Syyspäiväntasaus

Koko kesän olen sitä vältellyt. Siirtänyt muille. Lintsannut. Sulkenut silmäni. Sanonut, että teen myöhemmin. Että siivoan vasta, kun on syksy. 

Nyt se sitten on täällä. Syksy. Ja siivottu koti. (Miten siivoaminen voi tehdä tälläisen hyvän olon tunteen?) Täällä kaikuu ikävästi - liian puhdasta? Kuolleet kukat on vaihdettu tuoreisiin, kaikki tekstiilit tuoksuvat raikkaille. Muutama kynttilä vielä palamaan, niin mua voisi kutsua kodinhengettäreksi ;)

Kuuluu syksyyn muutakin, kuin kynttilät ja puhdas koti. Kirpeät aamut, ruskan värit luonnossa. Pimenevät illat, sateiset päivät. Villasukat. Pukeutumisen helppous. Ei tarvitse enää miettiä käsivarsialleja ;) Ensi kesänä sitten taas. 

Ja mitäpä olisi syksy ilman Inton jokavuotinen ähkyä. Poikkeus vahvistaa säännön, sillä viime vuonna vatsanpuruilta säästyttiin. Muuten, melko tarkkaan 2x.syyskuuta on Into joka vuosi sairastanut ähkyn. Joskus ollaan pärjätty päivystävällä ellällä, toisinaan on pitänyt kiikuttaa Setä kiireesti klinikalle. Tänään taidettiin selvitä kaikista helpoimmalla; säikähdyksellä. Vatsan nipistyksistä kertoi kimeä vatsa, huono suolistontoiminta ja nirsoilu ruuassa. Onneksi mieli on Sedällä niin positiivinen, ja lopulta homeopaattiset tuntuivat kävelyn kanssa tehoavan.

Joten, kun kaikki syksyn perinteiset asiat ovat nyt hoidettu ja hallussa, jää taakse ehdottomasti yksi elämäni parhaista kesistä. Täytyy ottaa avosylin vastaan ihana, värikäs ja lämmin syksy, ja toivoa, että hyvät tuulet puhaltavat syyssateissakin, ihan meille kaikille! :)

11. luukku

Torsten pääsi tänään lumimyrskystä ja viimasta huolimatta (kiitti isi !) kiropraktikko Sybil Moffatin hoidettavaksi Vihti DC:hen. Matkat taittuivat hyvin, ja poni käyttäytyi reissun ajan tosi hienosti. Kotona se nyt possuilee ihan huolella, kun juoksee harva se päivä vapaana pitkin tallikäytäviä... Mur.

Poni sai kehuja taas hyvästä lihaskunnostaan, joskin voisi olla vähän hoikempi ;) ja kertoi Sybil Torstenin olevan ihan julkkis saksassa, mm. "puuttuvan" atlasnikamansa vuoksi. 

Niskan ja lavan avaamisesta Torsten ei ihan pitänyt, mutta muuten se nauttii hoidosta tosi paljon, niinkuin Sybil sanoi, T on special ponny :)) Jotain pientä kireyttä oli oikealla puolella selässä, mutta sai sen kuulemma hyvin hoidettua, kun ei ollut mitään isoa. Porkkanavenytyksiä ja hankitreeniä, niitä saatiin kotiläksyksi. 

Päivän teemaa ajatellen on myös 11. luukku rakennettu, olkaas hyvät! 

Mysteeriponny

 

Klinikat tutuiksi, porttikieltoa ja sen sellaista.

Epämääräisen päänheiluttelun vuoksi kävimme Viikissä englantilaisen neurologin vastaanotolla 29.10 -10. Laajoissa tutkimuksissa ei  löytynyt mitään oireen aiheuttajaa, ja onneksi pelko head shaking-syndroomasta katosi, kun pään heiluttelu hävisi. Nykypäivänä päänheiluttelua esiintyy kovien äänien aiheuttamana, mm. moottoripyörät, -sahat, Hubertustorvi... ;) Muutama eläinlääkäri on näin jälkikäteen heittänyt ilmoille orimaisen haastamisen? Vuonna 2010 syksyllä pään heiluttelu oli kuitenkin todella vakavaa, rajut kohtaukset tulivat ilman syytä ja toistuivat useasti päivässä.

 

No, kerettiinhän sitä jo puoli vuotta sitten taas treenaamaan, kunnes poni aiheutti uuden mysteerivaivan. 3.5.2011 poni ontui, mutta en ajatellut sen olevan mitään vakavaa. En edes perunut seuraaviin kisoihin osallistumista, mutta pian  selvisi, että me jäätäisiin kisarekasta pois. 24.5 -11 käytiin sitten Vermossa ontumatutkimuksissa. Ponista ei löytynyt mitään vikaa, eikä se tietenkään ontunut paikan päällä. Hoitona lepo. Onneksi alkoi laidunkausi! 

 

14.6 -11 Torstenin on/off ontuman tutkiminen jatkuu. Mitään erityistä syytä ontumalle ei vieläkään löydy.

Intolle tehdään lähestyvän 20-vuotis päivän johdosta ikämies tarkistus.

Ikäisekseen hyvässä kunnossa, pientä sanomista jaloissa, hoitona carthopen kuuri ja liikunta.

4.8 -11 löydettiin sitten laitumelta 4/5 ontuva poni, ja siitä sitten pakattiinkin poni autoon ja lähdettiin Viikin päivystykseen. Oireet katoavat jälleen yön aikana itsekseen ja tutkimuksissa ei edelleenkään löydy ontuman aiheuttajaa. Onneksi meitä kuitenkin uskotaan, kun otin laitumella videota kävelystä. Valitettavasti mulla ei ole sitä enää :/ Se oli sydäntä raastavaa katsottavaa :( Lääkkeeksi liikuntaa ontuman mukaan. 

Ongelmana ongelman löytämisessä oli ja on tietysti myös se, (siis sen lisäksi, ettei poni koskaan ontunut klinikoilla) ettei ponia pysty paikallispuuduttamaan. Yhteensä kymmenen ihmistä ei pysty pitämään ponia paikallaan. Huulipuristin hajosi. Pakkopilttuusta oli pakko ottaa pois, ettei hajoita sitäkin. Rauhoituksethan olen itse hoitanut, koska ellät eivät saa pistettyä tai laitettua ponin suuhun Domoa. 

28.9-11 kotiutettiin Viikistä  hyvin väsynyt ja kipeä Torsten, jossa siltä oli leikattu mej karpaalikanavat joita epäiltiin on/off ontuman aiheuttajaksi.

Leikkaus ja esivalmistelut olivat osoittautuneet jälleen haastaviksi ja kirurgin kanta oli että jatkossa tämä poni hoidetaan sähköpostin avulla, sen käsitteleminen on henkilökunnalle liian vaarallista.

Muutama viikko karsinalepoa ja sitten pari kuukautta sairastarhaa, jonka jälkeen kevyesti käyttöön. Vaan ontumapa ei kadonnutkaan... 

Katastrofi !

26.12-11 huomaamme kesken Tapaninpäivän myrskyn aamutallia, ettei Torsten ole kunnossa, ähky? Nopeasti tajuamme ettei ponia voi hoitaa sähköttä ja vedettä (jotka myrsy oli vienyt ...) kotitallilla, joten soitto Viikkiin, poni koppiin ja klinikalle; kukaan siellä ei ollut kovin iloinen nähdessään meitä. Mutta minkäs teet? Poni sai karsinanoveen omanlaisensa joulukoristeet. Enpä ole koskaan aiemmin kenelläkään tuollaisia nähnyt. Toisaalta, en myöskään ole kuullut sähköpostipotilaista. (Niin, ja poni ei ole ikinä potkinut, purrut tai muutenkaan ollut vaarallinen kanssamme, jos oripaineja ei lasketa mukaan. Silloinkin se kyllä vain jyräsi, ei muuta.)  

 

Mamman kulta <3 Poni vietti klinikalla muutaman päivän, mutta koska ponin kunto ei kohonnut, tehtiin päätös viedä Torsten takaisin kotiin. Siirron ehtona oli normaalin  kakan tuleminen,aika tovin ponia sai taluttaa pihalla,ja silti kakkaa ei saatu aikaiseksi. Lähdimme kuitenkin kotiin ja iltamyöhään tallissa kävi päivystävä ell kurkkaamassa selvästi rennompaa ponia.

Ähkyn aiheuttajaa ei saatu selville, miten yllättävää. Vatsa kuvattiin hiekan vuoksi, mutta sitä ei onneksi löytynyt.

 

Ähkystä siis selvittiin, mutta ontuma ei ollut kadonnut minnekkään. Vuoden aikana ollaan tietysti käytetty vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kuten osteopaatti Tiina Katajaa, akupunktiota Jupen kautta, kiropraktikko Sybil Moffattia, useaa eri hierojaa. Kengitystä ollaan sumplittu sata kertaa, on ollut rengasta, sydänortta, nostettua kantaa, mitä ikinä keksit, se on tehty.

Seuraavaksi suuntasimme Hyvinkäälle. 1.3-12 kotiutettiin mystisen ontuman vuoksi skintissä ollut Torsten lohduttoman diagnosin kanssa. Tai siis diagnoosia ei ollut, vikaa ei löytynyt, mutta ponille annettu ennuste oli toivoton, ei ikinä kisakentille, maks kaksi vuotta elinaikaa, plaaplaa. Olen niin raivoissani koko Hyvinkäälle, etten viitsi edes siitä enempää kirjoittaa. Ja ei, ponini ei enää ikinä mene Hyvinkäälle, tosin, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.

Pusuponi <3 Onneksi se on jaksanut olla niin elämän iloinen ja vahva taistelija, vaikka onkin kärsinyt kovista kipukohtauksista.

Periksi ei anneta !

29.3 -12 Vermossa edelleen on/off ontumatutkimuksessa, oej sädeluun limapussi piikitettiin.

12.4-12 vermossa ottamassa uudet piikit oej sädeluun limapussiin. Tämä taisi olla kerta, kun kysyin että millä asteikolla Torsten on vaikea hoitaa. Vastaus oli; vaikein. Vaikein Estolan hoitama hevonen. Vaan kiitos hänelle, että jaksaa hoitaa, kun muilla loppuu rahkeet! 

Näiden piikitysten jälkeen kävimme ensimmäisissä kisoissa sitten kevään 2011. He B ja 57.955  Kisat oli viikonloppuna, edeltävänä torstaina saatiin ruveta laukkaamaan,vähäiset treenit huomioiden Poni oli hienoin!

5.6-12 eläinlääkäri kiropraktikko Sybil Moffatin käsittelyssä Vihti DC:ssä.

 

26.6-12 Molempien poikien kanssa Vermossa. Torsten on/off ontuman vuoksi ja Into röntgenissä, jotta nähtiin missä kunnossa Setähevosen nivelet todellisuudessa ovat. Inton oej polvesta löytyi luunsiruja ja iän tuomaa sanomista, joihin ei varsinaista hoitoa ole, vaan oireen mukainen liikutus. Ensiapuna polvi piikitettiin.

Torstenista puolestaan ei löytynyt mitään hoidettavaa :) Onneksi Ponin ontumiset olivat selkeästi vähentyneet - ja juuri tänään saimme Sybilille kertoa, että poni on ontunut sitten kesäkuun tasan kaksi kertaa. Kerran kisoissa ja kerran kotona. Kisoissa en uskaltanut ponia juuri sitten liikuttaa, mutta seuraavana päivänä se oli puhdas, kun taas kotona kyse oli muutamasta askeleesta. En usko, että kukaan muu olisi tähän edes kiinnittänyt huomiota, mutta kuten arvaatte, on "ontumissilmä" muuttunut erittäin tarkaksi.

Mikä oli ja on kaiken tämän takana, mene ja tiedä, kestääkö poni aktiivisen käytön, en tiedä sitäkään. Tiedän ainoastaan, että poni on Taistelija, jonkalaista ei aiemmin elämässäni ole koskaan ollut. Se elämän halu, muille esiintyminen, sen totisuus mutta kuitenkin huumorintaju, ne ovat pitäneet ponin pinnalla rankkoinakin hetkinä. 

Rakas rakas ponini, nyt riittää mysteeriponi-leikki! <3

 

Viime talvena Sybilin hoidossa.

Vastoinkäymisestä toiseen

Tämän päivän ohjelmana oli aamutalli. Parasta, mitä voi tallista löytää, on tietysti oma hevonen ähkyssä... Into oli täysin apaattinen, ei syönyt, juonut ja vatsa oli mykkä ja olemus pinkeä. Iskä oli varmasti onnesta soikeana, kun soitin, että voisiko se tulla tallille, täytyy lähteä klinikalle. Samalla soitto Viikkiin, että saadaanko tulla, mistä näytettiin vihreää valoa. Viikki on mulle niin tuttu paikka, hoitavat aina hommansa sielä hyvin, että tuntuu helpommalta viedä suoraan klinikalle, kuin ottaa päivystävä ell tallille. Äiti antoi pojalle homeopaattisia, Nuxvomicaa, joka on ennenkin jeesannut vatsavaivoissa. Ennen kuin iskä saapui paikalle, taluttelin Intoa reilu puolisen tuntia kaikista "pelottavista" paikoista, käytiin mm. rekassa ja traikussa ja pikku hiljaa olemus muuttui pirteämmäksi. Hetken se sai odotella karsinassa, ja ah, miten ihanaa oli, kun sieltä löytyi kasa kakkaa, vatsaäänet alkoivat kuulua ja ilme muuttui pirteämmäksi. Ruokakin alkoi maistua, joten päätimme, että Into sai jäädä tarkkailumme alaiseksi. Ja hyvinhän se meni, iltapäivällä oli jo täysin normaali Innokas itsensä, kun kävimme kävelemässä pitkin Kartanon maita :) 

Torsten puolestaan aloitti aamunsa mukavalla juoksulla tammojen luokse - täysin puhtain ja aika kepein askelin ;) Miten voi siis olla, että iltapäivällä tarhasta haettaessa poni käveli vinossa ja ontui? Päätin kuitenkin mennä ratsastamaan, katsoa vertyykö vai pahentuuko. Vähän nauratti äsken videomateriaalia katsellessani, kun paikoitellen kuvittelin selästä käsin Torstenin miltei kaatuvan, ontuvan vähintään 4/5 ja ratsastuksen jälkeen itku silmässä vein (puhtaasti kävelevän) ponin takaisin tarhaan, niin video näytti muuta. Kohdat, missä omasta mielestäni melkein kaaduimme, olivatkin ainoat kohdat, missä n. 1/5 ontuma edes näkyy. Saisitte arvioida ontumisasteen ihan omin silmin, mikäli Renny Harlininkin koville pistävä kuvaaja Äitini olisi hmm.. tarkentanut poniin muutaman sekunnin lisää, niiden muutamien hassujen sekunttien seuraksi ;) On mulla kyllä lahjakkaat vanhemmat!

Torsten voisi ajatella XL-mallin uraa,
 mikäli  kouluratsuna olo ei ole Herran mieleen?

Vaikkei poni nyt videolla välttämättä näytä sille, että jalka murtuneena viidestätoista kohdasta joutuu raukka parka tekemään töitä, ontuu se kuitenkin. Täytyy soittaa Estolalle ensi viikolla. Hän varmasti ilahtuu :)

Vastoinkäymisestä toiseen - mitäköhän huomenna on luvassa?