettu ennen kengittäjän käyntiä.

Viikonloppu otettiin kevyesti, sillä ellän mielipide oli, ettei hevosta pitäisi liikuttaa kuin kovalla alustalla suoraan, ennen kuin kannan saisi nostettua ylös. Matala kanta rasittaa syväkoukistajajännettä, jonka toinen pää kiinnittyy vasta kavion sisällä, kavioluun pohjaan. Kun kanta on matala, on jänne jatkuvasti venytettynä. Tästä pääset lukemaan hyvin havainnollistavaa tekstiä hevosten erilaisista jalkavaivoista ja niiden hoidosta.

Nyrkkisääntönä pohjien kanssa on, että kovalla hoidetaan jänteitä ja pehmeällä niveliä. 

Niin paljon asioita selittyy näillä hassuilla senteillä; jo sentin ero hevosen kavioissa heijastuu isona lihasjännityksenä lapoihin. Kun toinen kanta on matalampi, eli säde lähempänä maata, ei hevosen ole kuitenkaan miellyttävä liikkua kovalla pohjalla, se sattuu.

Maanantaina sain kuin sainkin paikalle vierailevan kengittäjän omamme ollessa lomalla. Samaan aikaan Torstenilla oli satulantoppaaja paikalla, nyt pistetään kerralla kaikki kuntoon ;) Torsten sai oejalkaan kiilapohjallisen, joka nosti kantaa ylemmäs suojaten samalla herkkää sädettä. Torstenin oma koulupenkki lähti myyntiin kapeutensa vuoksi, ja kokeiltavaksi jäi Sandgrinham sekä omasta pyynnöstäni joustorunkoinen Trekker. Molemmat kivoja vaihtoehtoja, joita meillä on muutama viikkoa aikaa kokeilla. Tosi helppoa hevosella joka seisoo lähinnä laitumella.

Torstenista kuoriutui pohjallisen avulla ruotsalainen yksisarvinen :))

Toppausta ja kengitystä - Torsten tykkää olla kaikkien naisten keskipisteenä ;) Ontuma säikäytti, sillä se vaikutti hyvin paljon samalta, kuin Torstenin nuoruusvuosien ontuminen. Silloin sitä kesti 1,5 vuotta, mutta erilaisten leikkausten, toimenpiteiden, vaihtoehto/tukevienhoitojen sekä lopetustuomion jälkeen Torsten kuntoutui. Lue koko sairaskertomus täältä.

Tiistaina Torsten tuli laitumella vastaan varsin vinosti kävellen, mutta suoralla ja kovalla pohjalla juostessamme ei alun haparoinnin jälkeen liikkeessä ollut mitään vikaa. Eilen keskiviikkona kävimme maastakäsin kävelyllä, jonka jälkeen pyöräytin Torstenin liinassa. Ulkojalkana oej ottaa edelleen sentin lyhyempää askelta kuin vasen. Nyt syy näyttäisi tulevan ylempää, lapojen seudulta, mutta ehkä minä en ole paras diagnosoimaan yhtään mitään. Olisi kuitenkin lohduttavaa ajatella, että jos toinen jalka on ollut "lyhyempi" jo pidempään (toukokuu?), kestäisi hetken ennenkuin hevonen tottuu muutokseen, vaikka se olisikin tapahtunut parempaan suuntaan. 

Tänään Torsten hoidetaan ensimmäistä kertaa kraniosakraalihoidolla ja iilimadoilla. Kääks! Puhtaita askeleita odotellessa, kuulisin mielelläni samantyylisistä vaivoista ja erityisesti niiden hoidosta :) 

11. luukku

Torsten pääsi tänään lumimyrskystä ja viimasta huolimatta (kiitti isi !) kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi Vihti DC:hen. Matkat taittuivat hyvin, ja poni käyttäytyi reissun ajan tosi hienosti. Kotona se nyt possuilee ihan huolella, kun juoksee harva se päivä vapaana pitkin tallikäytäviä... Mur.

Poni sai kehuja taas hyvästä lihaskunnostaan, joskin voisi olla vähän hoikempi ;) ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan julkkis saksassa, mm. "puuttuvan" atlasnikamansa vuoksi. 

Niskan ja lavan avaamisesta Torsten ei ihan pitänyt, mutta muuten se nauttii hoidosta tosi paljon, niinkuin Sybil sanoi, T on special ponny :)) Jotain pientä kireyttä oli oikealla puolella selässä, mutta sai sen kuulemma hyvin hoidettua, kun ei ollut mitään isoa. Porkkanavenytyksiä ja hankitreeniä, niitä saatiin kotiläksyksi. 

Päivän teemaa ajatellen on myös 11. luukku rakennettu, olkaas hyvät! 

Mysteeriponny

 

Klinikat tutuiksi, porttikieltoa ja sen sellaista.

Epämääräisen päänheiluttelun vuoksi kävimme Viikissä englantilaisen neurologin vastaanotolla 29.10 -10. Laajoissa tutkimuksissa ei  löytynyt mitään oireen aiheuttajaa, ja onneksi pelko head shaking-syndroomasta katosi, kun pään heiluttelu hävisi. Nykypäivänä päänheiluttelua esiintyy kovien äänien aiheuttamana, mm. moottoripyörät, -sahat, Hubertustorvi... ;) Muutama eläinlääkäri on näin jälkikäteen heittänyt ilmoille orimaisen haastamisen? Vuonna 2010 syksyllä pään heiluttelu oli kuitenkin todella vakavaa, rajut kohtaukset tulivat ilman syytä ja toistuivat useasti päivässä.

 

No, kerettiinhän sitä jo puoli vuotta sitten taas treenaamaan, kunnes poni aiheutti uuden mysteerivaivan. 3.5.2011 poni ontui, mutta en ajatellut sen olevan mitään vakavaa. En edes perunut seuraaviin kisoihin osallistumista, mutta pian  selvisi, että me jäätäisiin kisarekasta pois. 24.5 -11 käytiin sitten Vermossa ontumatutkimuksissa. Ponista ei löytynyt mitään vikaa, eikä se tietenkään ontunut paikan päällä. Hoitona lepo. Onneksi alkoi laidunkausi! 

 

14.6 -11 Torstenin on/off ontuman tutkiminen jatkuu. Mitään erityistä syytä ontumalle ei vieläkään löydy.

Intolle tehdään lähestyvän 20-vuotis päivän johdosta ikämies tarkistus.

Ikäisekseen hyvässä kunnossa, pientä sanomista jaloissa, hoitona carthopen kuuri ja liikunta.

4.8 -11 löydettiin sitten laitumelta 4/5 ontuva poni, ja siitä sitten pakattiinkin poni autoon ja lähdettiin Viikin päivystykseen. Oireet katoavat jälleen yön aikana itsekseen ja tutkimuksissa ei edelleenkään löydy ontuman aiheuttajaa. Onneksi meitä kuitenkin uskotaan, kun otin laitumella videota kävelystä. Valitettavasti mulla ei ole sitä enää :/ Se oli sydäntä raastavaa katsottavaa :( Lääkkeeksi liikuntaa ontuman mukaan. 

Ongelmana ongelman löytämisessä oli ja on tietysti myös se, (siis sen lisäksi, ettei poni koskaan ontunut klinikoilla) ettei ponia pysty paikallispuuduttamaan. Yhteensä kymmenen ihmistä ei pysty pitämään ponia paikallaan. Huulipuristin hajosi. Pakkopilttuusta oli pakko ottaa pois, ettei hajoita sitäkin. Rauhoituksethan olen itse hoitanut, koska ellät eivät saa pistettyä tai laitettua ponin suuhun Domoa. 

28.9-11 kotiutettiin Viikistä  hyvin väsynyt ja kipeä Torsten, jossa siltä oli leikattu mej karpaalikanavat joita epäiltiin on/off ontuman aiheuttajaksi.

Leikkaus ja esivalmistelut olivat osoittautuneet jälleen haastaviksi ja kirurgin kanta oli että jatkossa tämä poni hoidetaan sähköpostin avulla, sen käsitteleminen on henkilökunnalle liian vaarallista.

Muutama viikko karsinalepoa ja sitten pari kuukautta sairastarhaa, jonka jälkeen kevyesti käyttöön. Vaan ontumapa ei kadonnutkaan... 

Katastrofi !

26.12-11 huomaamme kesken Tapaninpäivän myrskyn aamutallia, ettei Torsten ole kunnossa, ähky? Nopeasti tajuamme ettei ponia voi hoitaa sähköttä ja vedettä (jotka myrsy oli vienyt ...) kotitallilla, joten soitto Viikkiin, poni koppiin ja klinikalle; kukaan siellä ei ollut kovin iloinen nähdessään meitä. Mutta minkäs teet? Poni sai karsinanoveen omanlaisensa joulukoristeet. Enpä ole koskaan aiemmin kenelläkään tuollaisia nähnyt. Toisaalta, en myöskään ole kuullut sähköpostipotilaista. (Niin, ja poni ei ole ikinä potkinut, purrut tai muutenkaan ollut vaarallinen kanssamme, jos oripaineja ei lasketa mukaan. Silloinkin se kyllä vain jyräsi, ei muuta.)  

 

Mamman kulta <3 Poni vietti klinikalla muutaman päivän, mutta koska ponin kunto ei kohonnut, tehtiin päätös viedä Torsten takaisin kotiin. Siirron ehtona oli normaalin  kakan tuleminen,aika tovin ponia sai taluttaa pihalla,ja silti kakkaa ei saatu aikaiseksi. Lähdimme kuitenkin kotiin ja iltamyöhään tallissa kävi päivystävä ell kurkkaamassa selvästi rennompaa ponia.

Ähkyn aiheuttajaa ei saatu selville, miten yllättävää. Vatsa kuvattiin hiekan vuoksi, mutta sitä ei onneksi löytynyt.

 

Ähkystä siis selvittiin, mutta ontuma ei ollut kadonnut minnekkään. Vuoden aikana ollaan tietysti käytetty vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten osteopaatti Tiina Katajaa, akupunktiota Jupen kautta, kiropraktikko Sybil Moffattia, useaa eri hierojaa. Kengitystä ollaan sumplittu sata kertaa, on ollut rengasta, sydänortta, nostettua kantaa, mitä ikinä keksit, se on tehty.

Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkäälle. 1.3-12 kotiutettiin mystisen ontuman vuoksi skintissä ollut Torsten lohduttoman diagnosin kanssa. Tai siis diagnoosia ei ollut, vikaa ei löytynyt, mutta ponille annettu ennuste oli toivoton, ei ikinä kisakentille, maks kaksi vuotta elinaikaa, plaaplaa. Olen niin raivoissani koko Hyvinkäälle, etten viitsi edes siitä enempää kirjoittaa. Ja ei, ponini ei enää ikinä mene Hyvinkäälle, tosin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Pusuponi <3 Onneksi se on jaksanut olla niin elämän iloinen ja vahva taistelija, vaikka onkin kärsinyt kovista kipukohtauksista.

Periksi ei anneta !

29.3 -12 Vermossa edelleen on/off ontumatutkimuksessa, oej sädeluun limapussi piikitettiin.

12.4-12 vermossa ottamassa uudet piikit oej sädeluun limapussiin. Tämä taisi olla kerta, kun kysyin että millä asteikolla Torsten on vaikea hoitaa. Vastaus oli; vaikein. Vaikein Estolan hoitama hevonen. Vaan kiitos hänelle, että jaksaa hoitaa, kun muilla loppuu rahkeet! 

Näiden piikitysten jälkeen kävimme ensimmäisissä kisoissa sitten kevään 2011. He B ja 57.955  Kisat oli viikonloppuna, edeltävänä torstaina saatiin ruveta laukkaamaan,vähäiset treenit huomioiden Poni oli hienoin!

5.6-12 eläinlääkäri kiropraktikko Sybil Moffatin käsittelyssä Vihti DC:ssä.

 

26.6-12 Molempien poikien kanssa Vermossa. Torsten on/off ontuman vuoksi ja Into röntgenissä, jotta nähtiin missä kunnossa Setähevosen nivelet todellisuudessa ovat. Inton oej polvesta löytyi luunsiruja ja iän tuomaa sanomista, joihin ei varsinaista hoitoa ole, vaan oireen mukainen liikutus. Ensiapuna polvi piikitettiin.

Torstenista puolestaan ei löytynyt mitään hoidettavaa :) Onneksi Ponin ontumiset olivat selkeästi vähentyneet - ja juuri tänään saimme Sybilille kertoa, että poni on ontunut sitten kesäkuun tasan kaksi kertaa. Kerran kisoissa ja kerran kotona. Kisoissa en uskaltanut ponia juuri sitten liikuttaa, mutta seuraavana päivänä se oli puhdas, kun taas kotona kyse oli muutamasta askeleesta. En usko, että kukaan muu olisi tähän edes kiinnittänyt huomiota, mutta kuten arvaatte, on "ontumissilmä" muuttunut erittäin tarkaksi.

Mikä oli ja on kaiken tämän takana, mene ja tiedä, kestääkö poni aktiivisen käytön, en tiedä sitäkään. Tiedän ainoastaan, että poni on Taistelija, jonkalaista ei aiemmin elämässäni ole koskaan ollut. Se elämän halu, muille esiintyminen, sen totisuus mutta kuitenkin huumorintaju, ne ovat pitäneet ponin pinnalla rankkoinakin hetkinä. 

Rakas rakas ponini, nyt riittää mysteeriponi-leikki! <3

 

Viime talvena Sybilin hoidossa.