Tähtioppilas

Torsten pääsi tänään kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi aina niin ystävällisen ilmapiirin keskelle, Vihti DC:hen. Matkat ja lastaukset sujuivat loistavasti ja ilta oli kesäretkien parhaimmistoa, vaikkei ruusuketta tullutkaan kotiin viemisiksi ;) 

Torsten nautti antaumuksella Sybilin hoidoista. Hieman oli jäykkyyttä oikealla takana, mutta muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa. Torsten sai jälleen paljon kehuja, ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan tähtioppilas hänen luennoillaan, "puuttuvan" atlasnikaman vuoksi. Ei sentään mallioppilas ;) Akupunktioneulat saivat aikaiseksi pientä mutta päättäväistä vastaanpanemista ja ne täytyi pistää melko vauhdikkaasti selkään. Ensimmäistä kertaa näin ponin oikeasti potkivan päin ihmistä, mutta onneksi Sybil oli ajantasalla ja nopea liikkeissään, eikä mitään vahinkoa sattunut. Kuriton tapaus, halutessaan! Neulojen pois ottaminen oli myös pienimuotoinen show, ja lopulta nappasin itse viimeisen neulan kevytperäisen ponin selästä vasta pihamaalla. 

"Voi, sä olet kyllä maailman kivoin eläinlääkäri!"

Aikaisemmin poni on ollut Sybilin hoitojen jälkeen huomattavasti suorempi ja ryhdikkäämpi, toivotaan että T vastaa tällä kertaa yhtä hyvin hoitoon :) 

"Halataan vaan jos haluut, mut älä kerro tätä sitten muille, jooko? Jälkikäteen lisäys; "En olisi koskaan halannut sua, jos olisin tiennyt sun hirveistä neuloista!"

Nyt saunan kautta nukkumaan, pitkä mutta onnistunut päivä takana. Toisaalta, eilen puoli yhdeksän jälkeen mun vintti pimeni ja seuraavan kerran jotain aivotoiminnan tapaista oli havaittavissa viideltä aamulla, kun siirryin sohvalta vielä tunniksi sänkyyn nukkumaan. Eipä ainakaan ole univelkaa enää ;) Huomenna pojat saavat pitää vapaata ja itse suuntaan vihdoin kampaajalle, jes! Palaillaan siis loppuviikosta, poneilla luvassa maastoilua, ohjas-ajoa sekä seurakoulukisat! :)

11. luukku

Torsten pääsi tänään lumimyrskystä ja viimasta huolimatta (kiitti isi !) kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi Vihti DC:hen. Matkat taittuivat hyvin, ja poni käyttäytyi reissun ajan tosi hienosti. Kotona se nyt possuilee ihan huolella, kun juoksee harva se päivä vapaana pitkin tallikäytäviä... Mur.

Poni sai kehuja taas hyvästä lihaskunnostaan, joskin voisi olla vähän hoikempi ;) ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan julkkis saksassa, mm. "puuttuvan" atlasnikamansa vuoksi. 

Niskan ja lavan avaamisesta Torsten ei ihan pitänyt, mutta muuten se nauttii hoidosta tosi paljon, niinkuin Sybil sanoi, T on special ponny :)) Jotain pientä kireyttä oli oikealla puolella selässä, mutta sai sen kuulemma hyvin hoidettua, kun ei ollut mitään isoa. Porkkanavenytyksiä ja hankitreeniä, niitä saatiin kotiläksyksi. 

Päivän teemaa ajatellen on myös 11. luukku rakennettu, olkaas hyvät! 

Mysteeriponny

 

Klinikat tutuiksi, porttikieltoa ja sen sellaista.

Epämääräisen päänheiluttelun vuoksi kävimme Viikissä englantilaisen neurologin vastaanotolla 29.10 -10. Laajoissa tutkimuksissa ei  löytynyt mitään oireen aiheuttajaa, ja onneksi pelko head shaking-syndroomasta katosi, kun pään heiluttelu hävisi. Nykypäivänä päänheiluttelua esiintyy kovien äänien aiheuttamana, mm. moottoripyörät, -sahat, Hubertustorvi... ;) Muutama eläinlääkäri on näin jälkikäteen heittänyt ilmoille orimaisen haastamisen? Vuonna 2010 syksyllä pään heiluttelu oli kuitenkin todella vakavaa, rajut kohtaukset tulivat ilman syytä ja toistuivat useasti päivässä.

 

No, kerettiinhän sitä jo puoli vuotta sitten taas treenaamaan, kunnes poni aiheutti uuden mysteerivaivan. 3.5.2011 poni ontui, mutta en ajatellut sen olevan mitään vakavaa. En edes perunut seuraaviin kisoihin osallistumista, mutta pian  selvisi, että me jäätäisiin kisarekasta pois. 24.5 -11 käytiin sitten Vermossa ontumatutkimuksissa. Ponista ei löytynyt mitään vikaa, eikä se tietenkään ontunut paikan päällä. Hoitona lepo. Onneksi alkoi laidunkausi! 

 

14.6 -11 Torstenin on/off ontuman tutkiminen jatkuu. Mitään erityistä syytä ontumalle ei vieläkään löydy.

Intolle tehdään lähestyvän 20-vuotis päivän johdosta ikämies tarkistus.

Ikäisekseen hyvässä kunnossa, pientä sanomista jaloissa, hoitona carthopen kuuri ja liikunta.

4.8 -11 löydettiin sitten laitumelta 4/5 ontuva poni, ja siitä sitten pakattiinkin poni autoon ja lähdettiin Viikin päivystykseen. Oireet katoavat jälleen yön aikana itsekseen ja tutkimuksissa ei edelleenkään löydy ontuman aiheuttajaa. Onneksi meitä kuitenkin uskotaan, kun otin laitumella videota kävelystä. Valitettavasti mulla ei ole sitä enää :/ Se oli sydäntä raastavaa katsottavaa :( Lääkkeeksi liikuntaa ontuman mukaan. 

Ongelmana ongelman löytämisessä oli ja on tietysti myös se, (siis sen lisäksi, ettei poni koskaan ontunut klinikoilla) ettei ponia pysty paikallispuuduttamaan. Yhteensä kymmenen ihmistä ei pysty pitämään ponia paikallaan. Huulipuristin hajosi. Pakkopilttuusta oli pakko ottaa pois, ettei hajoita sitäkin. Rauhoituksethan olen itse hoitanut, koska ellät eivät saa pistettyä tai laitettua ponin suuhun Domoa. 

28.9-11 kotiutettiin Viikistä  hyvin väsynyt ja kipeä Torsten, jossa siltä oli leikattu mej karpaalikanavat joita epäiltiin on/off ontuman aiheuttajaksi.

Leikkaus ja esivalmistelut olivat osoittautuneet jälleen haastaviksi ja kirurgin kanta oli että jatkossa tämä poni hoidetaan sähköpostin avulla, sen käsitteleminen on henkilökunnalle liian vaarallista.

Muutama viikko karsinalepoa ja sitten pari kuukautta sairastarhaa, jonka jälkeen kevyesti käyttöön. Vaan ontumapa ei kadonnutkaan... 

Katastrofi !

26.12-11 huomaamme kesken Tapaninpäivän myrskyn aamutallia, ettei Torsten ole kunnossa, ähky? Nopeasti tajuamme ettei ponia voi hoitaa sähköttä ja vedettä (jotka myrsy oli vienyt ...) kotitallilla, joten soitto Viikkiin, poni koppiin ja klinikalle; kukaan siellä ei ollut kovin iloinen nähdessään meitä. Mutta minkäs teet? Poni sai karsinanoveen omanlaisensa joulukoristeet. Enpä ole koskaan aiemmin kenelläkään tuollaisia nähnyt. Toisaalta, en myöskään ole kuullut sähköpostipotilaista. (Niin, ja poni ei ole ikinä potkinut, purrut tai muutenkaan ollut vaarallinen kanssamme, jos oripaineja ei lasketa mukaan. Silloinkin se kyllä vain jyräsi, ei muuta.)  

 

Mamman kulta <3 Poni vietti klinikalla muutaman päivän, mutta koska ponin kunto ei kohonnut, tehtiin päätös viedä Torsten takaisin kotiin. Siirron ehtona oli normaalin  kakan tuleminen,aika tovin ponia sai taluttaa pihalla,ja silti kakkaa ei saatu aikaiseksi. Lähdimme kuitenkin kotiin ja iltamyöhään tallissa kävi päivystävä ell kurkkaamassa selvästi rennompaa ponia.

Ähkyn aiheuttajaa ei saatu selville, miten yllättävää. Vatsa kuvattiin hiekan vuoksi, mutta sitä ei onneksi löytynyt.

 

Ähkystä siis selvittiin, mutta ontuma ei ollut kadonnut minnekkään. Vuoden aikana ollaan tietysti käytetty vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten osteopaatti Tiina Katajaa, akupunktiota Jupen kautta, kiropraktikko Sybil Moffattia, useaa eri hierojaa. Kengitystä ollaan sumplittu sata kertaa, on ollut rengasta, sydänortta, nostettua kantaa, mitä ikinä keksit, se on tehty.

Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkäälle. 1.3-12 kotiutettiin mystisen ontuman vuoksi skintissä ollut Torsten lohduttoman diagnosin kanssa. Tai siis diagnoosia ei ollut, vikaa ei löytynyt, mutta ponille annettu ennuste oli toivoton, ei ikinä kisakentille, maks kaksi vuotta elinaikaa, plaaplaa. Olen niin raivoissani koko Hyvinkäälle, etten viitsi edes siitä enempää kirjoittaa. Ja ei, ponini ei enää ikinä mene Hyvinkäälle, tosin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Pusuponi <3 Onneksi se on jaksanut olla niin elämän iloinen ja vahva taistelija, vaikka onkin kärsinyt kovista kipukohtauksista.

Periksi ei anneta !

29.3 -12 Vermossa edelleen on/off ontumatutkimuksessa, oej sädeluun limapussi piikitettiin.

12.4-12 vermossa ottamassa uudet piikit oej sädeluun limapussiin. Tämä taisi olla kerta, kun kysyin että millä asteikolla Torsten on vaikea hoitaa. Vastaus oli; vaikein. Vaikein Estolan hoitama hevonen. Vaan kiitos hänelle, että jaksaa hoitaa, kun muilla loppuu rahkeet! 

Näiden piikitysten jälkeen kävimme ensimmäisissä kisoissa sitten kevään 2011. He B ja 57.955  Kisat oli viikonloppuna, edeltävänä torstaina saatiin ruveta laukkaamaan,vähäiset treenit huomioiden Poni oli hienoin!

5.6-12 eläinlääkäri kiropraktikko Sybil Moffatin käsittelyssä Vihti DC:ssä.

 

26.6-12 Molempien poikien kanssa Vermossa. Torsten on/off ontuman vuoksi ja Into röntgenissä, jotta nähtiin missä kunnossa Setähevosen nivelet todellisuudessa ovat. Inton oej polvesta löytyi luunsiruja ja iän tuomaa sanomista, joihin ei varsinaista hoitoa ole, vaan oireen mukainen liikutus. Ensiapuna polvi piikitettiin.

Torstenista puolestaan ei löytynyt mitään hoidettavaa :) Onneksi Ponin ontumiset olivat selkeästi vähentyneet - ja juuri tänään saimme Sybilille kertoa, että poni on ontunut sitten kesäkuun tasan kaksi kertaa. Kerran kisoissa ja kerran kotona. Kisoissa en uskaltanut ponia juuri sitten liikuttaa, mutta seuraavana päivänä se oli puhdas, kun taas kotona kyse oli muutamasta askeleesta. En usko, että kukaan muu olisi tähän edes kiinnittänyt huomiota, mutta kuten arvaatte, on "ontumissilmä" muuttunut erittäin tarkaksi.

Mikä oli ja on kaiken tämän takana, mene ja tiedä, kestääkö poni aktiivisen käytön, en tiedä sitäkään. Tiedän ainoastaan, että poni on Taistelija, jonkalaista ei aiemmin elämässäni ole koskaan ollut. Se elämän halu, muille esiintyminen, sen totisuus mutta kuitenkin huumorintaju, ne ovat pitäneet ponin pinnalla rankkoinakin hetkinä. 

Rakas rakas ponini, nyt riittää mysteeriponi-leikki! <3

 

Viime talvena Sybilin hoidossa.

Kiropraktikolla II

Tuntuupa hyvälle !

Eilen kävimme toista kertaa kiropraktikko Sybil Moffatin luona Vihti DC:ssä Torstenin kanssa. Aiemmalla kerralla, Sybil ei löytänyt mitään vikaa vikaa, ja suosittelikin meille skintigrafiaa, jossa sitten kävimme. Siellä Sybil pyysi lähettämään hänelle kuvat ponin niskasta, kun se oli kuulemma niin erikoinen. Ja toden totta, (se mitä Hyvinkäällä ei lainkaan huomioitu edes kysyessämme) kuvista kuulemma näki, että Torstenin ensimmäinen kaulanikama oli todella pieni ja painunut kallon sisälle - ihan niinkuin sitä ei olisi ollenkaan! Tästä ei kuitenkaan aiheudu kipua, eikä ontumaa, on vain hyvin erikoista. 

Kotiin viemisinä saimme venyttelyohjeita oikeaa lapaa varten, joka ikään kuin olisi irti ylhäältä. Sitä ei tiedetä, onko kyseessä syy vai seuraus, mutta onhan Torsten aivan eri näköinen oikeasta lavasta kuin vasemmasta, juurikin ylhäältä sään läheltä. Oikeasti akupunktiolla Torstenia hoitanut Juppe on tämän jo aikoja sitten huomannut, ja mielestäni linimenttien avulla se vähän pienenikin, mutta nyt se on taas kasvanut, eli irronnut enemmän. Loppuun Torstenia hoidettiin myös akupunktiolla. Hieman neulat ärsytti, mutta kenenkään varpaat ei jäänyt alle ;) 

Ratsastaja tyylikkäänä...

Tänään sitten testasin, oliko poni vastannut millä tavalla eiliseen hoitoon. Se käveli suorempana, mutta liikkui aika pienillä askeleilla ratsastaessa - johtuiko laiskuudesta vai mistä, sitä en tiedä. Huomenna uudestaan, sillä seisomaan ei nyt saa kuulemma jättää, vaikka ontuisi.

Into vietti vapaata, sai tänään vielä viimeisen cartophen pistoksen ja jäi erittäin virkeänä talliin yöunille. Ihana setä <3 

Itse suuntaan myös nukkumaan, hauskaa pikkulauantaita kaikille sitä juhliville :) 

P.s. Lastasin Torstenin riimulla niin mennessä kuin tullessakin, whou! :)

P.p.s. Torsten pääsi Sybilille mannekiiniksi, jotta hän voi vihdoin näyttää muille kotimaassaan saksassa, mikä se Finnhorse oikeastaan olikaan... Finnhorse in summershape ;)

Kiropraktikolla

Suurin huolenaiheeni viime toukokuusta lähtien, on ollut nyt seitsemän vuotiaaksi kääntynyt Sumun-Tottiino, Torsten lempinimeltään. Torsten on ontunut ON-OFFina koko kesän, ollut hieman parempi syksyllä ja maan muuttuessa kovaksi, muuttui poni jälleen huonommaksi. Torstenia on hoidettu hieronnalla, akupunktiolla, eläinlääketieteellä, osteopaattisella hoidolla ja nyt myös kiropraktisella hoidolla. Kaikki jalat on kuvattu ja ultrattu useaan otteeseen, vtj on piikitetty kortisoonilla, mej on leikattu karpaalikanavan syndrooman takia. Molemmat hoidot ovat olleet turhia. Mikään ei tunnu auttavan.

Torsten leikkauksen jälkeen syyskuun lopussa.

Kukaan ei löydä mitään, eikä poni ole tehnyt siitä yhtään helpompaa piilottamalla ontumisensa joka kerta klinikalle mentäessä. 

Hieroja on kehunut lihaksistoa symmetriseksi. Kengittäjä on pysynyt samana koko Torstenin kengityselämän ajan, eikä hänkään ole huomannut mitään, mikä voisi aiheuttaa ontumaa, jossa aamupäivällä poni ontuu 3-4/5 ja illalla on puhdas. Akupunktiota oli muutaman kerran jälkeen turha enää ottaa, kun poni on niin hyvässä kunnossa. Osteopaattikaan ei mitään mullistavaa löytänyt, ja häntä ehkä aron ottaa uudestaankaan, kun poni niin radikaalisti negatiivisessa mielessä aina hoitoon vastaa.

            

Joten voitte uskoa, että kun tänään ajoimme ponin kanssa Vihti DC:hen, jossa kiropraktikko Sybil Moffat otti Torstenin vastaan, Torsten näytti ontumisensa ja maneesista pois kävellessä Sybil uskoi tietävänsä aiheuttajan, oli itsellä aika kiva olo. Jospa nyt... Hoitotoimenpiteessä poni käyttäytyi mallikkaasti, tai niin mallikkaasti kuin eläinlääkäreitä syvästi pelkäävä ja vihaava poni voi käyttäytä. Sen selkä jousti hienosti ja lihakset olivat hyvässä kunnossa, pitkän seisomisen jälkeenkin. Kaularankaan tultaessa Sybil huomasi, että vasen puoli oli selvästi enemmän jumissa, mutta hoidettuaan koko ponin, oli pettymys suuri, kun nainen myönsi, ettei ollut tullut kovinkaan paljon viisaammaksi. Hän epäili kuitenkin vian löytyvän oej:sta, ja suositteli, että kävisimme kuvauttamassa joko koko hevosen tai oej + kaularangan skintigrafiassa. Sinne siis. 

             Moffat antoi kuitenkin vielä pienen toivonkipinän, että jotkut hevoset saattavat tietysti olla niin herkkiä, että noinkin pienestä jumista voi syntyä näin isoa ontumista. Kymmenen päivää odotamme ja katsomme, josko poni menee paremmaksi. Kotiin tultaessa poni pääsi tarhaan, jossa se veti aikamoista rallia täysin puhtaasti. Ei sillä, ettei se olisi sitä ennenkin tehnyt, mutta voisiko todella olla, että ponin mystiset kivut olisivat nyt ohi? Ja vaikka olenkin muuttunut jo aika skeptiseksi lukuisten pettymysten jälkeen, elän suuressa toivossa - ainakin seuraavaan ontumiseen asti. 

Into ja Torsten syyskuun alussa laitumella riehumassa.